Tajuatteko te joilla on mies ja lapsi/lapsia miten onnekkaita te olette!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "PiiPii"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="PiiPii";25700496]En mä odota mitään suurta rakkautta tai tunnemyrskyä se oli ja meni jo.[/QUOTE]

Voi kuinka surullisesti ajateltu! Eihän nyt noin kannata asennoitua. Minä kohtasin sen elämäni miehen nyt vanhempana, jalat meni alta ja umpirakastuin ihan eri tavalla, kuin koskaan ennen ja ikää tosiaan oli tuo reilut 30v. En kai minä muuten olis mitään taloa ostanut puol vuotta seurustelusta?? :D

Ei elämässä kannata asennoitua tyytymiseen, vaan sen parhaan saamiseen. Jos sitä sitten ei jostain syystä löydy ja sen perheen haluat, niin sitten voi alkaa miettiä sitä kakkosvaihtoehtoa (eli ihan kiva, mutta ei kolahda niin että taju lähtee...).
 
[QUOTE="jkl";25700610]Varmaan tässä tarkoitettiin juuri tuota, että "kun ne on", ymmärrätkö olla kiitollinen. Eikä sitä, onko onnesi sidonnainen heistä. Veikkaan, että jollain tasolla on; en usko että lapsien menetyksen jälkeen pystyt noin vain repimään iloa.[/QUOTE]

Ah, mä niin rakastan ihmisiä, jotka ihan tarkoituksella haluaa vääntää asioista jotain, mitä ne ei ole.

Totta kai olen kiitollinen.

Mutta tässä ketjussa ei käsittääkseni pohdittu tilannetta "lasten menetys".
Vaan tilannetta, ettei niitä vielä edes ole saatu, eikä ole tietoa tuleekokaan niitä lapsia.
Ja silloin tod.näk. osaisin olla onnellinen. Olinkin, ennenkin lapsia. Ja ennen miestä.
Ja silloinkin, kun edellisen miehen kanssa päädyttiin eri teille, ja olin yksin.

Ja itseasiassa, jos menettäisin lapseni, niin en hyppisi riemusta. Mutta jossain vaiheessa olisi sopeuduttava tilanteeseen ja yritettävä rakentaa elämää eteenpäin.
Tai sitten olisi hinkattava ranteet auki, koska en osaisi elää elämääni vuodesta toiseen vain märehtimällä sitä, mitä en koskaan saanut tai minkä menetin.
 
Voi kuinka surullisesti ajateltu! Eihän nyt noin kannata asennoitua. Minä kohtasin sen elämäni miehen nyt vanhempana, jalat meni alta ja umpirakastuin ihan eri tavalla, kuin koskaan ennen ja ikää tosiaan oli tuo reilut 30v. En kai minä muuten olis mitään taloa ostanut puol vuotta seurustelusta?? :D

Ei elämässä kannata asennoitua tyytymiseen, vaan sen parhaan saamiseen. Jos sitä sitten ei jostain syystä löydy ja sen perheen haluat, niin sitten voi alkaa miettiä sitä kakkosvaihtoehtoa (eli ihan kiva, mutta ei kolahda niin että taju lähtee...).

Mä olen kai jo vähän luovuttanut sen suhteen et kokisin mitään suurta enää ja se on surullista mutta minkäs teet kun exän kanssa se kaikki oli sitä suurta ja ihanaa ja kaikki kolahti heti yksiin oli samanmoiset ajatukset monista asioista.Mutta turha tässä on exää miettiä.
kauankohan tässä pitää olla ja katsoa josko se suuri juttu vielä tulis ennenkuin on parempi tyytyä kakkosvaihtoehtoon jollei yksin halua jäädä.
 
Osaan kyllä arvostaa omaa perhettäni ja joka päivä tunnen kiitollisuutta siitä :heart:

Voimia ap ja tulevaisuuden uskoa. Sinulla on vielä aikaa. Olin itse samanlaisessa tilanteessa mutta niinpä vain asiat muuttuivat ja sain miehen ja kaksi lasta (olin 35v. ja 37v kun he syntyivät). Muistan ne epätoivon tunteet kun ero tuli, mulla oli lisänä vielä silloin se, että äidilläni oli juuri diagnosoitu kuolemaan johtava sairaus ja tiesin menettäväni pian hänetkin. Sisaruksia ei ole ja isään ei yhteyksiä, tunsin olevani todella yksin maailmassa :´( Minulla on myös monia tuttavai jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisinä.
 
[QUOTE="PiiPii";25700758]Mä olen kai jo vähän luovuttanut sen suhteen et kokisin mitään suurta enää ja se on surullista mutta minkäs teet kun exän kanssa se kaikki oli sitä suurta ja ihanaa ja kaikki kolahti heti yksiin oli samanmoiset ajatukset monista asioista.Mutta turha tässä on exää miettiä.
kauankohan tässä pitää olla ja katsoa josko se suuri juttu vielä tulis ennenkuin on parempi tyytyä kakkosvaihtoehtoon jollei yksin halua jäädä.[/QUOTE]

Aika monilla on tuollaisia ajatuksia eron jälkeen tai pelkojakin.
Ettei löydä ketään jne.

Ihan tuttua on.
 
[QUOTE="vieras";25700843]Osaan kyllä arvostaa omaa perhettäni ja joka päivä tunnen kiitollisuutta siitä :heart:

Voimia ap ja tulevaisuuden uskoa. Sinulla on vielä aikaa. Olin itse samanlaisessa tilanteessa mutta niinpä vain asiat muuttuivat ja sain miehen ja kaksi lasta (olin 35v. ja 37v kun he syntyivät). Muistan ne epätoivon tunteet kun ero tuli, mulla oli lisänä vielä silloin se, että äidilläni oli juuri diagnosoitu kuolemaan johtava sairaus ja tiesin menettäväni pian hänetkin. Sisaruksia ei ole ja isään ei yhteyksiä, tunsin olevani todella yksin maailmassa :´( Minulla on myös monia tuttavai jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisinä.[/QUOTE]

Nyt ne hanat aukes...
 
no nyt sitten näin kaupassa sen toisen miehen josta olisin vähän kiinnostunut,sano moi ja vähän ajan päästä jutteli jotain muutakin siinä.Harmi ettei ollut yksin niin en sitten voinut kysyä suoraan sitä mitä olisin jo monet kerrat halunnut kysyä.Ja kun olen ajatellut et se ei ole kiinnostunut niin miksi se silti edelleen katselee ja hymyilee mulle .Toki niin voi muutenkin tehdä mutta mietin vaan.Vai haluaisikohan se vaan edelleen seksiä kun kerran ollaan niin oltu tai no kaksi.Mutta kun se ei ole koskaan yksin liikenteessä että voisin kysyä siltä ja jos on yksin niin sitten se on autossa. Jos mä kertoisin sille mitä oikeesti tunnen niin mitä mahtais sanoa.ymmärsin kyllä asian niin et kun oli seksiä saanut niin se oli siinä.Silti ne sen hymyt ja katsomiset antaa mulle sellasen kuvan et voisi ollakin kiinnostunut.Ota tästä nyt selvää! Autoon ku pääsin ni kyyneleet tuli silmiin kun taas tajusin et mä olen kai aika retkussa siihen vaikka olen yrittänyt unohtaa kun ymmärsin ettei sitä kiinnosta mutta tän päivänen kohtaaminen taas rupes mietityttämään et jos kuitenkin...
 
Osaisiko joku neuvoa tossa ^ asiassa et mitä toi mies nyt mahtaa meinata vai haluanko mä vaan kuvitella kaiken.Ettehän te sitä voi tietää kun ette tunne tapausta mutta ajattelinkin nyt noin niinkuin yleisesti et mitä mieltä...
 
mulla tuli ihan pää kipeeks kun nyt vaan ajattelen tota miestä taas.Aina,AINA kun näen sen niin sen jälkeen mulle tulee ikävä ja itku! Yhtään en kaipais nyt tällästä tunnetta ,olla kiinnostunut ihmisestä joka ei ole kiinnostunut musta tai jos on niin ei ole kertonut.Onhan noita pika ihastuksia ollut mutta tää on kestänyt jo monta kuukautta.

Suomentakaa mulle nyt toi miehen käytös!
 
No vaikee tosta miehen käytöksestä mitään sanoa, mut ethän sä siinä menettäs mitään jos pyytäisit sen numeroa tai kysyisit kahville/syömään? :) Ei sun oo mikään pakko odotella että se tekis jotain. Sehän on voinut hyvinkin ajatella susta samoin ku sä siitä, eli että ei tiedä mitä ajattelet jne. Ja jos ei olekaan kiinnostunut niin ei se maailma siihen kaadu, ainakaan ei sitten tartte miettiä enää koko juttua :)
 
[QUOTE="PiiPii";25702460]no nyt sitten näin kaupassa sen toisen miehen josta olisin vähän kiinnostunut,sano moi ja vähän ajan päästä jutteli jotain muutakin siinä.Harmi ettei ollut yksin niin en sitten voinut kysyä suoraan sitä mitä olisin jo monet kerrat halunnut kysyä.Ja kun olen ajatellut et se ei ole kiinnostunut niin miksi se silti edelleen katselee ja hymyilee mulle .Toki niin voi muutenkin tehdä mutta mietin vaan.Vai haluaisikohan se vaan edelleen seksiä kun kerran ollaan niin oltu tai no kaksi.Mutta kun se ei ole koskaan yksin liikenteessä että voisin kysyä siltä ja jos on yksin niin sitten se on autossa. Jos mä kertoisin sille mitä oikeesti tunnen niin mitä mahtais sanoa.ymmärsin kyllä asian niin et kun oli seksiä saanut niin se oli siinä.Silti ne sen hymyt ja katsomiset antaa mulle sellasen kuvan et voisi ollakin kiinnostunut.Ota tästä nyt selvää! Autoon ku pääsin ni kyyneleet tuli silmiin kun taas tajusin et mä olen kai aika retkussa siihen vaikka olen yrittänyt unohtaa kun ymmärsin ettei sitä kiinnosta mutta tän päivänen kohtaaminen taas rupes mietityttämään et jos kuitenkin...[/QUOTE]

Pakko sanoa, että jos olette jo olleet sängyssä, eikä mies ole kuitenkaan kummemmin sua lähestynyt, niin tuskin se vakavammasta on kiinnostunut. Varmuuden saat tietty vaan kysymällä häneltä, mutta siinä on sitten se riski, että petyt.

Onko tämä nyt se sinun exä? Vai joku toinen? Kun jos ei oo exä, niin sun aloitus on sitten jotenkin ihmeellinen, kun siinä sanot sen exän olleen se ainoa oikea... :)
 
No vaikee tosta miehen käytöksestä mitään sanoa, mut ethän sä siinä menettäs mitään jos pyytäisit sen numeroa tai kysyisit kahville/syömään? :) Ei sun oo mikään pakko odotella että se tekis jotain. Sehän on voinut hyvinkin ajatella susta samoin ku sä siitä, eli että ei tiedä mitä ajattelet jne. Ja jos ei olekaan kiinnostunut niin ei se maailma siihen kaadu, ainakaan ei sitten tartte miettiä enää koko juttua :)

Mulla on sen numero ja me ollaan soiteltu ja viestitelty mutta sitten se pisti homman poikki mutta edelleen se tiirailee mua niinkuin ennenkin ja jutellaan ja se hymyilee kun nähdään.Mä en tajua! Sillä on siis ne samat elkeet nyt kuin sillon ennen kun päädyttiin samaan punkkaan.siksihän mä en tätä ymmärrä!
 
[QUOTE="PiiPii";25704789]Mulla on sen numero ja me ollaan soiteltu ja viestitelty mutta sitten se pisti homman poikki mutta edelleen se tiirailee mua niinkuin ennenkin ja jutellaan ja se hymyilee kun nähdään.Mä en tajua! Sillä on siis ne samat elkeet nyt kuin sillon ennen kun päädyttiin samaan punkkaan.siksihän mä en tätä ymmärrä![/QUOTE]

Noh, voi olla että se haluaa vaan uudestaan seksiä, tai sitten on kiinnostunut susta, tai sitten on vaan ystävällinen. JOS mies on sulle suoraan sanonut ettei halua olla tekemisissä tai ei tosiaan ole susta kiinnostunut (viittaan tuohon kun kerroit miehen laittaneen homman poikki) niin sitten sinuna antaisin olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mene:
Pakko sanoa, että jos olette jo olleet sängyssä, eikä mies ole kuitenkaan kummemmin sua lähestynyt, niin tuskin se vakavammasta on kiinnostunut. Varmuuden saat tietty vaan kysymällä häneltä, mutta siinä on sitten se riski, että petyt.

