seksiongelma pettämiseni takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä menin tekemään.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja takaisin AP:n peruskysymykseen:
Jos et osaa etkä edes halua osata keskustella vaikeista asioista, niin miten ajattelit olla esimerkkinä omille lapsillenne? Kykenetkö aikanaan puhumaan lastesi kanssa heidän seksielämästä, varoittaa alkoholin ja huumeiden vaaroista tai miten toimit tukena, kun heillä itsellään on ongelmia ensimmäisissä seurustelusuhteissaan? Sinä olet saanut parisuhdemallisi omilta vanhemmiltasi ja sinun lapsesi saavat parisuhdemallinsa sinulta ja mieheltäsi. Mietipä rehellisesti, että näkevätkö lapsenne sinua ja miestäsi katsomalla pariskunnan, jonka välillä on selvästi rakkautta, välittämistä, keskinäistä kunnioitusta ja huomioimista? Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne.

Minusta on edesvastuutonta kirjoittaa tuollaista potaskaa ja tosissaan. Jos perheessä ei hellitä ja halailla, niin miten se onnistuu yksinhuoltajalta? Yksinhuoltaja ei onnistu helposti antamaan turvallista kotia lapsille. Yh ei kykene kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin saati sitten maksaa niitä. Yh ei kykene valvomaan lapsiaan, kun on yksin viihteellä. Yh:n lapset näkevät masentuneen vanhemman, joka sortuu murkkujen oikuista jne. jne.
On todellakin monelle yh:lle hirveän vaikeaa kasvattaa yksin lapsiaan. se, että lapset eivät näkisi vanhempiensa halauksia on todellakin pieni juttu sen rinnalla, että lapset kokevat turvattomuutta ja ajautuvat huonoihin asioihin kaduilla.

Kaikki yh:t eivät epäonnistu, mutta suurin osa kuitenkin. En ole epäonnistunut mielestäni, mutta avioero pienten lasten kanssa on riski lapsille, sanokaa mitä sanotte.

 
En ikinä uskonut itse pettäväni ja ällötti ihmiset jotka niin tekee. Nyt teen itse niin :( ja olen vielä rakastunut tähän mieheen. Nautin seksistä hänen kanssaan tavalla jota en ole koskaan kokenut. Saan orgasmeja yhdynnässä mitä en ole koskaan kenenkään muun miehen kanssa saanut. En tiedä mitä teksin, sovimme hyvin yhteen salarakkaani kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mieheni kanssa olen pettynyt joka yhdynnän jälkeen ja seksi hänen kanssaan ei kiinnosta (johtuen myös tunteistani toista miestä kohtaan). Kuinka tärkeänä seksiä pidätte suhteessa ja etenkin seksin laatua? Lapsien takia tuntuu todella vaikealta lähteä avioliitosta ja hajoittaa heidän koti, sekoittaa heidän turvallinen elämä. Tiedän että olen jo pettämisellä horjuttanut heidän jalustaansa. :( Olen pettynyt itseeni etenkin lapsieni takia, toki myös ihoan itseäni sen takia mitä mieheni joutuu kokea :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja MiisuKiisu:
En ikinä uskonut itse pettäväni ja ällötti ihmiset jotka niin tekee. Nyt teen itse niin :( ja olen vielä rakastunut tähän mieheen. Nautin seksistä hänen kanssaan tavalla jota en ole koskaan kokenut. Saan orgasmeja yhdynnässä mitä en ole koskaan kenenkään muun miehen kanssa saanut. En tiedä mitä teksin, sovimme hyvin yhteen salarakkaani kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mieheni kanssa olen pettynyt joka yhdynnän jälkeen ja seksi hänen kanssaan ei kiinnosta (johtuen myös tunteistani toista miestä kohtaan). Kuinka tärkeänä seksiä pidätte suhteessa ja etenkin seksin laatua? Lapsien takia tuntuu todella vaikealta lähteä avioliitosta ja hajoittaa heidän koti, sekoittaa heidän turvallinen elämä. Tiedän että olen jo pettämisellä horjuttanut heidän jalustaansa. :( Olen pettynyt itseeni etenkin lapsieni takia, toki myös ihoan itseäni sen takia mitä mieheni joutuu kokea :(

Kyllä äiskän orkasmit ovat lasten onnea tärkeämpiä. Kyllä lapset ymmärtävät, kun selität miksi haluat eroa.
 
