Suunniteltu sektio edessä viikonpäästä (KOKEMUKSIA KAIVATAAN)

[Grace]

Muistathan että sinulla kokemus voi olla aivan toisenlainen, mulla tuo leikkaus jatkui piuhojen katkaisulla joten epäilen että sulle ei käy noin että puudute häipyy liian aikaisin.
Ihanaa kuitenkin sä saat pian kullannuppusi ja onhan se huisaa lähteä sairaalaan kun tietää melkein minuutilleen milloin pienokainen syntyy siitä kun sua valmistellaa leikkaukseen.
Tuossa meni 12 minuuttia ja Lumia oli syntynyt.
Onnea matkaan ja suloisia vauvantuoksuisia päiviä :heart:

 

[Pyhä jysäys]

Muistathan että sinulla kokemus voi olla aivan toisenlainen, mulla tuo leikkaus jatkui piuhojen katkaisulla joten epäilen että sulle ei käy noin että puudute häipyy liian aikaisin.
Ihanaa kuitenkin sä saat pian kullannuppusi ja onhan se huisaa lähteä sairaalaan kun tietää melkein minuutilleen milloin pienokainen syntyy siitä kun sua valmistellaa leikkaukseen.
Tuossa meni 12 minuuttia ja Lumia oli syntynyt.
Onnea matkaan ja suloisia vauvantuoksuisia päiviä :heart:

Kiitos! :hug:

 

[Pyhä jysäys]

Kai täältä nyt enemmän löytyy äitejä joille tehty suunniteltu sektio? :wave:

 

[Maisa]

Mulla ainakin hätäsektio tehtiin hereillä! Ihan papereissa lukee, että hätäsektio ja tehtiin pojan sydänäänten laskun vuoksi..

 

[Pyhä jysäys]

Mulla ainakin hätäsektio tehtiin hereillä! Ihan papereissa lukee, että hätäsektio ja tehtiin pojan sydänäänten laskun vuoksi..

Ettei kiireellinen sektio?

 

[Maisa]

Ei vaan just tarkistin, hätä oli papereissa ja niin mulle sairaalassakin puhuttiin! Ja mä oon aina luullu, että näin päin se menee, kiireellinen sitten nukutuksessa..

 

[Matami-Mutkula]

Katotaas kumpi kerkee ensin, aika napakkaan supisteli tuossa vähän aikaa sitten

Sie ainakii tiiät nyt sitten etukäteen syntymäpäivän

 

[Elämänlähde]

mulla 2 sectiota tehtynä, eka kiireellisenä ja toinen suunniteltuna, jännäähän se oli kun sai tietää kuopuksen syntymäpäivän etukäteen, voitiin sopia esikoiselle hoitaja ja mieskin pääs sitten mukaan... saatiin ite valita se synttäri ja siihen meiän omien jälkeenhän se otettiin eli saatiin miehen kaa ihana synttärilahja. molemmissa olin paikallispuudutuksessa joten oli jännää olla hereillä ja kuulla ja nähä mitä ympärillä tapahtui :hug: :hug:

 

[Pyhä jysäys]

Katotaas kumpi kerkee ensin, aika napakkaan supisteli tuossa vähän aikaa sitten

Sie ainakii tiiät nyt sitten etukäteen syntymäpäivän

sama juttu täällä! Eilisest asti tullu supistuksia ja tänää sanoin miehellekki ettei tää ikinä odota torstaihin asti...
Sentin olin eilen auki äitipolil.

Kisaa kisaa! Kumpi ehtii eka?!

