Suunniteltu sektio edessä viikonpäästä (KOKEMUKSIA KAIVATAAN)

[Pyhä jysäys]

Kävin eilen äippäpolilla kokoarviossa ja sitten mulle tuli yllätyksenä, että tehdään synnytystapa-arviokin.
Ja koska mulla on kaksiosainen kohtu niin kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, että sektiolla otetaan vauva maailmaan.
Kysyttiin kyllä multa, että haluanko ensiksi yrittää alakautta.
Mua ei haittaa tuo sektio. Joten ens torstaina mennään sitten saamaan vauva!
Kokoarvio oli eilen rv 37+0 2800gr.
Auki olin yhden sentin ja jos nyt synnytys käynnistyy itestään ennen leikkauspäivää niin sitten leikataan aiemmin.
Toivotaan nyt että pysyy vielä sitten viikon mahassa.
Parit napakat supistukset tuli kyllä eilen, mutta tais johtuu jännityksest ja sisätutkimuksest.
Mies ilmotti töihin, että keskiviikon jälkeen on ainaki 2 viikkoo kotona, pojalle on nyt sit voitu näyttää sekä kalenterist että sormilla montako yötä enneku vauva syntyy. =)
Äitii jännittää! Ei meinannu eilen uni tulla, kun asia pyöri mieles...
Jännää tietää jo syntymäpäivä...

Ketkäs muut menneet suunniteltuun sektioon? Kokemuksia?
Tuo meidän poika synty hätäsektiolla, toivuin siitä nopeesti.
Nyt tietty eriasia, oon hereillä, mies vierellä ja tiedän että leikataan, ei tule yllätyksenä kuten pojan kanssa.

Miltä se tuntuu? Se leikkaus? Kertokaa kokemuksianne! =)

 

[Vasemman käen rukkanen]

En osaa muuta sanoa kuin, että minun siskolla on myös väliseinällinen kohtu ja hänelle tehtiin suunniteltu sektio

 

[leijona76]

Leikkaaminen ei sattunu, kova mylläys mahassa kun siellä tonkivat. Kertoivat kokoajan mitä tapahtuu ja mies kertoi loput nakemänsä mukaan. Sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus olla hereillä leikkauksen ajan.

 

[Pyhä jysäys]

Tuntuuko se mylläys samalta ku vauva liikkuu mahassa vai onks se selvästi jotain ihan muuta?

 

[NellaLinnea]

Voi mahoton...kohta sinä saat pikkusen syliisi... :heart: Itselleni tehty kiireellinen sektio nukutuksessa joten en osaa tuohon kysymykseen mitään vastata...mutta onnea matkaan =)
Meillä vielä uudestaan koko-arvioon meno ja samalla mietitään käynnistystä....

 

[leijona76]

Tuntuuko se mylläys samalta ku vauva liikkuu mahassa vai onks se selvästi jotain ihan muuta?

Lähinnä sellanen hirmumyrsky, koko kroppa heilui Siitä asti kun haava oli auki ja alkoivat ottaa vauvaa ulos, putsata kohtua jne. Ei pelottavaa tms. Tuntuu vaan että hytkyy, heiluu jne...ilman että ollenkaan näkee mitä tekevät.

 

[Mantatyttö82]