Tästähän tullaan taas siihen että miksi niitä lapsia pitää tehdä niin helkutinmoisella kiirellä ? Miksei voisi odottaa 3-4-5 vuotta ja katsoa että toimiiko suhde ? Jos muutaman vuoden kuluttua tuntuu siltä että suhde toimii ja rakkautta riittää niin sitten voisi tehdä lapsia, jos MOLEMMAT niin haluavat.
Aika usein näyttää ja kuullostaa siltä että ollaan "maha pystyssä" jo ennenkuin kahta vuotta ollaan oltu kimpassa ja sitten huomataankin että "ei hemmetti, tuohan on ihan pöljä tyyppi kenen kanssa olen kimppaan mennyt". Ja mitä sitten : eikun vieraisiin!
Ja sehän se ongelmat parantaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja juubajuu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiisuKiisu:
En ikinä uskonut itse pettäväni ja ällötti ihmiset jotka niin tekee. Nyt teen itse niin :( ja olen vielä rakastunut tähän mieheen. Nautin seksistä hänen kanssaan tavalla jota en ole koskaan kokenut. Saan orgasmeja yhdynnässä mitä en ole koskaan kenenkään muun miehen kanssa saanut. En tiedä mitä teksin, sovimme hyvin yhteen salarakkaani kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mieheni kanssa olen pettynyt joka yhdynnän jälkeen ja seksi hänen kanssaan ei kiinnosta (johtuen myös tunteistani toista miestä kohtaan). Kuinka tärkeänä seksiä pidätte suhteessa ja etenkin seksin laatua? Lapsien takia tuntuu todella vaikealta lähteä avioliitosta ja hajoittaa heidän koti, sekoittaa heidän turvallinen elämä. Tiedän että olen jo pettämisellä horjuttanut heidän jalustaansa. :( Olen pettynyt itseeni etenkin lapsieni takia, toki myös ihoan itseäni sen takia mitä mieheni joutuu kokea :(

Kyllä äiskän orkasmit ovat lasten onnea tärkeämpiä. Kyllä lapset ymmärtävät, kun selität miksi haluat eroa.

Ei ne orgasmit vaan tyytyväisyys seksiin yleensä ja läheisyyteen... sieltä taas tullaan myös siihen että haluaisi näyttää lapsille toisiaan rakastavat vanhemmat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
[q

Kaikki yh:t eivät epäonnistu, mutta suurin osa kuitenkin. En ole epäonnistunut mielestäni, mutta avioero pienten lasten kanssa on riski lapsille, sanokaa mitä sanotte.

Ensiksikin nimimerkki Takaisin ap:n peruskysymykseen kirjoitti asiaa, ei potaskaa!

Jos pariskunta ottaa eron, kuinka monesta tulee todellisuudessa yksinhuoltaja? Ei juuri kenestäkään, paitsi jos puoliso kuolee! Useissa tapauksissa lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan tai ainakin säännöllisesti. Joka tapauksessa toinen vanhempi jää eron jälkeen edelleen lapsen vanhemmaksi, joka osallistuu lasten kulujen maksamiseen, lasten harrastuksiin viemiseen, lasten huoltamiseen, lapsien kanssa olemiseen. Eikä kai sitä kukaan edes halua viihteelle joka päivä?!

Nyt puhuit kyllä itse potaskaa ja lausuntosi oli loukkaus kaikkia eronneita vanhempia kohtaan, jotka avioerosta huolimatta EIVÄT ole lapsistaan eronneet!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no no:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
[q

Kaikki yh:t eivät epäonnistu, mutta suurin osa kuitenkin. En ole epäonnistunut mielestäni, mutta avioero pienten lasten kanssa on riski lapsille, sanokaa mitä sanotte.

Ensiksikin nimimerkki Takaisin ap:n peruskysymykseen kirjoitti asiaa, ei potaskaa!

Jos pariskunta ottaa eron, kuinka monesta tulee todellisuudessa yksinhuoltaja? Ei juuri kenestäkään, paitsi jos puoliso kuolee! Useissa tapauksissa lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan tai ainakin säännöllisesti. Joka tapauksessa toinen vanhempi jää eron jälkeen edelleen lapsen vanhemmaksi, joka osallistuu lasten kulujen maksamiseen, lasten harrastuksiin viemiseen, lasten huoltamiseen, lapsien kanssa olemiseen. Eikä kai sitä kukaan edes halua viihteelle joka päivä?!

Nyt puhuit kyllä itse potaskaa ja lausuntosi oli loukkaus kaikkia eronneita vanhempia kohtaan, jotka avioerosta huolimatta EIVÄT ole lapsistaan eronneet!

Kirjoitan jyrkästi, koska meille uskotellaan, että lapsille on tärkeintä maailmassa nähdä vanhempiensa halailevan. Lapsille on tärkeintä, että he saavat turvallisen kodin ja huolenpidon, heistä välitetään ja heidän elämäänsä tuetaan. Jokainen tajuaa, että yksi ihminen ei siihen pysty. Kyllä hyvin suuressa osassa eroista toinen vanhempi on ulkona lasten asioista, jostakin syystä.
se on ikävää, että vanhempi jää leskeksi, mutta leski pärjääkin varmaan paremmin, kuin itse liittonsa rikkonut, joka on muutenkin tuuliajolla.
En minä näin jyrkästi kirjoittaisi, jos en olisi itse nähnyt monia perheitä, joissa yksi vanhempi on hukassa ja lapset vielä enemmän. Onhan se tilastollinen tosiasia, että huostaanotot ovat lisääntyneet ja sijoitusperheistä on huutava pula ja se kertoo vain vanhempien ongelmista.

Voimia vaan kaikille yksinhuoltajille, niitä todella tarvitaan. Mutta edelleen olen pahoillani siitä, että joku kehoittaa eroamaan siksi, että lapset näkisivät vanhempansa halailevan. Pelkkä ero on jo kaikille järkytys. Joskus on kuitenkin parempi erota, mutta silloin ovat syyt luokkaa; vanhempien välinen henkinen tai fyysinen väkivalta.
 
Eihän kukaan ole kehottanut eroamaan halailun puutteen vuoksi, vaan siksi, että jos kotona on jatkuvasti riitaisaa ja toraisaa, voivat lapsetkin huonosti ja lapset saavat myös huonon parisuhteen mallin.

Ehkä oma tuttavapiirini on sitten jotenkin poikkeava, mutta kaikki tuntemani eronneet "lapselliset" hoitavat lapsensa moitteettomasti, kukaan ei ole ottanut eroa lapsistaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hitaasti mutta varmasti:
Tästähän tullaan taas siihen että miksi niitä lapsia pitää tehdä niin helkutinmoisella kiirellä ? Miksei voisi odottaa 3-4-5 vuotta ja katsoa että toimiiko suhde ? Jos muutaman vuoden kuluttua tuntuu siltä että suhde toimii ja rakkautta riittää niin sitten voisi tehdä lapsia, jos MOLEMMAT niin haluavat.

Minä ja mieheni olimme ollet naimisissa viisi vuotta ennen kuin ryhdymme vakain tuumin ja harkiten tekemään lapsia. Teimme kaksi lasta kolmessa vuodessa, ja viisi vuotta myöhemmin tuli avierotuomio voimaan.

Se siitä rauhassa kattomisesta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja no no:
Eihän kukaan ole kehottanut eroamaan halailun puutteen vuoksi, vaan siksi, että jos kotona on jatkuvasti riitaisaa ja toraisaa, voivat lapsetkin huonosti ja lapset saavat myös huonon parisuhteen mallin.

