se on aika kamala tunne, kun äiti ei ole enää äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jätkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Jätkä

Tunnettu jäsen
25.10.2004
37 008
46
48
Sille ei voi puhua enää niin kuin ennen, koska se ei kykene muistamaan tai keskittymään. Mummi, joka ei muista lapsenlastensa nimiä, äiti joka ei muista lastensakaan nimiä. Puhua papattaa kyllä, mutta mitään tolkkua puheesta ei useinkaan saa, lauseet pomppoilevat aiheesta viidenteen ja kun alkuperäinen lanka katoaa, jatkuu puhe ihan muusta.
Kukista me höpöteltiin, kukat on varma aihe äidille. :) Mutta sitten se olikin jo menossa johonkin juhliin. Mun äiti, joka pyysi kirjoittamaan meidän nimet almanakkaan pari vuotta sitten, ettei unohda. :heart:

Tuli kuitenkin melkein itku, kun äiti taputti mulle, kun olin lähdössä autolla pihasta. Ehkä se hetken muisti olla ylpeä ja onnellinen tyttärensä puolesta?
 
Itse olen kokenut tuon saman. Tärkeää oli silti muistaa, että äiti ON edelleen äiti. Se asia ei muutu, vaikka äiti muuttuu. Vaikkei lapsen nimi tai edes ulkonäkö tunnu äidistä tutultä, hän on silti lapsensa äiti. Se joka kykenee muistamaan, muistakoon; näin suhde säilyy, vaikka äiti ei sitä enää tiedostaisikaan. Voimia sinulle!
 
Meilläkin lähipiirissä alzheimerpotilas. Kamala sairaus, ihan kamala. Hän on jo toisessa asteesaa menossa, kotona vielä kuitenkin, mutta ei ikinä ilman valvontaa. Kamala kamala tauti, niin surullinen. Voimia!
 
On. Jaksamista.. Mie aattelin ettei nää ole enää ku kuoret siitä minkä joskus äitinä käsitti.Pysy jotenkin toimintakuntosena ite.

Mä olen koko viikon miettinyt ja pähkäillyt, miten ehtisin tai pystyisin käymään äitin luona useammin. Ei se kaukana asu, mutta mulla on työ ja iso perhe.
En saa päästä sitä ajatusta, että äiti raukka joutuu olemaan yksin päivät. Ihan yksin pyörii siellä ilman kunnon virikkeitä. Ja mitäs sit, kun se päättää ihan tosissaan lähteä sinne olemattomiin juhliin?
 
Käykö äidilläsi kotihoito tms. "ulkopuolinen apu?" Nuo on niin kamalan vaikeita asioita, kun on kaikki omat velvoitteet; perhe, työ ym., ja aikaa on vuorokaudessa vain rajallinen määrä.
 
[QUOTE="sipsi";29597052]Käykö äidilläsi kotihoito tms. "ulkopuolinen apu?" Nuo on niin kamalan vaikeita asioita, kun on kaikki omat velvoitteet; perhe, työ ym., ja aikaa on vuorokaudessa vain rajallinen määrä.[/QUOTE]

Asuu mun veljen kanssa, jolla oma työ tietysti. Ei käy kotihoitoa. Onneksi kohtapuoliin aletaan lääkitystä kokeilemaan, viipalekuvaukset on tehty.
 
Niin ne vuodet vierii.:hug:

Vaikka aiheet vaihtuvat niin kyllä mieli varmaan ajoittain on ihan läsnä.
Äiti on varmasti ylpeä ja innoissaan kun lapset ja lapsenlapset käyvät.:heart:

Kovasti voimia, elämä jatkuu.:hug:
 
:'(:hug: voimia, tosi rankkoja asioita elää läpi.

Äitisi kuitenkin vielä asuu yksinkö? Sivusta seuraan ystävää, jonka äidin elämässä tuli vaihe siirtyä hoivakotiin. Ja kyllä se raskasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;29597034:
Mä olen koko viikon miettinyt ja pähkäillyt, miten ehtisin tai pystyisin käymään äitin luona useammin. Ei se kaukana asu, mutta mulla on työ ja iso perhe.
En saa päästä sitä ajatusta, että äiti raukka joutuu olemaan yksin päivät. Ihan yksin pyörii siellä ilman kunnon virikkeitä. Ja mitäs sit, kun se päättää ihan tosissaan lähteä sinne olemattomiin juhliin?
m
Sisaruksia (siis siula)? myö jaettiin vuoroviikot millon kukakin huolti ite tai hommas jonku muun omalla kustannuksellaan . Päiväkeskukset hyviä tuohon 'päivähoito'ongelmaan,kannattaa selvittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;29597034:
Mä olen koko viikon miettinyt ja pähkäillyt, miten ehtisin tai pystyisin käymään äitin luona useammin. Ei se kaukana asu, mutta mulla on työ ja iso perhe.
En saa päästä sitä ajatusta, että äiti raukka joutuu olemaan yksin päivät. Ihan yksin pyörii siellä ilman kunnon virikkeitä. Ja mitäs sit, kun se päättää ihan tosissaan lähteä sinne olemattomiin juhliin?
Kai hän on jossain hoidossa?
Jos yhtään lohduttaa, niin äitini sanoi aikoinaan, että jos hän sairastuu johonkin demenoivaan sairauteen, niin ei tarvitse , eikä saa hoitaa, vaan laitokseen. Se on kenelle hyvänsä liikaa, ja kestää liian kauan.
Äiti kuolikin syöpään 2vuotta sitten, 59v, sairastettuaan 10 kuukautta. Se oli inhimillisesti helpompaa, vaikka hirveää olikin.
 
