Taaperon nukuttaminen helvettiä

[epäonnistunut äiti]

En enää tiedä mitä tehdä.
Nukuttamiseen menee toistuvasti 2-5h! Lapsi ensin leikkii ja lopulta räyhää niin että talo raikaa.

Olen yrittänyt pehmeitä keinoja, luetaan satu, lauletaan, silitellään, olen vieressä. Lapsi rauhoittuu ja kun erehdyn luulemaan että nukahtaa, nouseekin ylös, pomppii, hakkaa seiniä ja koko saakelin show lähtee alusta.

Jos yksin jättää huoneeseen, siellä tulee tasan kaikki lattian tasalle verhoista lähtien ja mihin vain ylettää. Ja sitten jatkaa tuhotöitä seuraavaan huoneeseen joten sekin toistaiseksi pois laskuista.

Kun lasta laittaa takaisin sänkyyn tai peräti pitkälleen, hän nousee ylös. Jos pitää kainalossa ettei enää lähdetä ja nousta mihinkään, alkaa sellainen huuto kuin sikaa tapettais.

Makuuhuone on hämärä / pimeä. Sopivan viileä. Sänky on hyvä, puhtaat, pehmeät lakanat. Unilelu kainalossa. Lapsi kuiva, syönyt. Mä en vaan tajua ja alkaa mennä järki.

Lapsi on nyt reilut 2v. ja tämä hermoja koetteleva kärsimysnäytelmä alkoi kun imetys loppui. Useampi kuukausi menty vaihtelevalla menestyksellä, kokeiltu pidempiä aikoja eri keinoja mitä luettelin yllä, eli ei joka ilta uutta metodia, mutta aivan sama mitä tässä yritetään, ei auta. Onko se tosiaan tätä? 20.30 sänkyyn ja lapsi untenmailla keskiyön jälkeen?

Nukkuu yhdet päikkärit, nekin tappelun takana. Ilman niitä nukahtaa illalla ja ei nuku koko yönä. Ja tän päivän torkut jäi väliin kun pisti hanttiin useamman tunnin. Ei tässä jää enää aikaa mihinkään.

Päivärytmiin kuuluu aamusta jo ulkoilua, ruokailut, sisällä touhuamista, ja pitäisi olla myös nuo unet mutta ei...

Kiitos kun sain purkautua ja ehkä haen tällä jotain vertaistukea.

(Sukulaisilta sain jo vinkkiä että tukkapöllyä, huone muuten tyhjäksi ja pitäisi laittaa säppiin, huutamista... Ei usko tuollaisiin keinoihin joten niitä turha ehdottaa.)

Olisi ihanaa kun nukahtaminen olisi mieluisa tapahtuma, eikä tällaista mitä se nyt on. Ja en tosiaan tiedä miten tehdä siitä mukava kun lapsi aloittaa itkemisen, kirkumisen ja hakkaamisen jos yrittää mitenkään rauhoittaa menoa

 

["..."]

Ei tietysti auta sua nyt, mutta meillä oli samaa 1.5v-2v3kk. Nyt 3kk vajaa 3v ja nukkumaan meno alkaa helpottamaan. Meillä kans just nuota tehtiin ku teillä. Tehtiin niin aluksi että jäätiin huoneeseen ja pikkuhiljaa siirryttiin aulaan. Aina jos nousi pää tyynystä, käytiin laittamassa maate ja käskettiin olla hiljaa koska nyt on yö. Jatkettiin sinnikkäästi ja nyt tosiaan alkaa helpottamaan. Välillä tulee kyllä takapakkia mutta pääsääntöisesti ok..

 

["Maija"]

Nukkuuko päiväunia? Meillä ei niitä nukuta ja aina menee klo 21 aikaan nukkumaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei ole koskaan ollutkaan.

 

["Maija"]

Ja en todellakaan kannata mitään tukkapöllyä!!! :O

 

[app]

Nukkuu siis yhdet päikkärit iltapäivällä. Ilman niitä torkahtaa kuuden aikaan illalla, nukkuu vartista tuntiin. Sen jälkeen yöunet on jo mennyttä ja aamuyöllä ollaan vieläkin silmät ristissä ja mietitään mikä meni vikaan.

Ei se kai auta kuin jaksaa. Toivottavasti vaan naapureilla riittää hermot, sillä tuo lapsi jaksaa huutaa ja kirkua ja kauan.

 

["Äiti"]

kuulostaa tutulta. Poikani käyttäytyi samalla tavalla tuon ikäisenä. Lopuksi tein sen ratkaisun, että menin aina nukkumaan samaan aikaan hänen kanssaan niin, että hänen sänkynsä oli oman sänkyni ihan vieressä. Kun koko koti hiljeni, hiljeni poikakin. Tosin silloinkin alku oli hankalampi. Muutamassa kuukaudessa tilanne rauhoittui niin, että poika nukahti itsekseen omaan sänkyynsä.

 

[app]

Tarkennan vielä, meillä nukutaan kyllä samassa huoneessa, lapsen sänky meidän sängyn vieressä, pääsee halutessaan vaikka väliimmekin nukkumaan, tai voi pitää vaan kädestä kiinni ja olla omassaan. Nykyisellään odotan lapsen vierellä kunnes nukahtaa, jos kello ei oo mahdottoman paljon niin menen suorittamaan loput kotityöt ja menen sitten itsekin unille.

 

["vieras"]

Mihin aikaan herää aamulla (onko herätessään pirteä ja hyväntuulinen vai kiukkuinen?),mihin aikaan yrität nukuttaa päiväunille? Jos nukkuu päiväunet,niin kuinka pitkät? Meillä poika nyt 1v9kk ja ollut aina kohtalaisen vähäuninen,todella harvoin nukkuu yöllä yli 9 tuntia,päiväunet yleensä n tunnin (nyt kesällä on nukkunu päivällä jopa 1,5-2h unia kun on touhunnu niin kovasti että on ihan kuitti ). Meillä päivärytmi suunnilleen näin:
n 7 ylös..pikkuhiljaa (n tunnin sisällä) aamupala ja sen jälk sisällä leikkimistä
n 9-12 ulkona (vaihtelevasti,joko ihan kirjaimellisesti ulkoleikkejä tai esim kaupoilla,kahvilassa,kaverilla)
n 12-13 välillä lounas,sit rauhottumisen (esim yhdessä kirjojen lukemista) kautta nukkumaan
nukkuu n 1-2h,kun herää,pieni välipala
iltapäivällä ulos,ohjelma kuten aamupäivällä (mutta siis jompikumpi kerta ihan vaan ulkoleikkiä,ei me "kokopäivää" missään kaupoilla pyöritä)
n 17 päivällinen,jonka jälkeen nyt kesällä on usein lähetty vielä ulos/kylään/tms
n 20-20.30 iltapala ja muut iltatoimet
n 21-22 nukkumaan,riippuen päiväunista.

Nukutetaan käytännössä aina viereen,mistä siirto omaan sänkyyn kun unessa. Tosi harvoin on mitään showta nukkumaan mennessä,mutta jos on niin ollaan tehty niin että jos ei 10 minuutissa nukahda niin ylös,rauhallista leikkiä ja vartin päästä uus yritys.

 

["Maija"]

Tarkennan vielä, meillä nukutaan kyllä samassa huoneessa, lapsen sänky meidän sängyn vieressä, pääsee halutessaan vaikka väliimmekin nukkumaan, tai voi pitää vaan kädestä kiinni ja olla omassaan. Nykyisellään odotan lapsen vierellä kunnes nukahtaa, jos kello ei oo mahdottoman paljon niin menen suorittamaan loput kotityöt ja menen sitten itsekin unille.

Suosittelen lapselle omaa huonetta. Meillä lapsi nukkunut omassa huoneessa jo kohta 2vuotta eli 5kk lähtien. Aina kun lapsi tulee pois huoneesta niin vaan takaisin vienti eikä mitään juttelua lapselle. Eikä todellakaan lukkoo ovea!!