Huomenta älyväläys!
Mulla ei oo kokemusta sektiosta joten senpuoleen en voi ajatuksia kanssasi vaihtaa, mutta huomasin että kerroit kaksiosaisesta kohdustasi. Onko sinulla ihan kokonainen väliseinä siellä kohdussa, milloin se huomattiin, mitä lääkärit ovat siitä sinulle kertoneet ja onko vaikuttanut muuten raskauteen?
Minulla todettiin herttamainen eli kaksiosainen kohtu 2004 kun odotin esikoistamme, mutta minulla seinämä jää hieman vajaaksi eli vauva pääsee kohdussa ollessaan luikahtamaan poukaman alta ja lääkärin mukaan se venyy vauvan kasvaessa, eli mahtuu kasvamaan siellä normaalisti. Todella vähän sain asiasta tietoa ja oikeastaan netistä lukemalla olen selvittänyt mistä on kyse ja monet asiat ovatkin loksahtaneet kohdalleen.
Toista lastamme odottaessani lääkäri sanoi taas tuosta herttamaisesta kohdunmallista ja kertoi että joskus vauvat jäävät perätilaan kun äidin kohtu on tämän mallinen ja pyysi minua varautumaan sektioon. Poika kuitenkin kääntyi pää alaspäin jo rv29 ja pysyi siinä asennossa rv38+2 jolloin syntyi ihan normaalisti alakautta
Nyt odotan kolmatta lastamme ja jälleen lääkärit,hoitajat ja kätilöt ovat käyneet kohtuani ihmettelemässä...ei kuulemma kovin usein nää tällaisia jakautuneita kohtuja Ja lääkäri pyysi jälleen varautumaan sektioon ja hän myös ihmetteli että olen kuitenkin synnyttänyt alakautta pojan. Nyt minulla on rv33+3 ja vauva on ollut jo kuukauden ajan pää ylöspäin tai poikittain...eikä tunnu vaihtavan asentoa ei sitten millään. Nyt olen melko varma siitä että olen menossa sektiota kohti ja se pelottaa aikalailla kun en tiedä siitä juurikaan mitään. Eli mielenkiinnolla kuulen minäkin kokemuksianne

 

[Pyhä jysäys]

Moikka Mantatyttö82!
Hyvä kysymys tuo, että millainen väliseinä mulla siellä kohdussa on...
Ei nimittäin ole mulla muuta tietoa kuin että hertanmallinen sanottiin olevan jo ennen kun poikaa (esikoista) aloin odottaa.
Ja eilen sanottiin, että voin yrittää alakautta ja sitten leikataan jos ei edisty. Kuulemma tälläsissä tapauksissa avautuminen on hitaampaa.

Se miten olettaisin tuon kohdun vaikuttaneen raskauteen on että näissä molemmissa raskauksissa vauva on selvästi ollut toisella puolella. Molemmilla kerroilla oikealla puolella. Pojasta en tuntenut muistaakseni ainuttakaan liikettä vasemmalla puolella, normaalisti kyllä oikealla puolella.
Osittain samoin tästä vauvasta. Nyt lopussa on pari kertaa ollut selvästi navan vasemmalla puolella liikettä.
Poika syntyi rv 39+1 ja painoi 2510gr ja oli 47cm pitkä.
Omasta mielestä voisin kuvitella ettei tilaa ole ollut kasvaa, mutta lääkärit on puhunut istukan kalkkeutumisesta ja siitä, että jotkut vaan tekee pieniä vauvoja.
Esitettiinpä mulle tän raskauden aikana kysymys, että onko tietoa onko esikoisen aikana ollut istukkainfarkti koska poika oli pieni.
Mutta niitä on kuulemma vaikea tietää. Ja mä ite sitä ainakaan sitten voi tietää.
Käsittääkseni istukkaani tutkittiin pojan syntymän jälkeen mutta eikai siihen sitten mitään lopullista vastausta saatu kun sitä missään papereissakaan ole selvänä ilmoitettu.

Mutta kuten sanottu, mulle annettiin lupa kyllä kokeilla alakautta, mutta sanoin sitten että mennään suoraan sektioon.
Mä halusin nyt näin.

Ja jos vielä joskus tulee kolmas (epäilen kyllä, mut katotaa ) niin sittenhän leikkaus taitaa olla automaattisesti edessä, eikös kahden sektion jälkeen leikata kolmaskin automaattisesti? Näin oon ymmärtänyt. Että sitten olisi sama onko normaali kohtu vai kaksiosainen.
Noh, mutta nyt ensin tääkin vauva ulos maailmaan ja sitten joskus ehkä mietitään kolmatta.

 

[Pyhä jysäys]

Voi mahoton...kohta sinä saat pikkusen syliisi... :heart: Itselleni tehty kiireellinen sektio nukutuksessa joten en osaa tuohon kysymykseen mitään vastata...mutta onnea matkaan =)
Meillä vielä uudestaan koko-arvioon meno ja samalla mietitään käynnistystä....

