H
harmaana
Vieras
Sanoi sitten rivien välistä, että lapseni ei saisi tulla viikonloppuhoitoon...
Lapsi siis vuoropäiväkodissa jossa on myös ilta ja viikonloppuhoito. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja se toisi siis mukanaan molempia. Ei siinä tietysti mitään - he ovat velvollisia sen järjestämään, mutta...
Asun vielä ainakin toistaiseksi lapsen isän kanssa, joka ei välitä lapsesta tai hänen hoitamisestaan. Ei siis halua, eikä osaa edes pukea lasta, vaipanvaihdosta tai syöttämisestä puhumattakaan ( ei ole siis vielä koskaan näitä tehnyt lapsen 2,5 elinvuoden aikana ) ja hermot menee heti, jos lapsi kiukuttelee tms. Eli sellaiselle en voi enkä halua jättää lastani koko päiväksi. Olisi siis sama jos jättäisin lapsen täysin heitteille... Mutta ei siitä sen enempää ja TÄHÄN asiaan EN halua kommenttia, sillä tiedän kyllä mitä PITÄISI tehdä, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kun saattaa olettaa...
No siis asiaan: Juttelin tänään rouva johtajan kanssa työpaikan vaihdoksesta ja tulevista työvuoroista. Hän oli sitä mieltä, että lapsen paikka on viikonloppuisin kotona, jos kerran lapsen isä ei ole töissä. Joo, olen samaa mieltä, mutta tämä on mahdoton yhtälö lapsen isän ollesa mikä on. Tätä samaa vuoropuhelua sitten käytiin yksi kymmenisen minuuttia hänen inttäessä, että lapsen hoito olisi ensisijaisesti kotona ja minä perään, että tiedän, mutta kun ei onnistu, joten tarvitsen sitä hoitoa ja sillä siisti. Selitti siinä mulle myös isän velvollisuuksista, perheen merkityksestä jne. Naurahdinkin johtajalle, että kyllähän MINÄ tiedän ja hokenut noita samoja lauseita kotona jo 2,5 vuotta, mutta kun lapsen isälle ei mene jakeluun... Tätä samaa siis intti monen monta kertaan, eikä tuntunut menevän sillekään jakeluun, mitä jo mene monituista kertaa selitin ja rupes kans jo laittamaan vihaksi koko inttöminen. Yritti kait saada mua kertomaan kaikki yksityiskohdatkin perhetilanteestamme, mutta mun mielestä se ei kuulu heille - vai kuuluuko? En halua kaikkea edes kertoa, sillä se leviää heti ympäri kyliä ja kääntyy välittömästi myös itseäni vastaan.. Tästä kokemusta monelta muultakin äidiltä, jotka ovat liian avoimesti asioitansa kertonu.
Onko niillä siis oikeutta urkkia tai puuttua sen enempää meidän perhetilanteeseen, vai vaan kiltisti järjestää hoito, jos ilmoitan, että lapsi sen tarvitsee? Ja maksanhan siitä kuitenkin täyden hinnan, joten on omituista vihjailua, että sitten lapseni ei kuitenkaan saisi palveluita käyttää... Saahan ne työttömätkin lapsensa hoitoon ja toiset vielä ilmaiseksi, vaikkakaan ei viikonloppuisin, mutta mun mielestä ihan tähän rinnastettava juttu.
Ja siis toistan; olen asiassa muuten samaa mieltä, että lapsen kuuluisi olla kotona isän kanssa, mutta kun ei kerran onnistu niin ei onnistu...
Lapsi siis vuoropäiväkodissa jossa on myös ilta ja viikonloppuhoito. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja se toisi siis mukanaan molempia. Ei siinä tietysti mitään - he ovat velvollisia sen järjestämään, mutta...
Asun vielä ainakin toistaiseksi lapsen isän kanssa, joka ei välitä lapsesta tai hänen hoitamisestaan. Ei siis halua, eikä osaa edes pukea lasta, vaipanvaihdosta tai syöttämisestä puhumattakaan ( ei ole siis vielä koskaan näitä tehnyt lapsen 2,5 elinvuoden aikana ) ja hermot menee heti, jos lapsi kiukuttelee tms. Eli sellaiselle en voi enkä halua jättää lastani koko päiväksi. Olisi siis sama jos jättäisin lapsen täysin heitteille... Mutta ei siitä sen enempää ja TÄHÄN asiaan EN halua kommenttia, sillä tiedän kyllä mitä PITÄISI tehdä, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kun saattaa olettaa...
No siis asiaan: Juttelin tänään rouva johtajan kanssa työpaikan vaihdoksesta ja tulevista työvuoroista. Hän oli sitä mieltä, että lapsen paikka on viikonloppuisin kotona, jos kerran lapsen isä ei ole töissä. Joo, olen samaa mieltä, mutta tämä on mahdoton yhtälö lapsen isän ollesa mikä on. Tätä samaa vuoropuhelua sitten käytiin yksi kymmenisen minuuttia hänen inttäessä, että lapsen hoito olisi ensisijaisesti kotona ja minä perään, että tiedän, mutta kun ei onnistu, joten tarvitsen sitä hoitoa ja sillä siisti. Selitti siinä mulle myös isän velvollisuuksista, perheen merkityksestä jne. Naurahdinkin johtajalle, että kyllähän MINÄ tiedän ja hokenut noita samoja lauseita kotona jo 2,5 vuotta, mutta kun lapsen isälle ei mene jakeluun... Tätä samaa siis intti monen monta kertaan, eikä tuntunut menevän sillekään jakeluun, mitä jo mene monituista kertaa selitin ja rupes kans jo laittamaan vihaksi koko inttöminen. Yritti kait saada mua kertomaan kaikki yksityiskohdatkin perhetilanteestamme, mutta mun mielestä se ei kuulu heille - vai kuuluuko? En halua kaikkea edes kertoa, sillä se leviää heti ympäri kyliä ja kääntyy välittömästi myös itseäni vastaan.. Tästä kokemusta monelta muultakin äidiltä, jotka ovat liian avoimesti asioitansa kertonu.
Onko niillä siis oikeutta urkkia tai puuttua sen enempää meidän perhetilanteeseen, vai vaan kiltisti järjestää hoito, jos ilmoitan, että lapsi sen tarvitsee? Ja maksanhan siitä kuitenkin täyden hinnan, joten on omituista vihjailua, että sitten lapseni ei kuitenkaan saisi palveluita käyttää... Saahan ne työttömätkin lapsensa hoitoon ja toiset vielä ilmaiseksi, vaikkakaan ei viikonloppuisin, mutta mun mielestä ihan tähän rinnastettava juttu.
Ja siis toistan; olen asiassa muuten samaa mieltä, että lapsen kuuluisi olla kotona isän kanssa, mutta kun ei kerran onnistu niin ei onnistu...
