Taas kuulema valitan turhasta

["Elli"]

Mua on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt miehen tapa huomautella asioista negatiivisesti, kyseenalaistaa mun päätökset jne. Olen pitänyt ärsyyntymisen itselläni , koska aina tapahtuessaan huomautukset on ns. pikkujuttuja, ja on ollu helpompaa sivuuttaa ne. Mutta tiiättehän, miten käy, kun pikkujuttuja kerääntyy ja kerääntyy ja kerääntyy.

Ne asiat on esim tällasia:

Minä: Oltiin pojan kanssa puistossa
Mies: Vaikka siellä on niin märkää?

Minä: Ollaan hiekkiksellä
Mies: Tähän aikaan? (kello 18.30)

Minä: Ajattelin kokeilla antaa pojalle jauhelihaa
Mies: Noinkohan se on hyvä idea

Minä: Ostin kaupasta lapasenpidikkeet
Mies: Oliko kalliit?

Tällasia pieniä juttuja. Päivittäin ja useita. Nihkeellä äänensävyllä esitettynä. Olen usein miettinyt, että pitäis sanoa että voisko joskus harkita positiivista lähestymistapaa kun ei oikeen enää ees huvita kertoa sille mitään.

Tänään sitten kerroin miehelle, joka on siis reissutyössä, että olin edellisiltana valvonut yhteentoista. Aioin siis kertoa, että oli ollut poikkeuksellisen hyvä yö, olin saanu nukuttua yhestätoista viiteen aamulla yhteen putkeen, yleensä se on mahdotonta kun poika heräilee 3-5 kertaa yössä.

Minä: Joo ja arvaa, sain viime yönä nukkua yhdestätoista....
Mies: Yhdestätoista? Miksi sä niin myöhään valvoit?
Minä: ...

Menin suihkuun. Päätin siellä, että nyt riittää. En jaksa enää, ku tuntuu et mies seuraa joka askelta.

Minä: On vähän ärsyttävää, että kun kerron, miten hyvin poika nukkui, kiinnität vain huomiota mun nukkumaanmenoaikaan. Mitä väliä sillä on?
Mies: Ei sillä ole mitään väliä. Älä takerru pikkuasioihin.
Minä: Äläkä itse.

Miehelle on ihan mahdoton sanoa mitään, kun se aina kääntää asian juuri päinvastoin.

Puh. Sainpahan avauduttua.

 

[kamalaa]

Jätä se sika. Eihän tuossa mitään muuta vaihtoehtoa enää ole kun ongelmat ovat noin valtavat.

 

["vieras"]

Puhu ja kerro sille. Näytä vaikka tuo sun teksti tälle palstalle.

Etsi itsellesi mukavaa omaa tekemistä. Älä etsi hyväksyntää mieheltäsi, niin teillä on paljon hauskempaa!

 

["Eee"]

Jos saat miehen istumaan alkas ja keskustelemaan kunnolla ja rauhassa, niin voitte saada ton käsiteltyä, mutta sulla ei ole mitään toivoa saada sun viestiä menemään perille, jos otat asian puheeksi pikaisesti ja itse tiuskimalla tai valittavalla äänensävyllä. Voisitko kokeilla jotain tosi erikoista tapaa ottaa puheenvuoro itsellesi niin, että mies ei voi vaan ekana laukaista jotain tyyliin "taas sinä valitat..."

 

[Bkkbk]

Miksi ette puhu heti asioita selviksi?

 

["Elli"]

No mä en osaa puhua niin, että mies ei heti menisi puolustuskannalle ja alkaisi syytellä mua. Yritän olla ystävällinen ja perustella että kun minusta tuntuu tältä, mutta mies on vaan sitten että voi voi, ei hän sille mitään mahda. Eikä varmaan mahdakaan. Mutta oikeasti, vaikka ongelma ei ole mikään massiivinen, niin kyllä se rassaa, kun arkinen kanssakäyminen ei suju.

Näin ei ole ollut aina. Oikeastaan viimeisen puolen vuoden sisällä tästä on tullu ihan mahdotonta.

 

["Elli"]

Mä en vaan enää jaksais että mun pitää selitellä sille, miksi teen asioita, kun mulla on kuitenkin ihan terve järki, harkintakyky ja on päivänselvää, että ajattelen aina lapsen parasta. En siis veisi sitä ulos, jos toteaisin, et sää on huono jne. Silti mun pitää aina perustella miehelle, miksi tein niin ja miksi ostin tätä. En jaksais. Se on raskasta. Tuntuu ettei se luota muhun yhtään, vaikka mitään aihetta en ole antanu epäillä.

 

["Eee"]

Kun saat järkättyä, että te keskustelette asiasta rauhassa, niin esität asian vaikka jotenkin niin, että "olen huomannut, että kun alan puhua, käyttäydyt näin ... ja toivoisin, että voisit antaa mulle jotain ohjeita, että miten mun pitäisi asiani esittää, että kuvio ei menisi tuollaiseksi. Eli haluaisin kehittää itseäni ja oppia avaamaan keskusteluja eri tavalla..." jne.

Jos miehesi on yhtään järkevä, niin hänen pitäisi tuosta tajuta, että ehkä se ei riitä, että sinä muutat omaa keskustelutyyliäsi, vaan että ehkäpä hänenkin pitää muuttaa omaa tyyliään... Koska niinhän se menee. Teidän pitää keskustella asiasta ja molempien ymmärtää toimia omalta osaltanne vähän eri tavalla.

 

["Elli"]

Olen mä sanonu miehelle joskus että olisi kiva, että kun vaikka ehdotan jotain, niin ensimmäinen asenne ei olisi negatiivinen. Esimerkiksi että jos ehdotan että lähdetään vaunuilla uimahalliin eikä autolla, kun matkaa on vain 1,5 kilsaa, niin eka reaktio on että jaaa, no siellähän voi vaikka alkaa sataa. Se mua ärsyttää. Kun vois vaikka sanoa että mennään autolla kun ei jaksa kävellä tai sitten että joo kävellään, jos ei sada. Ymmärrättekö?

 

["Elli"]

[QUOTE="vieras";27558548]Puhu ja kerro sille. Näytä vaikka tuo sun teksti tälle palstalle.

Etsi itsellesi mukavaa omaa tekemistä. Älä etsi hyväksyntää mieheltäsi, niin teillä on paljon hauskempaa![/QUOTE]

Joo, olet oikeassa. Pitäis varmaan vaan antaa mennä oikeasta sisään ja vasemmasta ulos.

 

["Elli"]

Nyt tuli mieleeni sellainen ajatus, että jos kyse ei olekaan minusta? Jos kyse onkin siitä, että tolla huomauttelulla ja kritisoimisella mies yrittää pönkittää omaa asemaansa isänä? Voisko tässä olla perää? Jos se olis niin, mun olis helpompi kyllä sivuuttaa ne sen jutut.

 

[wdqdwq]

Kuulostaa siltä, että sua ollaan laittamassa tossun alle. Miehen (ehkä tiedostamaton?) pyrkimys on sun tekemien päätösten ja tekojen vähättely ts. sun itsetunnon murentaminen.