Tämä kesä on avannut silmäni lasten ylipainon suhteen. Serenassa oli todella järkyttäviä tapauksia.

[Kaiutin]

Ja ei koske ketään erityissesti, sormella en osoittele.

Muistan kuitenkin, että 20 vuotta sitten kakarat olivat ripakinttuisia ja luikkuja. Omalla luokallani niin ala-asteella kuin yläasteellakaan ei ollut kuin yksi lievästi ylipainoinen tyttö, ja luokallamme oli 33 oppilasta. Yksikään pojista ei ollut ylipainoinen, moni päin vastoin sellainen rimppakinttuinen luuviulu.

Nyt, kun hellettä on jonkin verran ollut enemmän kuin viime kesänä, myös uimarannalla on tullut aikaa vietettyä. Itse en juuri vedessä viihdy kastautumista enempää, joten istun hiekalla lukemassa kirjaa. Olen kiinnittänyt huomiota lasten valtavasti lisääntyneeseen ylipainoon, ja väitän, että noin puolet lapsista ovat vähintään tanakoita. Kävimme viime viikolla Serenassa, ja istuimme miehen kanssa aurinkotuoleissa kun lapset kirmailivat ympäriinsä pitkin vesiliukumäkiä. Siinä tarkkaillessani ihmisiä, totesin mykistäväksi saldoksi sen, että suurin osa noin 3-12-vuotiaista lapsista on jo ylipainoisia, muutamia oli todella lihavia. Myös säännönmukaisesti tulin todenneeksi, että monen lihavan lapsen vanhemmat eivät ole lihavia. Tulin todella surulliseksi ja ahdistuneeksi lasten puolesta, koska ylipaino ei ole heidän vikansa. Miksi vanhemmat tekevät lapsilleen sellaisen karhunpalveluksen? Elintavoista, jotka johtavat ennenaikaiseen kuolemaan metabolisten ongelmien vuoksi, on käytännössä miltei mahdotonta päästä eroon jos niihin on kotona systemaattisesti opetettu.

Miten siinä käy niin? Onko vanhempien ravintotietous niin heikkoa? Enpä usko. Onko kyseessä ns. vapaa kasvatus, että lapsi saa aina karkkia ja limua halutessaan? Onko kyseessä köyhyys, jolloin on syötettävä vain tyhjiä hiilareita ja rasvaa euron juuston muodossa? Onko kyseessä syyllisyys pitkistä työpäivistä tai ajan puutteesta, jota pyritään paikkaamaan tarjoamalla lapselle vitonen karkkirahaa joka päivä?

Kertokaa, mitä tapahtuu ja mikä menee pieleen ja missä vaiheessa. On ehdottoman varmaa, että aikuiset takuulla huomaavat lapsen uhkaavan painonnousun. Mikseivät he puutu siihen silloin, kun se onvielä inhimillisesti mahdollista?

Minun mielestäni lapsensa lihavaksi, sokeririippuvaiseksi ja passiiviseksi syöttämisestä pitäisi tehdä lastensuojeluasia ja säätää rangaistus. Olen todella tyrmistynyt asiasta enkä näe mitään syytä, miksi niin moni vanhempi käyttää valtaansa lasta vastaan noin törkeällä ja koko loppuelämään vaikuttavalla tavalla väärin.

Jos en ole ymmärtänyt jotakin asiaa, korjatkaa. Kertokaa, miksi näin tapahtuu?

 

[läski äiti]

Itse olen ylipainoinen äiti mutta minulla on erittäin hoikka eskari-ikäinen poika joka syö hyvin terveellisesti eikä herkuista välitä. Hänen isänsä on myös hyvin hoikka.

 

["vieras"]

Totta. Muistan ala-asteelta 80-luvulta, ettei luokallamme ollut kuin minä ja yksi toinen tyttö, jotka oli lihavia. Kyllä muuten kaveripiirin tenavat oli just rimppakinttuja eli joo, jotain on tapahtunut...

Valmisruoat? Pikaruokailu? Pitkälle jalostetut tuotteet (jauhot, sokerit)?

 

[-]

Mä olen lähinnä miettinyt, että miten lapsen edes saa ylipainoiseksi. Jos mä löisin lapsilleni keksipurkiin eteen ja sanoisin, että syökää minkä haluatte, niin ne söis sen korkeintaan kaksi ja lopettais siihen... Muutenkin normi lapsi on mun mielestä koko ajan liikkeessä... niin mietin vaan, että mitä ja millasia määriä sellaseen kulutukseen pitää syödä, että edes kerkeää lihavaksi.

 

["miksi"]

Miksi olet sitten itse lihava eli miksi syöt eri ruokaa kuin poikasi ja miehesi?

 

[Isämies]

Todistat väkevästi. Olen täsmälleen samaa mieltä ja ihmetellyt juurikin samaa asiaa. Sen tosin lisäisin, että kyllä se lihominen (niin aikuisten kuin lastenkin) oli 20 vuotta sitten jo käynnissä. Olisin sitä mieltä, että reippaampi lihominen alkoi kutakuinkin 70- ja 80-lukujen taitteessa yleisen elintason muutenkin raketoidessa.

 

[läski äiti]

[QUOTE="miksi";28829007]Miksi olet sitten itse lihava eli miksi syöt eri ruokaa kuin poikasi ja miehesi?[/QUOTE]

Syön isompia annoskokoja ja pidän herkuista ja liikun liian vähän.

 

[läski äiti]

Mä olen lähinnä miettinyt, että miten lapsen edes saa ylipainoiseksi. Jos mä löisin lapsilleni keksipurkiin eteen ja sanoisin, että syökää minkä haluatte, niin ne söis sen korkeintaan kaksi ja lopettais siihen... Muutenkin normi lapsi on mun mielestä koko ajan liikkeessä... niin mietin vaan, että mitä ja millasia määriä sellaseen kulutukseen pitää syödä, että edes kerkeää lihavaksi.

Samaa ihmettelen minäkin. Meillä lapsi liikkuu todella paljon eikä herkuista välitä.

 

["vieras"]

Kirjoitinkin jo kasarilapsuudestani. Mietin, mikä on pielessä... kun itse olin tosiaan lihava. Oma painoni johtui varmaankin siitä, että annoskoot oli mulla suuria, tykkäsin rasvaisesta ruuasta ja söin tosi paljon herkkuja. Liikuinkin kyllä mielestäni ihan saman verran kuin kaveritkin.

Mutta miten mun lapseni on normaalipainoisia, vaikka herkut tuntuvat maistuvan heillekin? Miksi monet samanikäiset on lihavia?

 

[äippä13]

Hmm.... mä en ole juuri onnistunut näkemään lihavia lapsia. Mun mielestä mun lapsen päiväkodissa on yksi, mielestäni ei ole muita.

Oon samaa mieltä että on todella kurjaa syöttää lapset lihaviksi mutta onko tää nyt todella niin yleinen juttu?

 

[hjtgs]

Glukoosi-fruktoosisiirappi sokerin sijaan ei ole hyvä asia. Eikös siitä ole epäilyjä että kasvattaa makeannälkää tai nälkää yleensäkkin?

 

["vieras"]

Ihmisen painon määrittelee viime kädessä hänen nälänsäätelykykynsä toimivuus. Normaalisti se toimii niin, että kun välillä syö yli oman kulutuksensa, seuraavina päivinä tulee syöneeksi vähän vähemmän, kunnes tasapaino on taas saavutettu. Pienillä lapsilla nälänsäätely toimii yleensä automaattisesti oikein (ks. tuo keksipurkkiesimerkki), mutta se on helppo sotkea esimerkiksi vääristämällä suhdetta herkkuihin karkkipäivien avulla, tuputtamalla liikaa ruokaa, vaatimalla lautasen syömistä tyhjäksi ja ylipäätään tekemällä syömisestä ison numeron ja jotakin, mitä pitäisi hirveästi itse säädellä.

 

["Jenis"]

Mä olen lähinnä miettinyt, että miten lapsen edes saa ylipainoiseksi. Jos mä löisin lapsilleni keksipurkiin eteen ja sanoisin, että syökää minkä haluatte, niin ne söis sen korkeintaan kaksi ja lopettais siihen... Muutenkin normi lapsi on mun mielestä koko ajan liikkeessä... niin mietin vaan, että mitä ja millasia määriä sellaseen kulutukseen pitää syödä, että edes kerkeää lihavaksi.

Ihan pikkulasta on varmasti vaikea "lihottaa", mutta ainakin täällä päin jo pikkukoululaisilla tuntuu olevan aika hurjasti herkkurahaa käytössä... satutaan monesti lähikauppaan samaan aikaan kuin pienten koulupäivä päättyy, ja perusostos per tyyppi on sipsipussi, karkkipussi ja limu/litran tuoremehu/energiajuoma. Ennen sai viikkorahoilla ehkä suklaapatukan ja pikkurasian karkkia, kerran viikossa...

 

["Loviisa"]

Joka paikkaan kuljetaan nykyään autolla ja lapsetkin kuskataan niin päiväkotiin, kouluun kuin harrastuksiinkin kyydillä. Omassa lapsuudessa lasten leikkiminen ja ulkoilu oli vapaampaa. Muistan juokseneeni aamusta iltaan kavereitten kanssa pitkin maita ja mantuja, nykyään pelataan sisällä pelejä, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan yksin ulkoilemaan ja muutenkin harrastaminen on ohjatumpaa (ennen mentiin porukalla kiekkokentälle luistelemaan huvikseen, nykyään täytyy mennä joukkueeseen jos vanhemmilla on aikaa ja rahaa siihen touhuun...). Yleisesti ottaen harrastusmaksut ovat ainakin isoissa kaupungeissa ihan hirveitä, ei kaikilla ole rahaa sellaisia maksaa.

Vanhemmilla on nykyään hirveät paineet ja kiire työelämässä. Ei silloin ehdi miettimään tai kokkailemaan joka päivä terveellistä ateriaa salaatteineen. Hyvä kun keritään jokin valmisateria hakemaan kotimatkalla. Muutenkin ruoka on jalostetumpaa, myydään aina vaan isommissa pakkauksissa, epäterveellinen mättö on usein halvempaa, ihmiset eivät enää osaa ja jaksa tehdä itse ruokaa...Kyllähän niitä syitä liikalihavuuteen löytyy!!

 

[Viikate]

Empiirisen tiedon mukaan näin todella näyttää olevan: Lasten ylipainoisuus on lisääntynyt hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itsekin ihmettelen, miksi niin moni viittaa asialle kintaalla eikä puutu lapsen ylipainoon ajoissa. Vähätelläänkö asian vakavuutta? Tiedetään, että rasvasolujen määrä muodostuu lapsuusiässä ja lapsena ylipainoinen on hyvin todennäköisesti aikuisenakin ylipainoinen.

 

[riiviöiden äiti]

Meillä ne jotka meinaavat välillä pyöristyä syövät kyllä terveellistä ruokaa, mutta annoskoko on se mikä on väärä.
Eli samaa syövien lasten painoindeksi vaihtelee -25% aina +40% (pahimmillaan), nyt laihin on saanut vähän enemmän painoa pituuteen nähden ja lihavin hoikistunut, mutta älä siis yleistä että herkuilla lihottaisiin, se ei todellakaan aina pidä paikkaansa, ja antaa sen kuvan että terveellistä ruokaa saisi vetää mielin määrin...

 

[hjtgs]

Pitää jatkaa. Kerran näin lidlissä ylipainoisen perheen joka jäi mieleen. 99% tapauksista en suuremmin ajattele ihmisten elämäntapoja tai painoa tai ostoksia, mutta nyt teki pahaa.