 

[Mustapantteri]

Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia ja myöskin siitä syystä etten saa alatiesynnytys lupaa, ahdas lantio.
Olihan se hassu tunne se leikkaus ja siihen ne kaikki valmistelut Eka käytiin kurkkaa ultrassa että missä asennossa siellä pötkötellään, sit vaihdettiin vaatteet odotushuoneessa ja sit tulikin hoitaja laittamaan katetrin, tuntu aika hassulta, mutta ei sattunut ainakaan mua ollenkaan. Jäi vain hieman ällö olo kun tunti sen puudutusgeelin tuolla alapäässä.. Sit laitettiin joku nesteytystippa ja paperit kuntoon ja sit kun sali vapautui niin lähdettiin kärräämään meikäläistä saliin Mies lähti kätilön mukaan ja minut valmisteltiin leikkaussalissa. Sain spinaalipuudutuksen, se ei sattunut, ainoastaan hassu tunne kun se puudutus piikki osui. Sit rupes tuntumaan että perse leviää ja jalat on hirmu isot, elikkäs puudutus vaikutti. Nauroin kätilöille ja lääkäreille että tipunko mä tästä pöydältä kun tuntuu että oon kauhean iso enkä tunne alakroppaa ollenkaan No, sit tulikin jo mies siihen pitää kädestä kiinni, sit se leikkaus alkoi. Tuntui sellasta heilutusta ja vatkausta, ehkä jopa siltä kuin joku olisi vetänyt jaloista, mun mielestä se tuntu ihan kivalta Kauheaa ähkinää ja puhkinaa sen verhon takaa kuului mikä oli siinä edessä, oli aika hankala pään ulostulo tytöllä... No, sit kuului kohta jo pieni rääkäsy ja sanottiin että tyttö tuli, vauva vilahti silmissä ja mulla tipu verenpaineet alas.. Sit tuli hassu tunne hartioihin ja niskoihin, sellanen ihan helvetin hirveä paineen tunne, tästä sanoin anestesia lääkärille ja sain jotain ainetta tippaan joka auttoi. Sit kävin kakomaan ilmaa, oksetti.. Mulle laitettiin oksitosiini tippa, ei lähtenyt kohtu kunnolla supistuu ja sit laitettiin vielä joku muukin tippa koska verenpaineet romahteli jatkuvasti.. Sain happiviikset ja happea tuli tuutin täydeltä niin että nenänsieraimet lepatti Kauhean pitkältä tuntui aika ennenkun pääsin heräämöön ja sielä vasta aika menikin hiiiitaaastii... Lääkärit, kätilöt ja hoitajat kävivät vähän väliä rutistelemassa ja puristelemassa mahaa kun se kohtu ei lähtenyt supistumaan kunnolla :/ Olin heräämössä yli 5 tuntia, vaikka normaalisti siellä taidetaan olla n. 2 tuntia.. Sain kipulääkettä, nukuin ja kärsin hirveistä jälkisupistuksista, joita vauhditettiin vielä sillä tipalla :/ No, sitten kun osastolle pääsin ja sit seuraavana päivänä ylös ja suihkuun niin olo oli jo sata kertaa parempi Kävely oli hankalaa mutta kokoajan vaan sekin sujui paremmin ja paremmin.. Nyt loppu ajatus.. mitähän vielä haluisit tietää

 

[Matami-Mutkula]

Katotaas kumpi kerkee ensin, aika napakkaan supisteli tuossa vähän aikaa sitten

Sie ainakii tiiät nyt sitten etukäteen syntymäpäivän

sama juttu täällä! Eilisest asti tullu supistuksia ja tänää sanoin miehellekki ettei tää ikinä odota torstaihin asti...
Sentin olin eilen auki äitipolil.

Kisaa kisaa! Kumpi ehtii eka?!

Mulla ois tuo synnytystapa arvio viikon päästä, saas nähä selvitäänkö sinne asti. Laskettuun ei mennä ainakaan.

Jos selvitään torstaihin asti ja äippäpolilla on se miesgyne niin ei viikonlopun yli sitten selvitä kyllä, on meinaan sen verta kova kouranen kaveri

 

[Pyhä jysäys]

Kiitos Mustapantteri! =)
Aika kauan kyllä jouduit juu olemaan heräämössä.
Toivottavasti ite pääsis nopeesti pois sieltä vauvan luo.

Matami-Mutkula: Jännät ajat sullaki! :hug:
saa nyt sit nähä kumpi poksahtaa eka

 

[viiden äiti]

Mulla ei kyllä yhtään sattunut puudutteen laitto, tosin supistelikin vähän ja kuumeessa olin. On tehty myös kerran selkäydinpunktio ja siitäkin kerrotaan kauhutarinoita, ei sattunut, vähän tuntui kuin painetta.
Tuollaista samanmoista myrskyä se tuntui olevan kun vauvaa tempoivat, tuntui olevan kylkiluissa jumissa vaikka pieni oli v36.
Kyllähän sitä kipee oli jälkeenpäin ja matka keskolaan tuntui seuraavana aamuna pitkältä kävellä. Leikkausiltana pääsin pyörätuolilla katsomaan.
Tunnelma salissa oli hyvin rauhallinen, joululaulut soivat yöllä siellä ja hoitajat rupattelivat. Enpä olisi uskonut pyörtymättä selviäväni moisesta.
Aiemmin neljä alatiesynnytystä luomuna.

 

[viiden äiti]

Ei vaan just tarkistin, hätä oli papereissa ja niin mulle sairaalassakin puhuttiin! Ja mä oon aina luullu, että näin päin se menee, kiireellinen sitten nukutuksessa..

Hätäsektio tehdään nukutuksessa ja viilto pystysuoraan.
Kiireellinen sektio puudutuksella ja bikiniviilto.

 

[mhhh]

Jos tosiaan kova hätä on, niin äitiltä taju kankaalle ja sit onkin kiire koska ne mömmöt vaikuttaa vauvaan. Joten vauva saatava super nopeaa pihalle.
Suunnitellussa ei ole kiire, spinaali ei vaikuta vauvaan. Siksi se tehdään "helläkätisemmin"vaikka karmeeta repimistä sekin on

 

[Valaja]

Mun leikkauksissa on ollut kiva tunnelma. (Tosin yksi oli häsektio ja sen tunnelmasta en tiedä mitään.) Salin henkilökunta piti huolen siitä, että tunnelma on leppoisa ja rauhallinen. Sitä vaan makoili ja odotti, että tapahtuu... Se oli jotenkin epätodellista ja uskomattoman hienoa. Utuista ja taianomamista, vaikka en ollut saanut mitään esilääkityksiä.

Leikkaukset on kestäneet noin puoli tuntia kaikkiaan. Heilumista tunsin jossain vaiheessa, mutta ei se paha tunne ollut, kuin ois veneessä ja keinuis. Imemisääniä kuului vähän väliä ja mietinkin, että mitähän ne imee ja mistä. Vauvan parkaisu oli ihmetys. Nytkö jo? Tä? Ei voi olla totta... Vauvaa on vilautettu mulle ja viety sitten pois. Heräämössä hytisin ja torkuin aikani ja sitten osastolle toipumaan.

Toipuminen mulla on jostain syystä ollut hidasta ja tuskallista. Yli vuorokauden päästä leikkauksesta pääsin viimein vessaan ja suihkuun. Aiemmin pyörryin jo, kun sängyn päätä nostettiin... 2 viikkoa meni täysin kipulääkkeiden turvin. Ja ne sairaalapäivät oli vaikeita ja kipeitä. Pikkuhiljaa alkoi mennä helpommin ja arki alkoi rullata. Positiivisia kokemuksia kaiken kaikkiaan.

Nauti. Nuo on hienoja hetkiä!

 

[Pyhä jysäys]

Ei vaan just tarkistin, hätä oli papereissa ja niin mulle sairaalassakin puhuttiin! Ja mä oon aina luullu, että näin päin se menee, kiireellinen sitten nukutuksessa..

Hätäsektio tehdään nukutuksessa ja viilto pystysuoraan.
Kiireellinen sektio puudutuksella ja bikiniviilto.

Näin mäkin olen käsittänyt.
Meillä tuo poika tosiaan syntyi hätäsektiolla ja mulla on viilto siitä pystysuoraan.
Ja mut tosiaan humautettiin äkkiä nukuksiin ja poju oli nopeesti ulkona.
Nyt kun on jo tuo hätäsektio viilto tehty pystyyn niin todennäköisesti myös tällä kertaa mennään samaa suuntaa vaikka ei hätä olisikaan.

