T
Turkilmas
Vieras
En halunnut vakituisia töitä. Tiesin että mieheni tullaan lomauttamaan töistään ja ajattelin että parasta on jos tekisin keikkaluontoista työtä. Hommat luisti hienosti ja sain peräti kolme erilaista keikkatyötä.
Yhtenä päivänä, ihan muuten vaan, menin työkkärin sivuille ja katsoin avoimia paikkoja. Löysin tasan yhden mielenkiintoisen. Soitin ja kyselin työstä ja päätin lähettää hakemuksen.
Seuraavana päivänä sain kutsun työhaastatteluun. Se oli viime torstaina. Haastattelun aikana sain selville, että työ ei ole pelkästään mielenkiintoinen, vaan itseasiassa juuri sellainen jota olen aina halunnut. Haastatteluun pääsi 10 ja olin onnekkaana heidän joukossaan.
Jatkoon pääsi kaksi ja minä olin toinen jatkoon pääsijä. Tänään oli sitten toinen työhaastattelu ja sen aikana ymmärsin että työ on jopa liian hyvää ollakseen totta. Minä todellakin halusin tuon työn!!
Lähtiessäni näin tuon toisen jatkoon päässeen ja koko kotimatkan tuskailin että tuo toinen saa varmasti paikan ja että taidanpa musertua jos ja kun en paikkaa saa. Haastattelija lupasi ilmoittaa päätöksensä maanantaina ja mietin että siihen on ikuisuus.
Noin kolme tuntia myöhemmin olin jälleen kotona ja soitin miehelleni. Kesken puhelun tuli toinen puhelu, se haastattelijani soitti. Soitin hänelle takaisin ja hän kertoi ettei viitsi pitkittää päätöstään maanantaihin.
Hänellä kuulemma oli vahva intuitio siitä kumpi meistä sopii paremmin työhön. Ja että minä sain paikan
.
Mieheni ensimmäinen lomautuspäivä on 1.11 ja silloin on myös minun ensimmäinen työpäiväni.
Yksi unelmien duuni tarjolla, yksi hakemus ja natsasi. Pakko uskoa että kohtalo johdatti jälleen
Yhtenä päivänä, ihan muuten vaan, menin työkkärin sivuille ja katsoin avoimia paikkoja. Löysin tasan yhden mielenkiintoisen. Soitin ja kyselin työstä ja päätin lähettää hakemuksen.
Seuraavana päivänä sain kutsun työhaastatteluun. Se oli viime torstaina. Haastattelun aikana sain selville, että työ ei ole pelkästään mielenkiintoinen, vaan itseasiassa juuri sellainen jota olen aina halunnut. Haastatteluun pääsi 10 ja olin onnekkaana heidän joukossaan.
Jatkoon pääsi kaksi ja minä olin toinen jatkoon pääsijä. Tänään oli sitten toinen työhaastattelu ja sen aikana ymmärsin että työ on jopa liian hyvää ollakseen totta. Minä todellakin halusin tuon työn!!
Lähtiessäni näin tuon toisen jatkoon päässeen ja koko kotimatkan tuskailin että tuo toinen saa varmasti paikan ja että taidanpa musertua jos ja kun en paikkaa saa. Haastattelija lupasi ilmoittaa päätöksensä maanantaina ja mietin että siihen on ikuisuus.
Noin kolme tuntia myöhemmin olin jälleen kotona ja soitin miehelleni. Kesken puhelun tuli toinen puhelu, se haastattelijani soitti. Soitin hänelle takaisin ja hän kertoi ettei viitsi pitkittää päätöstään maanantaihin.
Hänellä kuulemma oli vahva intuitio siitä kumpi meistä sopii paremmin työhön. Ja että minä sain paikan
. Mieheni ensimmäinen lomautuspäivä on 1.11 ja silloin on myös minun ensimmäinen työpäiväni.
Yksi unelmien duuni tarjolla, yksi hakemus ja natsasi. Pakko uskoa että kohtalo johdatti jälleen
