Täyttä helvettiä olla koulutettu, työssäkäyvä ja tienaava äiti tällä paikkakunnalla!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kylän harakka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voitko sitten referoida ne tulokset, ihan oikeasti kiinnostaa.

Tyypillisen laiskaa mammaporukkaa... jonkun muun pitäisi aina tehdä työt heidän puolestaan.
Aloittajalle vinkkinä, että jos haluat vähentää puheita ja tuota kyttäämistä, niin tee kuten joku tuolla jo neuvoikin ja leivo kerran johonkin myyjäisiin ja mene sinne mukaan. Ole erityisen ystävällinen kaikille ja juttele kaikkien kanssa. Sen jälkeen voit aina keksiä jonkun tekosyyn olla menemättä, kunhan vain muistat mainita että "mieluusti olisin kyllä tullut, mutta kun on kuumetta/työkeikka/lapsi kipeä tms."
 
Koulutustasolla on selvä yhteys vapaa-ajan
harrastuksiin. Osallistuminen on sitä yleisempää,
mitä korkeampi vastaajan koulutustaso
on.
Yleisimpiin vapaa-ajan harrastuksiin
kuuluu liikunta, jota keväällä 1994 kertoi
harrastavansa viikottain yli puolet 15 vuotta
täyttäneistä suomalaisista. Pitkän koulutuksen
saaneet olivat aktiivisempia kuin lyhyemmän
koulutuksen saaneet. Erot olivat
kuitenkin pieniä.
Suurempi ero koulutusryhmien välillä oli
niillä, jotka eivät koskaan harrastaneet liikuntaa.
Perusasteen koulutuksen käyneistä selvästi
suurempi osa ilmoitti harrastamattomuutensa
kuin enemmän koulutusta saaneet.
Myös lukeminen kuuluu suomalaisten
suosimiin vapaa-ajan harrastuksiin. Lähes puolet
lukee säännöllisesti viikottain. Koulutus
vaikutti selvästi lukemisharrastukseen. Aktiivisimpia
kirjan kuluttajia olivat korkea-asteen
tutkinnon suorittaneet. Koulutustasoltaan
alemmissa koulutusryhmissä erot olivat vähäiset.
Perusasteen koulutuksen käyneistä noin
viidennes ilmoitti, ettei harrasta lainkaan lukemista.
Mitä korkeampi koulutustaso on, sitä
pienempi on passiivisten osuus.
Myös erilaisiin kulttuuriharrastuksiin
(esim. konsertit, elokuvat, teatteri, taideharrastukset
jne.) osallistuminen on sitä yleisem
 
Tuollaisen löysin, mutta siinä ei tule ilmi, että koulutetut harrastaisivat jotai hienoa ja kallista, kuten sinä. vaan liikuntaa ja lukemista jonkin verran enemmän kuin vähemmän koulutetut.
 
Uskon, että pikkupaikkakunnilla kyräillään, ja siksi aionkin pysyä sieltä visusti poissa, mutta mulle jäi tästä aloituksesta edelleen keksitty olo, koska ap ei voi kertoa, mistä hän edes tietää, mitä heistä puhutaan kylillä. Siis ei yhden yhtä konkreettista esimerkkiä siitä, miten tämä kyräily olisi tullut ilmi.

Jotkut ihmiset kun on sellaisia, että menevät he minne tahansa, niin aina he tuntevat jonkun paheksuvan katseen selässään... (Huono itsetunto)
 
Pienelle paikkakunnalle muuttaessa mukana taitaa kulkea monesti oletus siitä, että haluaa olla "osa kylää" eikä vain elää oman perheen kesken omaa totuttua reviiriä pitäen. On hienoa, että aiemmat harrastuksesi pysyivät kohtuullisen etäisyyden sisällä ja pystyit niitä jatkamaan.