Lapset noin kymmenenvuotiaita, sairaalloisen ylipainoisia, äiti ja isä myös.

Ostoskärrissä sipsejä, paistopisteen croissantteja, karkkeja, limsaa, pitsaa... Perheen poika vielä kysyi äidiltään josko saisi lisäksi pullaa ja äiti vaan sanoi että joojoo, ota vaan.

Siinä oli kyllä niin hakusessa ne terveelliset elämäntavat ettei tosikaan.

 

[hmph]

Hmm.... mä en ole juuri onnistunut näkemään lihavia lapsia. Mun mielestä mun lapsen päiväkodissa on yksi, mielestäni ei ole muita.

Oon samaa mieltä että on todella kurjaa syöttää lapset lihaviksi mutta onko tää nyt todella niin yleinen juttu?

Hiukan alle puolet lapsista on lihavia. Ainakin täällä päin kun katselee esim. koulun pihalle. Monesti olen lapsia odottaessani silmäillyt ohikulkevia lapsia. Osa on hiukan pyöreähköjä ja muutama on sellaisia, jotka ovat selkeästi lihavia (silmät syvällä päässä kun posket on niin paksut).
Sellaisia normaaleja ja hoikkia alkaa oikeasti olla vähemmän mitä ennen.

Yksi lapsistani on näköjään taipuvainen pyöreyteen, mutta myöskin hän on meidän talossa se, joka syö tervellisimmin.

 

["Jenis"]

Meillä ne jotka meinaavat välillä pyöristyä syövät kyllä terveellistä ruokaa, mutta annoskoko on se mikä on väärä.
Eli samaa syövien lasten painoindeksi vaihtelee -25% aina +40% (pahimmillaan), nyt laihin on saanut vähän enemmän painoa pituuteen nähden ja lihavin hoikistunut, mutta älä siis yleistä että herkuilla lihottaisiin, se ei todellakaan aina pidä paikkaansa, ja antaa sen kuvan että terveellistä ruokaa saisi vetää mielin määrin...

No, viimeisen 10-20 vuoden aikana se terveellinen ruoka ei ole muuttunut miksikään, kun taas roskaa on tarjolla joka tuutista ja arkiliikunta on vähentynyt huomattavasti. Väitän että useampi on lihonut tällä yhdistelmällä kuin terveellistä kotiruokaa ylenmäärin kiskomalla - ja yksilötasolla taas tilastot ei tietenkään merkkaa mitään.

 

["Vieras"]

Itse sain lapsena aina terveellistä kotiruokaa ja olin laiha...kun aloin itse hommata syömiset, lihoin äkkiä...eli ehtii sitä myöhemminin lihomaan.

 

[syyhän on ihan selvä]

No syyhän on siinä että nykyää karkkipussit on jättimäisiä (400g) ja lisäksi mitään kevyttuotteita ei saa enää syödä vaan pitää vetää kermajuustoa ja punaista maitoa. Tarviiko sitä sitten enää ihmetellä että miksi lapset on lihavia. Itse olin lapsi 80-ja 90-luvuilla ja silloin rasva oli todella paha asia ja karkkipussit painoi 90g ja sellaisen sai vain launtaisin. Kyllä sitä tuli paahtoleipää ja muuta nykyisin hötöksi luokiteltavaa syötyä todella usein, mutta tosi hoikka sitä oli silti.

 

[leijona-76]

[QUOTE="Vieras";28829062]Itse sain lapsena aina terveellistä kotiruokaa ja olin laiha...kun aloin itse hommata syömiset, lihoin äkkiä...eli ehtii sitä myöhemminin lihomaan.[/QUOTE]

Ehtii tosiaan...Eskarilainen on silti hoikahko vaikka minä lihava. Ja isänsä. Kova liikkumaan ja säätelee itse ruokamäärät.Herkkuja ei vedä vaikka saisi sellasta.

 

[Kaiutin]

Hienoa, että ette vetäneet herneitä neniinne. Tämä on asia, josta kannattaisi keskustella ihan oikeasti, koska lapsissa on meidänkin tulevaisuutemme ja eliniänodote ei voi ikuisesti nousta. Ylipaino on varmasti yksi niistä tekijöistä, jotka johtavat lopulta siihen, että me tai meitä seuraava sukupolvi elää pidempään kuin omat lapsensa.

Isämiehen kommentista löysin sarkasminjyväsen "todistat väkevästi" Kyseessähän on vain yhden ihmisen havainnointiin perustuva otos, eli todistusvoimaa ei nyt ihan kovasti löydy ainakaan tieteellisessä mielessä. Kerroin kuitenkin sen, mitä olen nähnyt ja mihin kiinnittänyt huomiota.

Joku kommentoi, ettei ole törmännyt omassa elinpiirissään vastaavaan ilmiöön. Tämä varmaankin on myös totta, ylipaino, harrastusmahdollisuudet, etäisyydet, hyötyliikunta, ravitsemus ja päivärutiinit ovat hyvinkin erilaisia. Suurten kaupunkin kasvukeskuksissa ja esikaupunkialueilla, joissa etäisyydet ovat lyhyitä, herkkuja saatavilla joka nurkalta, liikuntamahdollisuudet vähäisiä tai "tekemällä tehtyjä" (jos ymmärrätte...) eivätkä luontaisia (esim. 3 km kouluun pyörällä ja metsän läpi kallioille leikkimään) ja vanhemmilla hyvin rajalliset resurssit niin ajan kuin rahankäytönkin suhteen, esiintyy varmasti enemmän ylipainoa kuin haja-asutusalueilla ja maaseuduilla. Tosin kehitys seuraa varmasti perässä, mutta viiveellä.

 

[Viikate]

Eräässä tuntemassani perheessä sekä vanhemmat että lapset ovat merkittävästi ylipainoisia. Vanhemmat, etenkin äiti, uskovat oman ylipainoisuutensa taustalla olevan perintötekijät eivätkä usko voivansa vaikuttaa painoonsa. Ei liene yllättävää, että lastensa kohdalla ajattelevat samoin... Huikeita annoskokoja sitä "terveellistä kotiruokaa", herkkuja monta kertaa viikossa, limsaa joka päivä. Siinä se hyvä resepti... Autolla mennään kaikki autoa pitemmät matkat ja mitä suurempi on ruumiinkoko, sitä vaikeampaa liikkuminenkin on. Todella surullinen näky on 6-vuotias, jonka polvet evät kestä jalkapallon perässä juoksemista

 

["vieras"]

Itse olen aina ollut hoikka, kunnes masennuksen ja vaikean unettomuuden seurauksena en jaksnaut laittaa ruokaa tai liikkua, tuli syötyä ties mitä paskaa suoraansanottuna, ja koitin parantaa omaa oloa herkuilla. Oma lapsi oli silloin pieni, alle 2-vuotias. Tuona aikana lihoin ihan kamalasti, ja jossain vaiheessa tajusin, että opetin lapsellekin lohtusyömistä. En jaksanut itkua ja marinaa, joten annoin pillimehun tai muutaman muumikeksin. Lapselle syötin aika paljon pilttejä ja tein helppoja perusruokia, annoin hedelmiä, marjoja ja puuroa joten perusruoka sentään oli kelvollista. Lapsi ei ole koskaan onneksi ollut lihava, vaan erittäin sopusuhtainen, mutta mulle tuli ihan kamala hätä kun katsoin peilistä omia läskejä ja tajusin, että mun lapsesta tulee samanlainen jos en tee jotain, itkin miehellekin että ei näin voi jatkaa. Vaikkei se lapsena vielä lihoisi, niin oppii lohduttautumaan, palkitsemaan itseään jne. herkuilla, ja niistä tavoista on vaikea päästä sitten aikuisena pois.