Seurustelua serkun kanssa..?

[Johanna 39]

Niin siinä sitten kävi. Tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin.. Ventovieraina. Kunnes tajusimme olevamme serkuksia. Otimme asiassa takapakkia ja jäimme miettimään miten tästä jatkaa vai jatkaako ollenkaan.

Välillä mietimme ettei sillä ole mitään väliä, välillä taas että onhan sillä nyt paljonkin väliä. Vanhempamme ovat sisaruksia. Ja taas pääsi serkusasia hetkeksi unohtumaan ja lähenimme tunnetasolla, kunnes taas tajusimme että emmehän me voi..

Minun osa ystävistäni on sitä mieltä että eihän sillä ole mitään väliä nykypäivänä, osa taas pitää ajatusta täysin sairaana. Toisen osapuolen kaverit tuntuvat kaikki pitävän asiaa täysin vastenmielisenä ajatuksena.

Hän miettii mitä perheemme asiaan sanoisi ja totesi että ei hän osaisi asiaa kertoa näille, ja sitten vielä nämä muut sukulaiset. Ja ennenkaikkea kaverit, miten heille kertoa.

Ja vaikka näistä selvittäisiin, uskaltaisiko koskaan alkaa perhettä perustamaan kun niin paljon on puhuttu että aina tulee mielisairaita tai muuten vain vajaita lapsia.

Päädyimme siihen että emme voi olla yhdessä, koska olemme sukua, ja liian läheistä. Se ei ole kummankaan kannalta hyvä koska molemmille toinen oli parempi mies / nainen kuin kukaan koskaan. Oli jokin erityinen yhteys, ymmärsimme toisiamme ja toistemme kanssa oli helppo olla. En nyt sanoisi että se johtuu sukulaisuudestakaan kun kaikki olemme suvussa niin erilaisia, enkä kenenkään muun sukulaisen kanssa edes tule toimeen. Tämä ihminen vain on jotain erityistä. Tämä "ero" sattui muutaman viikon pähkäilyjen jälkeen kyllä kovemmin kuin muutaman vuoden seurustelusuhteen lopettaminen 'vieraan' ihmisen kanssa.

Niin kai se vain on että olisimme liian omituisia. Suvun, perheen ja kavereiden silmissä. Ja perhettäkin joskus haluaa varmasti kumpikin niin uskaltaisiko sitä edes yrittää.

Kai sitä pitää myöntää tosiasiat.. Vai pitääkö?

Ei tarvitse miettiä. Tiedän edesmenneen pariskunnan jotka olivat sensimmäisiä serkuksia. Menivät naimisiin ja saivat 6 tervettä lasta.

 

[Johanna 39]

Niin siinä sitten kävi. Tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin.. Ventovieraina. Kunnes tajusimme olevamme serkuksia. Otimme asiassa takapakkia ja jäimme miettimään miten tästä jatkaa vai jatkaako ollenkaan.

Välillä mietimme ettei sillä ole mitään väliä, välillä taas että onhan sillä nyt paljonkin väliä. Vanhempamme ovat sisaruksia. Ja taas pääsi serkusasia hetkeksi unohtumaan ja lähenimme tunnetasolla, kunnes taas tajusimme että emmehän me voi..

Minun osa ystävistäni on sitä mieltä että eihän sillä ole mitään väliä nykypäivänä, osa taas pitää ajatusta täysin sairaana. Toisen osapuolen kaverit tuntuvat kaikki pitävän asiaa täysin vastenmielisenä ajatuksena.

Hän miettii mitä perheemme asiaan sanoisi ja totesi että ei hän osaisi asiaa kertoa näille, ja sitten vielä nämä muut sukulaiset. Ja ennenkaikkea kaverit, miten heille kertoa.

Ja vaikka näistä selvittäisiin, uskaltaisiko koskaan alkaa perhettä perustamaan kun niin paljon on puhuttu että aina tulee mielisairaita tai muuten vain vajaita lapsia.