Ehkä oma tuttavapiirini on sitten jotenkin poikkeava, mutta kaikki tuntemani eronneet "lapselliset" hoitavat lapsensa moitteettomasti, kukaan ei ole ottanut eroa lapsistaan!

Sehän on hieno asia, minä olen törmännyt kyllä enemmän vaikeuksiin seuratessani maailmaa, olkoon se sitten huonoa tuuria.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Se "väläyttäjä":
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Millä...:
Jos et kykene olemaan uskollinen, niin kenties suhteesi ei ole toimiva.

Heh, aina näitä väläyksiä riittää. Pettämälläkö se suhde saadaan toimivaksi?

Ei, minähän päin vastoin "vastustin" pettämistä. Mielestäni jos ei osaa olla pettämättä, niin silloin on parempi erota. Minä en ainakaan voisi pettää miestäni, enkä voisi hyväksyä sitä, jos mies pettäisi. Jos ei osaa olla uskollinen, silloin on parempi erota ensiksi ja hankkia sitten uusi puoliso, jos oppii olemaan uskollinen.

Kyllä minä ymmärsin, mutta tartuin tuohon lauseeseen, koska tuon voi tulkita omista lähtökohdistaan niin, että vierittää syyn omasta uskottomuudestaan kumppanille. pettäjällä ei ole kuin yksi syyllinen ja se on hän itse.
Mitä v'***ua sinä menet vääntelemään muiden lauseita. Kukaan tuskin tulkitsi sitä muutoin kuin se oli tarkoitettu.

 
Suurin osa pärjää eron jälkeen hyvin. Negaativiset asiat tulevat julkisuuteen ja jos ei osata tulkita eikä katsella kokonaisuutta, saattaa yh;n maailma näyttää mustalta. Olen ymmärtänyt, että tämä tuomiopäivänpasuuna (no) riekkuu itse harvasen viikonloppu "tansseissa" ym. riennoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pata kattilaa soimaa:
Suurin osa pärjää eron jälkeen hyvin. Negaativiset asiat tulevat julkisuuteen ja jos ei osata tulkita eikä katsella kokonaisuutta, saattaa yh;n maailma näyttää mustalta. Olen ymmärtänyt, että tämä tuomiopäivänpasuuna (no) riekkuu itse harvasen viikonloppu "tansseissa" ym. riennoissa.

heh, voi kamalaa tanssinkin vielä.

Onko totuus vaikeaa kuulla? Ovatko eron perusteet heikot, kun suurin kärsijäryhmä on lapset?

Sellaiset ellit saisivat painua kuuhun, jotka kehottavat täällä eroihin, että lapset saavat nähdä haleja.

Se on vastuullinen ero, kun lapsista nuorin on 15v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Pata kattilaa soimaa:
Suurin osa pärjää eron jälkeen hyvin. Negaativiset asiat tulevat julkisuuteen ja jos ei osata tulkita eikä katsella kokonaisuutta, saattaa yh;n maailma näyttää mustalta. Olen ymmärtänyt, että tämä tuomiopäivänpasuuna (no) riekkuu itse harvasen viikonloppu "tansseissa" ym. riennoissa.

heh, voi kamalaa tanssinkin vielä.

Onko totuus vaikeaa kuulla? Ovatko eron perusteet heikot, kun suurin kärsijäryhmä on lapset?

Sellaiset ellit saisivat painua kuuhun, jotka kehottavat täällä eroihin, että lapset saavat nähdä haleja.

Se on vastuullinen ero, kun lapsista nuorin on 15v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Sellaiset ellit saisivat painua kuuhun, jotka kehottavat täällä eroihin, että lapset saavat nähdä haleja.

