N
no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja takaisin AP:n peruskysymykseen:Jos et osaa etkä edes halua osata keskustella vaikeista asioista, niin miten ajattelit olla esimerkkinä omille lapsillenne? Kykenetkö aikanaan puhumaan lastesi kanssa heidän seksielämästä, varoittaa alkoholin ja huumeiden vaaroista tai miten toimit tukena, kun heillä itsellään on ongelmia ensimmäisissä seurustelusuhteissaan? Sinä olet saanut parisuhdemallisi omilta vanhemmiltasi ja sinun lapsesi saavat parisuhdemallinsa sinulta ja mieheltäsi. Mietipä rehellisesti, että näkevätkö lapsenne sinua ja miestäsi katsomalla pariskunnan, jonka välillä on selvästi rakkautta, välittämistä, keskinäistä kunnioitusta ja huomioimista? Näkevätkö lapsenne, että halaatte toisianne, suukottelette, nauratte yhdessä jne? On äärimmäisen surullista, jos lapsenne oppivat, että perheessä ei naureta, hassutella eikä ole lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sinä kuvittelet tekeväsi palveluksen lapsille pysyttelemällä miehesi kanssa yhdessä, mutta teoillasi rikot itseäsi, miestäsi ja toimit huonona esimerkkinä lapsillenne.
Minusta on edesvastuutonta kirjoittaa tuollaista potaskaa ja tosissaan. Jos perheessä ei hellitä ja halailla, niin miten se onnistuu yksinhuoltajalta? Yksinhuoltaja ei onnistu helposti antamaan turvallista kotia lapsille. Yh ei kykene kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin saati sitten maksaa niitä. Yh ei kykene valvomaan lapsiaan, kun on yksin viihteellä. Yh:n lapset näkevät masentuneen vanhemman, joka sortuu murkkujen oikuista jne. jne.
On todellakin monelle yh:lle hirveän vaikeaa kasvattaa yksin lapsiaan. se, että lapset eivät näkisi vanhempiensa halauksia on todellakin pieni juttu sen rinnalla, että lapset kokevat turvattomuutta ja ajautuvat huonoihin asioihin kaduilla.
Kaikki yh:t eivät epäonnistu, mutta suurin osa kuitenkin. En ole epäonnistunut mielestäni, mutta avioero pienten lasten kanssa on riski lapsille, sanokaa mitä sanotte.