Sun mielipiteesi seuraavaan: Kuinka monta ihmistä tarvitaan peesaamaan, olemaan samaa mieltä kanssasi, jotta käsityksesi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Beep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta tämä oli kyllä hyvä avaus, huomasin miettiväni tätä vielä palstalta poistuttani.
Tai itseäni lähinnä, :D, ja omaa kuvaani itsestäni, mikä ja ketkä sitä ovat muovaamassa.
Ja sitä, millaista kuvaa minä ihmisille heistä luon, millaisen kuvan he itsestään minusta peilaavat.
 
Minusta tämä oli kyllä hyvä avaus, huomasin miettiväni tätä vielä palstalta poistuttani.
Tai itseäni lähinnä, :D, ja omaa kuvaani itsestäni, mikä ja ketkä sitä ovat muovaamassa.
Ja sitä, millaista kuvaa minä ihmisille heistä luon, millaisen kuvan he itsestään minusta peilaavat.

Mä olen tiettyjen uusien tilanteiden kautta miettinyt tätä samaa paljon viime aikoina ja juurikin viimeisimpänä tuota miten vahvistan sitä vastapuolen positiivista tai negatiivista kuvaa itsestään ja miten helppo monia ihmisiä on luotsata tiettyyn suuntaan. Paljon saa pahaa aikaan jos haluaa : /
 
No tota...emmä määrää osaa sanoa, mutta esim. mieheni, ystäväni, läheiset sukulaiset, työkaverit yms. viihtyvät seurassani, joten oletan että heidän mielestään olen hyvä tyyppi, mukava ja rakastettavakin.
Mutta eikö näin liene lähes kaikilla?

Vieraat ihmiset eivät mua tunne, joten heidän mielipiteellä ei ole merkitystä.

Uskon myös olevani ihana, seksikäs ja kaunis, koska en oo koskaan jääny ns. seinäruusuksi.

En oo näitä asioita koskaan keneltäkään kysynyt mutta en oo ajatellut et olis tarviskaan.
Kyllähän mä huomaan mitä tapahtuu ja kuinka muhun suhtaudutaan.
 
Muutaman kerran olen tavannut ihmisen, jonka voimakas negatiivinen ja torjuva asenne kohtaani on huokunut koko olemuksesta niin voimakkaasti, että olen alkanut miettiä mikä mussa oikein on vikana. Näissä tapauksissa siis yhden ihmisen käytös on aiheuttanut epävarman olon.
 
Mun täytyy sanoa että mä olen aina yhtä ihmeissäni kun saan kehuja luonteestani tai ulkonäöstäni. Ne ei suinkaan vahvista käsitystä omasta ihanuudestani, vaan lähinnä aidosti kummastuttaa miten joku voi nähdä mut niin positiivisessa valossa.

Toisaalta mulla taas on vankkumaton itsetunto esimerkiksi omasta osaamisestani ties millä saralla, eikä sitä murra miljoona epäilijää. En tarvitse ainuttakaan peesailijaa vakuuttamaan mua siitä, että osaan kaakeloida kylpyhuoneen. Uskon siihen vakaasti...siihen asti kunnes hölmistyneenä huomaan että mun kaakeloinnit menee päin helvettiä :D.

Jästipää mikä jästipää. Olen näemmä luonut itsestäni niin vankat mielikuvat, ettei niitä pysty yksikään peesailija tai epäilijä muuttamaan suuntaan tahi toiseen.
 
Kyllähän sitä voi olla omasta mielestä mitä tahansa. Aina kun mies kehuu meidän lapsia kauniiksi, sanon suureen ääneen, että ihan ovat äitiinsä tulleet ulkonäöltään.

Mies ja muut on tästä asiasta toista mieltä. Joten miten on...olenko mä silti lasteni näköinen, kun kerran olen sitä mieltä. Vaiko en, kun kukaan ei ole kanssani samaa mieltä?

Kuka on oikeassa?
Miksi kenekään edes pitäisi olla "oikeassa"? Ihan hullu ajatus. Jokainen kuitenkin katselee maailmaa omasta vinkkelistän. Ihan hyvin sun lapset voi susta olla sun näköisiä ja miehen mielestä hänen näköisiä. ei siinä ole mitään ristiriitaa.

Siinä mun mielestäni on pointti, että omasta mielestään voi nimenomaan olla mitä tahansa. Oma mielipide vaikuttaa eniten, ei muiden mielipide sinällään saa aikaiseksi mitään ellet anna ja halua antaa niiden vaikuttaa.

Sä et ole tullut omaksi itsekseni ilman muita. Ihminen aina rakentuu omaksi yksilökseen toisten ihmisten kautta, aluksi symbioosi, myöhemmin toiset ihmiset toimivat peileinä.

