Tiedän, että ei sais verrata lapsia keskenään mutta se on niin vaikeaa :(

[hei]

Iloitse omasta lapsestasi ja tue hänen yksilöllisyyttään
Jokainen kehittyy omaa tahtiaan.

 

[Hermo menee näitten itsetunnottomien kanssa]

Tuolla ylhäällä joku kirjoittikin että lapsen nopeasta kehityksestä haetaan onnistumisen tunnetta vanhempana,ja niinhän se varmaan onkin.
Mutta tuntuu niin älyttömältä että aikuinen ihminen rupeaa ihan oikeasti vertailemaan kilpailuhenkisesti vauvan tukan tuuheutta kun kuitenkin järki kykenee sumentamaan sen tunteen että tukan kasvu jotenkin liittyisi vanhemman erinomaisuuteen.

No olikohan se asia ihan noin? Jos toinen vain sanoi niin ja tukattoman äiti otti sen sitten itseensä... Vauvat/lapset on erilaisia ja se on hauskaa!

 

[Dynamiitti]

Jos nopea kehitys on itselle kovin tärkeää, lähtisin miettimään miksi niin? Onko äiti huolissaan vai kokeeko alemmuudentunnetta? Jos kyse jälkmmäisestä, on hyvä aika opetella, että omaa itsetuntoa ei kannata lähteä lasten kautta pönkittämään. Se ei ole oikein lapsia kohtaan. Antaa heidän kasvaa omassa tahdissaan. Vanhempien tulisi tukea lapsen omaa kehitystä, ei pyrkiä väkisin jouduttamaan kehitystä tai tekemään asioista suorittamista.

Kun lapset vähän kasvavat, joskus toivoisi, että kehitys ei olisi niin vauhdikasta

Tuo kuulostaa niin oman äitini asenteelta. :/ Sen vuoksi en itse haluaisi lasten kehityksestä liikaa paineita ottaa. Äitini on tuntunut elävän aina täysin kauttani. En ole aitoa tukea saanut oikein missään vaiheessa. Muistan äidin olleen aina vain huolissaan jostain asiasta. Aina stressasi jostain. Vertaili minua työkaverien lapsiin ym. Koin koko lapsuuden valtavia suorituspaineita koska en täyttänyt koskaan äitini kunnianhimoisia odotuksia. Olin aina se "erilainen" lapsi, toisaalta ujo mutta toisaalta omapäinen. Olen vieläkin kai jollain tapaa suvun musta lammas..

Noilla vertailuilla saattaa siis olla lapsen itsensä kannalta aika kauaskantoiset vaikutukset itsensä hyväksymisen suhteen.