 

[mäkin]

suosittelen omaa huonetta. Tuossa iässä meilläkin pojan nukuttaminen meni siihen, että kun oltiin vieressä, niin ei nukahtanut vaan meni aivan hulinoinniksi. Omaan huoneeseen, omaan sänkyyn, iltasatu ja pupu kainaloon. Ovi hieman auki, että kuulee ja näkee muut. Ekana iltana piti palauttaa monta kertaa, sitten vähemmän ja vähemmän. Sen jälkeen oppi nukahtamaan itsekseen. Luulin tekeväni hallaa, kun lapsi meni itkulla nukkumaan, mutta hyvin pian illat rauhoittui ja lapsi menee nykyisin hymyssä suin nukkumaan. Tuo monen tunnin taistelu ei ole hyväksi kenellekään. Niin ja päiväunet maksimissaan 45min ja ylös viim. klo 14!

 

[meillä myös]

Meilläkin lapsen täyttäessä kaksi alkoi nukahtamisongelmat. Siihen asti nukahti suurin saman tien kun sänkyyn pääsi, joten ollaan oltu kyllä todella ihmeissämme. Nyt apuna on tarkat iltarutiinit. Kysyn lapselta montako iltasatua haluaa (osaa määrittää asioita kolmeen asti, joten ei osaa vaatia enempää) Toivoo sitten satumäärän 1-3:een ja ennen viimeisen sadun lukemista muistutan, että tämä on se viimeinen satu, jonka jälkeen on aika mennä sänkyyn ja äiti laulaa iltalaulun. Näin toimitaan, kysyn vielä että haluatko että äiti silittää mihin yleensä vastaus on, että juu. Ja sitten silittelen vähän aikaa. Sanon hyvää yötä ja poistun huoneesta. Välillä palautan sata kertaa sänkyyn ja välillä nukahtaa suht nopeasti. Mutta tärkeää on että tässä vaiheessa ei puhuta mitään tai korkeintaan muistutan kuiskaamalla, että on aika mennä nukkumaan. Välillä jään lapsen huoneen sohvalle itsekin torkkumaan.

Mutta meillä siis a ja o on johdonmukaisuus ja se, että lapsi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Päikkäreitä nukutaan noin joka toinen päivä ja selvästi huomaa, että niinä päivinä kun päikkärit nukutaan illalla nukahtaminen on vaikeampaa.

 

[Mis Mis]

Meillä tuntuu molemmat pojat perineen mun unenlahjat, eli nukkuminen ei tahdo onnistua sitten millään. 2-vuotiaan nukkumaanmeno on ihan samanlaista, kuin kuvailit. Lisäksi heräilee n. 5 kertaa yössä itkemään ja aamulla herää kuudelta väsyneenä. Toisinaan saan sen nukahtamaan uudestaan, jos vaan itse en vahingossakaan nouse sängystä. Nykyään kyllä toisinaan nukahtaa hyvin omaan huoneeseensa, mutta herää tunnin parin päästä ja uudestaan nukutus on suorastaan mahdotonta.
Vauvasta asti ollut huono nukahtamaan ja niin on tämä kakkonenkin. Heti kun pientä vähän väsyttää alkaa ihan kaamea kitinä, josta kasvaa mahdoton huuto. Sitä jatkuu puolisen tuntia, kunnes nukahtaa. Esikoisen kohdalla tää huutokin tosin kesti jopa pari tuntia, että siihen nähden, helppohan tää kakkonen on...
En siis tosiaan osaa auttaa, kunhan kerroin, että meitä on enemmänkin.

 

[vierailija12]

En enää tiedä mitä tehdä.
Nukuttamiseen menee toistuvasti 2-5h! Lapsi ensin leikkii ja lopulta räyhää niin että talo raikaa.

Olen yrittänyt pehmeitä keinoja, luetaan satu, lauletaan, silitellään, olen vieressä. Lapsi rauhoittuu ja kun erehdyn luulemaan että nukahtaa, nouseekin ylös, pomppii, hakkaa seiniä ja koko saakelin show lähtee alusta.