Mikäli et halua osallistua kylätoimintaan, on se varsin ok. Jokaisella on oikeus jakaa aikansa itselleen rakkaiden asioiden kesken, sillä rajallistahan se aikaparka on. Kyläläisten nuiveus ei taida johtua teidän ominaisuuksistanne vaan siitä, että kylällä on tullut olo siitä, ettet halua olla yksi heistä. Ottaisin tuon jonkinlaisena yhteisöllisenä pettymyksenä. Mikäli haluaisit suopeamman ilmapiirin itseäsi kohtaan, hymyilisin paljon ja vaihtaisin pari puheliaan ystävällistä sanaa esim. kauppareissulla aina kun mahdollista. Saattaisin myös sivulauseessa mainita, miten ihana asuinpaikka on ja miten se on vielä niin ihanalla paikallakin, kun pystyi vielä jatkamaan vanhoja rakkaita harrastuksia. Ilmaise inhimillistä puoltasi, jotta tunne etäisyyden pidosta vähenee. Jos kylällä on jotkut kekkerit, käväiskää siellä perheenne kanssa, mikäli suinkin ehditte. Osta myyjäisistä joku tiikerikakku ja hihkaise maksaessasi, miten ihanaa on, kun tuommoisenkin lapsuuden suosikin löysit! Älä kuitenkaan lankea liiallisuuksiin, sillä maalaiset haistaa teennäisyyden kilsojen päähän. Kyllä ne teille vielä lämpenee. :)
 
Voitko sitten referoida ne tulokset, ihan oikeasti kiinnostaa.

No, tohtorina ymmärtänet, että en voi, koska en tosiaan muista muuta kuin sen, että olen joskus jotain tuollaista lukenut ja en jaksa todellakaan alkaa etsiä. Tohtorina osaat todennäköisesti käyttää erilaisia tietokantoja ja etsiä sieltä erilaisilla hakusanoilla, jos kiinnostaa.

Ja keskiarvoja ja erilaisia hajontalukuja tietystä perusjoukosta nuo tutkimustulokset ovat (kuten varmaan tiedätkin), joten varmaan löytyy myös muita puutarhanhoitoa harrastavia tohtoreita.

Jännä, että akateemiset ihmiset ei osaa itse etsiä tietoa;)
 
Niin, jokainen tietänee parhaiten ajankäyttönsä. Mulla ei oikein liikene aikaa naapuruston mammoille, koska mieluummin lähden pitkäaikaiseen, rakkaaseen harrastukseeni kuin leivon myyjäisiin. Se on elämää se. Mutta onko se, että ei jaa elämäänsä naapureiden kanssa, syy kyräillä? Luulisi ihmisten ymmärtävän, että jokainen elääm omaa elämäänsä ja käyttää aikansa miten parhaaksi katsoo ja aina ei aika riitä.

En pidä itseäni tärkeänä ja en ajattele niin, että yhdessätekeminen väärässä paikassa asuvan kanssa ei nappaa. Tuollainen yhdessätekeminen ylipäänsä vain ei ole mun juttu. Sitä muiden on vaikea kai ymmärtää, kuten ilmeisesti sinunkin.

Onko tosiaan niin, että tullakseen kohdelluksi asiallisesti ei saa elää omaa elämää, vaan pitää osallistua kaikkeen ja jakaa elämänsä kaikkien kanssa?

Ei. Tosi ikävä tilanne, jos paikallisten käyttäytyminen on epäasiallista ja haittaa elämänlaatuasi. Kyllä pitäisi aikuisille ihmisillä olla sen verran itsetuntoa, että elää omaa elämää eikä häiriköi toisia.
 
Niin, jokainen tietänee parhaiten ajankäyttönsä. Mulla ei oikein liikene aikaa naapuruston mammoille, koska mieluummin lähden pitkäaikaiseen, rakkaaseen harrastukseeni kuin leivon myyjäisiin. Se on elämää se. Mutta onko se, että ei jaa elämäänsä naapureiden kanssa, syy kyräillä? Luulisi ihmisten ymmärtävän, että jokainen elääm omaa elämäänsä ja käyttää aikansa miten parhaaksi katsoo ja aina ei aika riitä.

En pidä itseäni tärkeänä ja en ajattele niin, että yhdessätekeminen väärässä paikassa asuvan kanssa ei nappaa. Tuollainen yhdessätekeminen ylipäänsä vain ei ole mun juttu. Sitä muiden on vaikea kai ymmärtää, kuten ilmeisesti sinunkin.

Onko tosiaan niin, että tullakseen kohdelluksi asiallisesti ei saa elää omaa elämää, vaan pitää osallistua kaikkeen ja jakaa elämänsä kaikkien kanssa?

Enpäusko, että ongelmana kohdallasi on se, että et leivo myyjäisiin pullaa. Kokeile ihan vaan ystävällisiä hymyjä, tervehtimistä ja jopa kuulumisten vaihtoa sopivan tilaisuuden tullen parilla sanalla. Sívistynyt ihminen pystyy siihen, eikä aika ole ongelma, koska tuollainen ei vie aikaa.

Muuten, mistä ihmeestä revit tuon kommenttisi koskien sitä, että minä en ymmärrä yhdessäolemisen olevan "sun juttu"? Taidat ihan oikeasti olla ennakkoluuloinen ja lisäksi vielä riidanhaluinen ihminen?

Mulla ei ole tähän ketjuun enempää ainakaan mitään asiallista sanottavaa. Halveksu mun puolestani maalaisduunareita, jos siitä tulee hyvä olo sulle. Kukin tyylilllän.
 
[QUOTE="silvia";23202681]Tuollaisen löysin, mutta siinä ei tule ilmi, että koulutetut harrastaisivat jotai hienoa ja kallista, kuten sinä. vaan liikuntaa ja lukemista jonkin verran enemmän kuin vähemmän koulutetut.[/QUOTE]

Öh... Tuota en tainnut nyt sanoa, että harrastan jotain hienoa ja kallista, vaan sanoin, että _kyläläisten mielestä_ harrastukseni ovat hienoa ja kallista. Täällä kun on tarjolla lähinnä lenkkipolku, leivontakerho ja ryhtijumppa. Käyn kaupungissa aikidotunneilla. Se siitä, voihan se tietty jonkun mielestä ollakin hienoa jos niin tykkää ajatella. Minusta se on vain harrastus siinä missä muukin, vaikka sitä varten pitääkin kaupunkiin asti ajaa.

Vielä vähemmän sanoin, että tutkimustulokset antaisivat tietoa harrastuksen laadusta, kun puhuimme nyt vain siitä, että onko korrelaatiota koulutustason ja mielenkiinnonkohteiden välillä, yleisesti. Kantaa ei otettu mihinkään muuhun, joten eipä vääristellä:)

Ja tutkimuksiahan nyt on pilvin pimein jos jaksaa lukea.
 
Mä en ollenkaan ihmettele, että se elämä esittäytyy "helvettinä", jos oma asennoituminen mättää noin pahasti. Kun alkuasetelmat ovat jo sellaiset, että ketuttaa ihan sikana pikku kylänpahanen, jonka "kaikki" asukkaat ovat alikoulutettuja ja umpimaalaistolloja, niin onhan siitä suosta aika hemmetin hankala mitään ammentaa. Edes sitä hiuksen hienoista pientä yritystä antaa itseään tykö muille kyläläisille...

Mitä ihmettä sitten valitat? Itse olet näemmä tiukat rajasi vetänyt, ja kyllä mä en ihmeenä sitä pidä, että pienessä paikassa sitten katsellaankin kyräilevästi, kun suuresta maailmasta tullaan sen mahtavan koulutuksen suomin moukkamaisin käytöstavoin kyykyttämään landepaukkuja. Lapsellista. Mistä se on sulta pois, jos suot ohimennessäs muutaman kohteliaan sanan niille parjatuille kotiäideille? Eihän sitä tarvii kylki kylessä kaveerata, mutta hyvä olisi, jos olisi edes jotenkin "hyvän päivän tuttu" - tekemisissä kuitenkin joudutte olemaan tavalla tai toisella. Ja helpottaa huomattavasti tuota "kyräilyn" tasoakin, mikäli nyt siitä edes eroon haluaakaan -jotenkin vaikuttaa siltä, että salaa kuitenkin tykkäät siitä, että elämäänne "muka" seurataan, kun sieltä "suuresta ja mahtavasta" nyt alennuitte maalle siirtymään...

