Suunniteltu sektio edessä viikonpäästä (KOKEMUKSIA KAIVATAAN)

[anneka66]

Mulla ei puudutepiikki tuntunu kun vähän nipistävältä. Kamalin osa oli olla heräämössä kaipaamassa vauvaa vierelleen ja miettimässä koska pääsee osastolle. Se ei ollut kivaa kun kävivät painelemassa kohtua aina välillä.

Joo, toi kohdun paineleminen oli kauheinta koko hommassa |O , multa lähti taju. Osastolle päästyäni en antanut enää yhdenkään kätilön tulla metriä lähemmäks sänkyä, aloin itkemään kun kätilö edes tuli kohti :ashamed: Muuten leikkaus meni hyvin, puudutteen laitto ei sattunut, vauvan ulosotto oli helppo ja nopea. Toipuminen oli aika hidasta, varsinkin sairaalassaoloajan olin tosi kipeä, pari viikkoa kaikenkaikkiaan söin kipulääkkeitä. Sit kun alko parantumaan, niin se kävi nopeasti. Haava parantui hyvin.

 

[Mä]

Miks nuin aikaisin leikataan? Minut leikattiin suunnitellusti vasta rv39.

 

[Madicken04]

Kuopus syntyi suunnitellulla sektiolla, esikoinen oli aikanaan kiireellinen sektio.

Tuo suunniteltu sektio meni kyllä kuin unelma... Ainoat mitkä teki kipeää oli tipan laitto ja katetrointi. Oltiin keretty olla siellä joleikkausvalmiudessa edellisenä päivänä mutta kun oli sunnuntai niin kiireellisemmät meni ohi ja meidät lähetettiin kotiin. Olivat silloin ryssineet jotain katetroinnin kanssa ja teki pissiminen kipeää koko illan ja yön sitten pelkäsin seuraavan päivän katetrointia. :x

Mutta siis salissa oli rento tunnelma ja tosi mukavaa väkeä. Mies sai luvan kuvata videolle kun ottavat vauvan ulos. Puuduttaminen sujui tälläkin kertaa helposti vaikka sitä vähän jännitinkin. Ei tullut edes sitä hetkellistä huonoa oloa mikä oli esikoisen kohdalla. Vauvalle oli laitettu hoitopöytä siihen kasvojeni viereen joten sain nähdä hänet kokoajan siitä asti kun nostivat masusta ulos. Siinä sitten mittailivat ja putsasivat silmieni alla miehen sählätessä kameroineen ympärillä. Paketoidun vauvan sain siihen rinnan päälle ja yhdessä päästiin koko poppoo heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä.

Luksusta oli se että koko osasto oli niin täysi ettei meille löytynyt sieltä paikkaa joten meidät laitettiin saman sairaalan tiloissa sijaitsevalle yksityispuolelle josta sitten saatiin aivan mahtava perhehuone, ihan kuin kunnon siisti ja tilava hotellihuone. =) Myös esikoinen sai yöpyä siellä kanssamme.

 

[Pyhä jysäys]

muista kurkkia siitä pöydän yllä olevasta lampusta, saatat nähdä heijastumana koko operaation, jos sattuu olemaan sopivassa kulmassa

Juu ei kiitos!

 

[Pyhä jysäys]

Miks nuin aikaisin leikataan? Minut leikattiin suunnitellusti vasta rv39.

En tie.
Ennenku päätettii keskiviikkona että leikataan ja sanoin, että on ollut aikas napakoita suppareita ja tuntuu että vauva saattaa tulla koska vaan, niin lääkäri sano, että saahan se tullakin, viikkoja on kuitenki 37.

 

[3:en äiti]

Mulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota. Ensimmäinen sektio meni jälkisupstuksia lukuunottamatta hyvin. Sektion jälkeinen iltapäivän/ yön oli todella kauheat jälkisupistukset. Pakarat muistuttivat neulatyynyä kun joutuivat jatkuvasti pistämään kipulääkettä. (kipupumpusta ei edes kukaan puhunut). Toisten hoitajien asennoituminenkaan ei oloa parantannut. Tuntui että juoksutin niitä "turhan" takia antamaan kipulääkettä. Siinä alkoi jo miettimään että uskaltaako kelloa edes soittaa vaikka koski niin hemmetisti. Sitten vielä hoitaja tuli sanomaan että poika joudutaan viemään lasten osastolle kun ei jaksanut imeä ja verensokerit oli liian alhaiset. Seuraavana päivänä sain kyllä itseni sängystä ylös mutta poikaa pääsin katsomaan vasta illemmalla kun isäntä tuli viemään minut pyörätuoli kyydillä.
Toinen sektio meni huomattavasti paremmin,vaikka pelkäsinkin että kivut olisivat yhtä pahat kun edellisessä. Heräämössä painelin itsekkin vatsan seutua kun oli vielä puudutus päällä. Se auttoi kohtua tyhjenemää/supistumaan huomattavasti. En halunnut jäädä odottamaan puudutuksen loppumista ja niitä kipuja. Osastolle kun pääsin niin en tarvinnut extra kipulääkkeitä. Kaipa se oma painelu auttoi asiaa. Tytötkin joutuivat keskolaan mutta tiesin jo asian ennen sektiota joten suhtautuminen asiaan oli erillainen kuin aikaisemmin. Siellä ne viettivät kuukausen ennen kuin pääsivä kotiin. Ensimmäisen sektion syy oli perätila. Toisen sektion( rv 35) syy oli tyttöjen kokoero ( kilon verran),raskausmyrkytys ym.

 

[leijona76]

Mulla ei puudutepiikki tuntunu kun vähän nipistävältä. Kamalin osa oli olla heräämössä kaipaamassa vauvaa vierelleen ja miettimässä koska pääsee osastolle. Se ei ollut kivaa kun kävivät painelemassa kohtua aina välillä.

Joo, toi kohdun paineleminen oli kauheinta koko hommassa |O , multa lähti taju. Osastolle päästyäni en antanut enää yhdenkään kätilön tulla metriä lähemmäks sänkyä, aloin itkemään kun kätilö edes tuli kohti :ashamed: Muuten leikkaus meni hyvin, puudutteen laitto ei sattunut, vauvan ulosotto oli helppo ja nopea. Toipuminen oli aika hidasta, varsinkin sairaalassaoloajan olin tosi kipeä, pari viikkoa kaikenkaikkiaan söin kipulääkkeitä. Sit kun alko parantumaan, niin se kävi nopeasti. Haava parantui hyvin.

Mulla oli maha ihan mustelmilla ja aijai kun seuraavina päivinä tarkistivat supistumista |O Salissa oli tosiaan rauhallinen ja rento ilmapiiri, mukavaa sakkia ja kiire ei mihinkään.

 

[Pyhä jysäys]

Mä toivon, että pääsisin yhtä "vähillä" kivuilla kuin pojan hätäsektion jälkeen.
Tottakai oli kipuja, mutta joko aika on kullannut muistot tai sit ne ei oikeesti ollut ylipahoja.
Kaameinta muistan olleen sängystä ylös vääntäytymisen. Se oli taitolaji, mut sit ku oppi hyvän tekniikan se kävi ihan näppärästi.

 

[Pyhä jysäys]

Mä nostan kerran vielä. Josko olis uusia kokemuksia jollain kerrottavana! =)