Alkuperäinen kirjoittaja veromoda:
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Jos poika on pettäväistä ja muutenkin häilyväistä sorttia, niin jokanaisen velvollisuus toisia naisia kohtaan on kertoa asiasta. Se mitä uusi typy päättää tiedolla tehdä on hänen ongelmansa, mutta tämä ikuinen "parempi hoitaa omat asiansa vaan" -meininki johtaa viime kädessä siihen, että ihmiset saa maata sairaskohtauksen uhrina kadulla ja "fiksut" kävelee ohi.
Pojasta kun ei todellakaan uskoisi että tälläiseen on kykeneväinen, on ujo ja kiltti. Heikko itsetunto kenties saattaa teettää vaikka mitä? Halutaan sitä rakkautta monelta itsetunnon pönkittämiseksi. Itse olen kans sitä mieltä että tän tytön (joka on vasta 17) kuuluu saada tietää, mutta kun en hirveesti haluisi neuvojani ja ohjeita tytölle tyrkyttää. No, saa itse päättää kertooko vai eikö. Uskomatonta että poika vielä viimeseen asti kielsi suhteensa toiseen, vaikka asiat kertoivat ihan toista...
Nykyisin ollaan käsittämättömän arkoja ottamaan kantaa toisten asioihin. Eli peruskäsitys tuntuu olevan, että toinen menee rikki kuullessaan jonkun muun mielipiteen omista asioistaan. Jos näin tosiaan on, niin sitten pitää harjoitella, niin ettei ole niin epävarma, että ei ymmärrä ettei toisen mielipidettä kuulukaan semmoisenaan ottaa. Vaikka miten tyrkyttäisit, totta kai tytär itse päättää mitä tekee. Tämmöinen liikavarovaisuus vie suoraan siihen, ettei osata ollenkaan keskustella - asia on aina joko liian turhanaikainen tai liian herkkä.
Mun mielestä pointti ei ole edes tän toisen tytön oikeus saada tietää, vaan ihmisten yleinen velvollisuus jakaa eteenpäin tärkeää informaatiota. Eli vaikka toinen tyttö olisi käyttäytynyt jotenkin törkeästi ja sikäli menettänyt oikeutensa tulla ystävyydellä kohdelluksi, niin silti pitää kertoa, kertojan itsensä tähden.
Ujouden ja kiltteyden ei pidä antaa hämätä - kyllä siellä alla jokaisella asuu Minäitse. Jos poika ei arkuuttaan ole tottunut pitämään omia tarpeitaan esillä, sitä nälkäisempi se minäitse on, ja sitä enemmän se riehaantuu saadessaan yllättäen kuninkaallista huomiota. Kaikenlaisia itsekeskeisiä hirmuja on kuoriutunut nuoruudessaan ujoista ja kilteistä ihmisistä.
Niinhän se vielä menee, että ihmisellä täytyy rehellisyyteen kyetäkseen olla joko suuri totuudenrakkaus tai suuri sielu tai hyvä itsetunto. Jos nämä puuttuvat, mikään ei estä valehtelemasta loputtomiin omia etuja varjellakseen. Häpeän väisteleminen on silloin tärkeä taito, ja raivokas kieltäminen takaa-ajetun tunteineen on aina siedettävämpi olo kuin häpeään nöyrtyminen.