P
pienituloinen
Vieras
Olemme avopari, jolla on yksi yhteinen lapsi. Ikää 30 v plus ja miinus pari vuotta. Ongelmaksi ovat muodostuneet suuret tuloeromme. Riitelemme rahasta jatkuvasti, mikä sinällään on typerää, kun parempiakin riidan aiheita varmasti olisi.
Mieheni on todella hyvä tuloinen ja tienasi viime vuonna 110 000 euroa. Lisäksi hänellä on omaisuutta. Minä olen vielä noin kahden vuoden ajan opiskelija ja tienaan tällä hetkellä osa-aika duunistani 1400 euroa bruttona. Käteen jää noin 1000 euroa kuussa. Opintotukea en saa. Asumme miehen omistamassa asunnossa, hän lyhentää omissa nimissään olevaa asuntolainaa yksin. Asumisesta en maksa mitään. Lisäksi hän omistaa kaksi autoa, joista saan käyttää toista ilmaiseksi. Bensat maksan itse. Minua on ruvennut korpeamaan, että minulla ei koskaan jää mitään säästöön, vaan kaikki menee peruselämiseen.
Minä maksan suurimman osan meidän ruokakuluista, koska käyn yleensä kaupassa, teen myös yli 80% kaikista kotitöistä. Lisäksi maksan omista rahoistani omat ja suurimman osan lapsemme vaatteista (joskus hän osallistuu kustannuksiin esim. ulkovaatteiden osalta) sekä kaikki omat kuluni (kampaajat, jumpat, leffat, mahdolliset ulkomaanmatkat jne). Siis kaiken muun paitsi asumisesta ja autosta aiheutuvat kulut bensaa lukuunottamatta. Osallistun myös kotivakuutuksen ja lapsen päivähoitomaksun maksamiseen.
Onko teidän muiden mielestä systeemimme reilu? Etenkin haluaisin kommenttia muilta pareilta, joilla tuloerot ovat suuret. Miehellä on rahaa vaikka mihinkä kivaan ex tempore. Merkkivaatteita ja elektroniikkaa hän osteleekin jatkuvasti. Lisäksi hän sijoittaa paljon mm. osakemarkkinoille. Itse ostan vaatteeni Vero Modasta ja H&M:ltä ja matkoja varten joudun säästämään pitkään. On tässä vuosien varrella ruvennut pikkasen korpeamaan, ja kateellinen olen, myönnän. Olenko itsekäs kun haluaisin enemmän itselleni?
Mieheni on todella hyvä tuloinen ja tienasi viime vuonna 110 000 euroa. Lisäksi hänellä on omaisuutta. Minä olen vielä noin kahden vuoden ajan opiskelija ja tienaan tällä hetkellä osa-aika duunistani 1400 euroa bruttona. Käteen jää noin 1000 euroa kuussa. Opintotukea en saa. Asumme miehen omistamassa asunnossa, hän lyhentää omissa nimissään olevaa asuntolainaa yksin. Asumisesta en maksa mitään. Lisäksi hän omistaa kaksi autoa, joista saan käyttää toista ilmaiseksi. Bensat maksan itse. Minua on ruvennut korpeamaan, että minulla ei koskaan jää mitään säästöön, vaan kaikki menee peruselämiseen.
Minä maksan suurimman osan meidän ruokakuluista, koska käyn yleensä kaupassa, teen myös yli 80% kaikista kotitöistä. Lisäksi maksan omista rahoistani omat ja suurimman osan lapsemme vaatteista (joskus hän osallistuu kustannuksiin esim. ulkovaatteiden osalta) sekä kaikki omat kuluni (kampaajat, jumpat, leffat, mahdolliset ulkomaanmatkat jne). Siis kaiken muun paitsi asumisesta ja autosta aiheutuvat kulut bensaa lukuunottamatta. Osallistun myös kotivakuutuksen ja lapsen päivähoitomaksun maksamiseen.
Onko teidän muiden mielestä systeemimme reilu? Etenkin haluaisin kommenttia muilta pareilta, joilla tuloerot ovat suuret. Miehellä on rahaa vaikka mihinkä kivaan ex tempore. Merkkivaatteita ja elektroniikkaa hän osteleekin jatkuvasti. Lisäksi hän sijoittaa paljon mm. osakemarkkinoille. Itse ostan vaatteeni Vero Modasta ja H&M:ltä ja matkoja varten joudun säästämään pitkään. On tässä vuosien varrella ruvennut pikkasen korpeamaan, ja kateellinen olen, myönnän. Olenko itsekäs kun haluaisin enemmän itselleni?