Suuret tuloerot

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pienituloinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pienituloinen

Vieras
Olemme avopari, jolla on yksi yhteinen lapsi. Ikää 30 v plus ja miinus pari vuotta. Ongelmaksi ovat muodostuneet suuret tuloeromme. Riitelemme rahasta jatkuvasti, mikä sinällään on typerää, kun parempiakin riidan aiheita varmasti olisi.

Mieheni on todella hyvä tuloinen ja tienasi viime vuonna 110 000 euroa. Lisäksi hänellä on omaisuutta. Minä olen vielä noin kahden vuoden ajan opiskelija ja tienaan tällä hetkellä osa-aika duunistani 1400 euroa bruttona. Käteen jää noin 1000 euroa kuussa. Opintotukea en saa. Asumme miehen omistamassa asunnossa, hän lyhentää omissa nimissään olevaa asuntolainaa yksin. Asumisesta en maksa mitään. Lisäksi hän omistaa kaksi autoa, joista saan käyttää toista ilmaiseksi. Bensat maksan itse. Minua on ruvennut korpeamaan, että minulla ei koskaan jää mitään säästöön, vaan kaikki menee peruselämiseen.

Minä maksan suurimman osan meidän ruokakuluista, koska käyn yleensä kaupassa, teen myös yli 80% kaikista kotitöistä. Lisäksi maksan omista rahoistani omat ja suurimman osan lapsemme vaatteista (joskus hän osallistuu kustannuksiin esim. ulkovaatteiden osalta) sekä kaikki omat kuluni (kampaajat, jumpat, leffat, mahdolliset ulkomaanmatkat jne). Siis kaiken muun paitsi asumisesta ja autosta aiheutuvat kulut bensaa lukuunottamatta. Osallistun myös kotivakuutuksen ja lapsen päivähoitomaksun maksamiseen.

Onko teidän muiden mielestä systeemimme reilu? Etenkin haluaisin kommenttia muilta pareilta, joilla tuloerot ovat suuret. Miehellä on rahaa vaikka mihinkä kivaan ex tempore. Merkkivaatteita ja elektroniikkaa hän osteleekin jatkuvasti. Lisäksi hän sijoittaa paljon mm. osakemarkkinoille. Itse ostan vaatteeni Vero Modasta ja H&M:ltä ja matkoja varten joudun säästämään pitkään. On tässä vuosien varrella ruvennut pikkasen korpeamaan, ja kateellinen olen, myönnän. Olenko itsekäs kun haluaisin enemmän itselleni?
 
Minä olen meidän suhteessa parempituloinen, mies on tällä hetkellä työtön. Meilläkin raha aiheuttaa riitaa, sillä minua ärsyttää olla aina se osapuoli, joka maksaa laskut ja tarjoaa ulkona syömiset, leffat, ulkomaan matkat jne. Nyt joku tietysti sanoo, että onko pakko tehdä noita kaikkia asioita miehen kanssa tai yksinkään. Kyllä on pakko, sillä en halua joka ilta/loma nököttää vain kotosalla. Siispä tarjoan ja ärsyynnyn.
 
Ehdottomasti teidän pitäisi jakaa rahanne järkevämmin. jos mies käyttää rahaa pääosin hupailuun ja sinä elämiseen, se ei ole ihan reilua. Ota asia puheeksi, puhu jämäkästi mutta ilman kiihkoilua. Ainakin yhteisen lapsen menoihin hän voisi osallistua noin huimilla tuloilla paljon enemmän!
 
Meillä on täsmälleen sama tilanne, paitsi että nykyisin olen työelämässä. Hankkeet ovat kasvaneet huomattavasti siitä mitä ne joskus olivat, mutta palkassa en ole saanut kurotuksi umpeen sitä suurta tai pientä (miten sen nyt ottaa) eroa.

Maksan perheessämme suurinpiirtein samoja menoja kuin sinäkin, mutta sitten kun suunnittelemme matkaa...törmäämme aina siihen, että kaikki on minun tuloistani kiinni. Minun pitää maksaa täsmälleen puolet matkasta ja lisäksi matkoilla ollessamme minä maksan sekä omat että lapsien ostokset. Ja puolet ruuista. Olen yrittänyt sanoa miehelleni, ettei tämä ole oikein, koska suhteessa olen pienempi tuloinen, mutta...omasta mielestään hän maksaa jo kaikesta niiiiiin paljon, että tämä on sekä oikeus että kohtuus.

Ironisinta tässä kaikessa on, että tulojeni kasvaessa menojani perheessä on vain lisätty - ja lopputulos: olen täsmälleen yhtä persaukinen kuin joskus silloin ennen, hah. Toinen voi säästää tuloistansa jatkuvasti, minä elän kädestä suuhun. Juu, tää on varmaan sitä tasa-arvoa.

En tiedä mikä ratkaisu olisi sitten oikein. Jään odottelemaan lottovoittoa, että saan kerrankin olla se suurempituloinen ja näytän pitkän nenän miehelleni, HAA.

 
Jos raha on sinulle niin tärkeää, yritäpä itse sitten tienata sitä. Ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta sinua elättää. Ja eiköhän mies myös saa omilla rahoillaan tehdä, mitä lystää.

En voi ymmärtää tuollaisia naisia, joilla ei ole sen vertaa ylpeyttä, että tulisivat toimeen omilla rahoillaan, vaan hommataan rikas mies ja sitten vingutaan, kun mies ei olekaan niin perässä vedettävä, että nainen saisi heti kultaisen Amexin.

1400 e brutto pitäisi todellakin riittää, ellet mitään muuta joudu ostamaan kuin ruoat ja omasi sekä lapsen vaatteet. Ja tottakai teet suurimman osan kotitöistä, jos saat miehen autoakin käyttää ilmaiseksi. Luultavasti jäät tuossa kaupassa reilusti plussalle.

Ei mikään ihme, että miehet usein valittelevat naisten ahneutta, jos tuollaisia todella on olemassa.

Minulle ainakin on kunnia-asia tulla toimeen omillani.
 
Rahan käytöstä ja sen jakamisesta voi todellakin olla montaa mieltä, kuten yllä olevista vastauksista voidaan lukea. Mun mielestä olisi taas kerran muistettava, että perhe on eräänlainen yritys, johon jokainen kantaa kortensa kasaan. Meillä esim. maksaa se jolla vuorostaan on enemmän rahaa, mutta emme suinkaan laske joka kulutettua senttiä, joka ruokakauppaan on mennyt. Elämme niin, ettei kumpikaan siis joudu kituuttamaan.

Toiset ihmiset vaan ovat niin riippuvaisia rahasta ja omaisuudestaan, että jakaminen on heille täysin käsittämätön juttu. Järkeä voi aina koittaa puhua, mutta ei se tunnu aina menevän perille (vanhempani ovat loistava esimerkki tästä).
 
Armahin, Deuce. En tiedä, oletko mies vai nainen, mutta voisin taipua naisen kannalle. Naisen, joka ei ole koskaan saanut mitään... Edes lainata sitä miehen autoa. Sain sen käsityksen, että ap yrittää tienata rahaa, kuten häntä kehotat (lue: netto 1000 e/kk). En ala kinastella tässä tästä tämän enempää, mutta sinulla on kummallinen käsitys rahasta ja sen käyttämisestä. Sillä käyttämistä vartenhan se on keksitty. Miksi tämän äidin pitäisi kustantaa rikkaalle miehelle ruoka naaman eteen ja vaatettaa ja ruokkia vielä lapsikin tuloillaan??

PS. Tule sinä meille siivoamaan, niin lainaan sinulle joskus autoani.

