Taitoa olisi, intohimoa ei

[......]

Mulla on sellainen tilanne, että tiedän että mulla olis lahjoja erilaisille taiteellisille aloille. Ei tarpeeksi, että pääsisin ikinä opiskelemaan mihinkään arvostettuun oppilaitokseen, mutta jos jaksaisin kehittää kykyjäni, minusta olis vaikka mihin.

Ongelma on siinä, että en jaksa harrastaa taidetta vapaa-ajalla juuri yhtään. Oon töiden ja opiskelujen parissa joutunut tekemään erilaisia juttuja ja saanut niistä kehuja. Kun vain saan aikaiseksi tehdä jotakin, nautin tekoprosessista ja etenkin lopputuloksesta. Liian harvoin vain sain aikaiseksi aloittaa mitään. Aina on muka kiire ja muuta tekemistä, moni muu asia menee taiteellisten harrastusten edelle.

Haluaisin kuitenkin tehdä elääkseni jotain taiteellista, olla kuvataiteilija, graafikko, valokuvaaja... mutta noita aloja on vaikea päästä opiskelemaan, pitää olla todella taitava, keskivertoa hieman parempi ei riitä. Ne on kaikki kutsumusammatteja, pitäis olla kovasti harrastuneisuutta ja intohimoa tehdä. Mikään "se vois olla kivaa" ei riitä. En vaan osaa kuvitella tekeväni mitään muuta kuin jotain luovaa, mutta samalla pelottaa yrittää ja yrittää päästä taidekouluihin, varsinkin, kun valmistumisen jälkeenkään toimeentulo ei ole taattu.

Pitäis vissiin keksiä itselle jokin ns. "järkevä" ala, jota voisin lähteä opiskelemaan, jota ennen kaikkea pääsisi opiskelemaan ja jolta työllistyiskin joskus. *huokaus*

 

[Aamuäree]

No sitten sulla kyllä pitäis olla sitä aikaakin.... jos ihan alaksi aikoisit?
Siis tarmoa laittaa taiteellinen ilmaisu muitten harrastusten edelle.

Mä aloin tänään haaveilla toimintaterapeutin työstä- nimenomaan taidetta painottaen, sais käyttää ilmaisuvoimaansa hyödyllisesti.
Vois jopa olla kivaa olla töissä :xmas:

 

[Äkäinen Hra Majuri]

:ashamed:

Mä aloin tänään haaveilla toimintaterapeutin työstä- nimenomaan taidetta painottaen, sais käyttää ilmaisuvoimaansa hyödyllisesti.
Vois jopa olla kivaa olla töissä :xmas:

Mä voisin toimia sisäänulos toimintaa harjoittaen kanssasi

 

[Aamuäree]

Mä voisin toimia sisäänulos toimintaa harjoittaen kanssasi

Älä ala ärsyttään.

Se ei ole ihan sellaista toimintaterapiaa kuin mä tarkoitan.
Ja on epäkohteliasta puhua puutaheinää jonkun toisen aloittamassa ketjussa. Tsot tsot...

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Älä ala ärsyttään.

Se ei ole ihan sellaista toimintaterapiaa kuin mä tarkoitan.
Ja on epäkohteliasta puhua puutaheinää jonkun toisen aloittamassa ketjussa. Tsot tsot...

:ashamed:

 

[Aamuäree]

Noo, ei nyt niin vakavasti kannate ottaa

 

[Poh ja pah]

Opiskelemaan pääsee, jos sitä taitoa on oikeasti. Jos taas ei ole intoa, niin miten sitä intoa riittäisi ammatiksi asti?

 

[......]

No sitten sulla kyllä pitäis olla sitä aikaakin.... jos ihan alaksi aikoisit?
Siis tarmoa laittaa taiteellinen ilmaisu muitten harrastusten edelle.

Mä aloin tänään haaveilla toimintaterapeutin työstä- nimenomaan taidetta painottaen, sais käyttää ilmaisuvoimaansa hyödyllisesti.
Vois jopa olla kivaa olla töissä :xmas:

Mulle ammatinvalintapsykologi ehdotti toimintaterapeutin ammattia. En vain ole sellaista tyyppiä, että jaksaisin/osaisin aina työskennellä ihmisten parissa, varsinkin kun hoitoalalla kohtaa monenlaista kulkijaa.

Aikaa löytyy silloin tällöin ja joskus tulee himo, että pakko päästä piirtämään tai maalaamaan, mut ei ehkä tarpeeksi usein. Ärsyttää, kun aloja on niin vaikea päästä opiskelemaan. "Pakon" edestä ja elääkseni voisin tehdä luovia juttuja paljon enemmän ja huomata lopulta nauttivani niistä, mutta vapaa-ajalla koen sen välillä niin turhaksi ja typeräksi ajanvietteeksi.

Tiedän, että mulla on huono asenne tähän juttuun, mutta kuinka monen muunkaan alan työntekijät olisivat kiinnostuneita harjoittamaan ammattiaan vapaa-ajalla? Tai olivat kiinnostuneita, ennen kuin hakeutuivat koulutukseen/töihin?
Plaah... ehkä taide ei sittenkään ole mua varten.

 

[Aamuäree]

Miksi se ei siis voisi olla harrastus?

 

[-------]

Miksi se ei siis voisi olla harrastus?

Voisi, mutta olisin motivoituneempi tekemään, jos se olisi ammatti ja siitä saisi toimeentulon.

 

[Aamuäree]

Voisi, mutta olisin motivoituneempi tekemään, jos se olisi ammatti ja siitä saisi toimeentulon.

Hanipallero, taidetta tekemällä Suomessa on vaikea elantoaan hankkia- ilman intohimoa sen tekemistä kohtaan.

Mikä 'pakko' sua sitten ajaa tekemään, jos se on vastenmielistä? Vai sekö hiertää ettet saa aikaa järjestymään?

 

[oivoi]

mulla saattais olla hiukan sama lähtökohta - lahjakkuutta muttei kauheasti kiinnostusta. Harmittaa jos joskus jotain pykeltää, koska huomaa vain taantuneensa kun ei ole kerran lahjaansa käyttänyt.

No, mua asia ei haittaa kun on lahjoja semmoisiinkin asioihin, jotka sitten on sydäntä lähellä. En siis juurikaan piirrä tai maalaa tai kuvaa. Sillä tapaa asia ei harmitakaan oikeastaan koskaan. Äidillä oli sama lahja eikä hänkään sitä ole käyttänyt.

Luulen ymmärtäväni sua, onhan se ikävä ristiriita. Eli ehkä sun tarttee miettiä että miksi ei kiinnosta ja mitä sitten voisit tehdä. Ja että miltä elämä maistuisi siinä ja tässä työssä tai sitten harrastaen. Tai jos peräti keksisit ammatin, jossa voisit jollain tapaa ylläpitää taitoasi siinä ohessa. Kuvaamataidon ope?

Siinäkin on silti ongelmansa, jos tekee harrastuksesta työn. Joskus se tappaa harrastuneisuuden sitten tyystin.

 

["hii"]

Kuulostaa oudolta, että sanot, että sinulla on lahjoja ja taitoa, kuitenkaan et usko pääseväsi opiskelemaan mitään taiteellista alaa. Valokuvaajaksi voi päästä opiskelemaan melko helpostikin, joten älä luovuta, jos se oikeasti kiinnostaa.

Toisaalta jos sinulla ei ole intohimoa, niin enpä tiedä onko luova työ sinulle kuitenkaan oikea ratkaisu.