tahkoojaplussat 47

[Aniliini#]

Vili nukahti viimein, olisi parasta painella perässä, mutta vielä piti tulla tänne iltapalan lomassa. (Juomaa ei ole lähistöllä, jotten tuhoaisi kolmatta näppistä!!)

Siksi piti tulla, kun unohdin aiemmin kirjoittaessani tärkeimmän, nimittäin suuret kiitokset teille sympatiseerauksesta ja voimien lähettämisestä, niitä tarvitaan, jotta jaksaa hiiltymättä kuunnella parkua. Tai jotenkin suhtaudun itkuun nyt ihan eri tavalla, kun lapsi on kipeä, kiukkuitku sen sijaan joskus keljuttaa öisin. Eli kiitän taas tuesta!

Piritta, mäkin kävin äidin koiruuden kanssa tässä iltasella juoksulenkillä metsässä, voi että on autuas olo. En ole vuosiin ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että olisin pystynyt parempaan kuin muutamaan juoksuaskeleeseen. Enkä vieläkään pitkää matkaa, pakko oli käveleskennellä välillä. Mutta jee jee silti!

Vilillä oli tässä taannoin korvatulehdus ja kaksi lääkekuuria peräkkäin, mutta vatsan toimintaan eivät kumma kyllä vaikuttaneet. Toivottavasti maitohappobakteerit tepsivät Matiaksen löysään vatsaan.

Jee, Samu sitten päätti lähetä kierimällä liikkeelle. Vilihän on tähän saakka liikkunut peffalla pompotellen satunnaisia metrejä, mutta tänään otti sitten ne ekat konttausaskeleet, kun rakensin kiinnostavan palikkatornin hieman "liian" kauas.
Ja aapuuva, miten ilveellä pikku-ukon saa _helposti_ nukkuman omaan sänkyynsä, kun oppi juuri pari pvää sitten nousemaan istuma-asentoon itse ja siitä sitten pinniksessä nousee hetimiten seisomaan..? Tästä se lähtee..
Matias-herra vielä hetken tuumailee ja päästää äitiä ja isukkia toistaiseksi helpomalla, kun tyytyy vielä katselemaan avarata maalimaa maltillisesti. Elä huolestu P, kyllä se veitikka kohta liikkuu! =)

Ai niin, Piritta, unohdin ihan vallan harmitella Matiaksen sairastelua, onneksi on väistymässä. Ihan kökköä, että iski kesken reissun. Onneksi kamumammalla oli lääkityksiä mukanansa. Ja ihanaa, että loma oli muuten fantsu!!

Keijulle kiitokset Jaappanin näkymistä, olisi ihana nähdä lisää kuvia kaukomaalta!

Mitenköhän mä muistan kommentoida kaikkea mitä piti? Taitaa taas tulla romsku..

Stella, mä tilasin Carriwell Support Band -tukivyön www.villiankka.fi :stä. Eikä edes ollut kallis.

Kirppu, Hertta ja Stella, laittakaas tekin masukuvia.

Oi vitsit, mikä suloinen pörröpää Vanessa on. Ja hymyileekin siis jo. Se on NIIN valloittavaa! ))

Ja Lotasta ja Matiaksesta oli tosiaan kanssa mainiot otokset, lisää kuvia kiitos!!

Sormiruuasta oli taannoin puhe, mä olen antanut Vilille rusinoiden lisäksi ainakin kurkkua, paprikaa, herneitä, maissia, porkkanaraastetta, tummia makaroneja (keitettyjä! ), omppua, päärynää (ei meinaa pysyä hyppysissä liukkauden takia), leipää ja satunnaisia pikkukökkösiä raejuustoa, joka olisi suurta herkkua, muttei kaiketi saisi vielä antaa..?? Porkkanaraasteen kanssa tulee melkoinen sotku, mutta se on muutenkin väistämättä edessä.

Vilin mitat oli muuten torstaina tasan 10 kg ja pituutta 75,5 cm.

Ihanata, Juskan poppoo on päässyt Kotiin!

Nyt en muista muuta.. HYVÄÄ yötä!

 

[Riinuska]

Iltoja täältäkin.
Mieli maassa uudesta kodista huolimatta. Parisuhde. Ääh. Tuntuu vaan nykyään, että ollaan pelkästään kämppiksiä. Mä niin toivon, että tää tästä lähtis paranemaan kun ollaan saman katon alla. Kulunut vuosi on ollut rankka ja nyt pitää vaan tehdä töitä, että suhde alkaisi toimia. Tai ei me tapella tai mitään (tavallaan sekin olis parempi, olis jotain tunteita edes), mutta muuten ei tää nyt oikeelta parisuhteelta tunnu. Anteeksi valitus heti alkuun, mutta pakko päästää loput alakulot tänne kun äskön jo pari nessua märisin märäksi yksikseni.

Kiitos myös Nekulle ja Keijulle kuvista. Sanden kuva taisi olla liian iso mun postiin, en ainakaan saanut?

Onnea uusista liikkumistaidoista! Juska ei muuten koskaan kierinyt. Varmaan siksi kun ei oikein koskaan kääntynyt masultaan takaisin selälleen, paitsi harvoin pehmeällä alustalla. Kyllä se Matiaskin vielä, hiljaa hyvä tulee
Aniliini, mä muistan tuossa vaiheessa sanoneeni, että kohta rasvaan pinniksen pinnat kun poitsu nousi jatkuvasti seisomaan sängyssä! Vaan kyllä se sinne lopulta urvahti kun uni vei voiton. Kaikenlaisia vaiheita noilla pikkuisilla onkin.

Ai niin, meidän auton takalokasuojasta löytyi pitkä naarmu. No, mies kävi katsomassa naapurin (siis siellä rivarissa) auton vas etulokasuojaa ja kappas vaan, naarmu siinäkin. Eivät kuitenkaan kysyttäessä myöntäneet asiaa... kurjaa, kyllä se melkis sata varma on, että ne sen ovat aiheuttaneet.

Voimia sairasteluun. Sitä on jotenkin niin avuton kun lapsi sairastaa, varsinkin kun on vielä niin pieni, ettei osaa sanoa, mihin sattuu tai mitä haluaisi. Jos sairastelu vielä sekoittaa rytmit ja unet, niin ei tosiaan kivaa.

Juska on oppinut pari viikkoa sitten syömään itse. Tosi hinosti lapikoi ruokaa suuhunsa, kauheaa vauhtia ja valtavan kokoisia lusikallisia! Poskihampaita tulossa hissukseen, eli ei vieläkään puhjenneet. Onneksi kiukkua ei ole ollut paljoa, koko ajan kyllä rassaa ikeniään.

Piritta kyseli kodista. Kyllä mä olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Katseltiin vaan tuossa miehen kanssa, että meillä näyttäisi olevan ruskeaa PALJON... Että varmaan kyllästytään pian. Pitää vaan yrittää tyynyillä ja verhoilla yms saada väriäkin. Haluaisin uusia huonekaluja, vaan rahat ei riitä. Onneksi sain kuitenkin olkkariin pöydän sekä keittiöön ruokailuryhmän. Nepä olikin ne näkyvimmät. Hieman kyllä ahdistaa nuo kaikki odottavat ulkohommat. Multien levitys, pihalaatat, istutukset... huhhei. Kaikki sitten joskus, ei oteta stressiä. Me ollaan kyllä semmoisia, että halutaan pian valmista, ei kestetä keskeneräisistä. Toivottavasti rahaa vaan olisi, onhan se paljon siitäkin kiinni.

Nyt toivottelen rauhallista ja hyväunista yötä kaikille!

 

[Kata*]

Terve!

Kiitos kuvista, ihanat L ja M ja Sanden mahalla oli jo kokoa! Mulle S:n kuva tuli ihan sopivana, näki oikein hyvin.

Riinuska, täällä saa ja PITÄÄ valittaa! Kaikki vuorollaan, se helpottaa! Parisuhde on kyllä sellainen haaste välillä, että vaikka kaikki ovat kuulleet kliseen "Suhdetta pitää hoitaa", niin käytäntö vasta opettaa oikeasti. Tsemppiä teille.

Meillä on nukuttu huonosti viime yö, Vanessa ähki puoli yötä mun vieressä ja kukonlaulun aikaan taas ylös, tuntui että näki vauvan kahtena kun nousi väsynein silmin ylös kuudelta..onneksi on kahvi!

Mobilet on kova juttu meille nyt, olkkarin katosta roikkuu sellainen pehmeä Ikean mobile, jossa on joku aurinko-kukka, josta roikkuu neljä ötökkää. Ei maksanut paljoa ja ihan tosi mielenkiintoinen V:n mielestä.

Jaaha, nyt on pakko mennä, puoli tuntia mobilea alkaa riittää ipanalle..=)

 

[Kata*]

Takaisin hetkeksi samalla imettäen...

Niin kun luin tuon oman tekstini uudestaan, niin ei ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin jokin parisuhdeasiantuntija..=) Tarkoitan vain, että itse olen huomanut, kuinka on helpommin sanottu kuin tehty oikeasti jatkuvasti hoitaa suhdetta, ja kai se on niinkin, että pienet kriisit ovat väistämättömiä ja joskus hyväksikin.

Aniliinille tsemppiä, toivottavasti tauti selättyy Vililtä pian. Väsymys saa kyllä äidin maailman mustaksi helposti, olen huomannut!

Sunnuntaina meillä on siis ristiäiset, tänään mennään tapaamaan pappia parin tunnin päästä. Pitäisi myös mennä tekemään ostoksia, servettejä yms ja miettiä vielä tarjoiluja, kakut tilataan jostain.

Nyt Hollyoaksin pariin, vaikka onkin aika p:stä..palataan!

 

[Stella*]

Huomentapäivää! Meillä on taas vauhdikas aamu takana. Leo tutkiskeli takan halkoja ja tuli samalla tiputtaneeksi takan reunalla olleen tuikkulyhdyn. Lasinsirpaleita joka paikassa. Sitä ennen koira yritti näykkiä Leoa, kun tämä silitti vähän liian kovakouraisesti. Ja minä juoruan kaiken tämän aikana puhelimessa . Moniajo päällä taas.

Aniliinille täältäkin kovasti jaksamista! Onneksi sulla on apuvoimia siellä.

Riinuska, anna tulla vaan! Täällä saa valittaa. Tuollaisia aallonpohjia tullee kaikille jossain vaiheessa. Ei ole mikään ihme, että teillä on parisuhde hieman kärsinyt, kun Juskan vauva-aika oli aika vaikea, ja vielä oli raksa siihen päälle. Vähemmästäkin väsähtää! Ei siinä varmasti jaksa olla itse parhaimmillaan tai huomata toisen hyviä puolia. Ehkäpä teillä nyt helpottaa, kun talo on valmis ja kesän jälkeen sä "pääset" työelämään takaisin. Mä ainakin huomaan, että kun on kotona, on liikaa aikaa ajatella asioita ja joskus tulee vedettyä herne nenään sellaisistakin asioista, joista ei tavallisesti suuttuisi tai pahoittaisi mieltään. Yrittäkää järjestää kesällä yhteistä aikaa perheen kesken ja tuupatkaa Juska hoitoon välillä, jotta pääsette hellimään toisiannekin. Joskus ne tunteet on pakko sytyttää uudelleen kikkavitosia käyttämällä. Mä ainakin havaitsen silloin tällöin sen vanhan kliseen, että rakastaminen on tahdon asia. Tunteet eivät ole itsestään olemassa vaan niitä täytyy välillä varta vasten ruokkia. Mutta aallonpohjatkin on hyvä välillä käydä läpi, jotta hyvistä asioista osaa taas nauttia.

Minä ja mun parisuhdepohdiskelut...

Katalle intoa ristiäisten järkkäilyyn! Onko sulla avustavia käsiä? Onkos teillä juhlat kotona vai jossain muussa tilassa? Sori, jos olet jo maininnut, multa on saattanut mennä ohi.

Meillä tuo pinniksen reunaa vasten nouseminen ei ollut ongelma, koska Leo oppi samalla myös laskeutumaan itse. Aikansa saattaa seisoskella, mutta menee sitten uudelleen pötkölleen, jos ei saa huomiota.

Hauskoja nuo erilaiset liikkumistavat! Täällä sitä huomaa tosi konkreettisesti, miten eri tavoilla ja eri aikataulussa lapset kehittyvät. Mäkin olin jonkin verran jo "huolissani", kun Leo ei vielä pari viikkoa sitten kävellyt. Sitten se askeleiden ottaminen vaan yhtäkkiä alkoi. Enimmäkseen konttaa edelleen, mutta kävelytreeniä tulee joka päivä enemmän.

Sormiruuasta tuli mieleen, että Leo on maistanut nyt jo vähän kaikkea, karkkia lukuun ottamatta. Enää eivät vanhemmat pysty syömään herkkuja ilman, että on pieni mies jaloissa kinuamassa maistiaisia. Eli tietää jo hyvin, mikä on makeaa. Leo muuten söi mämmiä useita lusikallisia ihan mielellään. Juusto ja rusinat ovat suosikkisormiruokaa, mutta esim. tomaatti ja leipä eivät oikein uppoa. Leo on edelleen aikamoinen mössömies eli puurot ja soseet menevät oikein hyvin, mutta kaikki karkeampi pitää tutkia huolella ennen kuin uskaltaa nielaista.

Nyt täytyy ampaista kirjan pariin. Aloitin eilen kiinnostavan pokkarin, ja Leo on sopivasti päikkäreillä. Kuulumisiin!

 

[Murmeli*]

Heippa!

Katsotaanpa, miten pitkälle pääsen kirjoittamisessa kun vauva istuskelee sitterissään... viihtyy siinä kyllä, mutta ei kovin kauan.

Liittäkäähän joku mutkin sähköposteihinne, murmelinen@hotmail.com, niin pääsen katselemaan kuvia! Ja laitan sitten meidän neidinkin kuvia nähtäville.

Onnea Riinuskalle uuteen Kotiin! Ja jaksamista, toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan kun ehditte asettua. Ja Aniliinille jaksamista myös! On tämä ensimmäinen sellainen harjoituskappale... monta yötä sai tuhista nenä tukossa ennen kuin tajuttiin nostaa sängyn päätä ylemmäs, silloinkin vasta kun kaveri vinkkasi.

No, nyt muutuin yksikätiseksi kun neiti jo hermostui... torkkuu sylissä. Pitää varmaan kohta lähteä pihalle niin vauva pääsee kunnon päikkäreille. Aamulla herätessä salamoi ja ukkosti, sitten satoi räntää! Nyt on onneksi jo aurinkoista.

Sandella on tosiaan enää vajaa viikko, lähtö voi siis tulla koska vaan. Jännää!

Mä olen etsiskellyt pitopalvelua, josta tilataan ruokaa ristiäisiin. Melkein kaikki vieraat tulee jostain kauempaa, niin tuntuu että on hyvä olla jotain muutakin kuin kahvit. Leipomukset ajattelin tehdä itse (jos hyväuniset yöt jatkuvat ensi viikolla...)

Jännä kuulla tosiaan liikkumisista, toistaiseksi kun meidän neidin voi huoletta jättää keskelle sänkyä nukkumaan. Vaan ei kovin pitkään. Jännittää vähän, kun meidän koira tulee huomenna kotiin, se on ollut synnytyksestä asti hoidossa. Mites Kata teillä koira ja Vanessa tulevat juttuun? Vauvaon vallannut meillä alakerran ikkunan edessä olevan sängyn, joka on ollut koiran tähystyspaikkana, pitää vielä keksiä siihen joku ratkaisu tänään.

Stella, mikä kirja sulla on menossa?

 

[Nekku*]

Haukotus… Viime yönä valvoivat sekä äiti että Lotta. Molemmat samasta syystä – uusi huone, uudet äänet. Hassu homma, vaikka alla on oma sänky, tuntui kuin hotellissa olisi ollut, kun tuuli vonkui eri tavalla ja kello tikitti meidän uudessa makkarissa. Kaksi kertaa jouduin Lotallekin viemään tutin. Selvästi ihmetteli uutta järjestystä illalla eikä malttanut rauhoittua syliin unia varten vaan pällisteli vain ympärilleen.

Niin, Aniliini, meillä tosiaan nukutusjutut menivät uusiksi niihin aikoihin, kun L alkoi kontata ja nousta seisomaan. Nyt on pakko tehdä niin, että maidon jälkeen annan tutin suuhun ja pidän sylissä, kunnes on tosi raukea. Jos laittaa liian aikaisin, nousee satavarmasti seisomaan ja huutelemaan - ja lopulta karjumaan. Öisin ei (toistaiseksi!) ole seisoskellut vaan silloin konttaa.

Wau, Vilin maailma avartuu, kun pääsee liikkeelle! Lotta tosiaan nykyään useimmiten konttaa. Tukea vasten kävelee myös rehvakkaasti, kiertää meidän sohvapöytää ja sohvan viertä. Hetkiä seisoo huomaamattaan ilman tukea. Kirjaimellisesti roikkuu myös puntissa, sillä esim. kun laitan ruokaa nousee mun jalkoja vasten seisomaan. Pääsee jo hallitusti alaskin, kunhan ei pidä kiinni liian korkealta.

Stellalla ollutkin vauhti päällä heti aamusta… Hui.

Riinuska, tosiaan, täällä saa tilittää kukin vuorollaan! Ainakin mulle tulee aina jo parempi mieli siitä, että tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Luulisi, että teidän elo nyt tasaantuu, kun olette enemmän saman katon alla.

Hyvä muuten, kun kerroit, että Juska syö itse jo jotain. Olen nimittäin miettinyt, että milloinkahan se vaihe tulee. Muistatko koska alkoi sitä harjoitella? Ahistaa jo valmiiksi se sotku… Nytkin tuntuu, että mulla alkaa varmaan kohta kasvaa tiskirätti kämmenestä.

Aniliinille onnittelut hyvästä kondiksesta! Oletko vielä jatkanut painonpudotustakin? Mä olen nyt kilon alle ennen raskautta olleen painon, vaikka en ole eläissäni näin paljon herkutellut. Toki lihaksia on reilusti vähemmän... Onneksi pahin makeanhimo on hellittänyt. Öö, eilen tosi vetäisin 250 g Makuunin irtiksiä.

Nyt harrastamaan! Sandeeeee???

P.S. Hihii, Mariska, oltiin samassa paikassa lauantaina! Ja siellä luuhasin jo tänään aamusellakin.

 

[Hertta*]

Terveiset ihanaisesta Wienistä! Oli oikein onnistunut reissu, istuttiin terasseilla (ihanaa kahvia ja kakkuja), ihasteltiin linnoja, kirkkoja ja taidetta. Ilmat tosiaan suosivat, arska paistoi ja lämmintä oli 16-20 astetta. Käveltiin kauheesti ja jalat oli välillä tulessa, mutta muuten jaksoin ihan hyvin. Wien oli jännä sekoitus Pariisia ja itäeurooppalaisia kaupunkeja. Kaunis ja hienostunut kuin Pariisi mutta rento ja boheemi kuten esim. Praha.

Kyllä on hauska lukea teidän pikkuisten edesottamuksista. Ja voimia sairastelujen, unikoulujen jne. kanssa. Kaikki ihanuus tällä mammalla vielä edessä... Pitäisiköhän kaivaa aamukampa esille, enää 2 kk töitä! Löydettiin kyllä hyvä sijainen mulle, joten "turvallisin" mielin voin jäädä vapaalle.

Kiitos kuvista! Suloinen peikkotyttö tuo Vanessa! Ja Sanden maha oli vaikuttava ilmestys . Mäkin lupaan laittaa mahakuvia. Me ollaan otettu musta joka raskausviikolla kuva (jossa vain alkkarit jalassa, joten en viitsi niitä laittaa teille). Hauska seurata miten kroppa on muuttunut. Eilen illalla oli muuten maha tosi kipeä, sellainen kova kivistävä pallo, puuh. Selkä kivut on onneksi oikeastaan loppuneet, tukivyö on varmaan auttanut.

Me en pääse tapaamiseen, oon työreissussa Pietarissa ensi viikolla ma-ti. Seuraavalla kerralla sitten

 

[Riinuska]

Heippa!
Kiitos parisuhdesympatioista. Ei tässä muu auta kun yrittää. Kun vaan löytäisi itsestään halun siihen.

Leo on ollut taas vauhdissa. Mua niin nauratti se vessanpytty- juttu

Nekku, mä annoin lusikan Juskalle vasta kun oli 13kk. Kyllä monet antaa paljon aiemmin, mä en vaan jotenkin jaksanut alkaa sitä. Juska hoksi tosi pian, mistä on kyse. Aluksi söi vaan pari lusikallista itse, sitten paukutti lautasta lopun aikaa ja mä syötin. Enkä ole antanut syödä kuin lounaan ja päivällisen itse. Mä syötän puurot kun poitsu järsii samalla leipää. Nyt mä en saisi yhtään auttaa lusikan kanssa, alkaa heti huutaa lusikkaa takaisin. Minäitte

Kata, meillä on se sama mobile, Juska tykkäsi tosi kovasti siitä. Tsemppiä ristiäisten järkkäilyyn!

Juska on saanut maistaa oikeastaan kaikkea. On maistanut karkkia ja suklaatakin murusen verran. On syönyt jopa yhden ranskalaisen. Noita edellä mainittuja annetaan sitten SYÖDÄ vasta muutaman vuoden päästä, mutta maistaa saa.
Poika on ihan mahdoton ruuan perään, meilläkään ei saa rauhassa istua ruokapöydässä kun J huutaa vieressä, että annaannaannaanna!! Kuinkahan paljon se söisi jos antaisi vaan?
Aluksi annoin itse syödä leivänmuruja, näkkäriä, hedelmien palasia, maissinaksuja nyt ainakin.

Hertallakin on mukava reissu takana, hinoa. Pian ne sunkin viimoset 2kk töissä menee. Mulla senkun työt lähenee pikku hiljaa, huih.

Murmeli, onko teidän koira ollenkaan nähnyt vauvaa? Mä luulen, että vauva olisi helpompi tässä vaiheessa siirtää siitä "koiran tähystyspaikalta" pois kun koira. Ettei karvanen ihan loukkaannu. Meillä koira sopeutui saman tien vauvaan. Ainoastaan alussa jos vauva itki niin koira katsoi meitä tyyliin, että tehkää nyt jotain tuolle. Yritän antaa mahd paljon huomiota koiralle, mutta kyllähän se lapselle häviää. Niin tietty pitääkin.

Nyt taas harrastushommiin.

 

[Piritta*]

Heissan!
Olen heilunut kuin hullu koko aamupäivän - miten sitä riittääkin puuhaa, kun tulee kotiin pitkältä reissulta. Pyykättävää on kauhiat määrät, samoin laukkujen tyhjentämistä. Aikamoinen hävityksen kauhistus tämä kämppä, tosin nyt alkaa näkyä jo mattojakin Samaan syssyyn laitan omat ja Matskun talvikamppeet talviteloille (tai no pojan lähinnä varastoon odottamaan uutta käyttöä, joskus Joten sekin teettää extrapuuhaa.

Matskulla flunssa on äitynyt pahaksi lima-ei-irtoa-yskäksi. Eli räkää taitaa olla röörit täynnä, ja useimmiten maidon jälkeen poika yskii niin rajusti, että lopulta oksentaa. Todella, todella kurjaa. Viideltä siivottiin yhdet oksut ja kakat. Onneksi nukuttiin koko poppoo makoisasti ysiin asti, muutoin ois aika nuokku. Pojan 8kk-lääkäri on pe-aamuna, joten samalla tilaan annoksen lääkettä.

Ihanalta kuulosti Hertta teidän Wienin reissu. Kiva, että keli suosi. Olen kerran käynyt, ja paikka oli kyllä juuri kuvailemasi kaltainen. Ne linnat ja puutarhat on tosi vaikuttavia. Juuh, muistan kyllä tuoreesti sen, kun vuosi sitten tähän aikaan oltiin Pariisissa, ja tuli huomaamatta käveltyä enemmän kuin suunniteltiin. Rv 28, ja jalat OLI TULESSA...!

Onnittelut Vilille uudesta taidosta! Sitä odotellaan meilläkin, tosin olen aikas tyytyväinen siihenkin, ettei poika liiku. Voi tehdä paljon juttuja samaan aikaan, kun poika on matolla issekseen lelujensa kanssa. Ja pojan luonne korreloituu täydellisesti sen kanssa, ettei ole kiire mihinkään

Sormiruokaa en ole juurikaan pojalle tarjonnut, koska on aikamoisen herkkä kaikenlaisten palasten kanssa. Alkaa kakoa heti, jos joku tuntuu liian hankalalta niellä. Taitaa olla puuro/vellimies Leon tavoin.

Mä muistan tuon saman fiiliksen ristiäisten järkkäämisestä kuin sulla Kata on. Ei inspannut oikein lainkaan kaikki se ennakkotyö, ja osin myös ihmisten tapaaminen. Sitä oli vaan niin vauvamaailmassa sisällä, ettei muu innostanut. Mutta hups, kun se päivä tuli, olin intoa täynnä ja oikein harmitti, kun juhlat loppui.
Vane on muutoin tosi suloinen peikkotyttö. Ihanat posket! On tainnut periä äiskän silmät

Murmeli, olikos teillä jo nimi valmiina? Miltä näin muuten on äitinä olo tuntunut? Onko sellaista kuin odotit?

Mustakin tuntuu Riinuska, että uusi tilanne ja sekin, että näette nyt miehen kanssa yhtäkkiä enemmän ja iso projekti on suurimmalta ohi, on aiheuttanut tuon "parisuhdekriisin". Olen samaa mieltä Stellan kanssa, että nyt on teidän aika järkätä kahdenkeskistä aikaa, Juskakin on isompi, että pärjää hyvin hoidossa.

Juu, kai se pitäisi jotain syödäkin. Iltapäivällä suuntaan jumppaan, kivaa!

 

[Aniliini]

Heipat! Hertalle tervetuloa takaisin! Ihan tässä tosissaan alkaa tulla matkakuumetta, kun vuoronperään kaikki kertoilevat ihanista matkoistaan. Mä olen aiemmin ollut vähän samalla linjalla matkustamisen suhteen kuin Riinuska, että koto-Suomi riittää, mutta viime vuoden reissu hieman avarsi silmiä ja nyt tekee mieli jonnekin lämpöiseen kukkaloistoon!

Käytiin lääkärissä, ei tulehdusta korvissa. Helpotuksen huokaus, sillä päästään normisti vauvauintiin. Mutta toinen huokaus sen puolesta, että varsinaista vikaa ei löytynyt. Yskänlääkettä saatiin, jospas se auttaisi, sillä köhä on melkoinen. En vaan käsitä mikä Viliä taas viime yönä huudatti reilun tunnin, karjui ja kiljui taas selkä kaarella ja rauhoittui vasta, kun annoin Panadolia. Kipuitkua mielestäni oli, ainakin erilaista kuin kiukkuitku/maidonvaatimushuuto. Herätyksiä yhteensä taas ainakin kymmenen. Noo, katsotaan..

Vili ei osaa vielä laskeutua, kun kiipeää ylös (myös punttia, sohvaa ja syöttötuolia pitkin), mäjähtää aika nopeesti pepulleen tai sitten selälleen ja takaraivolleen. Kärppänä saa siis olla.

Riinuskalle ja miehelle toivottelen puhtia parisuhteeseen, ottakaahan oikeasti sitä yhteistä aikaa nyt jostakin, kun enää ei raksa verota kaikkea vapaa-aikaa. Tai voipi olla, että se siitä taas rullaantuu omalla painollaan, kun tosiaan näette entistä useammin ja pystytte viettelemään normaalia perhe-elämää. Lähtekää vaikka eläintarhaan kaikki yhdessä! Stellan parisuhdepohdiskeluissa oli ydintä! Ja Katan kommentin, että kriisit ovat joskus hyväksikin, allekirjoitan meidän kohdallamme täysin. Raskaus- ja pikkuvauva-ajan kriisi ei ollut meillä kyllä mikään pikkukriisi, mutta siitä suosta kun noustiin joillakin kummilla voimilla, niin nyt hymyilyttää. Toivon sitä hymyä Riinuska teidänkin parisuhteeseen taasen!

Voi Leon touhuiluja, mua rupesi jo valmiiksi naurattamaan (siis se taannoinen pyttyjuttu), kun Stella aloitti, että Leo tutkiskeli.. Hienoa, että herra kävelee.
Ja mainio juttu, että Juska on oppinut itse syömään. Onko paljon sotkuja?

Tules Murmeli sitten raportoimaan, miten onnistui vauvan ja koiran kohtaaminen. Meillä on kissa ja tosi nopeasti tottui Viliin. Ensin kävi hiljaa haistelemassa, kun vauva nukkui, nyt ei juuri piittaa muusta kuin hieman kovakouraisesta silityksestä. Mulkaisee ja vaihtaa paikkaa. Kerran näykkäsi, kun tukko karvoja oli Vilin kourassa, enkä ehtinyt hätiin. Tai toisaalta, siinäpähän Vili oppii, että nätisti pitää kisua käsitellä, kun vähän saa näpeilleen. Välillä osaakin ihan hiljalleen silittää, sekä kissaa, että äidin ja iskän hiuksia.
Ja kissa on pallon lisäksi meillä maaliman kiinnostavin juttu tällä hetkellä, jos Vanessaa kiehtoo mobile. Neitosen maailma avartuu, kun katse tarkentuu koko ajan ja kaikki värikkäät ja liikkuvat jutut alkavat totisesti kiinnostaa.

Nekku, sinnikkäästi olen pudottanut painoa, vai pitäiskös sanoa, että olen muuttanut elämäntapani. Puolen kilon päästä paukkuu kymppi rikki. Vielä on matkaa tavoitteeseen......

Murmelille vielä ristiäistarjoiluihin, että meillekin tuli vieraat kaukaa. Mutta apujoukkojen ansiosta ei tarvinnut turvautua pitopalveluun, vaan tehtiin itse mun äidin, tädin, anopin ja miehen siskon kanssa ruokaisa makaroni-kinkku-feta-yms.-salaatti, vihreä salaatti, lihapullia ja oliivileipää. En kuunaan olisi selvinnyt tarjoiluista itse, joten jos sulla ei ole siellä lähellä "auttavia käsiä", niin kilauta pitopalveluun vain. Ei saa stressata tarjoiluista.
Ja vinkkinä Katalle ja Murmelille yhteisesti: Tiimarissa oli hauskoja vaaleanpunaisia ja -sinisiä servettejä varustettuna tutin kuvilla, olivat ihania!

Nyt Stellan tavoin menen hetkeksi kirjan kanssa pötköttämään!

 

[Kata*]

Meidän ristiäiset on niin, että kaste kappelissa meidän kodin lähellä ja kahvit kotona, vieraina on vaan lähisukulaiset, max 20 hlöä, että ei nyt sinänsä stressiä hirveästi. Tilataan kakut ja mummot leipoo lisäksi jotain. Kuoharit ajateltiin tarjota ensin juhlan kunniaksi. Eniten stressaa Vanessa, miten kaste menee sen osalta. Aion kyllä ottaa sen kummeilta ja hyssyttää itse, jos alkaa huutamaan. Pappi oli tosi rento ja kaikkea muuta kuin stereotyyppinen naispappi, aika räväkkä persoona..=)

Murmeli, meillä koira tulee hyvin juttuun Vanessan kanssa, nuolaisee joskus naamasta, mutta yleensä on aika välinpitämätön. Toivon että kaikki menee hyvin vielä siinäkin vaiheessa, kun V alkaa liikkumaan. Meidän koira on aika temperamenttinen luonne, vieraisiin suhtautuu epäillen ja tosi kova vahtimaan, mutta omaa perhettä kohtaan samoin kuin muitakin tuttuja kohtaan tosi lutuinen.

Nekkuhan on sutjakassa kunnossa, mäkin oletan että imetys kuluttaa yhden Fazerin suklaalevyn per päivä ylimäääräistä..mä olen aivan koukussa siihen marjoja sisältävään levyyn.

Hirveä tuuli ulkona, rannassa meinaa lähteä tukka päästä, käytiin äsken ulkona ja V taas parvekkeella. Kyllä nyt huomaa, että ulkona nukkuu paljon paremmin, sisällä nukkuminen on sellaista pätkittäistä torkahtelua yleensä.

Nyt ristiäiskakkuja valitsemaan, joten moro! Ja ai niin, laitan vielä Murmelille V:n kuvat, voin laittaa samalla muidenkin s-postiosoitteet.

 

[Aniliini]

Jahas, samaan aikaan Piritan ja Riinuskan kanssa linjoilla. Laitoin pari kuvaa Vilistä, jotta saadaan Murmeli mukaan s-postirinkiin..
Suvi kun vielä ilmoittelisi osoitteensa ja Kastis, olisi kiva "tavata" teidät!! ))

Hih, Kata, mikäs kumma siinä suklaassa kiehtoo imetyksen aikaan, mä vetelin silloin Maraboun pähkinää ihan huoletta!!!

 

[Aniliini]

Oho, mä en ilmeisesti osannut lukea tai tajunnut Katan viimeistä lausetta, mutta saapahan Murmeli nyt muutamaan kertaan meidän osoitteet! Nyt sen kirjan pariin, kun poju vielä nukkuu..

 

[Riinuska]

Höh, yritin lähettää teille kuvaa vaan herjasi koko ajan, ettei onnaa. Saiko kukaan sitä?

Kiitos Aniliinille Vilin kuvista!

 

[Sanelma*]

Suklaan himo voi johtua magnesiumin puutteesta. Kaakao sisältää runsaasti magnesiumia.

 

[Stella*]

Leo meni toisille päikkäreille, ja mami tuli taas nettiin... heh.

Riinuska, viestisi tuli mulle kahteen kertaan. Kiitos kuvasta! Ihanan rohkeat värit teidän keittiössä. Voi vitsit, on se vaan oma viehätyksensä uudella talolla, kun kaiken saa valita oman mielensä mukaan.

Aniliinille kiitos kuvista!

Yritän valjastaa miehen kuvanottopuuhiin, jotta saan teille päin masukuvan ja samalla voin lähettää Leosta pari uudempaa otosta, niin Murmelikin näkee vesselin.

Meillä oli aika kovakin huoli siitä, miten koira suhtautuu vauvaan, koska koira oli vasta vähän päälle vuoden eli täysi lapsi ja kauhea touhottaja. Ekana iltana koira oli ihan levoton, ja syöksyi kuin tuulispää ihmettelemään vauvaa joka kerta, kun kuului ääntä. Parissa päivässä koira kuitenkin rauhoittui täysin eikä ollut enää moksiskaan. Nykyään tulevat hyvin juttuun. Muutaman kerran koira on yrittänyt pomottaa Leoa, mutta Leo on tällä hetkellä se suurin terroristi: läpsii koiran kuonoa, ryömii mahan päältä, repii hännästä, jne. Hauskaa on ollut huomata, että koira on hyväksynyt Leon mukaan laumaan. Huolehtii esim. siitä, että Leo otetaan mukaan. Jos Leo itkee eikä kumpikaan aikuinen reagoi, niin koira tulee levottomaksi ja yrittää sanoa, että tehkääs nyt jotain (samoin kuin Riinuskan koira).

Mitäs vielä... niin, meidän muutto (joku kyseli) on kesäkuussa. Salaojitus ja kellariremppa pitäisi tehdä myös kesäkuun aikana. Mökkiprojekti alkaa sillä, että perustukset tehdään parin viikon päästä ja hirsirungon pystytys on toukokuun alkupuolella. Onneksi kummankaan osoitteen rempat eivät vaadi meiltä muuta kuin suunnittelua ja organisointia. Tekijöinä on ulkopuolisia, ainakin hyvin suurelta osin. Pensselin varteen mä kyllä menen ihan mielelläni, jos vaan maha/vauva antaa siihen mahdollisuuden.

Murmeli kyseli kirjaa. Ostin pääsiäisenä R-kioskilta ex-tempore sellaisen pokkarin kuin Historiantutkija, kirjoittanut Elizabeth Kostova. En ollut aiemmin kuullutkaan koko kirjasta. Tarina kertoo Draculasta . Se on sellainen paksu seikkailuromsku, joka vie mennessään, mutta ei todennäköisesti jätä sen suurempaa jälkeä sieluun .

Missäs on Sandeman?!

 

[Sandeman9503]

Morot,
Täällä edelleen yhtenä kappaleena, vaikka kuinka yritin kaupungilla hakea suppareita:-(. Kävin kampaajalla aamusta, sitten näin kamun lounaalla ja sitten vielä vähän shoppausta. Argh, nyt oon siis ihan poikki, bussissa suppaili, mutta eihän tuo lapsi tajua liikahtaa...:-(. Ihan valmishan se olisi jo, niinkuin äitikin.

Riinuskan parisuhdejuttuihin sanon että PÖH. Rakentaminen on kyllä vaativaa kaikille osapuolille, mutta jotenkin siitä tutusta ja turvallisesta miehestä pitäisi pystyä löytämään taas se mielenkiinto ja se on haasteellista! Arki sujuu mutta muista jutuista ei oikein puhuta??? Been there, done that. Jos se nyt jotenkin lohduttaa?

Ainiin parisuhteesta puhuttaessa, meidän 3 kk selibaattikin katkesi kuin ihmeen kautta hääpäivänä!!! Tiedä sitten mikä mielenhäiriö mieheen iski mutta olihan se MUKAVAA, vaikka pikkuisen oli ähkimistä enemmän kuin normisti;-). Saattoi olla mies lukenut jostain siitä kolmen ässän-metodista mutta eipä ainakaan kerrasta Ilppis lähtenyt tulemaan)).

Sairaiden lasten äideille tsemppiä, jotenkin kökköä kun lapsi sairastaa kun ei voi auttaa. Äidin pitäisi niin pystyä parantamaan kaikki taudit....

 

[**Keijukainen]

Kiitos sekä Aniliinille että Riinuskalle kuvista! Mullekin tuli Riinuskan viesti kahteen kertaan. Oletan että teillä on valkoiset kaapit keittiössä, turkoosit lienee suojamuovia?
Samat pitkät kahvat kuin meilläkin Onko teillä integroidut kodinkoneet? Lattia näyttää jänskältä, mitä matskua?

Tsemppiä parisuhdehiljaiseloon. Sanon samaa kuin muutkin että varmasti vaikuttaa se että asunto on nyt valmis ja siitäkin voi tulla tietty tyhjyyden tunne kuten aina kun joku projekti on ohi. Ja onhan siinä toki vielä hommaa.
Toivottavasti fiilinki paranee. Muista että voit aina soittaa

 

[Sandeman9503]

Morot,
Sienipiirakka uunissa ja kohta pitäisi neuvolaan lähteä. Viime yö meni komeasti vain yhdellä vessatauolla!!! JEES! Sain vähän nukuttua univelkaa pois. Tietty se kostautuu tänään:-(.

Olis taloyhtiön kokouskin illalla, pitäisi päättää vastikkeen nostosta, TAAS. Noh, ehkä sen nostolla saatais taas jotain tehtyä tässä laiminlyödyssä yhtiössä. 20 vuotta on vaan korjattu väliaikaisesti eikä mitään tehty kunnolla, nyt pari vuotta mies pitänyt puhiksena sellaista jöötä että asiat on VÄHÄN muuttuneet. Saapi nähdä haluavatko sen vielä jatkavan puhiksena, vai muuttuuko porukka.

Nekku taisi kysellä naapurin hysteerikkoja...eivät uskalla jättää lasta edelleenkään yksin, itkuhäläriin kun voi tulla joku vika. Ei siis voi poiketa naapurissa kun lapsi nukkuu. Mutta noin päällisin puolin ovat aika lailla rauhoittuneet kun mimmi ei olekaan mennyt rikki. Ulkona ovat vaan tosi vähän, joka mua ihmetyttää kun itse lähtisin vaunuttelemaan heti kun kykynen, kun kelitkin on olleet loistavat. Noh, jokainen tyylillään.

Jeps, nyt piirakka uunista ja sitten neuvolaan, palaan sitten asiaan.

 

[Murmeli*]

Kiitos kuvista! Vanessalla on tosiaan mainio hiuspehko, ja tutun näköinen peitto ja sukat, samanlaiset on meilläkin käytössä. Ja Vili ja Juska ovat reippaan näköisiä pikkumiehiä. Laitoin saman tien yhden otoksen meidän pikkuneidistä, toivottavasti tuli perille.

Aamu on alkanut hitaanlaisesti, menin yhdeltätoista takaisin nukkumaan ja pihalle ei ole päästy vieläkään, vaikka on taas ihana auringonpaiste. Onneksi pikkuneiti torkkuu sisälläkin... No, ehkä tästä kohta lähdetään.

Koira ei tosiaan ole vauvaa vielä tavannut, on ollut hoidossa kun ensin olin aika väsynyt, ja sitten vaan jäänyt sinne kun se on sopinut hyvin. Mutta ongelmahan on varmaan enemmän siinä, etten edelleenkään ole suuri koiranystävä... tulen raportoimaan sitten miten meillä sujuu.

Nimi on meillä on päätetty ja varovasti kokeiltukin, mutta ei ole vielä kerrottu kenellekään. Ehkä sitten pidetään ristiäisiin asti salassa kun on sille linjalle lähdetty. Joku kyseli, miltä äitinä olo on tuntunut. Hyvinkin luontevasti uusi rooli on tullut, varmaan johtuu siitäkin että vauva on toistaiseksi ollut hyvä nukkumaan ja muutenkaan ei ole ollut mitään ongelmia. Viihdyn kotona ihan älyttömän hyvin, ei ole töitä ja Helsinkiä tullut ikävä, kavereita vaan tietysti.

Hurjaa että Stellalla on mökkiprojektikin meneillään! Onko mökki jossain kauempana vai lähiseuduilla?

Kata, mä olen myös koukussa nimenomaan Fazerin marjasuklaaseen. Raskausaikana söin sitä levykaupalla, nyt olen vähän yrittänyt hillitä. Mutta herkkuja tulee syötyä, eilen testasin gluteenittomia kauralastuja kun yksi ristiäisvieras on gluteeniton, ne sulivat kaikki yhdeksi kasaksi pellille ja se kasa on jo miehen kanssa tuhottu. Hyvää mutta liian tahmaista, täytyy siis testata seuraavaa reseptiä!

 

[Riinuska]

Hejsan!

Arvatkaa, kuka on vetänyt suklaata oikein urakalla ja kenenköhän vika se on? Nii-in, täällä eräät puhuu suklaasta niin paljon, että tämmöisen holistin piti mennä ostamaan, eikä levy riittänyt

Hyvä, että kuva tuli perille, mitähän se oikein herjasi. Stella, Keiju oli oikeassa ja taisinhan mä siihen postiin kirjoittaakkin, että ne vihreät on suojamuovia. Eli keittiön kaapit on valkoiset, taso kiveä ja puuosat pähkinää. Keiju kyseli lattiasta. Se on ihan laattaa, kuvassa vaan osa saumattu, osa ei. Mä halusin liukkaan, helposti pestävän laatan tällä kertaa. Viimeksi inhosin sitä karheaa laattaa ja varsinkin se pesemistä.
Koneet on terästä, paitsi astianpesukoneessa kalusteovi. Liesi on muuten vallan mainio, suosittelen kaikille jos ovat vaihtamassa. Induktioliesi! Niin nopea ja kätevä, wau. On yllättänyt tosi positiivisesti, paitsi että melkein kaikki kattilat/pannut meni vaihtoon...

Harmi Keiju sitä sun veljen perheen tilannetta. Äläkä sä puheistasi itseäsi syytä, kyllä me kaikki varmasti ymmärrettiin, mitä tarkoitit.

Nyt syömään.

 

[Kata*]

Tervehdys!

Hyvä Sande että sait nukuttua, kyllä vaan sitä unta alkaa tässä arvostamaan... '

Täällä aika romu olo. Viime yönä en saanut itse unta kolmen jälkeen vaikka Vanessa nukkuikin pätkittäin puoli seitsemään. Olo on siis kuin zombilla nyt. Syynä unettomuuteen oli riita miehen kanssa, eikä vieläkään ole saatu sovittua. Vanessa on nukkunut jo kaksi ja puoli tuntia ulkona, mutta meni tuokin aika riitelyyn, kun ei viitsi asioita puida tyttö sylissä. Kurjaa. Toivottavasti asiat tästä saadaan kuntoon. Pahoitin mieleni oikein toden teolla miehen sanoista, enkä tunnu pääsevän siitä yli. Mies lähti käymään ulkona rauhoittumassa, mutta uni ei tule silmään vieläkään. Osaksi siksi, että mun on vaikea nukkua kun tyttö on parvekkeella, pelkään etten herää itkuhäläriin kun olen niin tappoväsynyt.

No, se siitä omasta kurjuudesta, kyllä se tästä taas iloksi muuttuu, tiedänhän minä sen. Väsyneenä asiat saa liian isot mittasuhteet.

Sande, meillä yhtiönvastiketta on nostettu joka ikinen vuosi, ja on jo yli neljäsataa, aika paljon minusta, kun kämppä on kumminkin vain 80 neliötä.

Ihan mahtava sää ulkona, jonnekin mökille tekisi mieli..vielä kun vähän lämpiää niin on kiva mennä jonnekin istuskelemaan Vanen päikkäreiden ajaksi. Nyt on vielä vähän raaka tuuli, mutta suojaisessa paikassa olisi jo aika mukava oleilla.

Toivoisin, että olisi jo ristiäiset ohi, ei tosiaan yhtään jaksaisi miettiä minkävärisiä servettejä ja kukkia lähtisi ostamaan..aion tehdä minimisiivouksen lauantaina, ikkunat jääkööt pesemättä. Mies lupasi tehdä sunnuntaina tarvittavat järjestelyt. Varmaan on ihan kiva sitten sunnuntaina, nyt etukäteen vain väsyttää. Tuntuu, että pelkkä arki riittää aktiviteetiksi vallan hyvin.

Murmelille kiitos kuvasta, huippusöpö typykkä!

Suokaa anteeksi valitukseni, siirryn takavasemmalle murjottamaan..=)

 

[Riinuska]

Syöty on. Kata, "kiva" kun joku muukin valittaa Olet oikeassa siinä, että väsyneenä asiat saa ihan ihmelliset mittakaavat. Kärpäsestä härkänen, niin kuin sanotaan. Toivottavasti saatte pian sovittua. Vihoissaan sitä tulee sanottua pahasti, mä ainakin. Vielä koskaan en ole uhannut erolla, enkä toivottavasti uhkaakkaan. Musta se on naurettavaa, että jatkuvasti sanoo ottavansa eron jos toinen ei sitä tai tätä. Tälläisiä pareja tuntuu olevan jonkun verran. Mun mielestä parisuhteeseen ei kuulu kiristys ja sitähän se uhkailu on. Mä olen huomannut, että mulle parisuhteen huonointa aikaa on aina kevät. Mä kait jotenkin silloin haihattelen sinkkuuden iloja ja ahdistun kaikesta parisuhteeseen liittyvästä. Onneksi se on aina kesää kohti mennyt ohi.
Jaahas, nyt taitaa tulla multa romaani parisuhdepohdinnoista, joten lopetan aiheesta tähän. Sen verran vielä, että Sande sanoit osuvasti. "Arki sujuu, mutta muista jutuista ei sitten puhutakkaan". Just näin.

Juskalla on muuten nimpparit tänään! Pidetään ne Juliuksen päivänä (toinen nimi siis) kun ei ole sitä omaa päivää muulloin. Me ei nimppareita juhlita, mutta ostin kaksi kivaa kirjaa poitsulle kun mua tympii lukea aina niitä samoja.

Stella, kuinka paljon Leo syö? Musta tuntuu välillä, että Juska syö ihan kauheasti...
Aamulla pari desiä puuro ja leipä. Lounaalla purkillinen ruokaa (jos kaupan), välipalalla jogurtti/hed.sose + leipää tai hedelmää. Päivällisellä purkillinen ruokaa + leipä ja illalla pari desiä puuroa, leipää, kurkkua ja 3dl maitoa. Maitoa juo ruokailujen yhteydessä noin desin per kerta. Päivälliseen piti lisätä vast ikään leipä kun ei jaksanut olla iltapalaan asti.
Ruokailuajat on
klo 8.30 aamupala
11.30 lounas
15 välipala
16.30 päivällinen
19.30 iltapala

Nyt taas harrastushommiin!

 

[Sandeman9503]

Jeps, palattu neuvolasta. Oon kuulemma reipas kun vielä näillä viikoilla kävelen edestakaisin...taksillakohan pitäisi?? Hoh, sitä neuvolanmimmiä...
Nojoo, kaikki siis kunnossa, kuulemma kolotuksiin voi ottaa panadolia jos selkä pahaksi äityy. Paineet ja pissa ok joten oikeasti ihan turha käynti. Kuulemma Ilppiksen pää heiluu vielä, joten ei ole kiinnittynytkään, mää jo kyselin että mille päivälle sitä pitikään varata yliaikaisuuskontrolli jos ei suostu syntymään. Kuulemma pe 27.4 olis sitten vielä kontrollia Naikkarilla ja että viimeistään vapuksi olisi käärö sylissä. HOHHOIJAAAAAA, kypsää touhua tämä odottelu.

Siispä suppareita hankkimaan ja harrastamaan...

Mukavia kuvia teillä)