Toivon tosiaan, ettei teille tule sellaista tarvetta, jolloin kyläläisten apu olisi enemmän kuin tervetullutta. Silloin siinä tilanteessa, yksinäisenä ja omaehtoisesti syrjäytyneenä, saat vain katsoa peiliin. Paha vain, että yleensä tällaisissa "viisauden hylkäämissä kyläpahasissa" on tuo yhteisöllisyys ja se sosiaalisuus avunantoineen niin - no jos ei verissä, niin hyvin imeytynyt normaaliin käytöstapaan kuuluvaksi - ihmisessä kiinni, että nämä tavalliset ihmispoloiset varmasti tulevat tyrkyttämään apuaan...osaatko silloin siinä tilanteessa koulutettuna, työssäkäyvänä ja tienaavana sanoa pyyteettömästi ja sitä tarkoittaen - "kiitos"...?

Voimia toivon sinulle valitsemallasi tielläsi, se ei todellakaan tule olemaan helppoa noilla eväillä :hug:.
 
[QUOTE="äiti";23202726]Enpäusko, että ongelmana kohdallasi on se, että et leivo myyjäisiin pullaa. Kokeile ihan vaan ystävällisiä hymyjä, tervehtimistä ja jopa kuulumisten vaihtoa sopivan tilaisuuden tullen parilla sanalla. Sívistynyt ihminen pystyy siihen, eikä aika ole ongelma, koska tuollainen ei vie aikaa.

Muuten, mistä ihmeestä revit tuon kommenttisi koskien sitä, että minä en ymmärrä yhdessäolemisen olevan "sun juttu"? Taidat ihan oikeasti olla ennakkoluuloinen ja lisäksi vielä riidanhaluinen ihminen?

Mulla ei ole tähän ketjuun enempää ainakaan mitään asiallista sanottavaa. Halveksu mun puolestani maalaisduunareita, jos siitä tulee hyvä olo sulle. Kukin tyylilllän.[/QUOTE]

Juu, aina yritän olla ystävällinen ja vaihtaa muutaman sanan, kun kylällä esim. kaupassa liikumme. Tokihan nyt peruskohteliaisuutta ja sosiaalisuutta pitää olla. Se ei vain tunnu riittävän, kun en käytä aikaani samalla tavalla kuin muut.

Ja voihan nyt hyvänen aika sentään: edelleen korostan, että en ole halveksunut ketään, koulutustaso nyt oli lähinnä taustaa esim.erilaiselle ajankäytölle, joka nyt on vain fakta. Mun päivä ei lopu aina klo 16, jonka jälkeen ei tarvitse enää töitä ajatella. Monella täällä on toisin.

Niin, ja ehkä juuri tuosta revin sen, että et ymmärrä, kun et nyt ilmeisesti ymmärrä sitäkään, että en halveksu ketään.
 
Siis öö.. Jos et ole missään tekemisissä paikkakunnan ihmisten kanssa, MISTÄ tiedät, että he juoruilevat ja kyräilevät? Onko teillä sukulaisia tai ennestään tuttuja henkilöitä siellä?

Pienellä paikkakunnalla on oletus, että muuttajat haluavat tulla osaksi kylää. Ja kyllä, siihen kuuluu nimenomaan kiinnostus toisten asioihin ja spekulointi asioilla. Ja se ei tarkoita pahansuopaisuutta ja kyräilyä. Ehkä kannattaisi ottaa positiivisempi asenne ja unohtaa "luokkaerot", niin pääset sisälle kylän tapoihin. Kai otitte selvää pienten paikkakuntien kulttuurista ENNEN muuttoa?
 
[QUOTE="vieras";23202782]

Pienellä paikkakunnalla on oletus, että muuttajat haluavat tulla osaksi kylää. Ja kyllä, siihen kuuluu nimenomaan kiinnostus toisten asioihin ja spekulointi asioilla. Ja se ei tarkoita pahansuopaisuutta ja kyräilyä. Ehkä kannattaisi ottaa positiivisempi asenne ja unohtaa "luokkaerot", niin pääset sisälle kylän tapoihin. Kai otitte selvää pienten paikkakuntien kulttuurista ENNEN muuttoa?[/QUOTE]
Paikallisten ja muuttajien odotukset eivät aina kohtaa. Tunnen useampiakin ihmisiä, jotka haaveilevat muutosta maalle juuri siksi, että ei ole naapureita lähellä eikä tarvitse olla naapureiden kanssa tekemisissä. Kutsuvat sitä unelmaansa maaseudun rauhaksi.
 
[QUOTE="Vilukissa";23202760]Mä en ollenkaan ihmettele, että se elämä esittäytyy "helvettinä", jos oma asennoituminen mättää noin pahasti. Kun alkuasetelmat ovat jo sellaiset, että ketuttaa ihan sikana pikku kylänpahanen, jonka "kaikki" asukkaat ovat alikoulutettuja ja umpimaalaistolloja, niin onhan siitä suosta aika hemmetin hankala mitään ammentaa. Edes sitä hiuksen hienoista pientä yritystä antaa itseään tykö muille kyläläisille...

Mitä ihmettä sitten valitat? Itse olet näemmä tiukat rajasi vetänyt, ja kyllä mä en ihmeenä sitä pidä, että pienessä paikassa sitten katsellaankin kyräilevästi, kun suuresta maailmasta tullaan sen mahtavan koulutuksen suomin moukkamaisin käytöstavoin kyykyttämään landepaukkuja. Lapsellista. Mistä se on sulta pois, jos suot ohimennessäs muutaman kohteliaan sanan niille parjatuille kotiäideille? Eihän sitä tarvii kylki kylessä kaveerata, mutta hyvä olisi, jos olisi edes jotenkin "hyvän päivän tuttu" - tekemisissä kuitenkin joudutte olemaan tavalla tai toisella. Ja helpottaa huomattavasti tuota "kyräilyn" tasoakin, mikäli nyt siitä edes eroon haluaakaan -jotenkin vaikuttaa siltä, että salaa kuitenkin tykkäät siitä, että elämäänne "muka" seurataan, kun sieltä "suuresta ja mahtavasta" nyt alennuitte maalle siirtymään...

Toivon tosiaan, ettei teille tule sellaista tarvetta, jolloin kyläläisten apu olisi enemmän kuin tervetullutta. Silloin siinä tilanteessa, yksinäisenä ja omaehtoisesti syrjäytyneenä, saat vain katsoa peiliin. Paha vain, että yleensä tällaisissa "viisauden hylkäämissä kyläpahasissa" on tuo yhteisöllisyys ja se sosiaalisuus avunantoineen niin - no jos ei verissä, niin hyvin imeytynyt normaaliin käytöstapaan kuuluvaksi - ihmisessä kiinni, että nämä tavalliset ihmispoloiset varmasti tulevat tyrkyttämään apuaan...osaatko silloin siinä tilanteessa koulutettuna, työssäkäyvänä ja tienaavana sanoa pyyteettömästi ja sitä tarkoittaen - "kiitos"...?

Voimia toivon sinulle valitsemallasi tielläsi, se ei todellakaan tule olemaan helppoa noilla eväillä :hug:.[/QUOTE]

Nyt ei voi enää kuin nauraa. Voiko tämä palsta olla tottakaan, kun mikään ei mene jakeluun ja johtopäätöksiä vedetään, vaikka ei edes ole tietoa pohjalla:D:D

Kerroinko nyt siis jossain vaiheessa, että olisin tullut sillä asenteella, että oi kumartakaa minua, koulutettua? Ja että en vaihtaisi muutamaa sanaa esim.kaupassa tai osaisi peruskohteliaisuutta? Ja että ylipäänsä halveksuisin muiden tapaa elää? Kyse ei nyt ollut siitä, mutta ymmärrän, että on mukava ymmärtää tahallaan väärin.

Totta hemmetissä mä osaan käyttäytä normaalisti ja kommunikoida jokapäiväisissä tilanteissa. Luehan uudelleen mun aloitus.
 
Paikallisten ja muuttajien odotukset eivät aina kohtaa. Tunnen useampiakin ihmisiä, jotka haaveilevat muutosta maalle juuri siksi, että ei ole naapureita lähellä eikä tarvitse olla naapureiden kanssa tekemisissä. Kutsuvat sitä unelmaansa maaseudun rauhaksi.

??? Eli maaseudun täytyy muuttua sinne muuttavien mielen mukaiseksi? Jokaisella paikkakunnalla on olemassa kulttuurinsa, jonka muuttajien täytyy ottaa huomioon. Ei toki tarvitse muuttaa omaa käytöstään, jos ei halua, mutta ei voi ärsyyntyäkään.
 
[QUOTE="vieras";23202836]??? Eli maaseudun täytyy muuttua sinne muuttavien mielen mukaiseksi? Jokaisella paikkakunnalla on olemassa kulttuurinsa, jonka muuttajien täytyy ottaa huomioon. Ei toki tarvitse muuttaa omaa käytöstään, jos ei halua, mutta ei voi ärsyyntyäkään.[/QUOTE]

Ei tarvitse muuttua vaan ihmisillä on epärealistisia odotuksia maalle muutosta. Ja sitten petytään, kun unelmat eivät toteudukaan.
 
[QUOTE="vieras";23202782]Siis öö.. Jos et ole missään tekemisissä paikkakunnan ihmisten kanssa, MISTÄ tiedät, että he juoruilevat ja kyräilevät? Onko teillä sukulaisia tai ennestään tuttuja henkilöitä siellä?

Pienellä paikkakunnalla on oletus, että muuttajat haluavat tulla osaksi kylää. Ja kyllä, siihen kuuluu nimenomaan kiinnostus toisten asioihin ja spekulointi asioilla. Ja se ei tarkoita pahansuopaisuutta ja kyräilyä. Ehkä kannattaisi ottaa positiivisempi asenne ja unohtaa "luokkaerot", niin pääset sisälle kylän tapoihin. Kai otitte selvää pienten paikkakuntien kulttuurista ENNEN muuttoa?[/QUOTE]

No esim. siitä, että asioidessani muutamissa paikoissa, virkailijat ja jopa jonottavat asiakkaat tiesivät aika paljon asioita ja selkeästi huomasi, että asioista on puhuttu. Meillä on muutama sukulainen paikkakunnalla ja eräs tuttu on paljon tekemisissä kyläläisten kanssa työnsä puolesta.

Ja edelleenkin, en sanonut, että en olisi missään tekemisissä heidän kanssaan. Tokihan nyt kaupassa käyn ja joskus pankissa. En vietä aikaani heidän kanssaan, muotoillaan nyt näin.
 
No esim. siitä, että asioidessani muutamissa paikoissa, virkailijat ja jopa jonottavat asiakkaat tiesivät aika paljon asioita ja selkeästi huomasi, että asioista on puhuttu. Meillä on muutama sukulainen paikkakunnalla ja eräs tuttu on paljon tekemisissä kyläläisten kanssa työnsä puolesta.

Ja edelleenkin, en sanonut, että en olisi missään tekemisissä heidän kanssaan. Tokihan nyt kaupassa käyn ja joskus pankissa. En vietä aikaani heidän kanssaan, muotoillaan nyt näin.

Minkälaiset odotukset sinulla oli maalle muutosta? Ilmeisesti et ymmärrä pienen paikkakunnan toimintatapoja lainkaan. Se, että asioistanne tiedetään, ei ole kyräilemistä ym, vaan ihan normaalia ja sitä pidetään välittämisenä. Tuo asia on vain hyväksyttävä maalla asuessa.
 
[QUOTE="vieras";23202652]Ymmärrän tilannettasi paremmin kuin hyvin. Muutimme miehen kanssa isommasta kaupungista minun työpaikan perässä hikiselle, alle 3000 asukkaan paikkakunnalle. Tutustuin hyvin työkavereihini, jotka olivat tulleet muualta Suomesta ja osa on edelleen viidentoista vuoden jälkeen ystäviäni.

Vaikka osallistuin aktiivisesti tapahtumiin ja esim. kansalaisopistoon kursseille ja jumppakerhoihin ja -LUOJANI - yritin tutustua ihmisiin, en päässyt koskaan tutustumaan varsinaisiin "alkuasukkaisiin". Jutut ja huhut liikkuivat kyllä valonnopeudella. Huvittavinta oli kun menin tutustumaan esikoisen kanssa tulevaan päiväkotiin, oli täysin minulle tuntemattomalla ihmisellä tieto siitä kuka olen, mistä tulen ja mitä olen ammatiltani (ammatti ei ole sama, mitä tein kylällä työkseni). Eli jonkun edellä olleen kommentti Pohjois-Savon pienistä kunnista pitää paikkansa![/QUOTE]
Melkein sama kohtalo täällä, sillä erotuksella että mieheni on maanviljelijä ja kunnassa ei ole mitään teollisuutta. Itse käyn työssä naapurikaupungissa, josta olen kotoisin ja olen keskittänyt kaiken kodin ulkopuolisen seuraelämäni muutaman vuoden kokeilun jälkeen sinne. Myös lapsemme tulevat käymään koulunsa kaupungissa, eivät tässä patriarkaalisessa kunnassa, jossa miehenikin on housuton vätys kun ei ole ottanut naistaan nimelleen, laittanut navettaan ja siittänyt yhtään poikalasta sukuansa jatkamaan.
 
:D - no nauretaanpa sitten tahoillamme toisillemme! Mutta sellaisen kuvan sinusta aloituksesi perusteella saa vain, että olet nostanut itsesi jalustalle, jolle ei kelpaa paikkakunnan tarjoamat tavat millään muotoa. Erikoiseksi koen myös sen, että sä tosiaan kuvittelet, että elämääsi seurataan ja kyräillään - ikään kuin kyläläisillä ei muuta tekemistä olisikaan. Kuvitelma on aivan muuta kuin se totuus ;)...ei, et ole kyläyhteisösi puheenaihe n:o 1. Moukkamaisen kuvan sinusta valitettavasti saa, ja jollain tapaa myös yksinäisenkin, minkä takia varmaan sitten myös sinä halukkaasti ymmärrät paikalliset ihmiset kyräileviksi ja teitä väärin ymmärtäviksi. Edelleenkin - katsominen omaan peiliin tekisi terää tuossakin asiassa :). Sopeutuminen vie aikansa, mutta sitä niin helpottaa se oma lähestymistapa...
 
Muutimme pari vuotta sitten pieneen kylään ja tiedän, että meistäkin varmasti puhutaan paljon. Ap:sta eroan kuitenkin todella paljon siinä, ettei asia voisi minua vähempää kiinnostaa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kylän harakka;23202164:
Muutettiin vuodenvaihteessa uudelle paikkakunnalle miehen työn perässä. Itse käyn töissä lähikunnassa ja teen jatko-opintoja. Inhoan tätä paikkaa jo nyt. Muutaman tuhannen asukkaan kunta, pienet piirit ja kamalaa kyräilyä.

Eroamme miehen kanssa peruspaikkakuntalaisita monella tavalla. Olemme nuoria ja paljon koulutetumpia ja parempituloisia verrattuna muihin samanikäisiin asukkaisiin. Harrastamme paljon "trendikkäitä" (ainakin paikkakuntalaisten mielestä) liikuntamuotoja ja muutenkin elämme sellaista elämää, että se jotenkin hämmästyttävällä tavalla ärsyttää muita ihmisiä. Lähinnä ehkä siksi, että meillä, varsinkin mulla, on paljon paikkakunnan ulkopuolista elämää, enkä notku rattaiden kanssa kylän raitilla tai kahvilla, en harrasta myyjäisiä tai perhekahvilaa.

Meillä on 1,5-vuotias poika, joka on hoidossa osan ajasta ja osan miehen kanssa kotona. Meillä on mm. kuulemma roolit päälaellaan, kun mies on lapsen kanssa. Mies nähtiin kerran rattaiden kanssa arkena kylänraitilla, kaupassa ja kahvilla päivää viettämässä, niin seuraavaksi juoruttiinkin jo, että mulla on mielenterveysongelmia, kun olen sysännyt lapsen miehelle, joka nyt joutuu hoitamaan. Sitten selvisi, että käyn töissä ja sitten kauhisteltiin työnjakoa lisää.

Suurin osan paikan samanikäisistä naisista ovat kotiäiteinä ja matalammin koulutettuja (enkä nyt ivaa tai arvostele millään tavalla, totean vain), joten myös kiinnostuksenkohteet ovat erilaiset. Olen ilmeisen outo tapaus tällä kylällä.

Minua pidetään ylpeänä, kun en jaksa osallistua kylän naisten leipomis, kutomis- ja lastenhoitotalkoisiin, mammakerhoihin. Ihan siksi, että työssäkäyvänä ihmisenä mä en jaksa päivän jälkeen osallistua, joskus on myös tuotava töitä kotiin ja vapaa-ajallani olen mielelläni perheen kanssa tai käyn omissa harrastuksissani. Vapaa-aikaa on niin vähän, että käytän sen ihan surutta perheen jälkeen ihan omiin juttuihin.

Olemme yrittäneet olla ihmisille kohteliaita ja mukavia, emmekä tuo itseämme esiin. Elämme vain eri tavalla. Jotenkin tuntuu, että täällä on jääty ainakin sata vuotta ajasta jälkeen, kun tätä touhua seuraa. Tuli pitkä ja sekava kirjoitus ja nuo nyt olivat vain pari esimerkkiä. Yleisilmapiiri on kamala ja suvaitsematon. Jokaista liikettä, kauppaostosta, pankkiautomaatilla käyntiä, uutta vaatekertaa jne. kytätään ja arvioidaan. Kyllästyttää.

Missäs tämmöisä kuspäitä kasvaa? Minäminäminä.....
 
[QUOTE="vieras";23202874]Minkälaiset odotukset sinulla oli maalle muutosta? Ilmeisesti et ymmärrä pienen paikkakunnan toimintatapoja lainkaan. Se, että asioistanne tiedetään, ei ole kyräilemistä ym, vaan ihan normaalia ja sitä pidetään välittämisenä. Tuo asia on vain hyväksyttävä maalla asuessa.[/QUOTE]

Ehkä mulla oli väärät odotukset. Enpä mä juuri ihmeempiä ajatellut, lähinnä kuvittelin, että saamme jatkaa arkeamme ihan normaalisti, kuten kaupungissakin. Meidän tapamme elää ei tosiaan ole niin yhteisollinen. Meillä on työt ja vapaa-ajan sitten käyttää mieluiten perheen kesken olemiseen tai muihin "entisen elämän" juttuihin (ystävät, vanhemmat), harrastuksiin.

Ymmärrän, että osa on ihan normaalia tiedon kulkua ja leviää kun ihmiset normaalisti juttelevat asioista, mutta mielestäni ei ole kovin normaalia esittää puskaradion kautta, että minä olen mielenvikainen ja isän pitää yrittää pitää arkea kasassa. Kyllä tuo menee jo ilkeilyn ja pahansuovan juoruilun piikkiin, vai mitä luulet?

On ihan eri asia, että tieto kulkee esim. uuden auton hankinnasta tai siitä, missä olemme liikkuneet kuin levittää ilkeähenkisiä JUORUJA.
 

Yhteistyössä