Juu kohta on sylissä :heart: :heart:
Pian on sullakin! :hug:

 

[feger]

Tuntuuko se mylläys samalta ku vauva liikkuu mahassa vai onks se selvästi jotain ihan muuta?

Lähinnä sellanen hirmumyrsky, koko kroppa heilui Siitä asti kun haava oli auki ja alkoivat ottaa vauvaa ulos, putsata kohtua jne. Ei pelottavaa tms. Tuntuu vaan että hytkyy, heiluu jne...ilman että ollenkaan näkee mitä tekevät.

Juurikin tuolta. Meillä ei meinannut vauva millään tulla ulos, niin joutuivat tulemaan sinne pääpäätyyn työntämään. Siinä vaiheessa tuntui aika epämiellyttävältä.
Se on nopeasti ohi.

*muoks* Tsemppiä! :flower:

 

[Pyhä jysäys]

Tuntuuko se mylläys samalta ku vauva liikkuu mahassa vai onks se selvästi jotain ihan muuta?

Lähinnä sellanen hirmumyrsky, koko kroppa heilui Siitä asti kun haava oli auki ja alkoivat ottaa vauvaa ulos, putsata kohtua jne. Ei pelottavaa tms. Tuntuu vaan että hytkyy, heiluu jne...ilman että ollenkaan näkee mitä tekevät.

Juurikin tuolta. Meillä ei meinannut vauva millään tulla ulos, niin joutuivat tulemaan sinne pääpäätyyn työntämään. Siinä vaiheessa tuntui aika epämiellyttävältä.
Se on nopeasti ohi.

*muoks* Tsemppiä! :flower:

Kiitos!
Kuinka kauan muuten se kestää, kokonaisuudessaan?
Unohdin sitä eilen kysyy.
Eli mennään leikkaussaliin ja kuinka pian vauva keskimäärin on ulkona?

Tarttee alkaa googlettelee mut täältä saa parempaa tietoo todennäköisesti!

 

[feger]

Tuntuuko se mylläys samalta ku vauva liikkuu mahassa vai onks se selvästi jotain ihan muuta?

Lähinnä sellanen hirmumyrsky, koko kroppa heilui Siitä asti kun haava oli auki ja alkoivat ottaa vauvaa ulos, putsata kohtua jne. Ei pelottavaa tms. Tuntuu vaan että hytkyy, heiluu jne...ilman että ollenkaan näkee mitä tekevät.

Juurikin tuolta. Meillä ei meinannut vauva millään tulla ulos, niin joutuivat tulemaan sinne pääpäätyyn työntämään. Siinä vaiheessa tuntui aika epämiellyttävältä.
Se on nopeasti ohi.

*muoks* Tsemppiä! :flower:

Kiitos!
Kuinka kauan muuten se kestää, kokonaisuudessaan?
Unohdin sitä eilen kysyy.
Eli mennään leikkaussaliin ja kuinka pian vauva keskimäärin on ulkona?

Tarttee alkaa googlettelee mut täältä saa parempaa tietoo todennäköisesti!

En ihan tarkkaan muista, mutta me mentiin leikkaussaliin klo 12 ja vauva on merkattu syntyneeksi 12:34.

 

[vieras]

Kävin eilen äippäpolilla kokoarviossa ja sitten mulle tuli yllätyksenä, että tehdään synnytystapa-arviokin.
Ja koska mulla on kaksiosainen kohtu niin kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, että sektiolla otetaan vauva maailmaan.
Kysyttiin kyllä multa, että haluanko ensiksi yrittää alakautta.
Mua ei haittaa tuo sektio. Joten ens torstaina mennään sitten saamaan vauva!
Kokoarvio oli eilen rv 37+0 2800gr.
Auki olin yhden sentin ja jos nyt synnytys käynnistyy itestään ennen leikkauspäivää niin sitten leikataan aiemmin.
Toivotaan nyt että pysyy vielä sitten viikon mahassa.
Parit napakat supistukset tuli kyllä eilen, mutta tais johtuu jännityksest ja sisätutkimuksest.
Mies ilmotti töihin, että keskiviikon jälkeen on ainaki 2 viikkoo kotona, pojalle on nyt sit voitu näyttää sekä kalenterist että sormilla montako yötä enneku vauva syntyy. =)
Äitii jännittää! Ei meinannu eilen uni tulla, kun asia pyöri mieles...
Jännää tietää jo syntymäpäivä...

Ketkäs muut menneet suunniteltuun sektioon? Kokemuksia?
Tuo meidän poika synty hätäsektiolla, toivuin siitä nopeesti.
Nyt tietty eriasia, oon hereillä, mies vierellä ja tiedän että leikataan, ei tule yllätyksenä kuten pojan kanssa.

Miltä se tuntuu? Se leikkaus? Kertokaa kokemuksianne! =)

häh, etkö ollut hätäsektiossa hereillä???

 

[leijona76]

Koko hoito kesti synnäriltä vauvan ulostuloon 35min. Itse leikkaus oli minuutteja. Se muu kesti enemmän.

 

[Pyhä jysäys]

Kävin eilen äippäpolilla kokoarviossa ja sitten mulle tuli yllätyksenä, että tehdään synnytystapa-arviokin.
Ja koska mulla on kaksiosainen kohtu niin kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, että sektiolla otetaan vauva maailmaan.
Kysyttiin kyllä multa, että haluanko ensiksi yrittää alakautta.
Mua ei haittaa tuo sektio. Joten ens torstaina mennään sitten saamaan vauva!
Kokoarvio oli eilen rv 37+0 2800gr.
Auki olin yhden sentin ja jos nyt synnytys käynnistyy itestään ennen leikkauspäivää niin sitten leikataan aiemmin.
Toivotaan nyt että pysyy vielä sitten viikon mahassa.
Parit napakat supistukset tuli kyllä eilen, mutta tais johtuu jännityksest ja sisätutkimuksest.
Mies ilmotti töihin, että keskiviikon jälkeen on ainaki 2 viikkoo kotona, pojalle on nyt sit voitu näyttää sekä kalenterist että sormilla montako yötä enneku vauva syntyy. =)
Äitii jännittää! Ei meinannu eilen uni tulla, kun asia pyöri mieles...
Jännää tietää jo syntymäpäivä...

Ketkäs muut menneet suunniteltuun sektioon? Kokemuksia?
Tuo meidän poika synty hätäsektiolla, toivuin siitä nopeesti.
Nyt tietty eriasia, oon hereillä, mies vierellä ja tiedän että leikataan, ei tule yllätyksenä kuten pojan kanssa.

Miltä se tuntuu? Se leikkaus? Kertokaa kokemuksianne! =)

häh, etkö ollut hätäsektiossa hereillä???

En ollut.
Vauvan sydänäänet tippu, mulle heitettiin äkkiä jotain litkua juotavaks, sänkyllä makasin ja viiletettiin niin maan perskuleen lujaan leikkaussaliin ja *tsum* untenmaille.

Eikai hätäsektiossa koskaan olla hereillä? Vai oonko mä ihan pihalla. Kiireellises sektiossa voidaan olla hereillä.

Vauvan näin heti herättyäni valokuvassa, oltiin viety lastenteholle, katsomaan pääsin aamulla, kun vauva syntyi hiukan ennen yhtä yöllä.

 

[Viblsp-]

Mulle on tehty 3 sektiota. Esikoinen syntyi kiireellisellä, toinen ja kaksoset suunnitellulla. Kaikissa olin hereillä.

Itelläni tällaisia kokemuksia:

- Puudutuksen pistäminen selkään oli inhottavaa.
- Puudutus nousi jokaisessa sektiossa liian ylös ja hengitys vaikeutui, tuli todella epämiellyttävä ja tukala olo. Tämä oli pahinta.
- Verenpaineet heitteli ja siitä tuli huono olo. Kakomista, vaikkei mitään kunnollista ulos tullutkaan.
- Raskas olo puudutuksen takia esti kääntämästä päätä. Se oli omituista.
- Kaksosten sektio kesti melkein 1,5h, tuntui painajaismaiselta maata niin pitkään avuttomana. Ja siinä alkoi jo puudutuskin lähteä.
- Kropan heiluminen oli aina ihanaa: tiesi että kohta on vauva otettu kohdusta ulos.
- Kannatti mainita, että haluaa tietää, mitä tekevät milloinkin. Oloa helpottaa hiukan se, kun tietää sektion oikeasti edistyvän, eivätkä lekurit pelaa korttia siellä lakanan takana.
- Kannatti myös sanoa, kun olo huononi tms. Anestesiologi rauhoitteli sanomalla, että arvot ovat laitteiden mukaan ok ja se auttoi.