 

[Mustapantteri]

Kiitos Mustapantteri! =)
Aika kauan kyllä jouduit juu olemaan heräämössä.
Toivottavasti ite pääsis nopeesti pois sieltä vauvan luo.

Matami-Mutkula: Jännät ajat sullaki! :hug:
saa nyt sit nähä kumpi poksahtaa eka

Juu, mä olin sen takia siellä niin kauan kun ei ollut varmaa että miltä siellä sisällä näyttää, että joutuuko uudestaan avaamaan mahan.. Hassua mulla sekin että kaikki meni ihan tosi hyvin ja täydellisesti siihen asti kun sit vauva synty Mutta paraneminen taas oli sit aika nopeaa...

 

[Bia]

Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia. Lapsivuodeosastolla tehtiin valmistelut, eli laitettiin katetri ja tippa. Kummankaan laitto ei tuntunut pahalta, vaikka olin niitä etukäteen pelännytkin. Katetri tosin jouduttiin laittaan kaksi kertaa ku siinä oli ensin jotain ongelmia. Sitten se leikkauspaita. Ja jouduin odottelemaan 6h ennen saliin pääsyä, kun mulla päivän viimeinen leikkaus. 14:15 olin salissa, ja siellä siis tehtiin valmistelut spinaali, sun muut letkut ja härvelit. Spinaalin laitto ei sekään tuntunut yhtään pahalta. Vaikutti tosi nopeaan ja tuli tosi painava olo Ja oli koko ajan semmonen olo, että ois pakko liikuttaa jalkoja vaikkei pystyny Leikkauksen aikana tuntui sitä heiluttelua puolelta toiselle, ei sekään ollu yhtään inhottavan tuntoista. 15:00 muksu syntyi, pää oli tosi tiukassa ja sen ulosautto kesti aika kauan. Takaisinompelu kesti 45min sen ajan nukuin ja heräsin heräämössä. Siellä olin kolme tuntia. Siellä oli inhottava olla, kun mun vieressä oleva potilas oksenti koko ajan :/ ja itelläkin oli tosi paha olo, mutta ei tullu mitään ku olin ollu siinä vaiheessa jo melkeen vuorokauden syömättä. Osastolle kun pääsin, nukahtelin koko ajan, en siin millään pysyny hereillä. Vauvaan pääsin tutustumaan vasta seuraavana päivänä, koska eka yön hän oli hoitajien kansliassa. Ekan yön olin todella kipeä, mutta sen jälkeen kivut pysyi aisoissa lääkkeillä. Sängystä ylös nouseminen oli hidasta ja tuskallista, samoin kävely.

 

[Cosmopolitan]

Mulle on tehty yksi suunniteltu sektio nukutuksessa, yksi puudutuksessa. Tuossa jalkimmaisessakin olin laakkeista niin `high` , etten paljon mitaan muista koko operaatiosta.

 

[minä]

Meillä sektiossa oli myös hämmästyttävän mukava tunnelma. Katetri, tippa ja spinaalipuudutuksen laitto ei tuntunut miltään ja sitten vain selälleen siihen alustalle. Mies oli koko ajan mukana ja oli kuulemma hieman valkoinen, joten sairaanhoitaja kävi hakemassa hänelle ison lasin konjakkia, jonka jälkeen hänelläkin alkoi veri virtaamaan suonissa hieman paremmin . Leikkaus oli kokonaan ohi 20 minuutissa ilman pahempia heilutteluja ja siitäkin hoitajat nauroi, että kuinkas kyseisellä lääkärillä nyt tänään niin kauan meni, kun normaalisti homma on ohi vartissa. Vauva siis syntyi, parkaisi välittömästi, kun oli ulkona ja vähän kun olivat pyyhkineet häntä, laittoivat mun rinnalle makaamaan. Siinä vaiheessa tosin paineet heitteli ja mulla tuli tosi huono olo, mutta nukutuslääkäri korjasi tilanteen samantien. Mies meni vauvan mukana ja minä menin heräämöön. Siellä ei ollut niin mukavaa yksinään, mutta kohta mies jo tulikin morjestamaan. Loppupäivä ja -ilta menikin sitten ihan vielä "morfiinipöllyssä" ja kivut tuli sitten vasta seuraavana päivänä, mutta kipulääkkeillä niistä selvisi. Seuravana päivänä mulle tuli vieruskaveri, joka ei tarvinnut yhtään kipulääkettä sektion jälkeen! Ihmetteli itsekin, että normaalisti huutaa buranaa jo pelkästä paperiviillosta. Eli leikkauskipukokemus on todella yksilöllinen. Tsemppiä sulle leikkaukseen!

