Miksi mies kertoi koruttomasti äidilleen, että on muna käynyt vieraassa mirrissä? Olisihan riittänyt, että sanoo vain: tarvitaan kahdenkeskistä aikaa. Voiko lapset olla pari päivää mummolassa?
Mies kysyi minulta, mitä sanoo äidilleen. Minä kysyin, että miten olisi totuus. Ei mies tietenkään mainitsemallasi tavalla asiaa ilmaissut, koruttomalla tarkoitin lähinnä sitä että kertoi meillä olevan nyt vaikeaa syystä että hän on tehnyt virheen, johon liittyy toinen nainen. Mielestäni on ihan ok että anoppi on perillä tilanteesta sillä vaikkei asia nyt varsinaisesti hänen murheensa ole, niin osaa suhtautua tuentarpeeseemme oikealla tavalla. Tosin varmasti lastenhoitoapua olisi tullut ilmankin, mutta me katsottiin molemmat että näin on parasta, koska todennäköisesti asia olisi joka tapauksessa tullut hänen korviinsa. Eipähän kuule viimeisenä..
Mä en nyt tosiaan tiedä mitä tuon naisen kanssa tekisin tai miten häneen suhtautuisin. Tarkoitan siis tätä viestittelyä - millä se saadaan loppumaan? Viestit on, kuten jo kerroinkin, vähentyneet mutta entäpä jos tämä on vain tyyntä myrskyn edellä? En todellakaan haluaisi hänen viestittelevän kummallekaan meistä ja mieskin on samaa mieltä kanssani.
Täällä on puhuttu paljon siitäkin että mies on kohdellut Söpöliiniä kylmästi. Olikohan joitain muitakin luonnehdintoja, en muista enkä jaksa selailla. Mutta pitäisikö mun nyt kantaa huolta siitä ettei mies suhtaudu hoitoonsa lämpimästi? Tai miten miehen ylipäätään sitten PITÄISI teidän mielestä suhtautua? Mies on sanonut asiallisesti että suhde on loppu eikä halua sitä enää jatkaa, kertonut naiselle että vaino tietää ja että haluaa jatkaa elämää minun kanssani - mitä muuta hänen pitäisi tehdä? Sylitellä ja silitellä, vatvoa syitä loputtomiin? Eikö tuossa ole syytä ihan tarpeeksi? Tai näin minä ajattelen.
En tunne tällä hetkellä sitä naista kohtaan katkeruutta enkä vihaakaan, mutten myöskään sääli. On tullut aika selkeästi esille, että hän on tiennyt leikkiin ruvetessaan että miehellä on vaimokin. Hän on yhtä lailla osallinen tapahtuneeseen kuin mieskin, ja aika oudolta kuulostaisi jos ei hänelle olisi kertaakaan tullut mieleen että leikissä voi käydä näinkin eikä tilanne ole otollinen hänelle.
Täällä on pohdittu myös, mitä mies on hänelle vakuutellut. Miehen mukaan ei mitään, mutta on käynyt selväksi että ihastusta on ollut, molemmin puolin, mutta ehkäpä tämä nainen on elänyt tunteella enemmän koska tuntuu olevan niin vaikea päästää irti ja luovuttaa. En ihmettele miksi on mieheeni ihastunut, hän on halutessaan erittäin hurmaava - kaikin tavoin. Sitä mä vain ihmettelen, miksi vieläkin pommittelee meitä molempia ja millä oikeudella kyselee asioitamme, eiväthän ne hänelle kuulu eikä kaiketi pidä kuuluakaan. Mies on kertonut ajattelevansa samoin ja on sanonut että haluaisi vain unohtaa tapahtuneen. Tietenkään se ei hetkessä käy, iso asiahan tämä on, suorastaan valtava, mutta se mikä tästä nyt tosiaan erityisen hankalaa ja kivuliastakin tekee, on tuo Söpöliinin jatkuva yhteydenotto. Toivoisin vain että ne loppuvat...
Lapset on huomanneet kireän ilmapiirin ja että olemme molemmat allapäin ja hieman hämmentyneitä. Ollaan sanottu että isu ja äiti ovat riidelleet mutta rakastavat edelleen toisiaan ja koettavat hiljalleen sopia.
Samat ajatukset.