Onneksi minulla on hyvätuloinen mies, joka ei rahojaan laske. On siis sen verran paljon, että ihan mielellään on maksumiehenä... Eikä tarvitse hänenkään tehdä kotitöitä - minä teen. Senpä takia minä en paljon kaupassa tai ravintolassa rahapussiani etsi tai matkoihin säästele. Kyllä se maksaa, jolla on enemmän.
 
Minä taas olen Deucen kannalla, en ikinä voisi olla miehen elätettävänä. Olen aina pärjännyt omillani ja mielestäni ihannesuhteessa kumpikaan osapuoli ei ole riippuvainen toisen rahoista.
 
Meillä maksaa se, jolla on sillä hetkellä rahaa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, josta 3 kuukautta naimisissa. Meidän perheen ""rahaliikenne"" vapautui noin vuosi sitten eli meillä on nykyisin aivan yhteiset tulot vaikka mieheni tienaakin enemmän kuin minä.

Onhan se vähän omituista, ettei mies tahdo jakaa omaansa koko perheen kesken. 1400 brutto/kk on todella vähän, jos sillä pitää itsensä ja lapsensa ruokkia ja vaatettaa...
 
Te ette ole perhe vaan kaksi erillistä ihmistä joilla sattuu olemaan yhteinen lapsi. Erotkaa, jos ette osaa elää yhdessä jakaen elämänne lisäksi rahojanne. En ole ikinä ymmärtänyt enkä tule ikinä ymmärtämään tuollaisia ihmisiä, jotka ovat mukamas perhe ja jakavat kaiken muun paitsi rahansa keskenään. Minä en ymmärrä minkä takia kannattaa olla edes yhdessä jhos omat rahat ovat niin tärkeitä. Meillä on mieheni kanssa ollut yhteiset rahat siitä lähtien kun olemme asuneet yhdessä ja AJATELKAA emme ole IKINÄ tapelleet rahasta. Ostamme sitä mihin meillä on rahaa, maksamme kaikki laskut ja muut kulut yhdessä. Meillä on myös yhteinen säästötili, jonne pistämme syrjään ylimääräiset rahamme, esim. matkustelua varten.
 
Asia on vaan jotenkin lipsahtanut niin, koska minä yleensä käyn ruokakaupassa. Olen joskus yrittänyt asiasta keskustella, mutta mieheni ei usko ennen kuin saa kuitit eteensä ja sittenkin alkaa se iän ikuinen valitus, että minä maksan autot ja asunnot...
Sille linjalle en ole vielä halunnut lähteä, että kummallakin on oma pöperöt jääkaapissa, kun rahasta riidellään muutenkin ihan tarpeeksi.
 
En tiedä missäpäin Suomea asutte, mutta et taida sitten oikein ymmärtää, että miten paljon asumiseen menee kuluja, vai?

Jos kerran asut ilmaiseksi, niin joko sitten otat asuntolainaa ja maksat lainasta puolet tai sitten olet tyytyväinen, että voit asustella jossain ilmaiseksi.

Jos jostain 30 neliön mörskästä joutuu maksamaan 500 euroa kuussa vuokraa, niin mieluumminko niin sitten eläisit/maksaisit?

Ja jos saat kerran käyttää kundin autoa ilmaiseksi, niin osta sitten oma auto ja ajele sillä. Yhtälailla mies voi vaatia sinua maksamaan autosta ja asunnosta puolet.

En ymmärrä tuollaisia muijia, jotka kuvittelevat, että jos mies nyt sattuu olemaan hyvätuloinen, niin miksi kummassa rouvallakin pitäisi olla yhtä paljon tuloja.

Ilmeisesti sitten kun itsekin joskus pääset ammattiin ja työhön, niin annat kernaasti ainakin puolet rahoista äijällesi.

Itse en voisi sietää siivelläeläjiä. Vaikka itse olisin köyhä ja puolisko rikas, niin hävettäisi olla koko ajan kärkkymässä toisen rahapussilla.

Ilmeisesti elelet ihan mukavasti noin pienillä tuloilla, joten ole vain tyytyväinen.

Voithan aina muuttaa yksiksesi kersasi kanssa johonkin pikkuyksiöön, käyttää bussia kulkemiseen ja olla vielä köyhempi.

Äijällesi sanoisin, jos näkisin, että pidä varasi ja häivy hyvän sään aikana. Näitä verenimijöitä kun riittää maailmassa, joiden mielestä heidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan he makaavat ja odottavat, että banaani putoaa suuhun.

Mene kunnollisiin töihin, jos kerran haluat matkusella, käydä kampaajalla, ostella vaatteita ja ajella autolla ympäriinsä. Niin me muutkin omat kulumme maksamme.
 
Siis asunto on miehen nimissä ja autot? Nehän ovat silloin miehen ja jos ero tulee jäät sinä tyhjän päälle. Ei kai sinun tarvitse maksaa miehesi autoista mitään, bensatkin voisi mies maksaa, noloahan se olisi jos miehesi vaatisi sinulta vielä vuokraa, kun itse tienaa noin hyvin.

Miehesi pystyy koko ajan säästämään rahaa omaa tulevaisuutta varten ja sinä et...

Te olette perhe, koska teillä on yhteinen lapsi ja silloin rahat ja eläminen perheenä tulisi olla yhteinen projekti. En tarkoita tietenkään, että miehesi pitäisi lahjoittaa sinulle puolet omaisuudesta, ei tietenkään, mutta ei tuokaan ole todellakaan oikein. Miehesi ansaitsee todella paljon, miten ihmeessä hän voiolla noin PIHI???? Mies alistaa sinua rahalla.

Mikä ihme nykyajan miehiä vaivaa, en ymmärrä... Toista se on ulkomailla siellä mies osaa olla mies....

Itselläni on hyvät tulot, mutta miehelläni on vielä paremmat ja se on ollut itsestäänselvyys, että hän on aina enempi maksanut, toisaalta on onnellinen siitä, että en ole ihan persaukinen.
 
Älä välitä ilkeilijöistä. Kyllä tilanteessasi on paljon kohtuuttomuutta, vaikka aina omilla tuloilla elämistä kannatankin. Ainakin ruokalaskut puoliksi ja lapsen täytyy ehdottomasti saada elää varakkaamman vanhempansa elintason mukaan. Mielestäni miehen pitää osallistua lapsen kuluihin enemmän, Herranen aika, onhan se hänenkin lapsensa!! Anteeksi, mutta ainakin lapsen suhteen miehesi on täysi tolvana.

Minulla ja miehelläni on erilliset rahat, mutta meillä ei olekaan lapsia. Mieheni on kyllä huomattavasti hyvätuloisempi kuin minä, mutta maksamme asumisen ja ruoat tasan fifty-fifty ja molemmilla on omat autot - minulla huono, hänellä hyvä :) Asumisen olen halunnut järjestää noin, että eron sattuessa en jäisi puille paljaille. Lapsi jos tulisi, en olettaisi hänen kituuttavan minun tulojeni mukaan, sitten hän ei ainakaan voisi harrastaa mitään.
 
Anteeksi, saako vielä kysyä, millä alalla on noin hyvä palkka? Pitääkö olla johtajan vakanssilla? Ei tarvitse vastata liian tarkasti, jos haluat pysyä anonyymina.
 
En tiedä missäpäin Suomea asutte, mutta et taida sitten oikein ymmärtää, että miten paljon asumiseen menee kuluja, vai?

Jos kerran asut ilmaiseksi, niin joko sitten otat asuntolainaa ja maksat lainasta puolet tai sitten olet tyytyväinen, että voit asustella jossain ilmaiseksi.

Jos jostain 30 neliön mörskästä joutuu maksamaan 500 euroa kuussa vuokraa, niin mieluumminko niin sitten eläisit/maksaisit?

Ja jos saat kerran käyttää kundin autoa ilmaiseksi, niin osta sitten oma auto ja ajele sillä. Yhtälailla mies voi vaatia sinua maksamaan autosta ja asunnosta puolet.

En ymmärrä tuollaisia muijia, jotka kuvittelevat, että jos mies nyt sattuu olemaan hyvätuloinen, niin miksi kummassa rouvallakin pitäisi olla yhtä paljon tuloja.

Ilmeisesti sitten kun itsekin joskus pääset ammattiin ja työhön, niin annat kernaasti ainakin puolet rahoista äijällesi.

Itse en voisi sietää siivelläeläjiä. Vaikka itse olisin köyhä ja puolisko rikas, niin hävettäisi olla koko ajan kärkkymässä toisen rahapussilla.

Ilmeisesti elelet ihan mukavasti noin pienillä tuloilla, joten ole vain tyytyväinen.

Voithan aina muuttaa yksiksesi kersasi kanssa johonkin pikkuyksiöön, käyttää bussia kulkemiseen ja olla vielä köyhempi.

Äijällesi sanoisin, jos näkisin, että pidä varasi ja häivy hyvän sään aikana. Näitä verenimijöitä kun riittää maailmassa, joiden mielestä heidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan he makaavat ja odottavat, että banaani putoaa suuhun.

Mene kunnollisiin töihin, jos kerran haluat matkusella, käydä kampaajalla, ostella vaatteita ja ajella autolla ympäriinsä. Niin me muutkin omat kulumme maksamme.
 
Mieheni on yrittäjä ja toki hän rahansa ansaitsee, on tehnyt paljon töitä asemansa eteen.

Kaikille ilkeästi kirjoittaneille kiihkoilijoille mainittakoon, että en todellakaan ole hinkuamassa puolia hänen tuloistaan tai elätiksi heittäytymässä. Myöskään sivu amexia tms en ole vielä kaivannut. Kyse on siitä, että olisi mielestäni kohtuullista, että myös minulle jäisi jotain säästöön pahan päivän varalle. Nyt elän kädestä suuhun joka kuukausi. ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Voihan olla että mieheni kohta karkaa jonkin 19 v blondin kanssa Bahamalle ja milläs sitten elellään? Toi nyt oli vähän raflaava esimerkki, mutta ehkä fiksut lukijat ymmärsivät asian. Kun viimeistään kahden vuoden kuluttua valmistun, tiedän saavani sellaista palkkaa, että kykenen kyllä itseni ja lapseni elättämään muuallakin kuin 30 neliön mörskässä. Sitten toki voisin osallistua enemmän yhteisen kodin kuluihin, mutta eri asia on haluanko enää siinä vaiheessa olla miehen kanssa, jolla kaikki tuntuu pyörivän oman navan ympärillä (enkä nyt puhu pelkästään rahasta).

Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille mielipiteestä riippumatta!
 
Jos tilanne on todella noin, niin ehkä pitäisi tehdä selvät säännöt, koska puhumalla kaikki asiat selviää

ja jos miehessäsi on yhtään miestä, hän osallisttuu perheen menoihin

perhe, jossa on vain yksi ajokortlllinen henkilö ei tarvitse kahta autoa

omasa perheessäni tuollainen on hyvin tyypillistä

mutta P.M.P
 
Anteeksi, että sanon tämän, jos menen aivan metsään, mutta mieheltäsi tuntuu puuttuvan sydäntä. Sydäntä lasta kohtaan, jos osallistuu ainoastaan vähän ulkovaatemenoihin. Sydäntä sinua kohtaan, jos antaa sinun maksaa kaikki ruoat ym. Ehkä pahinta on kuitenkin sielun ja luonteen puolella kuultava pihiys, itsekkyys ja ilkeys.

Luultavasti olet ansainnut sielultaan kauniimman miehen, jolla on vaikka pienempi tilipussikin. Köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei anna paljostaankaan.
 
Siihenhän miehesi pyrkii, alistamaan sinut rahalla. Et voi lähteä, koska sinulla ei ole rahaa siihen, kun taas mies tarjoaa sinulle hyvää elämää rahalla, mutta vain hänen kanssaan. Miehellä on huono itsetunto tai luonnehäiriö, veikkaampa, että alkaa kilahtelemaan, kun tienaatkin hyvin.

Sanoo nuo tasa-arvo venakot mitä tahansa niin tuo ei TODELLAKAAN ole terve parisuhteen malli.
 
Menee vähän minun yksinpuhelukseni mutten viitsi tekaista mitään toista nimimerkkiäkään, kun kirjoitan aina samalla. Asutte yhdessä mutta käytännössä olet tavallaan lapsesi yksinhuoltaja, jos mies ei osallistu edes lapsen kuluihin. Ehkä eniten kirjoituksestasi kuultaa kuitenkin henkinen yksinäisyys. Luulen, ettei miehesi osallistu edes lapsen hoitoon tai välitä teistä kummastakaan erityisesti. Kirjoitathan, että hänen elämänsä pyörii oman napansa ympärillä. Raha taitaa olla vain se asia, johon koko dilemma kärjistyy.

Olen feministi, eikä minun mielestäni yhdenkään naisen tarvitse uhrata elämäänsä typeryksen rinnalla. Omaanikin miestä olen miettinyt, pyrkiikö alistamaan minua - ei rahalla, mutta kauneusvaatimuksilla. Vielä on pysynyt sietokykyni rajoissa mutta feministinen puoleni tarkkailee koko ajan tilannetta :)
 
Viestiketjun luettuani tulin lopputulokseen, etta varakkaita vaivaa piheys ja koyhia ahneus. Ongelma on toki helppo ratkaista. Varakkaan ja pihin on parempi etsia kaltaisensa kumppani. Samaa tosin voi suositella khille ja ahneillekin. Poistuisipahan syy kateellisuuteen.

Jos varallisuusero suhteen alussa on suuri, voihan sen suojata avioehdolla. Tosin minusta on kasittamatonta, etta puolisoilla yhdessa ollessaan olisi kovin suuri ero elintasossa. En mina ainakaan pystyisi nauttimaan rahoistani ilman, etta jaan ne vaimoni kanssa.

Tosin kritisoin alkuperaisen ajatusta pahan paivan varalle saastamisesta miehen kustannuksella. Aivan kuin miehen pitaisi saastaa naiselle rahaa mahdollista eroa ajatellen. Jos haluaa turvata oman taloudellisen tulevaisuutensa eron sattuessakin, kannattaa kiireesti opiskella hyvapalkkaiseen ammattiin. Tatahan alkuperainen viisaasti tekeekin.

Jos se taasen olisi mahdotonta, esim. yhteisten lasten, miehen ulkomaan komennuksen tai muun syyn vuoksi, kannattaisi sopia, etta mies maksaa jotain vakuutusta naiselle, joka on oman uransa ja palkkatulonsa miehen ja perheen eteen uhrannut.
 
Parisuhteessa tärkeää on se, että huolehtii toisesta. Mieheni maksaa tällä hetkellä enemmän kuluistamme (norm. tuloinen) olen itse työtön. Näin tulee varmasti olemaan vielä kauan koska haen opiskelupaikkaa. Mutta joku päivä len töissä, ja taatusto huolehdin rakkaastani taloudellisestikkin! Varsinkin jos lapsia, niin molempien on osallistuttava kuluihin. Omilla vanhemmillani oli ns. omat rahat, mutta koskana eivät tapelleet rahasta. Lapsille ostettiin kaikki mitä tarvittiin, ruokaa oli aina kaapissa. Molemmilla omat autot joiden kuluista vastasivat pääsääntöisesti itse, mutta jos toinen kävi ostamassa uudet renkaat, vei kuoltoon tmv. niin ei todellakaan laskettu markkoja paljonko toinen on velkaa... Homma toimii jos molemmat toimivat yhteisen hyvän =perheen eteen, ja ajattelevat muutakin kuin itseään...
 

Yhteistyössä