Totta kai sä olet tarvinnut ja tarvitse toisten ihmisiä, turha väittää muuta.
Tottakai ympäristö muokkaa minua ja minä ympäristöä. se ei silti poissulje sitä ettenkö voisi olla jotain mitä olen puhtaasti omasta mielestäni tarvitsematta siihen kenekään ulkopuolisen peesausta.
Ja silti, voin muuttaa käsitystä itsestäni jos maailmankuvani muuttuu ympäristön vaikutuksesta. Ja muuttaa ympäristöäni jos se ei mielytä. Elämä on vastavuoroista. mutta se, millä on mitään merkitystä on se, mitä minä itse olen ja millaisena itseni koen ja näen. Vaikka kukaan ei pitäisi musta, olisin silti olemassa ja ollakseni olemassa pitäisi mun tulla toimeen itseni kanssa ja pitää itsestäni niin paljon että jaksan katsella itseäni. ja taas jos en pidä itsestäni niin ei siinä auta vaikka sata ihmistä huutaisi kuorossa että oot ihan oikeasti hyvä tyyppi.
Kyllä mä tarvitsen ihmisiä ympärilleni, mutta lopulta itse määritän itseni sisäisistä lähtökohdista.
 
Mielenkiintoinen kysymys. Oma kantani on, että "laatu" on tärkeämpi kuin varsinaisesti lukumäärä. Jos äitini sanoo minua kauniiksi, uskon että olen sitä hänen mielestään. Jos Voguen kuvaaja kutsuisi, saattaisi jo pistää miettimään että voisipa se ollakin niin...Ja taas, jos kolme tuntematonta pitää minua kusipäänä jonkun pintapuolisen seikan takia, mutta läheiseni turvaa minuun hädässä, niin jälkimmäinen vaikuttaa minäkuvaani enemmän.
 
tuo on totta.

Ja tässä on se perimmäinen syy miksi en ymmärrä ihmisiä jotka tietävät ottavansa arvostelut esim. ulkonäöstään henkilökohtaisesti, mutta silti laittavat kuviaan esim. tänne. Vahva itsetunto ja omanarvontunto pitävät ihmisen kasassa tahallisen ilkeästä pilkasta huolimatta, mutta heikompi, joka odottaa vain sitä positiivista vahvistusta sortuu kyllä..
 
Minä myönnän, että minulla on koko peruskoulun kestäneen koulukiusaamisen ja kotona kuultujen haukkujen ("ei susta tule mitään" jne.) vuoksi todella hauras itsetunto. Se, että uskon itsestäni jotain positiivista vaatii useita toistoja usealta ihmiseltä, mutta yksi negatiivinen kommentti voi ampua minut alas täysin. Olen yrittänyt rakentaa tervettä itsetuntoa aikuisena ja tiedän järjellä, että negatiivisten kommenttien ei saisi antaa vaikuttaa niin, mutta ne vain vaikuttavat. Joudun rakentamaan itsetuntoni yhä uudelleen ja uudelleen. Huonon itsetunnon ja negatiivisten kommenttien pelon vuoksi olen myös perfektionisti, jonka stressinsietokyky on melkein nolla.

Muistakaa siis kannustaa lapsianne, älkää haukkuko heitä tai huutako pikkuasioista. Maitotilkka lattialla ei ole vakava asia, lapsi, joka ei usko itseensä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24910271:
Ei pelkästään se, että moniko on kanssani samaa mieltä - mutta sekin vaikuttaa, kuka/ketkä ovat kanssani samaa mieltä. Rivien välissä lukee se mitä arveletkin: joidenkin mielipide painaa enemmän kuin toisten.


Sellaisen ihmisen mielipide, jota itse pitää tyhmänä, ei liikauta suuntaan tai toiseen. Mutta rakkaan ihmisen mielipide liikauttaa.

Jos ihminen ei tunne mua, sen mielipidettä ei vaan voi ottaa kovin vakavasti. Ensin pitää tuntea hyvin, jotta mielipiteestä tulee jotenkin merkityksellinen. Näin siis aikuismaailmassa.

Lapsen, nuoren ja teinin maailmankuva on aivan toisenlainen, siinä merkitsee ns. jokaisen mielipide ja siksikin aikuisilla on todella iso vastuu esimerkkinä, mutta hyvin harva muistaa edes tällaista kollektiivista vastuuta.
 
Jos ihminen ei tunne mua, sen mielipidettä ei vaan voi ottaa kovin vakavasti. Ensin pitää tuntea hyvin, jotta mielipiteestä tulee jotenkin merkityksellinen. Näin siis aikuismaailmassa.

Kyllä minua hetkauttaa kenen tahansa mielipide, suuntaan tai toiseen. Jossain määrin. Jos joku selvästi itseä fiksumpi on vaikka kanssani samaa mieltä (joku ihan tuntematonkin siis), se vahvistaa omaa ajatustani. Jos eri mieltä, saatan epäröidä tai miettiä uudestaan jne.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä