N
nuori.
Vieras
Otetaan nyt vaikka mun viralliseks nimimerkiks tuo " nuori. " niin tiiätte kelle aina sitten puhutte. Joskus kirjoitin monille eri nimimerkeillä niin ehkä tää rauhoittaa vähän tilannetta...
Moni tietääkin jo lyhkäisyydessään mun tarinan: Entinen koulukiusattu, palsta provoilija, palsta avautuja...
Kukaan tuskin tykkää, mutta ne jotka ovat olleet hyviä ihmisiä täällä ovat halunneet auttaa mua. Ne taas jotka ovat olleet pelkkiä vittuilijoita, ovat joko olleet kyllästyneitä minun jatkuvaan avautumiseen, lapsia jotka eivät kykene tajuamaan tilanteen vakavuutta, muuten vain ilkeitä ihmisiä tai sitten niitä minun entisiä kiusaajia jotka ovat tunnistaneet mut ja alkaneet piinaamaan mua täälläkin...
Haluun vaan päivittää mun tilannetta. En haluis jättää niitä ihmisiä epäselvyyteen, jotka on oikeesti/aidosti olleet ehkä huolissaan nuoresta ihmisestä, niinkun täällä on ainakin sanottu ja ovat tahtoneet mulle hyvää ja että mulla jatkossa menis elämässä kaikinpuolin hyvin eteenpäin... En halua jättää heitä epäselvyyteen, että mitäköhän sille 18v tytölle kävi? Kun viimesimmät kirjotukset täällä mitä se teki oli niin negatiivisiä. Käviköhän huonosti vai hyvin? Onkohan se nyt jossain hoitolaitoksessa? Tai vaikkapa kuollut? Tai meneekö sillä ihan hyvin ja se sen takia nyt lopetti tänne palstalle avautumisen? <---- ja tätä jälkimmäistähän mä toivon eniten.
Mullon viimeset 2kk ollu ihan hirveetä helvettiä. Mulla lähti oma koti alta, koska se oli niin järkyttävässä paskassa ja mä en kyenny huoltaa enää sitä. Multa lähti elämänhallinta käsistä. Mä olin niin masentunut etten jaksanu yksinkertasesti enää siivota, monta kertaa mun piti alottaa siivous ja alotinkin, mut seuraavana päivänä se jäi kesken kun tuntu et sitä siivoomista ois siellä niin järkyttävästi ja roskia vaan kerty asuntoon enemmän lisää, lisää, lisää... Niin että minä olin jo hukkunu niihin suurinpiirtein ja sit puhkes vielä vesivahinkokin, joka ei oikeastaan ollut mun syytä. Mä olin pyytänyt mun isää, että se opettais mulle pesukoneen käytön. Niin olen siis 18v ja en osaa käyttää edes pesukonetta, koska mulle ei ole koskaan opetettu ja mun eteen on aina tehty kaikki valmiiks. Oon hemmoteltu, ainut lapsi. Pesin pyykkejä sit aina ammeessa, kunnes se viemäri tukkeutu niistä nukista. Sanoin mun isälle, et voitko tulla kahtoo sitä viemäriä että siinä on joku vikana. Se ei koskaan tullu... Ja mun syyks on aina tullu täysin se, et se vesivahinko ois kokonaan mun vika. Sit se et mulla lähti elämänhallinta käsistä, mulla elämänhallinta pysy itseasias käsissä ihan hyvin n. 1v 6kk, kun olin asunu omillani, se kämppä oli ihan puti puhdas ja joskus siel mun isä ja koirakin kävi kylässä. Mulla oli elämässä toivoa, oli se yks poika josta aattelin että tosta tulee mun poikaystävä ja et hänen kauttaan saisin uudella paikkakunnalla uusia ystäviä/uuden alun muutenkin vaikka paikkakunta oli n. kiinni edellisessä missä mulla oli mennyt ihan päin helvettiä kaikki. Sit et tulisin kokonaan terveeks ja osittain jo parannuinkin, koska mun koko olotila ja mieliala lähti niin hyvin nousuun noista syistä... Mut sit se poika sai kuulla mun menneisyydestä ja kaikki meni palasiksi, alkoi tuhannen vittuilut ja on/off säätäminen meidän välillä ja kaikki meni JÄLLEEN ihan sirpaleiksi !!!!!
Inhottavinta tässä on nyt se, että mun vanhemmat on keksiny.. ETTÄ MINÄ MUKA EN KOSKAAN EES OO YRITTÄNY MITÄÄN!
Mä oon yrittäny helvetti muokata mun elämästä parempaa niin paljon kun ne uskoiskaan..
Sit väittäävät et mä tahdon aina olla sosiaalipummi tai imee heidän rahoja. Mitä vittua! Miten omasta lapsesta kuva voikin olla jo noin sairas/törkee/ja kaikkee paskaa!!! Eniten mitä mä haluaisin ois tässä: terveys, mies, ystäviä, bileet, menot, koulutus, työ, perhe ja kaikki tämmönen normaali, tasapainonen elämä ja toi menneisyys taakse... Niin nää vaan kehtaa viel jauhaa et mä aina kehtaan pummata!!!!!!!!
Sit kuulemma oon muka jo keksiny mun terveydelliset ongelmat. Et oon leikilläni tehny itestäni sairaan. Et se kiusaaminen ei ois voinu vaikuttaa mun mielenterveyteen mitenkään tai epätasapaino elämässä puhkasta muitakin sairauksia, valitettavasti ne on vaan sellasii ettei ulospäin näy paitsi mun hiustenlähtö ja päänahan oireilu... Silti minä vaan leikin, leikin ja kuulemma leikin sairasta ja keksin, keksin, keksin että olen sairas. Nytkin oon sanonu et mun päänahka oireilee kun joutuu kauheesti hermoilee... Kutiaa, kirvelee, tuntuis kun sinne vuotais jotain rasvaa... Ja nää ilmeisesti pitää ihan normaalina juttuna vaan sitäkin että 18v. tyttö kaljuuntuu.
Miten tollasii vanhempii jaksaa enää kukaan...
Ja sitten ne sanoo, et ne on yrittäny paljon mun eteen. Kun sain asua tuossa lähellä omassa kämpässäkin ja ne kustanti tosi paljon. Joo, no en kiellä sitä etteivätkö ois yrittäneet mut siihempä se jääkin niistä on vaan ollu taloudellista apua ja ne on taloudellisesti ollu hyviä vanhempia... Muuten ei. Mut sit niillä on hirvee halu kahlita mut ikuisiks ajoiks tänne paikkakunnalle niiden kanssa, ne koko ajan vaan jauhaa täällä elämisestä ja siitä että MUN EI PITÄIS VAAN VÄLITTÄÄ JOS MUA HUORITELLAAN TAI KUKAAN EI MUSTA TYKKÄÄ TAI ETTÄ MUA ON KIUSATTU TÄÄLLÄ, eikä esimerkiks vaihtoehtosesti muuttaa pois ja alottaa parempi elämä jossain muualla... Onko tossa mitään järkee? Nää kuvittelee, et se huorittelu on vaan jotain lasten viatonta leikkiä. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti ja jopa nauraa sille. Ja käskee mun pysyä vaan täällä. Okei, miten tyhmä ihminen voi olla? Siis ajatellaampa nyt maalaisjärjellä jos jossain pikkupaikkakunnalla sulla on huoran leima, niin eiks se pysy siellä ainiaan...? vielä 40-vuotiaanakin muistetaan, ainiin toi oli se kevytkenkänen nainen. Eikä muuten lähikaupunkiinkaan muutto auta paljon mitään, pitäis oikeesti lähtee kauemmas... Mut nämä kun eivät vaan tällästä faktaa tajua vaan jauhavat täällä pysymisestä ja onnettoman elämän luomisesta !!!!!
Haluuko ne mun elämään jotain draamaa, vai mitä, kun mulla koko ajan pitäis mennä paskasti, olla paha olla, enkä sais näköjään tulla muualla kauempana todennäkösesti onnelliseks ja parantaa elämänlaatua?
Sit mä monta kertaa oon sillon aiemmin kans kertonu niille et, tarviin apua. Ala-ikäsenä siis. En saanu, se evättiin. Pelättiin sosiaalitoimen toimia tai ties mitä paskaa, mun piti vaan kärsiä ja jatkaa niin... Nyt tilanne on sit tää ja mulla ois varmaan pitäny kotiolotkin olla jo pienestä pitäen IHAN ERILLAISET, jotta mun tilanne vois olla jokin muu myös... Näähän vanhemmat ei tietenkään ite nää meidän kasvatuksessa ja kodissa mitään vikaa. Aina vaan, hyvä hyvä me. Mut entä kun lapsi joutuu kasvaa vuosi kaudet sen riitelyn ja epätasapainon keskellä? Arvatkaa mitä mulle on siihen sanottu? Unoha. Vanhoja juttuja.
Hyi vittu miten noi on tollasia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja nyt kun oon 18v ne haluaa lyödä muhun kaikki tuet kylmän viileesti poikki. Niiden tukee oisin tarvinnu et pääsisin jaloilleni. Vaikka tietäävät että mua on kiusattu ja kaiken. Niin kaikki tuki vaan naps pois, sulle tuli 18v mittariin.
Nyt ollaan menos täällä sit sossuun ja näille ammattipuolille selvittää näitä asioita et mitkä on mun mahdollisuudet... Mut mitäpä jos ne sannoo, et sun on pakko mennä vaan täällä kouluun tai töihin? ja ei auta mua muuttaa täältä tai kotoo pois. Eikä nuo porukatkaan enää ole halukkaita auttamaan... Isä vaan sano ettei ne noin voi tehdä, tai sit pelkään et ne laittaa mut jo pakkohoitoon ja tsädääääm mun elämä oli jo 18-vuotiaana siinä sitten. En saanu ees vielä kokeilla, lähtiskö mulla elämä todennäkösesti rullaamaan jossain kauempana paremmin, koska se on kuulemma isän mielestä hirveä riski!
Jokatapauksessa. Oisin jossain vaiheessa katkassu porukoihin välit, nyt se käy vaan vähän aikasemmin kun mennään tuonne sossuun hakee minulle se elatusapu, en halua niitä enää omaan elämääni pilaamaan yhtään mitään tai jos saisin joskus lapsia, niin myöskään niiden elämään. Aika tyynen viileesti ne kuitenkin suhtautuu tuohon etten minä halua enää olla niiden kanssa tekemisissä. Siinä näkyy sekin et paljon mä oon niille noin henkisesti merkinny ja sit se en tiedä ottavatko edes tosissaan vai vaan ajattelevatko että tuo on jotain teini paska uhoamista.. Pitäs tietää että oon tosissaan. Empä oo isovanhempienikaan jotka mua pienenä hakkas, nii ollu enää 5 vuoteen tekemisis kun en oo halunnu. Kai se jotain todistaa että se mitä sanon, niin tarkotan kans yleensä sitä? ja minä en puhu paskaa, vaan mulla on luonnetta nostaa kytkintä ja heivata kaikki paska elämästäni.
Mut empä ois koskaan uskonu. Minä 18-vuotiaana;
Täysin yksin.
Moni tietääkin jo lyhkäisyydessään mun tarinan: Entinen koulukiusattu, palsta provoilija, palsta avautuja...
Kukaan tuskin tykkää, mutta ne jotka ovat olleet hyviä ihmisiä täällä ovat halunneet auttaa mua. Ne taas jotka ovat olleet pelkkiä vittuilijoita, ovat joko olleet kyllästyneitä minun jatkuvaan avautumiseen, lapsia jotka eivät kykene tajuamaan tilanteen vakavuutta, muuten vain ilkeitä ihmisiä tai sitten niitä minun entisiä kiusaajia jotka ovat tunnistaneet mut ja alkaneet piinaamaan mua täälläkin...
Haluun vaan päivittää mun tilannetta. En haluis jättää niitä ihmisiä epäselvyyteen, jotka on oikeesti/aidosti olleet ehkä huolissaan nuoresta ihmisestä, niinkun täällä on ainakin sanottu ja ovat tahtoneet mulle hyvää ja että mulla jatkossa menis elämässä kaikinpuolin hyvin eteenpäin... En halua jättää heitä epäselvyyteen, että mitäköhän sille 18v tytölle kävi? Kun viimesimmät kirjotukset täällä mitä se teki oli niin negatiivisiä. Käviköhän huonosti vai hyvin? Onkohan se nyt jossain hoitolaitoksessa? Tai vaikkapa kuollut? Tai meneekö sillä ihan hyvin ja se sen takia nyt lopetti tänne palstalle avautumisen? <---- ja tätä jälkimmäistähän mä toivon eniten.
Mullon viimeset 2kk ollu ihan hirveetä helvettiä. Mulla lähti oma koti alta, koska se oli niin järkyttävässä paskassa ja mä en kyenny huoltaa enää sitä. Multa lähti elämänhallinta käsistä. Mä olin niin masentunut etten jaksanu yksinkertasesti enää siivota, monta kertaa mun piti alottaa siivous ja alotinkin, mut seuraavana päivänä se jäi kesken kun tuntu et sitä siivoomista ois siellä niin järkyttävästi ja roskia vaan kerty asuntoon enemmän lisää, lisää, lisää... Niin että minä olin jo hukkunu niihin suurinpiirtein ja sit puhkes vielä vesivahinkokin, joka ei oikeastaan ollut mun syytä. Mä olin pyytänyt mun isää, että se opettais mulle pesukoneen käytön. Niin olen siis 18v ja en osaa käyttää edes pesukonetta, koska mulle ei ole koskaan opetettu ja mun eteen on aina tehty kaikki valmiiks. Oon hemmoteltu, ainut lapsi. Pesin pyykkejä sit aina ammeessa, kunnes se viemäri tukkeutu niistä nukista. Sanoin mun isälle, et voitko tulla kahtoo sitä viemäriä että siinä on joku vikana. Se ei koskaan tullu... Ja mun syyks on aina tullu täysin se, et se vesivahinko ois kokonaan mun vika. Sit se et mulla lähti elämänhallinta käsistä, mulla elämänhallinta pysy itseasias käsissä ihan hyvin n. 1v 6kk, kun olin asunu omillani, se kämppä oli ihan puti puhdas ja joskus siel mun isä ja koirakin kävi kylässä. Mulla oli elämässä toivoa, oli se yks poika josta aattelin että tosta tulee mun poikaystävä ja et hänen kauttaan saisin uudella paikkakunnalla uusia ystäviä/uuden alun muutenkin vaikka paikkakunta oli n. kiinni edellisessä missä mulla oli mennyt ihan päin helvettiä kaikki. Sit et tulisin kokonaan terveeks ja osittain jo parannuinkin, koska mun koko olotila ja mieliala lähti niin hyvin nousuun noista syistä... Mut sit se poika sai kuulla mun menneisyydestä ja kaikki meni palasiksi, alkoi tuhannen vittuilut ja on/off säätäminen meidän välillä ja kaikki meni JÄLLEEN ihan sirpaleiksi !!!!!
Inhottavinta tässä on nyt se, että mun vanhemmat on keksiny.. ETTÄ MINÄ MUKA EN KOSKAAN EES OO YRITTÄNY MITÄÄN!
Mä oon yrittäny helvetti muokata mun elämästä parempaa niin paljon kun ne uskoiskaan..
Sit väittäävät et mä tahdon aina olla sosiaalipummi tai imee heidän rahoja. Mitä vittua! Miten omasta lapsesta kuva voikin olla jo noin sairas/törkee/ja kaikkee paskaa!!! Eniten mitä mä haluaisin ois tässä: terveys, mies, ystäviä, bileet, menot, koulutus, työ, perhe ja kaikki tämmönen normaali, tasapainonen elämä ja toi menneisyys taakse... Niin nää vaan kehtaa viel jauhaa et mä aina kehtaan pummata!!!!!!!!
Sit kuulemma oon muka jo keksiny mun terveydelliset ongelmat. Et oon leikilläni tehny itestäni sairaan. Et se kiusaaminen ei ois voinu vaikuttaa mun mielenterveyteen mitenkään tai epätasapaino elämässä puhkasta muitakin sairauksia, valitettavasti ne on vaan sellasii ettei ulospäin näy paitsi mun hiustenlähtö ja päänahan oireilu... Silti minä vaan leikin, leikin ja kuulemma leikin sairasta ja keksin, keksin, keksin että olen sairas. Nytkin oon sanonu et mun päänahka oireilee kun joutuu kauheesti hermoilee... Kutiaa, kirvelee, tuntuis kun sinne vuotais jotain rasvaa... Ja nää ilmeisesti pitää ihan normaalina juttuna vaan sitäkin että 18v. tyttö kaljuuntuu.
Miten tollasii vanhempii jaksaa enää kukaan...
Ja sitten ne sanoo, et ne on yrittäny paljon mun eteen. Kun sain asua tuossa lähellä omassa kämpässäkin ja ne kustanti tosi paljon. Joo, no en kiellä sitä etteivätkö ois yrittäneet mut siihempä se jääkin niistä on vaan ollu taloudellista apua ja ne on taloudellisesti ollu hyviä vanhempia... Muuten ei. Mut sit niillä on hirvee halu kahlita mut ikuisiks ajoiks tänne paikkakunnalle niiden kanssa, ne koko ajan vaan jauhaa täällä elämisestä ja siitä että MUN EI PITÄIS VAAN VÄLITTÄÄ JOS MUA HUORITELLAAN TAI KUKAAN EI MUSTA TYKKÄÄ TAI ETTÄ MUA ON KIUSATTU TÄÄLLÄ, eikä esimerkiks vaihtoehtosesti muuttaa pois ja alottaa parempi elämä jossain muualla... Onko tossa mitään järkee? Nää kuvittelee, et se huorittelu on vaan jotain lasten viatonta leikkiä. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti ja jopa nauraa sille. Ja käskee mun pysyä vaan täällä. Okei, miten tyhmä ihminen voi olla? Siis ajatellaampa nyt maalaisjärjellä jos jossain pikkupaikkakunnalla sulla on huoran leima, niin eiks se pysy siellä ainiaan...? vielä 40-vuotiaanakin muistetaan, ainiin toi oli se kevytkenkänen nainen. Eikä muuten lähikaupunkiinkaan muutto auta paljon mitään, pitäis oikeesti lähtee kauemmas... Mut nämä kun eivät vaan tällästä faktaa tajua vaan jauhavat täällä pysymisestä ja onnettoman elämän luomisesta !!!!!
Haluuko ne mun elämään jotain draamaa, vai mitä, kun mulla koko ajan pitäis mennä paskasti, olla paha olla, enkä sais näköjään tulla muualla kauempana todennäkösesti onnelliseks ja parantaa elämänlaatua?
Sit mä monta kertaa oon sillon aiemmin kans kertonu niille et, tarviin apua. Ala-ikäsenä siis. En saanu, se evättiin. Pelättiin sosiaalitoimen toimia tai ties mitä paskaa, mun piti vaan kärsiä ja jatkaa niin... Nyt tilanne on sit tää ja mulla ois varmaan pitäny kotiolotkin olla jo pienestä pitäen IHAN ERILLAISET, jotta mun tilanne vois olla jokin muu myös... Näähän vanhemmat ei tietenkään ite nää meidän kasvatuksessa ja kodissa mitään vikaa. Aina vaan, hyvä hyvä me. Mut entä kun lapsi joutuu kasvaa vuosi kaudet sen riitelyn ja epätasapainon keskellä? Arvatkaa mitä mulle on siihen sanottu? Unoha. Vanhoja juttuja.
Hyi vittu miten noi on tollasia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja nyt kun oon 18v ne haluaa lyödä muhun kaikki tuet kylmän viileesti poikki. Niiden tukee oisin tarvinnu et pääsisin jaloilleni. Vaikka tietäävät että mua on kiusattu ja kaiken. Niin kaikki tuki vaan naps pois, sulle tuli 18v mittariin.
Nyt ollaan menos täällä sit sossuun ja näille ammattipuolille selvittää näitä asioita et mitkä on mun mahdollisuudet... Mut mitäpä jos ne sannoo, et sun on pakko mennä vaan täällä kouluun tai töihin? ja ei auta mua muuttaa täältä tai kotoo pois. Eikä nuo porukatkaan enää ole halukkaita auttamaan... Isä vaan sano ettei ne noin voi tehdä, tai sit pelkään et ne laittaa mut jo pakkohoitoon ja tsädääääm mun elämä oli jo 18-vuotiaana siinä sitten. En saanu ees vielä kokeilla, lähtiskö mulla elämä todennäkösesti rullaamaan jossain kauempana paremmin, koska se on kuulemma isän mielestä hirveä riski!
Jokatapauksessa. Oisin jossain vaiheessa katkassu porukoihin välit, nyt se käy vaan vähän aikasemmin kun mennään tuonne sossuun hakee minulle se elatusapu, en halua niitä enää omaan elämääni pilaamaan yhtään mitään tai jos saisin joskus lapsia, niin myöskään niiden elämään. Aika tyynen viileesti ne kuitenkin suhtautuu tuohon etten minä halua enää olla niiden kanssa tekemisissä. Siinä näkyy sekin et paljon mä oon niille noin henkisesti merkinny ja sit se en tiedä ottavatko edes tosissaan vai vaan ajattelevatko että tuo on jotain teini paska uhoamista.. Pitäs tietää että oon tosissaan. Empä oo isovanhempienikaan jotka mua pienenä hakkas, nii ollu enää 5 vuoteen tekemisis kun en oo halunnu. Kai se jotain todistaa että se mitä sanon, niin tarkotan kans yleensä sitä? ja minä en puhu paskaa, vaan mulla on luonnetta nostaa kytkintä ja heivata kaikki paska elämästäni.
Mut empä ois koskaan uskonu. Minä 18-vuotiaana;
Täysin yksin.
Tää on aika surullinen kohtalo.
oijoi mitä autuutta.. sillä ei muuten sääliä saa taikka tukia, jos niin ressukka satut luulemaan. Haukkuja tulet saamaan lisää vaan. - muuta käytöstäsi, jos huorittelua tulee oikeasti enempikin muuten.. ei joka äijään tarvi olla haarat levällään kohti..