Päädyimme siihen että emme voi olla yhdessä, koska olemme sukua, ja liian läheistä. Se ei ole kummankaan kannalta hyvä koska molemmille toinen oli parempi mies / nainen kuin kukaan koskaan. Oli jokin erityinen yhteys, ymmärsimme toisiamme ja toistemme kanssa oli helppo olla. En nyt sanoisi että se johtuu sukulaisuudestakaan kun kaikki olemme suvussa niin erilaisia, enkä kenenkään muun sukulaisen kanssa edes tule toimeen. Tämä ihminen vain on jotain erityistä. Tämä "ero" sattui muutaman viikon pähkäilyjen jälkeen kyllä kovemmin kuin muutaman vuoden seurustelusuhteen lopettaminen 'vieraan' ihmisen kanssa.

Niin kai se vain on että olisimme liian omituisia. Suvun, perheen ja kavereiden silmissä. Ja perhettäkin joskus haluaa varmasti kumpikin niin uskaltaisiko sitä edes yrittää.

Kai sitä pitää myöntää tosiasiat.. Vai pitääkö?

Ei tarvitse miettiä. Tiedän edesmenneen pariskunnan jotka olivat ensimmäisiä serkuksia. Menivät naimisiin ja saivat 6 tervettä lasta.

 

[<vieras>]

Vielä kun saisi miehen tietoon tämän kaiken, eikä pelkästään sitä mitä hän kuvittelee että se ei vain ole mahdollista että olisimme yhdessä. Hänen tulisi nyt saada tietoonsa niin positiivinen kuin negatiivinenkin kanta asiaan, sekä tämä että tällaiset parit ovat saaneet terveitäkin lapsia.

Hän kun kuvittelee että KAIKKI serkusten lapset ovat sairaita ja että emme voi minkään puolesta olla yhdessä koska olemme liian läheisiä. Nyt hän välttelee minua tunteidensa vuoksi. Ehkäpä pääsemme juttelemaan tästä asiasta kun hän uskaltautuu minua tapaamaan..

 

[Leena]

Etkö voisi näyttää tätä viestiketjua hänelle?

 

[<vieras>]

Etkö voisi näyttää tätä viestiketjua hänelle?

Kunhan saan hänet saman katon alle

 

[<vieras>]

Enpä saanut mahdollisuutta näyttää keskusteluja hänelle. Hänen vakaa uskonsa siihen etteivät serkukset voi olla keskenään voitti vahvat tunteet. Hän päätti yrittää (huonossa?) jo useaan kertaan erotussa suhteessaan.

 

[no]

Enpä saanut mahdollisuutta näyttää keskusteluja hänelle. Hänen vakaa uskonsa siihen etteivät serkukset voi olla keskenään voitti vahvat tunteet. Hän päätti yrittää (huonossa?) jo useaan kertaan erotussa suhteessaan.

Sellaiset suhteet eivät kestä. Printtaa tää keskustelu ja lähetä hänelle, et ainakaan häviä mitään.

 

[<vieras>]

Enpä saanut mahdollisuutta näyttää keskusteluja hänelle. Hänen vakaa uskonsa siihen etteivät serkukset voi olla keskenään voitti vahvat tunteet. Hän päätti yrittää (huonossa?) jo useaan kertaan erotussa suhteessaan.

Sellaiset suhteet eivät kestä. Printtaa tää keskustelu ja lähetä hänelle, et ainakaan häviä mitään.

Menisi hiukan liian epätoivoiseksi. Lähetin kyllä viestin hänelle että serkuksillakin voi olla jotain, että näin olen saanut selville ja kerron hänelle oikaistakseni vain hänen käsityksensä. Tehköön sitten itse päätöksensä. Ystävinä tästä eteenpäin, kunnes jotain tapahtuu tai ei tapahdu..

 

[I am sorry]

Te jatkatte sitä samaa kyräilyä alitajuisesti, jota vanhempanne ovat tehneet vuosikymmeniä. Olisiko aika katkaista koston kierre?