 

[Viblsp-]

Kävin eilen äippäpolilla kokoarviossa ja sitten mulle tuli yllätyksenä, että tehdään synnytystapa-arviokin.
Ja koska mulla on kaksiosainen kohtu niin kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, että sektiolla otetaan vauva maailmaan.
Kysyttiin kyllä multa, että haluanko ensiksi yrittää alakautta.
Mua ei haittaa tuo sektio. Joten ens torstaina mennään sitten saamaan vauva!
Kokoarvio oli eilen rv 37+0 2800gr.
Auki olin yhden sentin ja jos nyt synnytys käynnistyy itestään ennen leikkauspäivää niin sitten leikataan aiemmin.
Toivotaan nyt että pysyy vielä sitten viikon mahassa.
Parit napakat supistukset tuli kyllä eilen, mutta tais johtuu jännityksest ja sisätutkimuksest.
Mies ilmotti töihin, että keskiviikon jälkeen on ainaki 2 viikkoo kotona, pojalle on nyt sit voitu näyttää sekä kalenterist että sormilla montako yötä enneku vauva syntyy. =)
Äitii jännittää! Ei meinannu eilen uni tulla, kun asia pyöri mieles...
Jännää tietää jo syntymäpäivä...

Ketkäs muut menneet suunniteltuun sektioon? Kokemuksia?
Tuo meidän poika synty hätäsektiolla, toivuin siitä nopeesti.
Nyt tietty eriasia, oon hereillä, mies vierellä ja tiedän että leikataan, ei tule yllätyksenä kuten pojan kanssa.

Miltä se tuntuu? Se leikkaus? Kertokaa kokemuksianne! =)

häh, etkö ollut hätäsektiossa hereillä???

En ollut.
Vauvan sydänäänet tippu, mulle heitettiin äkkiä jotain litkua juotavaks, sänkyllä makasin ja viiletettiin niin maan perskuleen lujaan leikkaussaliin ja *tsum* untenmaille.

Eikai hätäsektiossa koskaan olla hereillä? Vai oonko mä ihan pihalla. Kiireellises sektiossa voidaan olla hereillä.

Vauvan näin heti herättyäni valokuvassa, oltiin viety lastenteholle, katsomaan pääsin aamulla, kun vauva syntyi hiukan ennen yhtä yöllä.

Näin minäki olen käsittänyt, että hätäsektiossa aina nukutetaan, koska ei ole aikaa nysvätä puudutuksien yms. kanssa, vaan äkkiä taju kankaalle ja vauva ulos.

 

[Pyhä jysäys]

Mulle on tehty 3 sektiota. Esikoinen syntyi kiireellisellä, toinen ja kaksoset suunnitellulla. Kaikissa olin hereillä.

Itelläni tällaisia kokemuksia:

- Puudutuksen pistäminen selkään oli inhottavaa.
- Puudutus nousi jokaisessa sektiossa liian ylös ja hengitys vaikeutui, tuli todella epämiellyttävä ja tukala olo. Tämä oli pahinta.
- Verenpaineet heitteli ja siitä tuli huono olo. Kakomista, vaikkei mitään kunnollista ulos tullutkaan.
- Raskas olo puudutuksen takia esti kääntämästä päätä. Se oli omituista.
- Kaksosten sektio kesti melkein 1,5h, tuntui painajaismaiselta maata niin pitkään avuttomana. Ja siinä alkoi jo puudutuskin lähteä.
- Kropan heiluminen oli aina ihanaa: tiesi että kohta on vauva otettu kohdusta ulos.
- Kannatti mainita, että haluaa tietää, mitä tekevät milloinkin. Oloa helpottaa hiukan se, kun tietää sektion oikeasti edistyvän, eivätkä lekurit pelaa korttia siellä lakanan takana.
- Kannatti myös sanoa, kun olo huononi tms. Anestesiologi rauhoitteli sanomalla, että arvot ovat laitteiden mukaan ok ja se auttoi.

Kiitos! Mukava kuulla rehellisesti, kaunistelematta.

Nyt tarvii lähtee viemään poikaa kerhoon, palaan lueskelemaan josko tulisi lisää kokemuksia.

 

[leijona76]

Mulla ei puudutepiikki tuntunu kun vähän nipistävältä. Kamalin osa oli olla heräämössä kaipaamassa vauvaa vierelleen ja miettimässä koska pääsee osastolle. Se ei ollut kivaa kun kävivät painelemassa kohtua aina välillä.

 

[Viblsp-]

Mulle on tehty 3 sektiota. Esikoinen syntyi kiireellisellä, toinen ja kaksoset suunnitellulla. Kaikissa olin hereillä.

Itelläni tällaisia kokemuksia:

- Puudutuksen pistäminen selkään oli inhottavaa.
- Puudutus nousi jokaisessa sektiossa liian ylös ja hengitys vaikeutui, tuli todella epämiellyttävä ja tukala olo. Tämä oli pahinta.
- Verenpaineet heitteli ja siitä tuli huono olo. Kakomista, vaikkei mitään kunnollista ulos tullutkaan.
- Raskas olo puudutuksen takia esti kääntämästä päätä. Se oli omituista.
- Kaksosten sektio kesti melkein 1,5h, tuntui painajaismaiselta maata niin pitkään avuttomana. Ja siinä alkoi jo puudutuskin lähteä.
- Kropan heiluminen oli aina ihanaa: tiesi että kohta on vauva otettu kohdusta ulos.
- Kannatti mainita, että haluaa tietää, mitä tekevät milloinkin. Oloa helpottaa hiukan se, kun tietää sektion oikeasti edistyvän, eivätkä lekurit pelaa korttia siellä lakanan takana.
- Kannatti myös sanoa, kun olo huononi tms. Anestesiologi rauhoitteli sanomalla, että arvot ovat laitteiden mukaan ok ja se auttoi.

Kiitos! Mukava kuulla rehellisesti, kaunistelematta.

Nyt tarvii lähtee viemään poikaa kerhoon, palaan lueskelemaan josko tulisi lisää kokemuksia.

Juu, ite oisin kaivannut tuota tietoa ennen ekaa sektiota, olisin osannut varautua. Ei se kyllä paremmalta tuntunut silti, mutta tiesi, että noita inhottavia tuntemuksia voi tulla ja silti kaikki tod.näk. ok.

 

[Pyhä jysäys]

Nostelen! Lisää kokemuksia olis kiva lueskella =)

 

[Grace]

Tässä blogiini kirjottamani juttu - vähän sensuroituna, mutta kuitenkin vähän minkälaista se minulla oli ja tämä vain minun sektioni muilla se on tietysti erilainen.
Tämä siis toinen sektioni.


Ilmottautumisen jälkeen mulle annettiin ne iki-ihanat retrosairaalavaatteet ja leikkauspaita eli sellainen josta pylly vilkkuu ja nauhalla solmitaan vaan kaulasta.
Vuorossa oli katetrin laitto joka meni ihan ok...ei tuntunut niin pahalta mitä muistelin. Toki oli ihan pakko sanoa, että sitä puudutegeeliä saa sitten laittaa reilusti.

Tippa laitettiin myös siinä sekä jalkoihin tukisukat ja mahaa neutralisoiva lääke annettiin se oli sellaista suolaista nestettä pikku purkillinen.

Sitten lähdettiin sairaalan pitkiä käytäviä pitkin kärräämään meikäläistä ja saavutiin leikkausalin eteen.


Saliin kun päästiin alkoi mahdoton hyörinä, laitettiin toista kanyylia toiseen käteen, kaikenlaisia sensoreita eri puolille rintakehää, epiduraali, ihon desinfiointia, leikkauspeitteen laittoa , ihan mahdotonta hyörinää ja viimein itse kirurgi saapui saliin ja leikkaus voi alkaa.


Leikkaus alkoi viillolla jonka tavallaan tunsin, mutta se ei sattunut.
Sitten kuului nips naps ääniä kun jotain siellä leikeltiin poikki.
Ja eikös jälleen mulla tuli tunne että alkoi vapisuttamaan kuten viime kerrallakin ja se kuulemma johtui tuosta puuduteaineesta.
Sanoin siitä anestesiahoitajalle ja sain jotain lääkettä siihen joten se helpotti.


Nyt tuli inhottava vaihe, mutta se tiesi vauvan pikaista syntymää eli alkoi tosi voimakkaat painallukset ja mun rintakehää paineltiin rajusti vauvan pää kun oli kiinnittynyt lähtökuoppiinsa sitä oli vaikea irrottaa ja jouduttiin käyttämään vähän ronskia otteita.
Siitä muistona aika pitkään näkyvät koko rintakehää peittävät mustelmat kaikissa kivoissa väreissä.
Seuraavaksi kuului imuääni kun vauvan hengitysteitä puhdistettiin ja ilmoille pääsi ihana parkaisu.
TYTTÖ syntyi !!


Jossain vaiheessa alkoi sattumaan ja sanoin siitä.
He olivat jo ompeleita laittamassa,mutta kipu vaan yltyi.
Mä sanoin että nyt sattuu ihan tosi paljon ja joku siellä soitti jollekin että potilasta sattuu.
Tippaan tai siihen toiseen kanyyliin laitettiin jotain koska nukahdin. Heräsin siihen että sänky liikkui ja joku pyyhki kyyneleitä joten olin ilmeisesti itkenytkin...

Heräämössä olin ihanan lämpöpeiton alla ja sain kipupumpun joka oli sellainen kello ranteessa josta sain painaa tarvittaessa kiun kipu tuntui. Lisäksi sain usein kipupiikin joka helpotti ja myös väsytti. Silmät eivät tahtoneet pysyä millään auki. Väsytti niin paljon.
Välillä hoitaja tuli siihen ja kysyi sattuiko ja kokeili kohdun palautumista. Se oli kamalaa!


Jostain kuului viereisiltä paikoilta kun joku vanhempi mies koitti lähteä ja hoitaja kuului hänelle sanovan, että ollaan tässä nyt ihan vaan ja paikoillaan ei vielä lähdetä minnekkään. Nauratti. Sitten taas nukahdin.
Heräsin kun käsivartta puristi verenpaineen mittaaja.
Sama jatkui ja tunnit kului.

Puolen päivän jälkeen minut siirrettiin takaisin osastolle.


Nukutti ihan kauheesti ja silmäluomet painoivat kilon tai siltä ainakin tuntui.



Siinä se meni se päivä ja yö nukkuessa aika pitkälti. Kipupumppu oli paras ystäväni.
Lumia meni hoitajien huoneseen yöksi ja sai jonkun muun äidin maitoa. Minusta ei ollut vielä imettäjäksi sillä väsytti ja sattui niin paljon.

Yöllä sain vielä lisäksi muutaman kipupiikin.

 

[Pyhä jysäys]

Kiitos Grace!
Juuri tälläistä on kuitenkin kiva lukea, rehellistä ja kaunistelematonta.

Ei pelkkää: hyvin se menee don't worry.

 

[Miseliini]

Mulla varsin samanlaiset kokemukset kuin Viblsp:lla. Kipuja ei ole leikkauksen aikana ollut kuin yhdessä sektiossa, jossa puudutus alkoi häipymään, kun kiinniompelu jostain syystä kesti. Valmistelut salissa ja tuo kiinnilaitto vie eniten aikaa, lapsen ulosautto siinä välissä ei vissiin montaa minuuttia vie. Epämiellyttävintä minulla on ollut puudutuksen laittaminen silloin, kun sen onnistumiseen on tarvittu useita pistoja.

 

[vieras]

eikö teillä ole ensin puudutettu ihoa ennenkuin on spinaali laitettu jos on kerran inhottavalta tuntunut? mulle laitettiin ensin joku puudute ja sitten vasta spinaali joka ei tuntunut muuten kun rutinana selässä.