Jos yksin jättää huoneeseen, siellä tulee tasan kaikki lattian tasalle verhoista lähtien ja mihin vain ylettää. Ja sitten jatkaa tuhotöitä seuraavaan huoneeseen joten sekin toistaiseksi pois laskuista.

Kun lasta laittaa takaisin sänkyyn tai peräti pitkälleen, hän nousee ylös. Jos pitää kainalossa ettei enää lähdetä ja nousta mihinkään, alkaa sellainen huuto kuin sikaa tapettais.

Makuuhuone on hämärä / pimeä. Sopivan viileä. Sänky on hyvä, puhtaat, pehmeät lakanat. Unilelu kainalossa. Lapsi kuiva, syönyt. Mä en vaan tajua ja alkaa mennä järki.

Lapsi on nyt reilut 2v. ja tämä hermoja koetteleva kärsimysnäytelmä alkoi kun imetys loppui. Useampi kuukausi menty vaihtelevalla menestyksellä, kokeiltu pidempiä aikoja eri keinoja mitä luettelin yllä, eli ei joka ilta uutta metodia, mutta aivan sama mitä tässä yritetään, ei auta. Onko se tosiaan tätä? 20.30 sänkyyn ja lapsi untenmailla keskiyön jälkeen?

Nukkuu yhdet päikkärit, nekin tappelun takana. Ilman niitä nukahtaa illalla ja ei nuku koko yönä. Ja tän päivän torkut jäi väliin kun pisti hanttiin useamman tunnin. Ei tässä jää enää aikaa mihinkään.

Päivärytmiin kuuluu aamusta jo ulkoilua, ruokailut, sisällä touhuamista, ja pitäisi olla myös nuo unet mutta ei...

Kiitos kun sain purkautua ja ehkä haen tällä jotain vertaistukea.

(Sukulaisilta sain jo vinkkiä että tukkapöllyä, huone muuten tyhjäksi ja pitäisi laittaa säppiin, huutamista... Ei usko tuollaisiin keinoihin joten niitä turha ehdottaa.)

Olisi ihanaa kun nukahtaminen olisi mieluisa tapahtuma, eikä tällaista mitä se nyt on. Ja en tosiaan tiedä miten tehdä siitä mukava kun lapsi aloittaa itkemisen, kirkumisen ja hakkaamisen jos yrittää mitenkään rauhoittaa menoa

Tämä on kyllä jo ikivanha ketju, mutta jotenkin niin kolahtelee kalikka nilkkaan. Ainoa asia mitä oikeastaan voi sanoa, että kun päättää LOPETTAA sen lasten NUKUTTAMISEN, niin kylmän viileästi vain illasta toiseen jatkaa sitä samaa kaavaa, vaikka siellä oltaiskin lasten sanojen mukaan kuoleman kielissä. Se on aina vain rankempaa ja paskempaa mitä vanhemmaksi lapset kasvaa. Nimim. ei ihan vielä eskarissa...

 

[vierailija]

Meillä olisi samoin, ellen olisi pistänyt kerrasta poikki. Koko talo pimeäksi ja kaikki oikeasti tai leikisti nukkumaan, menen pimeään huoneeseen lapsen viereen nukkumaan, laulan unilaulun ja silittelen ja sitten hyvää yötä. Ei näe pimeässä lähteä vaeltamaan, joskus pyörii jonkun aikaa ja jos alkaa huutaa niin en reagoi ja loppuu aika äkkiä. Alussa huutaa enemmän, muta vähenee tosi nopeasti kun huomaa ettei hypitä hänen mielensä mukaan eikä vaihtoehtoja ole. Päivällä ei tosin toimi kun on valoisaa, juoksee ja riehuu ja lähtee huoneesta mutta tarvitsee kuitenkin päikkärit. Kun vaikuttaa väsyneeltä, otan sohvalle syliin unirievun kanssa telkkaria katsomaan ja nukkuu päikkärit puoliksi istuen sylissä. Muuten ei vaan nuku ja kiukkuaa illan väsyneenä.