 

[<vieras>]

Te jatkatte sitä samaa kyräilyä alitajuisesti, jota vanhempanne ovat tehneet vuosikymmeniä. Olisiko aika katkaista koston kierre?

Miten me sitä jatkamme?

 

[I am sorry]

Sanoisin, että se on pitkän ajan kuluessa opittu käyttäytymismalli. Jos vanhemmat ovat olleet riidoissa koko elämänsä ajan, on vaikea ryhtyä ihmissuhteeseen, kun koko suvun negatiivinen karma on niskassa. Todennäköisesti olisitte rakastuneet, vaikka olisitte olleet väleissäkin suvun kanssa ja ehkä menneet jo yhteenkin. Serkut solmivat paljon avioliittoja Etelä-Euroopssa, missä sukurakkaus kukoistaa. Mielestäni serkkuliitot eivät ole mitenkään tuomittavia.

 

[ei kaikkea tarvitse hyväksyä]

Sairasta. Sukurutsasta. Ihan sama miten selitellään että "nykypäivänä". Ja kannattaisi ihan oikeasti tutusta geenitutkimuksiin, ei ole muuten ihan turvallista hankkia lapsia sukulaisensa kanssa.

 

[kaikkea voi tapahtua]

Minä luulisin että minulla on noin 50 serkkua. Luku on pelkkä arvio. En tuntisi heistä kuin pari ulkonäöltä...
Isäni on kymmenlapsisesta perheestä ja äitini seitsemänlapsisesta. Joten serkkujakon on kertynyt. Sukuni ei ole juurikaan tekemisissä toistensa kanssa ja sukuni asuukin pitkin suomea-ruotsia-boliviaa...

Ai niin, sitten minulle selvisi että mieheni serkku on naimisissa minun serkkuni kanssa

 

[rairai..]

Sairasta. Sukurutsasta. Ihan sama miten selitellään että "nykypäivänä". Ja kannattaisi ihan oikeasti tutusta geenitutkimuksiin, ei ole muuten ihan turvallista hankkia lapsia sukulaisensa kanssa.

Tutustupa sinä vähän paremmin noihin geenitutkimuksiin, niin saat selville myös sen, että serkukset eivät ole keskenään NIIN läheistä sukua, etteivätkö voisi esim. lapsia tehdä. Lapsista EI TULE vammaisia, tai häiriintyneitä.

Eri asia olisi jos suhteessa olisi esim. eno ja siskon tyttö, setä, ja veljen tyttö jne.

Kömmi ulos sieltä tynnyristä ja tutustu nykymaailmaan.

 

[siskonkaima]

Joskun on Suomenkin lainsäädännössä ollut pykälä, joka kieltää serkusten avioliiton. Silloin ajateltiin nimenomaa niitä periytyviä sairauksia. Lapsuudessa meidän kesämökillä "jumalan selän takana" oli todella paljon avioliitoja serkusten kesken ja siellä oli myös perinnällisiä sairauskia ja ne myös periytyivät. Mutta jos tätä riskiä ei ole niin siitä vaan tai sitten ottaa sen riskin. T

 

[<vieras>]

Sanoisin, että se on pitkän ajan kuluessa opittu käyttäytymismalli. Jos vanhemmat ovat olleet riidoissa koko elämänsä ajan, on vaikea ryhtyä ihmissuhteeseen, kun koko suvun negatiivinen karma on niskassa. Todennäköisesti olisitte rakastuneet, vaikka olisitte olleet väleissäkin suvun kanssa ja ehkä menneet jo yhteenkin. Serkut solmivat paljon avioliittoja Etelä-Euroopssa, missä sukurakkaus kukoistaa. Mielestäni serkkuliitot eivät ole mitenkään tuomittavia.

Minuakin kasvatettiin tähän käyttäytymismalliin. Ja uskoin siis siihen kunnes pääsin "ulos" tämän riidan keskeltä, nyt olen vain sivusta seuraaja ja häpeäkseni täytyy myöntää että olen itsekin ollut samanlainen. Vanhemmat kasvattavat näemmä lapsensa omilta vanhemmiltaan opitun kaavan mukaan. Minäkin siis inhosin tätä koko serkkuni perhettä, myöskin serkkuani. Vaikken näitä ollut koskaan nähnytkään, mutta minut oli pienestä asti opetettu ja kasvatettu siihen. Onneksi kävi näin että sain omia reittejäni tutustua tähän serkkuun ihmisenä, en suvun nimen kantajana.

Tällä perheemme ja suvumme riidalla ei ole tekemistä siihen että ihastuimme. Siihen sillä on vaikutusta että tämä serkkuni ei uskalla kertoa vanhemmilleen tavanneensa minut, eikä näin saa negatiivista eikä positiivista asennetta näiltä asiaan. Jos olisimme tai alkaisimme seurustella, minun vanhempani varmasti tämän pitkin hampain hyväksyisivät jotenkin, toisten serkkujeni kohdalla jotka vain ystävinä liikkuivat paljon keskenään (näin voi käydä nyt meillekin) alkoi liikkua huhu että heillä on jotain menossa keskenään, tähän äitini aikanaan tokaisi että voivathan serkut seurustella, ei siinä mitään.. Tämä taitaa tosin päteä niin kauan kuin se OMA tytär ei seurustele serkkunsa kanssa

Ja nämä perinnölliset sairaudet.. Meidän vanhempamme, isovanhempamme eivätkä tietääkseni isoisovanhempammekaan olleet sukua keskenään, tai mistäpä sitä tietää kun maailma tuntuu olevan hyvin pieni. Mutta luulisin Että olisimme ensimmäiset, joten vaara ei varmasti olisi niinkään suuri.

Tämä on harmillista että hänen ystävänsä kommentti asiasta sai hänet vetäytymään kauemmas minusta, miettimään asiaa ystävänsä mielipiteen kannalta ja uskoutunut siihen etteivät serkukset millään muotoa voi olla yhdessä, ja minä taas olen tullut aivan toiseen lopputulokseen. Vieläpä kun tämä mies sanoi useaan kertaa että jollemme olisi serkuksia, jos voisimme olla yhdessä niin varmasti olisimme. Nyt kun hän vakaasti uskoi ettemme voi, päättivät he tämän entisensä kanssa koittaa taas kerran. Nyt ei auta kuin serkkutyttönä olla ystävä ja katsoa kuinka tämä nainen taas pyörittelee miestä niinkuin tahtoo. Ystäviä meillä on aikaa olla ennenkuin he palaavat lopullisesti yhteen, koska nainen ei tätä vielä halua vaan tahtoo viettää sinkkuelämää kun tällaista ei ole ennen ollut, hmm..

Mutta minun on turha kiusata itseäni sillä asialla sen enempää, koittaa vain olla tälle miehelle hyvä ystävä ja serkku. Jos ystävyydestä on joskus kehittyäkseen jotain niin siitä kehittyy. Tai sitten molemmat löytävät tulevaisuuden vieraan ihmisen kanssa ja tämä lyhyt tunteikas jaksomme pysyy muistonamme..

 

[Nykypäivän ei tarvitse olla sairas]

[viesti moderoitu]

 

[syö pääs.]

[viesti moderoitu]

 

[<vieras>]

Sairasta. Sukurutsasta. Ihan sama miten selitellään että "nykypäivänä". Ja kannattaisi ihan oikeasti tutusta geenitutkimuksiin, ei ole muuten ihan turvallista hankkia lapsia sukulaisensa kanssa.

Tutustupa sinä vähän paremmin noihin geenitutkimuksiin, niin saat selville myös sen, että serkukset eivät ole keskenään NIIN läheistä sukua, etteivätkö voisi esim. lapsia tehdä. Lapsista EI TULE vammaisia, tai häiriintyneitä.

Eri asia olisi jos suhteessa olisi esim. eno ja siskon tyttö, setä, ja veljen tyttö jne.

Kömmi ulos sieltä tynnyristä ja tutustu nykymaailmaan.

[viesti moderoitu]

Miksei kaikki voi mennä saman kaavan mukaan, kaikki voisi olla harmaata ja tylsää. Mikseivät ihmiset voi olla kaikki samanlaisia keskenään, mikseivät ne voi olla täysin samaa mieltä joka asiasta. Sinä varmasti pitäisit tästä maailmasta.

Pitäisikö lesbon olla väkisin miehen kanssa, koska tämä vain on "oikein" ja tunteet toista naista kohtaan "sairasta" ? Tai toisinpäin homon olla naisen kanssa koska se vain on "normaalia"? Mikä määrittää normaalin ja epänormaalin? Ihmisten mielipiteet?

Miten rikollisuus, huoraaminen yms liittyy tähän aiheeseen?

Minä en alkuun hyväksynyt homoutta enkä lesboutta, mutta tutustuin homoon, joka homoudestaan huolimatta onkin mukava ihminen ja kun hän löysi miehen, he menivät kihloihin, ei tämä aiheuta minussa minkäänlaista puistatusta. Hyvä että joku uskaltaa olla avoimesti vähemmistöä. Näissä asioissa ihmistä pitäisi ohjata vaistot ja tunteet, ei muiden mielipiteet asioista.

Minun osallani, jos olisin tuntenut serkkuni lapsesta asti, ei näitä tunteita olisi varmaankaan päässyt kehittymään. Jos vaikka mietitään tilannetta että minut olisi vaikka adoptoitu ja minulla olisi veli jossain päin maailmaa, jonka löytäisin ventovieraana ja ihastuisin tähän ihmisenä, asia olisi sama. Veljen kanssa en tosin alkaisi minkäänlaiseen juttuun, koska tämä olisi selkeästi aivan liian lähellä. Ja tätä sukulaisuuttahan tässä serkkuni kohdallakin olen pähkäillyt.

Jos olisimme tunteneet lapsesta asti, kulkisimme yhdessä jossain ja meidät yhdistettäisiin pariskunnaksi niin naurahtaisin ja sanoisin että "Hei, sehän on mun serkku!" -koska olisin tällöin muodostanut tähän ihmiseen ns, sisarussuhteen. Vaistot, tunteet, mielipiteet.. Mikä sitten on oikein ja mikä väärin, mikä sairasta ja mikä tervettä.. Ehkä mikään ei ole mitään niistä, tämä on vain elämää ja elämän mukanaan tuomia erilaisuuksia..

 

[*ARSKA*]

...Pitäisikö lesbon olla väkisin miehen kanssa, koska tämä vain on "oikein" ja tunteet toista naista kohtaan "sairasta" ? Tai toisinpäin homon olla naisen kanssa koska se vain on "normaalia"? Mikä määrittää normaalin ja epänormaalin? Ihmisten mielipiteet?...

Homoudesta ei ikävä kyllä voi parantua ja ainoa hoito homouteen lienee "lyijyhoito".
Mutta lesboudesta voi parantua siedätyshoidolla. Useinhan lesbous johtuu mulkunpuutteesta: Lesbo ei ole koskaan saanut kunnon mulkkua! Lesboa kun pari kertaa vetäisee oikealla aikamiehen pelillä, niin lähtee turhat hömpsöttelyt! Feminismiin auttaa kuri ja komento!

 

[<vieras>]

...Pitäisikö lesbon olla väkisin miehen kanssa, koska tämä vain on "oikein" ja tunteet toista naista kohtaan "sairasta" ? Tai toisinpäin homon olla naisen kanssa koska se vain on "normaalia"? Mikä määrittää normaalin ja epänormaalin? Ihmisten mielipiteet?...

Homoudesta ei ikävä kyllä voi parantua ja ainoa hoito homouteen lienee "lyijyhoito".
Mutta lesboudesta voi parantua siedätyshoidolla. Useinhan lesbous johtuu mulkunpuutteesta: Lesbo ei ole koskaan saanut kunnon mulkkua! Lesboa kun pari kertaa vetäisee oikealla aikamiehen pelillä, niin lähtee turhat hömpsöttelyt! Feminismiin auttaa kuri ja komento!

