Te joiden mielestä on niin helppoa tehdä lapsen kanssa kaikkea

[tupline äiti]

Mulla on 1,5v vanhat kaksoset, ja molemmat jos ottaa mukaan on ihan järkyttävää tappelua kauppareissu. Mutta jos vaan toisen, se on kyllä todella helppoa ja leppoisaa. Nauttivat saamastaan erityishuomiosta ja katselevat kiinnostuneina kaupoilla ihmisiä ja tavaroita.

 

[ap]

Noista vinkeistä, meillä lapsi on aina ollut kiinnostunut leluistaan. Alle 2vee:n sai paikalleen tekemällä vaikka junaradan tai tuomalla kasan palapelejä nenän eteen. Tai kirjan.

Sun täytyy siis löytää joku muukin kiinnostuksen kohde kuin se televisio. Luulisi että joku sellainen löytyisi? Ilmeisesti ei paljon leiki leluilla / itsekseen tms?

Kyllä toisinaan tutkii ja leikkii leluillaan, mutta hyvin ailahtelevaa on kiinnostus. Eli kun äiti menee jonnekin tekemään jotain "kiinnostavaa", ei lelut enää tosiaankaan kiinnosta. Ei myöskään auta, vaikka annan oman kattilan ja kauhan lattialle, ehkä max. minuutin niitä tutkii ja sitten alkaa taas se kaappien availu, tyhjentäminen.. ei auta sekään pitkäksi aikaa että antaa jotain kurkun paloja, porkkanaa tms. ruuanlaiton lomassa.

Siis saan mä ne ruuat tehtyä, mutta aikamoista stressiä se on toisinaan. Verenpaine nousee.

 

[Repa]

No meillä ei tosiaan ollut kauheen helppoa liikkua sillon kun poika oli vauva...ja mulla tosiaan vain yksi lapsi ja vaikeinta oli silloin kun oli vastasyntynyt.
Tai sanotaan et ei kovin miellyttävää... menihän se sinne minne vaunuissa kärräs...mutta kun huusi käytännössä jatkuvasti jollei pitänyt sylissä ja hemputtanut...vaunuissa ei viihtynyt jollei liikkuneet ja nukkunut. Autoo mulla ei ollutkaan käytettävissä.
Kyllähän miä pojan kanssa menin,muuten olis hajonnu pää...mut ei se mitenkään kivaa ollut kun ei kahviakaan voinut juoda kunnolla kun toista piti hyppyyttää jatkuvasti.
Myöhemmin alko sit kiukkuaminen bussissa jne... mikä tekee matkaamisesta useasti vähempi nautinnollista...mut silti oon tunkenu meidät kerhoihin ja muskareihin kun ei jaksa kotonakaan jumittaa.
Haluis olla sylissä jatkuvasti...ruokaalaittaessa laitan seisomaan tuolille et näkee mitä teen jne...mut en sanois et sekään helppoo aina on.
suihkussa ja vessassa käyn ovi auki.

On sellasia päivä et homma menee nappiin ja niitä kun pinna naksahtaa just ja vannon et en liiku mihinkään enää koskaan...mut aina kuitenkin sit meen Saa nähä mitä sit on kun ja jos toinen lapsi joskus saadaan....
Mut sen sanon et vaikka meilläkin on aina pakon eestä liikuttu joka paikkaan pienestä pitäen,niin ei toi nyt mitenkään hirveesti ole "tottunut siihen"... luulen et se on lapsesta kiinni kuinka helppoa..ja asenteesta varmaan myös =)

 

[Keittiönoita]

Jos 2 v ei tee juuri muuta kuin tuhoaa ympäristöään, viettäisin päivät mahdollisimman paljon jossain ulkona, missä lapsi saa purkaa energiaansa ja ostaisin kaupasta ruuaksi eineksiä. Keskittyisin siis ensisijaisesti kasvattamaan lapsen sellaiseksi, ettei ole jatkuvasti tuhoamassa kaikkea.

 

[ap]

Ja lähes kaikissa kaapeissa on lapsilukot, mutta en voi tyhjentää joka paikkaa lapsen takia. Menee rämpyttämään patteria (termostaattia) vaikka jos ei muuta käsiinsä saa. Käydään kerhoissa ja ulkoillaan, siellä menee aina hienosti. Lapsi on haltioissaan ikäisestään seurasta ja vieraista ihmisistä. Mutta kotona se on tuollaista suurimman osan ajasta, eli hankalaa on tehdä asioita. Ja sitten toisessa ketjussa toiset suunnilleen naureskelee, että miten voi olla vaikeaa tehdä asioita lasten kanssa, niin kyllä mulla on vaikeuksia ainakin siinä mielessä, että tulee stressi ja tuntuu vaikealta.

 

[ap]

Enkä kuitenkaan sanoisi siis, että meillä on "adhd-tapaus", vaan vain utelias, vilkas ja paljon aktiviteettia kaipaava. Ulkona menee hienosti, kerhoissa ja kaupoilla myös. Kotona hankalaa .Kiitos muuten tähän asti tulleista vinkeistä . Taidan kyllä luovuttaa tuon "alusta asti kaikki ruoka itse"-ideologian kanssa, jospa arjesta tulisi mukavampaa...

 

[Nalkuttava Talonmies]

Nyt tuli mieleen, että totteleeko se lapsi yhtään puhetta? Siis kun täystuholta kuulostaa? Sitä varmaan kannattaa harjoitella lapsen kanssa. En tarkoita nyt, että vanhemmat ovat epäonnistuneita, mutta kyllä tuon ikäisen kanssa voi sitä rajoja ja kieltoja alkaa tiukemmin opettelemaan. Ihan varmasti.

Keittiönoidan sanoissa on kyllä järkeä, sillä itsekin tiedän miten riiviöksi oma mukula muuttuu, jos ei ulkona ole mehuja ajettu pois...

 

[Pesky Pixie]

No on se musta helpompaa lähteä ulos kuin kököttää sisällä koko päivän.

 

[Fleur de la Cour]

Olin kotiäiti ja lähes aina yksin kotona kun mies oli töissä, ylitöissä ja työmatkoilla varsin usein sekä pelasi vielä melko aktiivisesti tuohon aikaan kun lapsemme oli parivuotias. Enhän olis päässyt juuri mihinkään jos en ois lapsen kanssa kulkenut eikä se minusta niin kovin kauheaa ollut. Lapseni on jaksanut vaikka mitä sellaista mitä ei muka pienet lapset jaksa eikä pysty. Nykyään kun esimurkkuikä on aluillaan niin ei paljoa viitsi tuon kanssa kulkea missään kun naama on aina väärinpuolin.. Että pienet lapset ja pienet murheet, kuten joku viisas on joskus sanonut!

 

[Timangi-]

Muiden juttuja sen kommin lukematta.

Mä koen, että lasten kanssa on aina ollut helppo liikkua, jopa silloin kun olivat pieniä(eka-toka väliä 1v5kk, eka-vika väliä 5v2kk) Helsingissä asuttiin kun oli kaksi ekaa eikä omistettu autoa.

 

[Keittiönoita]

No on se musta helpompaa lähteä ulos kuin kököttää sisällä koko päivän.

Samaa sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, jolla 6 lasta ja niistä neljä peräkkäin alle vuoden välein. Toinen niistä vanhemmista lapsista kehitysvammainen. Ja yh-äiti kyseessä. Kun lapset saa ulkona purkaa energiansa, niiden ei tarvitse tehdä sitä enää kotona.

 

[Pesky Pixie]

No on se musta helpompaa lähteä ulos kuin kököttää sisällä koko päivän.

Samaa sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, jolla 6 lasta ja niistä neljä peräkkäin alle vuoden välein. Toinen niistä vanhemmista lapsista kehitysvammainen. Ja yh-äiti kyseessä. Kun lapset saa ulkona purkaa energiansa, niiden ei tarvitse tehdä sitä enää kotona.

Joo, näin se mullakin on ollut. Moni ihmettelee, että miten mä jaksan raahata lapsia kaiken maailman harrastuksiin, ulkoilemaan ja kerhoihin. No, täällä mulla vasta pää hajoaa. Mä olen NIIN huono äiti etten mä jaksa lapsiani katsoa neljän seinän sisällä yksinäni 24/7. Eikä tässä tieten vaihtoehtojakaan ole paljon. Kukaan muu ei niitä ulos vie kuin minä.