suru ja seksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

outoko

Vieras
Onko kukaan muu kuin minä, pyrkinyt poistamaan surua (läheisen kuolema) seksihurvitteluilla? Minä olen tehnyt niin jo toistamiseen. yleensä olen melko rauhallinen nainen. Pakko jopa myöntää, että seksiin sukeltaminen on auttanut pois surusta. Järkyttävää ehkä, mutta konstit on monet....kun pitää kumminkin taivallusta jatkaa..

Luin jostain, että naiset sotatilanteessa, pelossa, voivat toimia myös niin.

 
En usko, että tuo on kovinkaan outoa, minulla on mielikuva, että olisin rakastellut vaimoni kanssa sekä anopin, että apen hautajaispäivänä.
Jollakin tapaa silloin kaipaa läheisyyttä ja turvaa..elämänhän on kuitenkin jatkuttava..
 
Kiitos Mies.

En ole seksikumppaneilleni kertonut surustani, varmaan olisivat hulluna pitäneet.

Olen yh, ja pää pitää yrittää pitää jollain konstin kasassa.

En ole ylpeä tyylistäni, ajattelin vain...lienenkö normaali, mitä se nyt sitten onkaan.

Seksi/ läheisyys on kuoleman/ kylmyyden vastakohta....ainakin silloin kun ei rakkauttakaan ole tarjolla pika-apuna.
 
Lämpöä ja läheisyyttä elämääsi.
Kuolema elämän päätepisteenä kuluu elämään.
Silloin, kun se on luonnollinen se pitää hyväksyä ja meidän jälkeen jäävien on jatkettava elämää kohti omaa päätepysäkkiä.
 
Et ole outo ollenkaan. Muistan selvästi minäkin, että silloinen vaimoni käyttäytyi juuri noin. Seksi oli todella intensiivistä ja hellyyden tunne oli molemmin puolin voimakas. Sama juttu myös omien vanhempieni hautajaisten jälkeen. Kun nykyisen avovaimoni isä haudattiin, niin sama juttu. Ainakin minun kohdallani näin.
 
Kun neuvostoarmeija lähestyi Berliiniä 1945, tuhannet nuoret tytöt ja naiset halusivat päästä eroon neitsyydestään, pelkäsivät kuolemaa ja neuvostojoukkojen raiskauksia. Niinpä he suuntasivat Berliinin Zoologischer Gartenin rautatieaseman ympäristöön, jossa harrastivat seksiä tuntemattomien miesten kanssa...

Hieman erilainen esimerkki...
 
Kukaan nainen ei ole vastannut, vaikka arvostan kyllä miestenkin kokemuksia : )

Oikeastaan olen kokenut 3:n läheisen ihmisen kuoleman varsin lyhyen ajan sisällä. Olen jo huomannut, että tässä on jokin kaava, enkä itseäni tuomitse, ihmettelen vain. Pitäisi kai käydä sukupuolitesteissä ja jatkaa tätä ""kunnon naisen"" eloaan ikäänkuion mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kenellekään en kehtaisi kertoa, miten olen elänyt kaksoiselämää, vaikkakin lyhyitä jaksoja.

Näissä tilanteissa luulisi normaali-ihmiselle olevan luonnollista ""pitää housut jalassa ja Jumala mielessä"". Mitä laastaria se seksi on....no, sitä se vain tuntuu näköjään olevan.
 
Kyllä, huojentavaa. Ennen kuin olin surun kohdanut, luulin että se viedään arvokkaasti läpi. Ei näin....no, viinaan en ole kumminkaan sortunut.

Mukava kun ei tullut yhtään tuomitsevaa kirjoitusta. Pitää kai tässä nuolla vaan tassut ja jatkaa matkaa. Kiitos kun sain kertoa.
 
Hei, ettekös te nyt sitä tiedä että eläinmaailmassakin lajin jatkuminen varmistetaan sillä että yhden yksilön kuolema saa naaraat haluamaan parittelua ja suvun jatkamista. Tämä on ihan luonnollinen reaktio.
 

Yhteistyössä