Kukaan täällä ei ole sanonut mitään tuollaista! Katso vaikka, ohessa otteita siitä tekstistä, johon viittaat:
- - - - - - -
"Minusta pettämällä vain huijaa itseään. Sinä koet olevasi oikeutettu pettämään, mutta jos vaadit mieheltäsi uskollisuutta, niin sinä se huijari tässä olet. Minusta sinun kannattaisi opetella puhumaan ongelmista miehesi kanssa. Sitä varten on olemassa perheterapiaa, parisuhdeterapiaa, seksuaaliterapeutteja jne, joiden tehtävänä on ratkaista kommunikointiin, seksiongelmiin, läheisyydentarpeeseen yms. liittyviä ongelmia.

Jos et osaa etkä edes halua osata keskustella vaikeista asioista, niin miten ajattelit olla esimerkkinä omille lapsillenne? Kykenetkö aikanaan puhumaan lastesi kanssa heidän seksielämästä, varoittaa alkoholin ja huumeiden vaaroista tai miten toimit tukena, kun heillä itsellään on ongelmia ensimmäisissä seurustelusuhteissaan? Sinä olet saanut parisuhdemallisi omilta vanhemmiltasi ja sinun lapsesi saavat parisuhdemallinsa sinulta ja mieheltäsi. Mietipä rehellisesti, että näkevätkö lapsenne sinua ja miestäsi katsomalla pariskunnan, jonka välillä on selvästi rakkautta, välittämistä, keskinäistä kunnioitusta ja huomioimista? Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne".
- - - - - -

Missä kohtaa sinä näet tuossa kohtaa kehotuksen erota, että lapset näkisivät haleja? Ai etkö näe missään? No en minäkään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ota silmä käteen ja katso:
Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne".
- - - - - -

Missä kohtaa sinä näet tuossa kohtaa kehotuksen erota, että lapset näkisivät haleja? Ai etkö näe missään? No en minäkään!

minä kyllä näen, mutta jos sinä et näe, niin voi voi vaan.

 
Voi voi itsellesi, miksi vääristelet toisten sanoja? Yhdessä viestissä väität, että joku pani pettämisen puolison syyksi, vaikkei sen kirjoittajan viestissä ollut mitään sinne suuntaankaan olevaa ja nyt väität, että kehotaan eroamaan, että lapset näkevät haleja, vaikkei viittamassasi kirjoituksessa puhuta mitään sellaista, ei sinne päinkään.

Taannoin puolustin sinua tuolla ruokaohjepuolella, kun joku sinua mollasi, väitin, että olet hauska tyyppi ja kirjoitat mukavia, mutta tämän ketjun perusteella taidan kyllä kääntää kelkkani :-/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ota silmä käteen ja katso:
Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne".
- - - - - -

Missä kohtaa sinä näet tuossa kohtaa kehotuksen erota, että lapset näkisivät haleja? Ai etkö näe missään? No en minäkään!

??

 
Minusta sinä vedät linjoja suoriksi hyvin rankalla kädellä. Jos nyt ajatellaan vaikkapa tätä alkuperäisen kirjoittajan tapausta, niin minun mielestäni avioliitto voi olla huono, vaikka siinä lapset eivät näkisikään isänsä ja äitinsä välistä väkivaltaa tai alkoholismia. Perhe voi olla_henkisesti_hyvin jännittynyt, riitaisa ja kaukana sopusointuisesta.

Minusta ainakin olisi kamalaa, jos minun vanhempani olisivat olleet yhdessä pelkästään meidän lasten takia. Se olisi aivan kammottava taakka kantaa selässään. Ikäänkuin sitä lapsena olisi syyllinen siihen, ettei vanhemmat saa erota.

Sinä 'NO' saarnaat ihan turhaan siksi, että alkuperäinen kirjoittajahan on jo päättänyt, että hän ei halua erota lapsien vuoksi (varmasti myös miehen varallisuus ja yhteinen koti vaikuttaa asiaan). Me muut lähinnä tuomme AP:lle näkökantoja siitä, että_väkisin_suhteessa_roikkuminen ei ole aina järkevää, vaan se voi olla lapsille haitallistakin.