Ota ehdottomasti yhteyttä äitisi paikkakunnan kotihoitoon ja jos paikkakunnalla on muistineuvoja, niin häneen myös, saat hyviä vinkkejä. Kotihoito voi arvioida äitisi selviytymistä ammatillisin silmin ja auttaa monessa päivittäisessä toimessa. Tiedän, että huoli ja suru ovat suuria, koska äiti ei enää ole se tuttu ja turvallinen persoona kuten ennen. Ota kotihoidon hoitoapu vastaan, ettet itse pala huolehtimisessasi loppuun.
 
Ota ehdottomasti yhteyttä äitisi paikkakunnan kotihoitoon ja jos paikkakunnalla on muistineuvoja, niin häneen myös, saat hyviä vinkkejä. Kotihoito voi arvioida äitisi selviytymistä ammatillisin silmin ja auttaa monessa päivittäisessä toimessa. Tiedän, että huoli ja suru ovat suuria, koska äiti ei enää ole se tuttu ja turvallinen persoona kuten ennen. Ota kotihoidon hoitoapu vastaan, ettet itse pala huolehtimisessasi loppuun.

Niin. Se onkin sitten se kinkkisempi puoli jutussa, koska mulle on annettu ymmärtää ettei mun tarvitse sekaantua äitin asioihin, kyllä muut hoitaa. Ihan vaan siksi, koska mä en käy siellä niin usein. No, aikaisemminen en päässyt, mutta nyt pääsen kun on auto.
Olisin halunnut tällä viikolla siivota äidin luona, mutta minut haukuttiin pystyyn. :)
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;29597215:
Niin. Se onkin sitten se kinkkisempi puoli jutussa, koska mulle on annettu ymmärtää ettei mun tarvitse sekaantua äitin asioihin, kyllä muut hoitaa. Ihan vaan siksi, koska mä en käy siellä niin usein. No, aikaisemminen en päässyt, mutta nyt pääsen kun on auto.
Olisin halunnut tällä viikolla siivota äidin luona, mutta minut haukuttiin pystyyn. :)

Voi.... :'( Minusta tuo kertoo siitä, että veljesi on jo väsynyt äidistänne huolehtimaan, koska suhtautuu apuusi negatiivisesti. Onko välejänne mahdollista korjata nyt, ymmärtäisikö hän perustelusi siitä, että olet käynyt vähemmän. Ei välttämättä tarvitse vastata, mutta itsellesi mietittäväksi, koska omaisten hyvällä yhteistyöllä usein päästään parempiin tuloksiin läheisen hoitamisessa, eikä kukaan väsy liikaa.
 
Tilanne on varmasti todella raskas :hug:
Menetin oman äitini viime marraskuussa melko yllättäen. Äiti sairasteli noin vuoden ajan josta viimeisen puoli vuotta sairaalassa.
Meillä oli pitkä välimatka, puoli Suomea, joten en usein päässyt näkemään häntä. Parin viimeisen kuukauden aikaan hänellä meni muisti joltain osin ja eli osittain omassa maailmassaan.
Voimia sinulle, jaksa taistella oikeudesta olla läsnä äitisi elämässä :hug:
 
Voi.... :'( Minusta tuo kertoo siitä, että veljesi on jo väsynyt äidistänne huolehtimaan, koska suhtautuu apuusi negatiivisesti. Onko välejänne mahdollista korjata nyt, ymmärtäisikö hän perustelusi siitä, että olet käynyt vähemmän. Ei välttämättä tarvitse vastata, mutta itsellesi mietittäväksi, koska omaisten hyvällä yhteistyöllä usein päästään parempiin tuloksiin läheisen hoitamisessa, eikä kukaan väsy liikaa.

Mä tiedän, että se on väsynyt. Ei se ymmärrä mitään perusteluja, sillä ei ole minkäänlaista kykyä asettua mun asemaan ja miettiä miksi en pääse niin usein. Meillä oikeastaan meni jo välit, kun meidän isä kuoli, sain silloinkin jo kuulla miten vähän kävin siellä isän luona.
avaudun nyt vähän tänne, koska en voi esim fb:ssa enää edes iloita siitä, että kävin äidin luona. Se näet katsotaan leveilyksi ja oman itseni jalustalle nostamiseksi, että ihan käyn äidin luona.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä