Synnytystoivelista mukaan synnytyssairaalaan

[tammikuunpoika]

Kuinka moni aikoo tehdä synnytystoivelistan synnytyssairaalalle?

Esimerkki Synnytystoivelista missä esim. "Toivomme lääkkeetöntä synnytystä, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteillä".

Nimim. aikoo tehdä listan (ja odottaa mielenkiinnolla miten listan kanssa lopulta käy: onko kätilöillä ym. aikaa lukea näitä)

 

[-pimpelipom-]

Itse kun menin lastamme synnyttämään ei ollut mukana mitään valmiiksi kirjoitettua listaa, mutta tietenkin oli tullut etukäteen mietittyä asioita... Synnytyssairaalaan kun päästiin, niin aivan ihana kätilö otti meidät vastaan opiskelijan kanssa. Tämän opiskelijan kanssa käytiin yhdessä läpi kivunlievitysvaihtoehtoja ym. Tämän "alkuhaastattelun" aikana opiskelija kirjasi toiveitamme. Meillä siis oli toiveena mahdollisimman luonnonmukainen synnytys..

Noh alku meni hyvin ja pärjäsin hienosti ja oli iloinen siitä että tämähän on helppoa.. Kunnes kätilö totesi synnytyksen pysähtyneen ja vauvan sydänääneet välillä laski huomattavasti, mutta ei kriittisesti. Aloitettiin oksitosiinitippa. Sen jälkeen itkin ja huusin epiduraalia.. Päästiin ponnistusvaiheeseen.. Noin reilun 20min. ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet laski jo aika huimasti ja kätilö totesi että nyt leikataan eppari. Eli synnytyskokemus oli kaikkea muuta kuin luonnonmukainen. Alkuun olin hyvin pettynyt itseeni ja harmissani kokemuksesta, mutta hyvin nopeasti tajusin, että tämän kaikki tehtiin vauvan parhaaksi.. :heart: Vauva siis syntyi napanuora kaulan sekä vartalon ympärillä, silti tuli täydet pisteet kätilön hienon toiminnan ansiosta ja siitä, että olin valmis kaikkeen, vaikka toiveet oli muuta..

Tämän kerroin tässä nyt sen takia, että on hyvä olla ne omat toiveet, mutta ei kuitenkaan kannata pettyä, jos kaikki ei sujukaan, niin kun on toivonut..

 

[Konnanmarja]

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että synnyttäjien toivelistoja (jotka usein epärealistisia) luetaan synnäreillä monesti huvittuneina ja usein juuri luonnonmukaista synnytystä toivovien synnytykset menee kaikkea muuta kuin luonnonmukaisesti. Paras kun lähtee vaan kokemukseen mukaan avoimin mielin ja yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä kätilön kanssa. Saahan niitä omia toiveita mietiskellä etukäteen ja pitääkin miettiä, mutta toivelistat jättäisin tekemättä. Ehtii siinä synnytyksen aikana yleensä neuvotella asioista ja puhua ylipäätään.

 

[Äiti maa]

Mun listassani ei tule olemaan muuta, kuin et ilokaasu on se mun juttuni ja toiveissa nopea kotiutus.

"Pitkä" lista siis. En lähde tätä neljättäkään sen pidemmälle suunnittelemaan koska loppujen lopuksi kaikkea voi tapahtua ja itselle tulee vaan pettymys kun kovat suunnitelmat romuttuu. Menen sillä mielellä, et go whit the flow.

 

[Peut-être]

Heh,tämä kuponkihan se vasta oli oikea kontrollifriikin unelma ! Hauskinta oli tuo toivoMME synnytystä ilman kivunlievitystä tms. Kyllähän se isän tai muun tukihenkilön läsnäolo siellä synnytyksessä on ihan kiva lisä, mutta auta armias,että vielä hänenkin mielipidettään kuunneltaisiin kivunlievityksestä tai oikein muustakaan. kyllä se nyt vaan on niin, että se joka koko työn hoitaa,eli äiti, päättää myös ihan itse.

Lisäksi miksi ihmeessä kieltäytyä kivunlievityksestä, kun epiduraali on keksitty?Ihan naurettavaa kärvistellä vain periaatteen vuoksi! Synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin eikä mikään toimintasuunnitelma kourassa!

 

[-pimpelipom-]

Lisäksi miksi ihmeessä kieltäytyä kivunlievityksestä, kun epiduraali on keksitty?Ihan naurettavaa kärvistellä vain periaatteen vuoksi! Synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin eikä mikään toimintasuunnitelma kourassa!

Omasta puolestani voin vastata tähän, että jos joskus vielä synnyttämään lähden, niin teen kätilölle hyvin selväksi, että mulle ei selkään enää tökitä yhtään mitään. muut kipulääkkeet ja puudetteet on aivan tervetulleita.. Edellisessä synnytyksessä nimittäin epiduraali oli aivan loistava ja ihana pelastus synnytyshetkellä, mutta aiheutti myös pitkäkestoisen kroonisen selkäsäryn niiden nikamien väliin johon se pistettiin... Eli mielummin kärsin vaikka vähän kovemmistä kivuista synnytyksen ajan kun uudestaan kokisin sen selkäsäryn pientä vauvaa hoitaessa..

 

[petronella09]

Ensimmäisellä ja toisella kerralla toivoin pääsyä ammeeseen,no ei ollut vapaina,kolmannella kerralla olis amme ollut, muttei tuntunutkaan enää hyvältä vaihtoehdolta=)Ensimmäisellä kerralla sinnittelin pitkään ilman puudutuksia,mutta toisella ja kolmannella kerralla olen ottanut puudutten heti,kun on voinut laittaa ja olo on sen vaatinut.Nyt toivottavasti odotellaan neljättä ja mitään suunnitelmia synnytyksestä ei ole,mennään tilanteen mukaan:heart:

 

[Äiti maa]

Mun mielestä siinä ei ole mitään naurettavaa jos kokee ettei epiduraalia tarvitse, ei sen tarvitse olla edes periaate.

Itselleni riittää ilokaasu ja se huono kokemus epiduraalista, joten ei kiitos. Jos se tekee minusta naurettavan niin se on sitten voi voi =)

 

[vilma99]

Mun mielestä tässäkin asiassa jokainen tehköön tyylillään. Itse me jokainen tunnemme itsemme parhaiten ja tiedämme, mikä meille sopii. Toista ahdistaa suunnittelu, toista suunnittelemattomuus.

Itse ainakin olen sellainen, että haluan valmistautua niinkin isoon tapahtumaan kuin (ensimmäiseen) synnytykseeni kunnolla. Tämä ei tarkoita sitä, että menen sairaalaan minuuttiaikataulun kanssa ja petyn, jos kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Tämä tarkoittaa vain sitä, että pyrin tutustumaan tilanteeseen mielessäni etukäteen, niin kuin teen oikeastaan kaikkien muidenkin isojen asioiden kanssa elämässäni.

Aion siis tehdä synnytystoivelistan, mutta joka toiveen kohdalla tietoisesti korostaen sitä, että JOS kaikki menee hyvin ja ilman komplikaatioita, vauva voi hyvin ja oma jaksamiseni ei ole lopussa, haluaisin asioiden menevän mahdollisimman luonnollisesti ja mahdollisimman vähäisellä lääketieteellisellä puuttumisella. JOS.

Kivunlievityksessä itseäni esimerkiksi hirvittää enemmän ajatus siitä, että kadotan yhteyden oman ruumiini viesteihin kuin se, että minua sattuu. Tämän vuoksi haluaisin välttää esimerkiksi epiduraalia (ja on tietenkin mahdollista, että kivut ovat niin kovat, että sellaisen sittenkin itse tilanteessa haluan). Mutta tämä ei mitenkään tarkoita sitä, että jos joku muu ottaa epiduraalin, se olisi minusta jotenkin huono tai naurettava valinta.

Ei tuomita toisiamme, rakkaat naiset. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

 

[juron-jaure]

Täällä on käytäntönä sähköisessä muodossa ensitietolomake joka menee ennakkoon sairaalaan, siihen voi laittaa toiveet jos haluaa. Samoin ruoka-aine allergiat.
Neuvola täyttää myös siihen tarvittavat tiedot sekä tulee tiedot edellisistä synntyksistä.
Ihan perusasiat mutta ei noin tarkasti kuin tuossa.


https://www.esitietolomake.fi/

 

[waninka]

Heh,tämä kuponkihan se vasta oli oikea kontrollifriikin unelma ! Hauskinta oli tuo toivoMME synnytystä ilman kivunlievitystä tms. Kyllähän se isän tai muun tukihenkilön läsnäolo siellä synnytyksessä on ihan kiva lisä, mutta auta armias,että vielä hänenkin mielipidettään kuunneltaisiin kivunlievityksestä tai oikein muustakaan. kyllä se nyt vaan on niin, että se joka koko työn hoitaa,eli äiti, päättää myös ihan itse.

Lisäksi miksi ihmeessä kieltäytyä kivunlievityksestä, kun epiduraali on keksitty?Ihan naurettavaa kärvistellä vain periaatteen vuoksi! Synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin eikä mikään toimintasuunnitelma kourassa!

Kaikkiin lääkkeellisiin kivunlievitys keinoihin liittyy riskejä, myös epiduraalipuudutukseen, joten miksi ottaa se jos tuntuu että selviää ilmankin? Itse en halua että mun selkäytimeen tungetaan mitään, joten selkäpuudutetta en aio ottaa, ellei tehdä sektiota, silloin tietenkin spinaalin laittavat, jos hereillä olen ja ihan mun siunauksella. Mulle on kerran tehty lumbaalipunktio ja se oli epämiellyttävää, vaikka sain esilääkityksen.

Minä aion kirjata ihan ylös mitä toivon synnytykseltä, nähtäväksi jää tuleeko listaa näytettyä kätilölle. Luulisi että ne siellä vähän kyseleekin äidin toiveita. Minusta ei ole oikein ammattimaista naureskella huvittuneena yhtään minkäänlaisille toivelistoille, vaikka selvää on että synnytykset eivät ole kovin ennakoitavia kulultaan. Itsellä toiveissa luonnonmukainen synnytys ja lääkkeetön kivunlievitys, mutta ei mua nyt suunnattomasti ahdista ajatus mistään toimenpiteistä, kunhan ne tehdään hyvin perustellusti. Mulle tärkeimmät toiveet on pääsy kokeilemaan ammetta(ei välttis toteudu kun niitä ei kaikille varmaan riitä) ja se että saan valita itse ponnistusasennon. En halua ponnistaa selällään maaten, tai ainakin nyt etukäteen tuntuu siltä.

 

[Kvart över]

Lisäksi miksi ihmeessä kieltäytyä kivunlievityksestä, kun epiduraali on keksitty?Ihan naurettavaa kärvistellä vain periaatteen vuoksi! Synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin eikä mikään toimintasuunnitelma kourassa!

Ei se epiduraali kaikille tuo helpotusta. Mulla esim. ekassa synnytyksessä epiduraali kyllä vei kivun pois, mutta samalla synnytys pysähtyi täysin. Toisessa synnytyksessäni olisin kuitenkin epiduraalin halunnut loppuvaiheeseen, mutta sitä ei ehditty enää laittaa. Jos vielä joskus synnytän, yritän pärjätä ilman, sillä eka synnytys kesti 27h, toinen 1h25min. Siksi siis mieluummin kärvistelen hetken. Näin siis toki vain omalla kohdallani, mutta tuossa nyt yksi esimerkki mikseivät kaikki sitä halua.