Niin, ajatteles jos eläisimme "nurinkurisessa" maailmassa. Jos olisimme ottaneet suunnaksemme joskus aikanaan sen ettei vieraiden ihmisten kanssa saa mennä yhteen, että homous ja lesbous ovat yleisempiä tai samalla tasolla kuin "normaali" liitot (jotka siis olisivat näin ollen suvun kesken). Silloin kun sinä tulisit moista päästämään suustasi, sanottaisiin todennäköisesti että eihän siihen auta kun lyijyhoito.. Ja mitenkähän tämäkään taas liittyi alkuperäiseen aiheeseen.. Ehkä siltä osalta että sinun vanhempasi eivät liene sukua, mutta silti... Jokainen päätelköön itse.

 

[ota huomioon.]

Hei haloo! Serkkuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies otti exänsä takaisin. Se on tekosyy. Tosirakkaus kestää ulkopuolisten kommentit.
Minä olen yhdessä liikuntavammaisen pyörätuolipotilaan kanssa. On tästäkin saanut kuulla vaikka mitä....

 

[<vieras>]

Hei haloo! Serkkuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies otti exänsä takaisin. Se on tekosyy. Tosirakkaus kestää ulkopuolisten kommentit.
Minä olen yhdessä liikuntavammaisen pyörätuolipotilaan kanssa. On tästäkin saanut kuulla vaikka mitä....

Koska sopiessaan exänsä kanssa uudelleen yrittämisestä mies vakaasti uskoi ettei serkuksilla vain voi missään nimessä olla mitään. Jos olisimme aiemmin saaneet selville että serkuksilla voi olla keskenään suhde niin ehkäpä mies olisi ainakin harkinnut asiansa eri tavalla. Sitä ei nyt selville saa. Aika näyttää. Jokaisessa suhteessa joka eroaa jollain tavalla "normaalista" ihmiset jaksavat kommentoida asiaa hyvinkin kärkkäästi sen kummempia ajattelematta. Oli kyse sitten rakastumisesta pyörätuolipotilaaseen tai kehen tahansa joka on "normaalin" käytännön ulkopuolella.

 

[Ihmeellistä on elämä]

Tämä on kyllä aika hankala asia. Itse tunnen kaikki parikymmentä serkkuani, toiset toki paremmin kuin toiset. Mietin tätä ap:n ongelmaa itse jokin aika sitten, kun erinnäisten sattumien myötä lähennyimme yhden serkkuni kanssa toisiamme. Olemme aina olleet aika läheisiä, mutta ikäeron takia ei juuri ole tullut jutusteltua sen ihmeempää. Nyt kun sitten alettiinkin jutella ihan tosissaan niin oli pelottavaa huomata kuinka samalla aaltopituudella oltiin. Ja ihan selkeätä vetoa toisiamme kohtaan tunnettiin. Itse en edes voisi harkita mitään suhdetta hänen kanssaan, jotenkin se tuntuu omalla kohdallani väärältä ja luulen että hänkin on samaa mieltä. Mutta en mitenkään tuomitsisi jonkun muun suhdetta serkkunsa kanssa. Tämä on kai asia joka on vaan itse pohdittava omaan tilanteeseensa, arvoihinsa ja sukunsa "normeihin" nähden.

 

[naimakaari]

Joskun on Suomenkin lainsäädännössä ollut pykälä, joka kieltää serkusten avioliiton. Silloin ajateltiin nimenomaa niitä periytyviä sairauksia. Lapsuudessa meidän kesämökillä "jumalan selän takana" oli todella paljon avioliitoja serkusten kesken ja siellä oli myös perinnällisiä sairauskia ja ne myös periytyivät. Mutta jos tätä riskiä ei ole niin siitä vaan tai sitten ottaa sen riskin. T

Avioliittolaissa vuodelta 1929 ei serkusten avioliittoa ole kielletty.

Mitähän lakia ja pykälää tarkoitat, voitko täsmentää?