Kyllä tais mennä kaikkien kipurajojen yli: semmoisen tärinän sai aikaan tipalla käynnistetty synnytys. Avautumisvaiheessa tuntui kuin lantioluita ois hakattu lekalla murskaksi (ei ollut taukoa ei, vaikka kuinka joku väittäisi, että semmoinen supistusten välissä on), ja mitään muuta en tosiaan pystynyt tekemään kuin tärisemään, kunnes sain epiduraalin. Sitten olo olikin kuin taivaassa ja vauveli syntyi hujauksessa. Ei varmaan olisi syntynyt koskaan ilman tuota epiduraalia, en olisi pystynyt rentoutumaan riittävästi.
Minkäänmuunlaisesta synnytyksestä mulla ei ole kokemusta, mutta siltikin väittäisin, että tuo tippa tekee supistuksista sietämättömiä. Ystävänikin synnytystä oli sillä yritetty vauhdittaa, mutta kun tulos oli sietämättömät kivut, oli ystäväni pyytänyt ottamaan tipan pois. Heti oli kuulemma ollut taas siedettävä olotila, eikä siinä synnytyksessä sitten kivunlievitystä lopulta tarvittu.
Nyt olisikin mukava kokea luomukäynnisteinen synnytys, eroaisiko supistusten kehitys jotenkin tuosta keinotekoisesti alkaneesta synnytyksestä... Olisiko se kipu erilaista. Vaikka joka kertahan se kai erilaiselta tuntuu, oli kaava eri tai sama.
Nyt on tuosta synnytyksestä puoli vuotta aikaa, eikä siitä kyllä muista juuri mitään. Vaikea kuvaillakaan tuota kivuntunnetta, eihän sitä enää muista! Sen muistan, että vannoin, jottei yhtään mukulaa enää synny minun toimestani. Päivää synnytyksen jälkeen olin jo toista mieltä... Olisin vaikka voinut lähteä jonkun muun puolesta saattamaan lasta maailmaan.