synnytyksestä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja CC-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
902329.png
 
Pahimmat supistukset 10+ ennen taivaallisen ihanaa epiduraalipuudutusta, joka sekin kirpas jotain 3 luokkaa (sen verran, että neulanpiston tunsi, neula nikamien välissä oli epämiellyttävää, mutta ei koskenut). Epiduraalin jälkeen 0 :saint: Supistukset tuntu vaan paineena peräsuolessa.
Ponnistusvaiheessa koski nivusiin ehkä 5 verran ja paikkojen venyminen jotain 8, kun pää ja hartiat tuli ulos. Älä siis odota, että epiduraali auttas ponnistuskipuun, mutta se on helppo kestää, kun on niin erilaista kun supistuskipu ja on suhteellisen nopeesti ohi.

Tiiätkö, mie tein ihan samanlaisen gallupin ennen omaa synnytystä :D :hug: Paitsi, että mie pyysin vertaamaan synnytyskipua suolistokipuihin :laugh: Se oli ollu miun elämässä kovinta kipua synnytykseen asti :ashamed:
Ja synnytyskipu unohtuu, ei päivissä, mutta viikoissa ja ainakin mie näin 4kk synnytyksen jälkeen ajattelen, että se oli oikeestaan aika kivaa :) Synnyttäsin uudelleen millon vaan, vaikka pari ekaa päivää hoin miehelle, että meille ei tule enää yhtään lasta ;)
 
Sitä on tosiaan turhaa kauheasti etukäteen miettiä, kun ei siihen synnytyksen kulkuun pysty välttämättä itse juurikaan vaikuttamaan. Sinua ei auta vaikka minä kertoisin täällä yksityiskohtaisesti erittäin vaikeasta synnytyksestäni, mutta ei välttämättä ole hyväksi lukea liikaa helpoistakaan synnytyksistä.

Itse lueskelin ennen ensimmäistä synnytystäni iihania synnytystarinoita, joissa kaikki meni hyvin ja usein lapsi pukattiin maailmaan ilman suurempia tuskia pelkän onnellisen lauleskelun siivittämänä... ;) Kun omassa synnytyksessäni asioita meni pieleen ja tilanne oli vaikea, olisin voinut mätkiä seinille kaikki luomusynnyttäjät ja ylipäänsä helpoista synnytyksistä kertoneet. Olisi tehnyt mieli saada fanaattisimmat "Kyllä sen kivun kestää, kun keskittyy postiivisiin asioihin" - toitottajat edes hetkeksi minun nahkoihini kokemaan miltä tuntuu, kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi ja tuskat on hirveät.

Keskity siis vain yleisiin asioihin synnytyksestä ja yritä ajatella, että sen näkee sitten aikanaan miten oma synnytys menee hetki hetkeltä. Onnea odotukseen! :)
 
neljä synnytystä takana, kaksi asteikolla 1-10 , ensimmäinen synn. max. 1-5 kipu meni, sain sen verran runsaasti kivunlievennystä.viimeisin synnytys myös kipu oli jotain 1-8 välillä, ponnistusvaihe kork.2. helpoin ja mukavin synnytys oli!
muissa kahdessa kipu ollu kaikkea tolta välistä 1-10, riippuen missä vaiheessa synn.ollu...
 
Kyllä mä taidan 10 antaa, kun ei kivunlievityskään toiminut sitten yhtään.

Siis siitä eteenpäin kun olin 5cm auennut kaikessa rauhassa 8 tunnin aikana (siihen asti "kipu" oli ehkä jotain tasoa 2), kun yhtäkkiä tunnissa aukes loput 5 ja ponnistaa sain vielä 1h20min, vähempikin kipu olis riittänyt |O
 
Eka synnytys ehkä jotain 7 luokkaa(siis supparit)....Toinen olikin sitten supistuksien osalta ilman kivunlievitystä jotain 9+ luokkaa...Ponnistukset mulla olleet lähes kivuttomia.Synnyttäminen on ihanaa! :heart:
 
10+

Ikinä en ole niin kovaa kipua kokenut. En edes silloin, kun nenäni leikattiin "puudutuksessa" siten ettei puudute tehonnut. Oli muuten mielenkiintoinen kokemus...olin humautettu, eli hereillä, mutten täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Yritin sopertaa lääkärille, että tunnen kaiken, mutta puhe meni puuroksi. Yli tunnin kiduin kauhunsekaisin tuntein.

Mutta se oli vielä tosiaan "pientä" verrattuna synnytykseeni.
 
-Eka pahimmillaan +10 :/ (sinnittelin ilman lääkkeitä ja kun viimein pyysin, sain vain n.tunniks kohdunkaulapuudutteen). Ekassa kamalinta isopäinen ja iso lapsi joka ei meinannu mahtua+imukupin laitto ja pitkä kesto.
-Toka 10 tienoilla myös :( (kun otin epiduraalin, se pantii väärään paikkaan ja ei siksi auttanut niiku piti, mut onneks jonkin verran kuitenkin). Tässä pahinta käynnistyksen aiheuttamat rajut ja tosi kipeet supat, ei taukoja paljo mitään.

Kysyjä ei saa pelästyä, tottakai on erilaisia synnytyksiä, ja mulla nyt sattu oleen isot lapset jne...ja aina kannattaa mennä synnyttään asenteella et hyvin menee :) sillä pelkoasenne ei auta, positiivinen auttaa :flower:
Ja huom ;) SILTI haluan vielä lapsen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja punaolkaturpiili:
ponnistaa sain vielä 1h20min

Ai kamala :o Mie ponnistin 35min ja parilla vikalla ponnistuksella olin jo ihan lopussa, hoin vaan etten jaksa enää ja kätilö inttää vastaan, että nyt on jaksettava, kyllä sie jaksat, ajattele vauvaa :D
 
Mulla oli ponnistusvaiheessa kivut jo hellittänyt huomattavasti, mutta silti lähti taju kipujen vuoksi useammankin kerran. Kipeintä taisi silti olla, kun leikattiin kaksi isoa epparia ilman puudutusta ja kätilö repi lapsen pihalle paljain käsin... Sanoisin, et kipu oli pahimmillaan 20 ja sitä kesti yli 30 tuntia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Alkuperäinen kirjoittaja punaolkaturpiili:
ponnistaa sain vielä 1h20min

Ai kamala :o Mie ponnistin 35min ja parilla vikalla ponnistuksella olin jo ihan lopussa, hoin vaan etten jaksa enää ja kätilö inttää vastaan, että nyt on jaksettava, kyllä sie jaksat, ajattele vauvaa :D


täällä ponnisteltiin 2h..melko mahtava se kipu oli..

 
Pahimmoillaan ehkä 6 (supistusten huippukohta). Ja kesti vähän aikaa vain kerrallaan. Ei tosiaankaan lähelläkään mitään kipuhelvettiä, paljon veemäisempi olo on jos on vaikka kunnon päänsärky tai oksutauti tai karmea kankkunen :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Alkuperäinen kirjoittaja punaolkaturpiili:
ponnistaa sain vielä 1h20min

Ai kamala :o Mie ponnistin 35min ja parilla vikalla ponnistuksella olin jo ihan lopussa, hoin vaan etten jaksa enää ja kätilö inttää vastaan, että nyt on jaksettava, kyllä sie jaksat, ajattele vauvaa :D

No sama täällä, olin varmaan tunnin jälkeen (jossen jo aikasemminki) ihan loppu ja huusin jo monesti että "en jaksa enää, ei tuu mitään". Mut kätilöt ja ukko ei antanu periks vaan inttivät ja inttivät että "jaksat jaksat".
Mä jo hermostuinki niille ku varmaan puoli tuntia hokivat että "jaksa kerran vielä" :kieh:
Kehtasivat huijata, vaikka omin korvinenikin kuulin kun kätilö totes paikalle tulleelle lääkärille että "vauva ei ollut ihan niin alaalla kun luultiin". Ukkoa nauratti jälkeenpäin mun ilme kun huomas että kuulin sen.. :snotty:

Mutta se kiukku varmaan autto sitten lopulta, kun se kuitenkin omin voimin tuli ulos vaikka siinä jo ehdittiin leikkaukseenkin valmistautua mm. katetrin laitolla.

Muutaman viikon sisällä mennään taas, saa nähdä kuinka sitten käy.
 
10+ olis ollu ilman ilokaasua mutta ilokaasun kanssa 8-9 =)

Ja mä menin sillä asenteella synnyttämään että odotin kaiken aikaa kovempaa kipua ja sitten huomasinki kestäneeni/pärjänneeni ilokaasulla koko synnytyksen ja missään vaiheessa ei tullu tunnetta että olis ollu jotenki paniikki olo. Ja joka supistuksella aattelin että loppu on lähempänä joka supistuksella ja koitin vaan rentouttaa lantion (helpommin sanottu kun tehty :whistle: ) aina supistuksen tullessa ... tosin lähempänä loppua niin eipä voinu muuta ku yrittää pysyä nahoissani :kieh: mutta ponnistaminen autto esikoisen kohdalla siihen kipuun (mua ei siis ponnistuttanu vaan kätilö käski ponnistamaan aina supistusten tuleessa vaikka olin kiikkustuolissa ja sano että se ei sieltä tule vielä vaikka kuinka ponnistaisin) ilmeisesti laskeutu silloin alemmas kanavassa ja autto sitten oikeessa ponnistusvaiheessa...


Meni hippa asian vierestäkin mut ei paha ollenkaan koko synnytys kokonaisuutena ja mulle sopi se että odotin pahinta niin ei ollukkaa niin paha juttu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:
kymppi paukkuu kirkkaasti rikki avautumisvaiheessa, ponnistusvaihe sellasta 2-3

Mulla just toisinpäin. En saanut mitään kivunlievitystä avautumisvaiheessa mutta ponnistus oli helppoa eikä mitään kupua ja nopeasti tuli.
 

Yhteistyössä