Te, kenellä monta lasta

[vieras]

Kun minulla oli vain yksi pieni lapsi, mietin, miten jotkut vanhemmat eivät jaksa tehdä sitä eikä tätä, on muka niin pieni homma esim. kuulustella läksyt ym jutut.

Mutta kun vanhemmuutta on kestänyt jo kauemmin, sitä kaipaa niin helkutisti jo omaa aikaakin joskus, tuntuu tosi isolta työltä se, että lapsi tarvitsee koko ajan apua ja tukea läksyihin ym. ja joskus on niiiin masentunut siitä, että ei tämä tästä koskaan helpota. Ihan täysipäiväistä työtä tämä lastenhoito. Ihan sama minkäikäisiä, omaa aikaa ei vain ole näköpiirissä.

Miten te, joilla monta lasta, jaksatte vielä kouluiässä tukea kaikkia? Minä epäilen, että kun esikoisen kanssa jo tuntuu kivireen perässä vetämiseltä, kuunnella lukuläksyt, kysellä kertotaulut, myöhemmin kielten sanat ym. huolehtia siitä, että joka liikuntatunnilla on asianmukaiset varusteet, huolehtia kaikesta. Lisäksi hoidettavana tietysti pienempi lapsi, tehtävä ruoat siivoukset ym. siis tämä on täyttä työtä. Siis epäilen, että kuopuksen kanssa on vielä takkuisempaa. Saa pärjätä itse läksyjensä kanssa.

Jotenkin sitä kuvitteli silloin kun oli yksi pieni lapsi, että tämä on nyt sitä aikaa, kun lapsista on työtä, mutta kun se ei mene niin. Aivan yhtä paljon noista isommista on työtä, tai sitten se tuntuu siltä, kun sitä on jo paljon väsyneempi, kun ei jaksaisi enää samalla tavalla, kuin silloin kun se työ oli vasta alkanut.

Milloin minä saan tehdä juttuja, joista minä pidän? Sitten eläkkeelläkö? En vain arvannut, että tämä on tällaista. vauvat ja taaperot jaksaa hoitaa, ja kuuluu asiaan olla aina läsnä, ja itse asiassa eniten vapaa-aikaa oli tietysti esikoisen äitiysloma-aikana, sen jälkeen työmäärä on vain kasvanut.

 

[Villi viisikko]

Meidän viisikon ikähaarukka on 6kk-15v.

Kyllä ne tässä menevät, jokaiselle riittää aikaa.
Omaa aikaa on sitten iltasella lasten nukkuessa, meillä on iso ikäero kahdesta vanhemmasta kolmanteen, ja kyllä siinä välissä jäi jo ihan kivasti omaa aikaa myös muulloin kun illalla. Ikäeroa kakkosta kolmoseen vajaa 9v.

 

[hertta]

Mä kyllä nautinkin tuollaisten kymmenvuotiaidenkin kanssa olla. Tehdään hauskoja juttuja yhdessä. Tykkään heistä ihan ihmisinäkin ja omina persooninaan ja saan heidän kanssaan olemisesta voimaa. Ehkä voit välilä tehdä lastesi kanssa sellaisia hassuja ja hullunkurisia juttuja, joista kaikki tykkäätte? Silloin suhde ei ole aina vain sitä hoivaamista ja arjen askareita.

Järkkää väkisin sitä omaa aikaa. Onko lasten isä kuvioissa? Tavalla toisella joko hän tai joku muu vaan hoitamaan lapsia ja ryhdyt sännöllisesti käymään jumpassa, leffassa, ystävän luona, viikonloppumatkalla, jne. joko itseksesi tai ystävän tai kumppanin kanssa. Yritä saada sitä tasapainoa oman ajan ja lastenhoidon välille! Tingi rahallisesti ihan mistä vaan joka tuntuu "tärkeältä" (mutta ie kuitenkaan ole kun tarkemmin mietit) saadaksesi rahaa omiin harrastuksiisi, lastenhoitajaan tai viikonloppumatkaan. Ne ovat tärkeitä! Itsekkyyttä peliin niin jaksat paremmin olla epäitsekäskin!

 

[maria]

:hug:
En nyt kauhean järkevästi osaa ja ehdi kirjoittaa, mutta..

A) Saatko itse riittävästi omaa aikaa, millä nollata päätä lastenhoidon, koululaisen vaatimusten, ym velvollisuuksien jälkeen?

B) Sitten itsestäni..
Mulla on tällä hetkellä kaksi koululaista ja muutama pienempi. Ja olen kyllä huomannut tuon kuinka paljon koululaiset vaativat myös apua, tukea ja läsnäoloa jo pelkästään koulun ja läksyjen vuoksi. Ainakaan vielä en ole sitä kovin stressaavaksi kokenut. Tosin meillä myös isä kuulustelee/kuuntelee läksyjen lukua, tarkistaa tehtäviä, neuvoo, kuskaa ja huolehtii liikuntakamppeista jne. Etten ihan yksin joudu kaikesta huolehtimaan. Sitten tuo oma aika. Luulen että se on osa mikä auttaa minua jaksamaan näiden lasten, koululaisten ja pienempien kanssa. Saan omalla ajallani keskittyä vain itseeni, levätä, harrastaa, tehdä mitä itse mielin jne.
Ei ne äidin velvollisuudet taida paljoa vähentyä vauvan kasvaessa leikki-ikäiseksi, koululaiseksi, nuoreksi.. Luultavimmin vain lisääntyvät ja laajenevat.
Jaksamisia sinulle!!

 

[maria]

Toi arskalasinaama oli kyllä B ja )

 

[vieras]

no vaaditko liikaa itseltäsi. Kyllä ne lapset osaa läksysä tehdä ilman äitiäkin ja opettaja on se joka tarkistaa ja opettaa jos ei ole mennyt perille. Siis tottakai kannattaa seurata miten menee, mutta ei siitä nyt stressiä tarvi ottaa.
Itselläni ainakin meni koulu mainiosti läpi vaikka en muista että äiti olisi kertaakaan kysellyt läksyjen perään. Meitä oli kyllä monta lasta, joten tokko tuo olis jaksanutkaan kaikkien läksyistä huolehtia

 

[Piika-äiti]

Milloin minä saan tehdä juttuja, joista minä pidän? Sitten eläkkeelläkö? En vain arvannut, että tämä on tällaista. vauvat ja taaperot jaksaa hoitaa, ja kuuluu asiaan olla aina läsnä, ja itse asiassa eniten vapaa-aikaa oli tietysti esikoisen äitiysloma-aikana, sen jälkeen työmäärä on vain kasvanut.

Tuota. Mitä juttuja sinä täsmälleen ottaen haluaisit tehdä? Mistä sinä pitäisit? Mikä sinua niitä estää tekemästä lasten kanssa?

 

[minä]

Ihan samaa olen juuri miettinyt! Juuri isompien lasten kanssa on kouluun lähettämisiä eri aikoihin, harrastuksia, kavereita, aikatauluja yms. jopa jo ihmissuhdeasioita, joihin pitäisi jaksaa ja keritä puuttua. Vaikeita asioita... Läksyjen kuulustelu on puuduttavaa!
Pienten kanssa arkirutiinit puuduttaa ja yöllä kukkumiset väsyttää, mutta asiat on jotenkin pieniä ja yksinkertaisia. Yhtä lasta ollaan vielä mietitty, mutta kyllähän se tässä pienenä menis, mutta sitten isompana on tuota kaikkea vaikeampaa. Isot lapset tuntuu vaativan tilaakin enemmän, vaikka leikit sinällään eivät niin tilaavieviä olisikaan. Siis omaa rauhaa. Ei se tosiaan niin mene, että "nehän on jo niin isoja!" Tarpeeksi isoja vaatiakseen... Tämä on ollut yllätys. Selvästi eri-ikäiset lapset on kyllä vaativa yhtälö.
Kaikkeen ei vanhempien rahkeet riitä, pelkäämpä pahoin, että läksyjä ei jaksa tulevaisuudessa näiltä nuoremmilta niin kysellä ja vain suurpiirteisyydellä selviää.

 

[vieras]

Ihan samaa olen juuri miettinyt! Juuri isompien lasten kanssa on kouluun lähettämisiä eri aikoihin, harrastuksia, kavereita, aikatauluja yms. jopa jo ihmissuhdeasioita, joihin pitäisi jaksaa ja keritä puuttua. Vaikeita asioita... Läksyjen kuulustelu on puuduttavaa!
Pienten kanssa arkirutiinit puuduttaa ja yöllä kukkumiset väsyttää, mutta asiat on jotenkin pieniä ja yksinkertaisia. Yhtä lasta ollaan vielä mietitty, mutta kyllähän se tässä pienenä menis, mutta sitten isompana on tuota kaikkea vaikeampaa. Isot lapset tuntuu vaativan tilaakin enemmän, vaikka leikit sinällään eivät niin tilaavieviä olisikaan. Siis omaa rauhaa. Ei se tosiaan niin mene, että "nehän on jo niin isoja!" Tarpeeksi isoja vaatiakseen... Tämä on ollut yllätys. Selvästi eri-ikäiset lapset on kyllä vaativa yhtälö.
Kaikkeen ei vanhempien rahkeet riitä, pelkäämpä pahoin, että läksyjä ei jaksa tulevaisuudessa näiltä nuoremmilta niin kysellä ja vain suurpiirteisyydellä selviää.

Olipas mukava lukea, että en ole ainoa, joka miettii että ei tämä niin yksinkertaista ja helppoa olekaan kuin luuli silloin kun oli vain pieniä lapsia itsellä.

Piika-äiti:
Haluaisin kokeilla esim. monta taideharrastusta, joista olen haaveillut, mutta jotenkin vain kaikki oma jää.
Lukemiseen haluaisin aikaa.
Liikkua haluaisin enemmän.
Niin, ja onhan se itsestäkin kiinni, kun en vain lähde. Mutta kun kuopus ei vielä ilman lastenhoitajaa pärjää, väärältä tuntuu sekin, että mies olisi töistä liikenevän vapaa-ajan lasten kanssa.
Minulla ei ole tällä hetkellä säännöllistä omaa aikaa ollenkaan. Se varmaan ahdistaa ja masentaakin.

 

[Piika-äiti]

Moneen taideharrastukseen vie polku, jota voi lähteä kulkemaan lastenkulttuuripuolelta.
Tänä aikana löytyy vauvamuskaria, vauvasanataidetta, satutuntia ja kuvataidejuttuja hyvinkin pienille ja samoin teatteri/ilmaisuryhmiä. Eli sinullahan on hurmaava tilaisuus etsiä itsellesi harrastusta ja testailla samalla mistä tulee lapsesi juttu muutaman vuoden päästä.

Hyvin pienen lapsen voi ottaa mukaan taidenäyttelyyn, kirjastoon ja erilaisiin tapahtumiin, itse olin hiljan viikonloppukurssilla mukanani kuusikuukautinen opettelemassa tarinateatteria. Myös harrastusyhdistyksiin voi usein mennä mukaan rivijäseneksi ja niiden tapahtumiin voi osallistua vauvan kanssa.

Hankalinta minun oli aikanaan saada itseni ja lähipiirini uskomaan, että vauvan voi ottaa mukaan kulttuuririentoihin ja että se ei ole keltään pois.