 

[vieras]

Tuolla syntyneet- ja odotus-puolella on tosi hyviä ja yksityiskohtaisia sektiokertomuksia. =)

 

[Jellonainen]

Minulla on vain positiivisia kokemuksia sektioista, kolme on jo takana. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, kaksi seuraavaa suunnitelluilla.

Spinaalin laittaminen ei varsinaisesti sattunut, mutta sellaisia sähköiskuja tuntui kun piikki osui johonkin hermoon. Katetri laitettiin vasta puudutuksen jälkeen, joten ei sattunut yhtään. Toisessa sektiossa pahin kipu tuli siitä kun anestesialääkäri laittoi kanyylin kämmenselkään leikkaussalissa, kolmannessa sektiossa kätilöopiskelija laittoi sen jo osastolla eikä tuntunut missään. Sektioissa on ollut ihan rauhallinen tunnelma, anestesiahoitaja juttelee mukavia ja lääkäri välillä jotain kyseleekin. Kolmannella kerralla isä jäi salin ulkopuolelle odottamaan kunnes vauva on ulkona (viimeksi alkoi hiukan heikottaa ), sitä hoitajat päivittelivät kuinka olin niin rohkea kun olin siinä yksin. Vaikkei minua yhtään haitannutkaan, tilanne oli jo tuttu jne.

Minulla ei ole puudutus noussut liian ylös, ei pahoinvointeja eikä vapinoita Isä odottaa TAYSissa heräämössä kun äiti kärrätään sinne, joten vauvan saa heti kainaloon ja ensi-imetykselle. Kipupumppu, josta saa itse annostella lääkettä, pitää kivut hyvin poissa. Itse en kyllä ole tarvinnut paljon kipulääkettä, ainoastaan kun on pitänyt kylkeä kääntää imetystä varten, ja sitten seuraavana päivänä kun noustaan ylös sängystä. Sen jälkeenkin olen kiltisti tarjotut Buranat syönyt, koska ne tulehduskipulääkkeinä ehkäisevät esim. haavan tulehtumista, mutta ne ovat hyvin riittäneet enkä ole ollut kovin kipeä.

Ei siis pelottavan realistisia kertomuksia minulla, vaan hyviä kokemuksia

 

[kiva itte seurata]

muista kurkkia siitä pöydän yllä olevasta lampusta, saatat nähdä heijastumana koko operaation, jos sattuu olemaan sopivassa kulmassa

 

[syklaaminkukka]

Mä olen niin veri- ja sairaalakammoinen, että luulin vähintäänkin kuolevani, kun sain tietää, että vauva on perätilassa ja sektio on ainoa vaihtoehto hänet saada ulos Loppupelissä se mielikuva oli kuitenkin pahempi kuin itse asia. Ensimmäinen vuorokausi oli aika tuskallinen, yskin ja oksensin...ja painelin kipupumppua.
Leikkaushaava tulehtui parin viikon kuluttua, mutta sitten kun sain antibioottikuurin, niin paraneminen lähti vauhtiin kunnolla.

Nyt kun odotan toista, niin täytyy myöntää, että hiukan jännittää tuleva. Minä kun en ole alatiesynnytystä kokenut, niin en osaa verrata. Toisaalta en tuota sektiota uudestaan haluaisi kokea, mutta voihan siinä alatiesynnytyksessäkin kaikenlaista tapahtua.