Onko tämä nyt se sinun exä? Vai joku toinen? Kun jos ei oo exä, niin sun aloitus on sitten jotenkin ihmeellinen, kun siinä sanot sen exän olleen se ainoa oikea... :)

Ei ole exä. Exähän oli se oikea mulle mutta mä en sille ja koska en sitä petturia takas halua enkä ottais vaikka pyytäis mitä ei kyllä tee niin pakkohan tässä on mennä eteenpäin ja nyt sitten olen mennyt ja ihastunut mieheen johon ei taida olla mahkuja. Kun en saa puhuttua sen kanssa kun ikinä ei oo liikenteessä yksin ja vaikka mulla on sen numero niin en halua soitella ettei se ajattele mun ahdistelevan mielummin sitten naamatusten kun tulis sellanen tilaisuus. Ihan oman mielen rauhan takia tarvii saada siltä suora vastaus.
 
[QUOTE="PiiPii";25704891]Ei ole exä. Exähän oli se oikea mulle mutta mä en sille ja koska en sitä petturia takas halua enkä ottais vaikka pyytäis mitä ei kyllä tee niin pakkohan tässä on mennä eteenpäin ja nyt sitten olen mennyt ja ihastunut mieheen johon ei taida olla mahkuja. Kun en saa puhuttua sen kanssa kun ikinä ei oo liikenteessä yksin ja vaikka mulla on sen numero niin en halua soitella ettei se ajattele mun ahdistelevan mielummin sitten naamatusten kun tulis sellanen tilaisuus. Ihan oman mielen rauhan takia tarvii saada siltä suora vastaus.[/QUOTE]

Mutta eikö hän ole jo kerran kertonut, ettei halua enempää sun kanssas? Jos olisin sun kengissä, unohtaisin hänet ja jatkaisin eteenpäin. Toivottavasti se oikea joku päivä kävelee sua vastaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mene:
Mutta eikö hän ole jo kerran kertonut, ettei halua enempää sun kanssas? Jos olisin sun kengissä, unohtaisin hänet ja jatkaisin eteenpäin. Toivottavasti se oikea joku päivä kävelee sua vastaan :)

No ei se suoraan ole sanonut,laitto viestin jossa pyyteli anteeks ja sano etten muistelis pahalla,eli antaahan toi ymmärtää tietysti toisaalta et ohi on. Mua vaan niin hämää se et se vieläkin katselee ja hymyilee ja antaa sellasia viestejä et jotain...tai sitten luen sitä väärin.Vaikka en mä niitä hymyjä kuvittele ja niitä sen tiirailuja. pelkkään seksiin en halua vaikka seksiäkin olis siltä kiva saada mutta haluan sitten koko paketin.Mä olen nyt kuukauden miettinuýt sitä ja välillä jo unohtanutkin mutta sitten se tulee jostain nurkan takaa ja mun sisuksissa hypähtää.ja taas kaikki alkaa alusta.Olen siis retkahtanut aivan totaalisesti:D Ei kyllä taida olla hyvä juttu. Kyllä mä vielä otan asian esiin kun satun näkemään sen yksin jossain. Onhan noita ihastumisia ollut mutta tää on ihan eri luokkaa!
 
Vaikka miestäni rakastankin, mutta jos ero tulis niin se ei pilais mun mahdollisuutta perheeseen.
Järjestys menis varmaan vaan uusiksi, ensin lapset ja sitten mahdollisesti mies.
Mää oon niin itsekäs että haluan lapsia vaikka ilman kumppania.

Ap, ymmärrän sen tuskan mikä odottaminen aiheuttaa, oon vuosia oottanu sopivaa ajankohtaa perheenlisäykselle. Jos se tältä keväältä vielä lykkääntyy niin sopeutuminen käy koville.
 
Vaikka miestäni rakastankin, mutta jos ero tulis niin se ei pilais mun mahdollisuutta perheeseen.
Järjestys menis varmaan vaan uusiksi, ensin lapset ja sitten mahdollisesti mies.
Mää oon niin itsekäs että haluan lapsia vaikka ilman kumppania.

Ap, ymmärrän sen tuskan mikä odottaminen aiheuttaa, oon vuosia oottanu sopivaa ajankohtaa perheenlisäykselle. Jos se tältä keväältä vielä lykkääntyy niin sopeutuminen käy koville.

Hulluinta oli etten ollu aiemmin valmis vaikka kauhea vauvakuume olikin ja viime vuonna alkuvuonna rupesin sitten tosissani pohtimaan ja keväällä puhumaan asiasta et joko syksyllä tai tän vuoden alussa sais sitten tulla jos on tullakseen mutta kun kesä tuli niin mies ilmoitti et tää suhde on loppu :o
Mä en uskalla yksin lapsia hankkia,mä taas olen niin vanhanaikanen et haluan sille lapselle perheen.
 

Yhteistyössä