Suurimmassa osassa eroja lapsi päätyy yhteishuoltajuuteen vanhempiensa kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi on vanhemmillaan esim. vuoroviikoin tai esim. niin, että jos vanhemmat asuvat kauempana toisistaan, niin etävanhempi näkee lapsia esim. joka toinen viikonloppu pidennetyn viikonlopun verran ja lisäksi esim. kesällä 2-4 viikkoa jne. On aika paljon myös vanhemmista itsestään kiinni, että haluaako sitä oikeuttaan vanhemmuuteen käyttää. Jos eron syynä on esim. miehen alkoholismi, niin valitettavasti se alkoholi menee usein lapsien edelle eikä mies käytä tapaamisoikeuksiaan. Silloin ei ole ihme, että se yhteishuoltajuus muuttuu ajan myötä äidille yksinhuoltajuudeksi.

Toisaalta termistöä sekoittaa se, että jos perheessä on vain yksi aikuinen, niin häntä kutsutaan YH:ksi eli yksinhuoltajaksi, vaikka lapset olisivatkin yhteishuoltajuudessa.

Yksinhuoltajana (olipa lapset yhteis- tai yksinhuoltajuudessa) on kahtia jakautumista. On niitä, jotka ovat todellisessa rahapulassa (esim. kouluttamattomat, työttömät, sairaat) ja niitä, jotka pärjäävät ihan hyvin, koska avioliittoa/avoliittoa ei ole pakko jatkaa rahasyiden takia.

Minä itse olen YH ja olen vieläpä juuri se, jonka aloitteesta eropaperit laitettiin vetämään. Meillä lapset ovat yhteishuoltajuudessa. Miehellä on jo uusi avioliitto, mutta itse olen ollut nirso miesten suhteen. Minä ja ex-mieheni pärjäämme taloudellisesti ihan hyvin ja lapset ovat voineet säilyttää vanhat harrastuksensa. Välillä kuskaan lapsia autolla harrastuksiin, välillä menevät niihin itse polkupyörällä tai mopolla.

Omakohtaisesti tiedän, että olen paljon mukavampi, rennompi ja huumorintajuisempi äiti kuin mitä olin avioliitossa. Silloin olin jatkuvasti takakireä, ärsyyntynyt ja ahdistunut. Vaikka ero oli raskasta kaikille osapuolille, niin silti olen sitä mieltä, että tein oikein hakiessani eroa. Pitkissä liitoissa parisuhteen osapuolet eivät aina kasva ja kehity ihmisinä samaan suuntaan. Olen äitinä paljon parempi nyt kuin esim. 5 vuotta sitten ihan vain siksi, että olen nyt onnellinen, kun ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan miehen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja takaisin AP:n peruskysymykseen:
Siis AP haki apua seksiongelmaansa eikä parisuhteensa ongelmaan, vaikka varmaankin jokainen meistä tajuaa, että vika on AP:ssa eikä missään muussa.

Kertauksena lähtökohta: AP haluaa vierasta munaa, jotta saa vieraalta enemmän/parempaa seksiä. Lopputulos: ei saa orgasmia miehensä kanssa.

Minusta AP ei taida sisäistää ongelmaansa. Jos hänellä alunperinkin ennen pettämistä on ollut huonoa sängyssä, niin eihän avioliitto/avoliitto parane mihinkään pettämällä. Jos saatu vieras seksi oli hyvää, sitä pettämistä haluaa lisää ja tyytymättömyys omaa miestä kohtaan lisääntyy. Kun pettää enemmän, tulee lisää huono omatunto, joutuu olemaan enemmän pois kodista perheen luota ja seksitautiriskit kasvavat. Jos taas saatu seksi on huonoa, syyllisyyttä on edelleen ja tyytymättömyys säilyy, kun ei saa hyvää seksiä sen paremmin omalta kuin vieraaltakaan mieheltä. Tautiriskikin on huonoissa ja pikaisissakin panoissa olemassa.

Rehellinen kysymys sinulle AP: Koska et pysty etkä halua puhua näistä ongelmista miehesi kanssa, niin miten ajattelit ratkaista ongelmat? Hyppäätkö jatkossakin vieraaseen sänkyyn aina kun siihen tulee tilaisuus? Ajattelitko jatkaa sillä linjalla esimerkiksi vielä 10 vuotta?

Minusta pettämällä vain huijaa itseään. Sinä koet olevasi oikeutettu pettämään, mutta jos vaadit mieheltäsi uskollisuutta, niin sinä se huijari tässä olet. Minusta sinun kannattaisi opetella puhumaan ongelmista miehesi kanssa. Sitä varten on olemassa perheterapiaa, parisuhdeterapiaa, seksuaaliterapeutteja jne, joiden tehtävänä on ratkaista kommunikointiin, seksiongelmiin, läheisyydentarpeeseen yms. liittyviä ongelmia.

Jos et osaa etkä edes halua osata keskustella vaikeista asioista, niin miten ajattelit olla esimerkkinä omille lapsillenne? Kykenetkö aikanaan puhumaan lastesi kanssa heidän seksielämästä, varoittaa alkoholin ja huumeiden vaaroista tai miten toimit tukena, kun heillä itsellään on ongelmia ensimmäisissä seurustelusuhteissaan? Sinä olet saanut parisuhdemallisi omilta vanhemmiltasi ja sinun lapsesi saavat parisuhdemallinsa sinulta ja mieheltäsi. Mietipä rehellisesti, että näkevätkö lapsenne sinua ja miestäsi katsomalla pariskunnan, jonka välillä on selvästi rakkautta, välittämistä, keskinäistä kunnioitusta ja huomioimista? Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne.


Tässä on taas yksi pässi, joka ei ymmärrä lukemaansa. Turha minun on täällä mitään selitellä. Vastaneista tasan kaks on ymmärtänyt mitä olen tarkoittanut. Sanon jotain niin keksitäänkin ihan toista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja takaisin AP:n peruskysymykseen:
Jos et osaa etkä edes halua osata keskustella vaikeista asioista, niin miten ajattelit olla esimerkkinä omille lapsillenne? Kykenetkö aikanaan puhumaan lastesi kanssa heidän seksielämästä, varoittaa alkoholin ja huumeiden vaaroista tai miten toimit tukena, kun heillä itsellään on ongelmia ensimmäisissä seurustelusuhteissaan? Sinä olet saanut parisuhdemallisi omilta vanhemmiltasi ja sinun lapsesi saavat parisuhdemallinsa sinulta ja mieheltäsi. Mietipä rehellisesti, että näkevätkö lapsenne sinua ja miestäsi katsomalla pariskunnan, jonka välillä on selvästi rakkautta, välittämistä, keskinäistä kunnioitusta ja huomioimista? Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne.

Minusta on edesvastuutonta kirjoittaa tuollaista potaskaa ja tosissaan. Jos perheessä ei hellitä ja halailla, niin miten se onnistuu yksinhuoltajalta? Yksinhuoltaja ei onnistu helposti antamaan turvallista kotia lapsille. Yh ei kykene kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin saati sitten maksaa niitä. Yh ei kykene valvomaan lapsiaan, kun on yksin viihteellä. Yh:n lapset näkevät masentuneen vanhemman, joka sortuu murkkujen oikuista jne. jne.
On todellakin monelle yh:lle hirveän vaikeaa kasvattaa yksin lapsiaan. se, että lapset eivät näkisi vanhempiensa halauksia on todellakin pieni juttu sen rinnalla, että lapset kokevat turvattomuutta ja ajautuvat huonoihin asioihin kaduilla.

Kaikki yh:t eivät epäonnistu, mutta suurin osa kuitenkin. En ole epäonnistunut mielestäni, mutta avioero pienten lasten kanssa on riski lapsille, sanokaa mitä sanotte.


Ja ylipäätään kirjoittaa sellaista potaskaa mikä ei ole totta. Tämän kirjoittajan viestissä, MIKÄÄN ei ollut totta. Sanon vielä kerran: Tuo kuvattu seksiongelma johtuu juuri siitä, että olen pettänyt. Ei sitä ollut ennen sitä (miten voin ajatella ennen pettämistä, että mitähän mies ajattelee minusta, kun olen pettänyt, jos en kerta ole vielä pettänyt! Mietipä sitä)

En ole missää vaiheessa kirjoittanut, että haluan pettää. Päinvastoin: EN halua missään nimessä pettää. En ole koskaan halunutkaan. Virheitä on vaan tapahtunut. Ja olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa, aikaisemin se ei onnistnut (mieheni puolelta), nyt siinäkin on tapahtunut parannusta.

Ja todellakin meillä on halia, pusua, keskinäistä kunnioitusta, välittämistä, hassuttelua ja paljon onkin jne.

Jotenkin täällä on kumma käsitys ihmisestä: Ihminen ei voi muuttua: Se on aina se mitä se ennen on ollut. Eli olen varmaan teidän mielestä aina pettäjä, VAIKKA en halua olla sellainen (mutta hyvä, että itse tiedän mikä mä olen). (Vertauskuva: Jos on narkomaani, joka tulee uskoon, onko ihminen narkomaani vai uskovainen?)

Ja tässä oli vaan yksi ongelma alunperin ja on edelleenkin. Mietin, että haluaako mies TODELLA minua, kun olen satuttanut toista niin paljon (En todellakaan mieti, että "miten niin satuttanut", kuten jotkut teistä niin luulee). En tietenkään voi tällaista asiaa häneltä kysyä, koska sehän muistuttaisi siitä luokkaavasta asiasta! Täytyy vaan luottaa siihen, että kyllä ihminen osaa sen ilmaista mitä ei todellisuudessa halua.

Ja sanon vielä tämänkin. Miehenikin on tehnyt kaikkea huonoa ja erittäin paljon (ollut jopa henkistä väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan). Onneksi tämäkin näyttää olevan poissa. Olemme siis molemmat kasvaneet paljon ja yhdessä.

En tiedä miksi olen sellainen huolehtia ja jännittäjä, ajattelen asioita liikaakin. Pitäisi osata antaa "elämän kuljettaa".
 
Ja tässä oli vaan yksi ongelma alunperin ja on edelleenkin. Mietin, että haluaako mies TODELLA minua, kun olen satuttanut toista niin paljon (En todellakaan mieti, että "miten niin satuttanut", kuten jotkut teistä niin luulee). En tietenkään voi tällaista asiaa häneltä kysyä, koska sehän muistuttaisi siitä luokkaavasta asiasta! Täytyy vaan luottaa siihen, että kyllä ihminen osaa sen ilmaista mitä ei todellisuudessa halua.

Ja sanon vielä tämänkin. Miehenikin on tehnyt kaikkea huonoa ja erittäin paljon (ollut jopa henkistä väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan). Onneksi tämäkin näyttää olevan poissa. Olemme siis molemmat kasvaneet paljon ja yhdessä.

En tiedä miksi olen sellainen huolehtia ja jännittäjä, ajattelen asioita liikaakin. Pitäisi osata antaa "elämän kuljettaa". [/quote]

Voi vittu on sullakin ongelma, miettiä päässä tuollaista paskaa. Jotenkin tunnut niin lapselliselta ja yksinkertaiselta. Ja että miksi yleensä tähän otin kantaa. Sanotaan että elämä kasvattaa. Tässä tapauksessa jonninjoutavaa läppää. On meitä monenlaista porukkaa. Ota nyt ihminen itseäsi niskasta kiinni ja anna mennä ja elä ja nauti ja jätä tyhjänpäiväinen jankkaaminen.

 
Sananlasku: Kaikkea muuta katuu, paitsi nuorena naimista. Ainoa mitä kadun nuoruudessa on, että muutamaa misua jäi naimatta, kun koetin olla uskollinen sulhasmies.

Samaan aikaan toisaalla (myöhempien tietojen mukaan) morsio raotteli onnen ovia muillekin.

Kuten sen jälkeen useastikin.
 

Yhteistyössä