N
.n
Vieras
MÄ järjestin meille pitkästä aikaa mahdollisuuden päästä kahdestaan jonnekin. Meille tuli tähän kotiin lapsenvahti, ja oltais päästy lähtemään.
No mä sit kysyin mieheltä, lähteekö se. Mies vastas, "kai mä voin lähtee". Jäin odottelemaan, milloin mies sitten olisi lähdössä, tai edes tekemässä lähtöä. Tuo kuitenkin puuhaili koko ajan omiaan, eikä näkynyt merkkiäkään siitä, että olisi ollut mihinkään lähdössä.
Jossain vaiheessa mies kysyi, onkohan vauvalla nälkä. vastasin, että "saattaa olla, syötätkö sitä, niin voitais sitten lähteä". Mies ei mukamas sitten kuullut vastaustani.
Vielä myöhemmin kysyin uudestaan, onko lähdössä mihinkään, mies vastasi "ai mihin", johon totesin, että kanssani jossain käymään. mies ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan tutki auto juttuja koneella.
Enempää en viitsinyt kysellä, koska mun mielestä ei olisi ollut enää kivaa lähteä viettämään "parisuhteen laatuaikaa", jos toisen jankuttamalla saa mukaan.
Mies Sitten illalla ihmetteli, miksi olen niin hiljainen, eikä ymmärtänyt yhtään, että mua harmitti kun ei lähdetty mihinkään.
Mun surullista oloani lisäsi se, että kun sanoin miehelle, ettei varmasti olisi unohtanut lähtöä, jos joku kaveri olisi pyytänyt kaljalle, niin mies vastasi tämän olevan totta.
Ja mies on nyt se loukattu puoli, kun sanoin, että mun mielestä on vähän väärä tärkeysjärjestys :headwall:
No mä sit kysyin mieheltä, lähteekö se. Mies vastas, "kai mä voin lähtee". Jäin odottelemaan, milloin mies sitten olisi lähdössä, tai edes tekemässä lähtöä. Tuo kuitenkin puuhaili koko ajan omiaan, eikä näkynyt merkkiäkään siitä, että olisi ollut mihinkään lähdössä.
Jossain vaiheessa mies kysyi, onkohan vauvalla nälkä. vastasin, että "saattaa olla, syötätkö sitä, niin voitais sitten lähteä". Mies ei mukamas sitten kuullut vastaustani.
Vielä myöhemmin kysyin uudestaan, onko lähdössä mihinkään, mies vastasi "ai mihin", johon totesin, että kanssani jossain käymään. mies ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan tutki auto juttuja koneella.
Enempää en viitsinyt kysellä, koska mun mielestä ei olisi ollut enää kivaa lähteä viettämään "parisuhteen laatuaikaa", jos toisen jankuttamalla saa mukaan.
Mies Sitten illalla ihmetteli, miksi olen niin hiljainen, eikä ymmärtänyt yhtään, että mua harmitti kun ei lähdetty mihinkään.
Mun surullista oloani lisäsi se, että kun sanoin miehelle, ettei varmasti olisi unohtanut lähtöä, jos joku kaveri olisi pyytänyt kaljalle, niin mies vastasi tämän olevan totta.
Ja mies on nyt se loukattu puoli, kun sanoin, että mun mielestä on vähän väärä tärkeysjärjestys :headwall: