totta vai valetta?

[häh]

Sain selville mieheni kirjoittelevan ja soittelevan työssään tutustuneeseen naiseen, joka on myös naimisissa ja lapsiakin taitaa olla. Kun hermostuin tästä, mies sanoi salailun johtuvan siitä, ettei uskaltanut kertoa minulle, koska ei tiennyt miten reagoin. Kirjoittelevat kuulemma kaikesta maan ja taivaan välillä. On jotenkin petetty olo, miksi mies jakaa toisen naisen kanssa asioitaan. Mielestäni se on meiltä pois. Lisäksi ihmetyttää salailu...loukkaa kun mieheni ei ole kertonut minulle. Viimeiseen asti yritti kieltää koko asian, kunnes tunnusti. Jos siinä ei kerran ole mitään, miksi ei voi avoimesti kertoa?

 

[Satu]

Minusta tuo ""kaikesta maan ja taivaan välillä""-kirjoittelu on sata kertaa pahempaa kuin se, että mies olisi käynyt kerran panemassa ja jäänyt siitä kiinni.
Olisi tosi ahdistavaa, jos mies haluaisi jakaa ajatuksensa jonkun muun kanssa mieluummin kuin minun kanssani.

 

[Miika]

Parisuhteen sisällä on aina valta ristiriitoja. Minä huomasin aika pian kuinka vaimo käytti kotitöitä, omaa aika vaatimusta ja seksiä oman valtansa tukena. Jotenkin sitä ""tarkisti"" asioita ja yritti ymmärtää vaimoa keskustelemalla vieraan kans. Se vaan johti joskus sänkyynkin. Minua arvelluttaisi puhua aina samalle , riskit ovat olemassa...

 

[just joo]

Ahdistaakohan miestäsi että kirjoittelet täällä teidän asioistanne? Eikö se ole teiltä pois? Mikset puhu näistä miehesi kanssa? Jaat näitä asioitanne varmasti myös joidenkin ystäviesi kanssa, vai?

 

[just joolle]

Minusta ei ole oikein että lyötyä vielä täälläkin lyödään, tämä voi jollekkin olla ainoa paikka missä voi tuulettaa omia tuntojaan. On tämä maailma sen verra kova, että täytyy tarkkaan miettiä kenelle voi uskoutua.
Jos ei ole mitään salattavaa, niin tämä ko. 'työ-kaveri' olisi voinut istua teidän sohvalla puhumassa teidän molempien kanssa kaikesta taivaan ja maan väliltä.

 

[Isabella]

Niinpä niin, kaikesta maan ja taivaan välillä... Se on aikas laaja alue. Ja erittäin helppo ratkaisu, kun pitää kertoa, mistä sitä oikein viestitellään... Ota siitä sitten kiinni.

Miehellesi löytyy paljon puoltajia, tietenkin. Tärkeät, humaanit ihmissuhdeasiantuntija-ellit kertovat heti sinulle, kuinka mieletön olet, jos tätä pidät vääränä.

- ei kukaan omista toista
- miehellä saa ja pitääkin olla myös naispuolisia ystäviä.
- mikään ei ole sinulta pois.
- mies tarvitsee myös naisen näkökulmaa asioihin.
- jos mies hakee keskustelukumppanin toisesta naisesta, sehän merkitsee sitä, että sinusta ei siihen ole.
- keskusteleminen on viatonta.
- et voi syyttää mistään, jos ei ole todisteita.
- sinulle ei kuulu se, mitä miehesi toisten naisten kanssa puhuu.
- olet ilmeisesti kauhea pirttihirmu, koska mies ei uskaltanut kertoa sinulle tästä viestittelystään.
- ja niin edelleen.

Ja sitten itse asiaan. Olet mielestäni täysin oikeassa, kun et hyväksy tätä asiaa. Vain erittäin harvat tapaukset ovat täysin viattomia. Kyllä niissä lähes aina tietty vivahde on olemassa. Pidetään yhteyttä yllä, koska aina on olemassa mahdollisuus... Lisäksi tulee arkipäivään pientä säpinää.

Mitä syytä miehelläsi olisi keskustella ""kaikesta maan ja taivaan välillä"" kirjoittelemalla ja soittelemalla, kun helpompi on puhua ystävien, tuttujen ja sinun kanssasi suoraan? Jos haluaa keskustella Irakin sodasta, eiköhän se onnistu ihan muullakin keinoin.

Pahin pelkosi lienee, että mies lavertelee teidän kahden välisiä intiimejä ja muuten kahdenkeskisiä asioita sinulle täysin vieraalle naisihmiselle. Se on kyllä mahdollista. Mies voi olla juuri niin tyhmä. Lisäksi se on epäreilua sinua kohtaan.

Itse olisin tuollaisesta niin vihainen, että saattaisin jopa laittaa suhteen poikki. Sitä en tietenkään neuvo sinua tekemään, vaan itse teet päätöksesi.

 

[Mies 50]

....jep, olipa hyvää tekstiä, kunpa kaikki ajattelisivatkin noin.....ainakin meitä on kaksi

 

[Ilona]

Vaikea juttu. Kyllä tuo salaviesteily valitettavasti tekee särön suhteeseen. Viatonta asiaahan ei ole pakko salata.
Pyydä saada lukea viestit, niin näet sävyn.

Mulla on vuoden vanha parisuhde ja viesteilen n. 300km:n päässä asuvan miespuolisen ystäväni kanssa melko tiheästi. Hän on ollut ystäväni jo 10v. ja ollut korvaamaton tuki pahoina päivinä, kuten myös toisinpäin. Mitään fyysisyyteen viittaavaakaan ei meidän välillä ole.

Kerron ja olen alusta asti kertonut miehelleni näistä viesteistä, mutta en anna hänen lukea niitä. Jos pyytäisi, ehkä antaisinkin. Viestimme koskevat yleensä suhteitamme, henkimaailman asioita (miestäni ei kiinnosta), työasioita yms.

Jos parisuhde olisi katkolla tämän takia, en tiedä mitä tekisin. Ystäväni on erittäin tärkeä ihminen minulle, enkä usko, että voisin hänet hylätä. Onneksi ei ole ollut akuutti asia.
Rakastan miestäni erittäin paljon ja näytän ja sanon sen myös hänelle usein. Hän tietää olevansa minulle SE AINOA OIKEA, eikä ehkä siksi tunne erävarmuutta.

 

[N]

Olen itse ollut muutaman vuoden tällaisessa ""suhteessa"". Se oli tosi antoisaa - ja totta - pientä vipinääkin oli. Rakastelun asteelle emme koskaan menneet. Minun mieheni tiesi asiasta. Olin ja olen hänen mielestään ihana ja jännittävä nainen.

Toisen osapuolen vaimon mielipiteitä minulle ei raportoitu, mutta toivon todella, että tästä pienestä ilostamme ei koitunut pahaa mieltä hänellekään.

Salailu loukkaisi minuakin. Ehkä hän oletti, että pahoittaisit mielesi ja halusi säästää sinua. Väärin sekin. Toivon, että annat heidän pitää juttunsa. Minun mielestäni saat uskollisemman miehen näin. Uskon, että useimmilla pettävillä miehillä ja naisilla on kieltolinja kotona. Miehesi arvostaa vahvuuttasi, jos uskallat antaa hänen pitää ystävänsä. Kielletty hedelmä lakkaa houkuttamasta.

 

[Mies 43]

Aivan, vaimoni harrastaa aivan samaa työtuttunsa kanssa...alkuun jutustelivat aivan arkipäiväisiä, enkä halunnut juttua kieltää vaikka se vähän vaivasikin.

Täytyy myöntää, että soittelu loukkasi minuakin alusta asti, mutta selityksenä soitteluun oli, että kysymys oli aivan tavallisesta työtuttavuudesta. (Eivät ole kuitenkaan samassa yrityksessä töissä!)

Miehen ja naisen väliset ""ystävyysjutut"" on aina vähän hankalia ja niin tämäkään juttu ei oikein pysynyt aisoissa ja soittelut alkoivat olla jokapäiväisiä, ja pari kertaa tapailivatkin työajan ulkopuolella. Silloin oli pakko ottaa asia kunnolla käsittelyyn ja oli siinä erokin aika lähellä.

Nyt mies soittelee enää harvakseltaan ja kyselee kuulumisia, vaimoni on lopettanut yhteydenpidon, mutta ei kehtaa kieltää miestä soittamasta? Pakko vaan seurata tilannetta, vai voiko kahden aikuisen ihmisen yhteydenpitoa yrittää kokonaan kieltää niin kauan kun ei tapahdu salaa tapaamisia tms...?

 

[häh myös]

Tätä salaista yhteydenpitoa taitaa olla liikkeellä!? Minunkin vaimoni harrastaa samaa työtuttunsa kanssa... Ei nimesi sattumalta ole Anneli???

 

[mies]

Tuntuu tosi oudolta, että vaimo pitää yhteyttä työtoveriinsa vielä työpäivän jälkeenkin. Minusta se ei ole normaalia. Ystäviä saa olla, mutta rajansa kaikella.
On sekin mahdollista, että heillä on suhde ja kenellekään ei se vain tule mieleenkään, koska homma on niin härskiä. Toivottavasti olen väärässä.

 

[jännä]

No onhan se tietysti jännittävää, kun ei tiedä kumpi vetää pidemmän korren: puoliso vaiko tuo säpinäsupina. Miehesi on tollo.

 

[jännälle]

Sinäkö aina tiedät että vedät pitemmän korren? Käsittääkseni salarakkaiden paljastuminen on katastrofaalista, eikä näiden pienten julkijuttujen.

Ja sitten nämä: aina ennen tuomitsin pettävät ihmiset, mutta nyt olen niin rakastunut blaablaablaa... Ja taas kaatuu aitaa ja avioliittoja.

Hiukka rehellisyyttä, niin ei tarvi ratsata kännyköitä eikä tutkia sivuhistoriaa. Mutta kukin tekee tavallaan.

Se vielä, että miehellä on kyllä omat kuvionsa, että älä sinä hänestä huolehdi.

 

[just joo]

En minä ketään ole lyönyt.

Puhutko itse kaikki asiasi, jotka kerrot kavereillesi heidän puolisoiden kuullen molemmille??

 

[??]

Jotain outoa salailussa on, älä luota täysin mieheesi, puhun nyt kokemuksesta. Itse luotin mieheeni ja hänen niin hyvään naispuoliseen ystäväänsä. Tällä hetkellä olemme eronneet ja nämä ""ystävät"" seurustelevat oikein virallisesti.
Että näinkin voi käydä...

 

[jännä]

Joo, minäpä se tiedän kaiken.

 

[Jenni]

Ex-mieheni paras ystävä oli myös minun uskottuni. Kerroin hänelle luottamuksellisesti asioita ja hän uskoutui myös parisuhdeongelmissaan minulle. Erona AP:n tilanteeseen oli se, että ex-mieheni oli tietoinen siitä, että myös minä puin ongelmallista avioliittoa (nyt siis ex-liittoa) hänen bestiksen kanssa.

Minusta nuo asiat ovat ihan tapauskohtaisia. Joskus on paljon helpompaa puhua asioista ulkopuoliselle varsinkin, jos oma kumppani ei suostu keskustelemaan. Kyllähän sen täällä Elleissäkin näkee, että puretaan sydäntä tuikituntemattomille, kun ei ole keskustelukumppania, oma puoliso ei suostu puhumaan tms. Ulkopuoliselta voi myös saada kaipaamaansa tukea tai lisäperspektiiviä.

Minusta exäni parhaan kaverin kanssa keskustelu oli erityisen antoisaa, koska hän osasi antaa asioille miesnäkökulmaa. Silloin ymmärsin pikkuhiljaa sellaisia asioita, jotka ovat tyypillisiä kaikille miehille ja toisaalta taas erotin, että mitkä piirteet ovat yksilöllisiä. Tämä keskustelu oli senkin takia aina tärkeää, koska minulle kyseessä oli ensimmäinen vakava miessuhde, joten tietämykseni aikuisten miesten ajattelumaailmasta oli varsinkin aluksi aika lapsenkengissä.

Minulla ja exän bestiksellä ei missään vaiheessa ollut minkäänlaista seksuaalista vipinää. Päinvastoin emme edes halailleet kavereina, vaikka muutoin olimme erittäin läheiset. Kaveruus on ollut nyt aika etäistä, koska kummallakin on ollut omassa parisuhteessa ongelmia ja työrintamalla on erittäin hektistä.

 

[Katkera ikuisesti?]

Mä löysin miehen puhelimesta viestin työkaverilta kuukausia sitten. En tiennyt että niin lämpimissä väleissä olivat. Kunnes tajusin että olihan se yks kerta tuomassa miestä ryyppyreissulta kotia ja mies tiettyyn pisteeseen asti puhui tästä naisesta paljon kunnes lopetti sen melkein kokonaan. Yhtäkkiä miehelle tuli kova tarve saada lapsia ja kun olin itse paksuna kuulin että tää nainen oli myös. Vuosi takaperin epäilin todella vahvasti että miehelläni on toinen tai että hän salaa jotain, mutta annoin olla. Kun käytiin yhdessä kaupassa ja tämä nainen oli siellä niin jostain syystä hälytyskellot soi vaikken viestittelystä vielä silloin edes tiennyt. Edelleenkään en tiedä mikä totta ja mikä ei, enkä varmaan ikinä halua edes tietää. Eipä ole ensimmäinen naispuolinen työkaveri jonka kanssa hän on ""läheisissä"" yhteyksissä. Olen rakastunut vuosien varrella pikkuhiljaa ja nyt sitten tuntuu että ne tunteet on helppo tappaa katkeruudella puolessa vuodessa. Enkeli en ole ja oon oppinut virheistäni. 25 vuoden omakohtainen kokemus rikotuista tunteista oli tehdä lopullisesti selvää meidänkin suhteesta, nyt kärsin hiljaa. Pidän silmät auki.

Ap:lle sanoisin että luota vaistoihisi ja miten voisit luottaa mieheen ja antaa hänen jatkaa ""ystävyyttä"" naisen kanssa jonka kanssa hän jo kerran petti luottamuksesi. Ole viisaampi kuin mä ja selvitä asia, ennen kuin ei ole mitään selvitettävää.

 

[Katkera ikuisesti?]

Niin lisään tuohon vielä että itsestä tuntuisi helpommalta jatkaa kun tietäisi miten asiat on. Sen verran kosketti tuo Ap:n kirjoitus etten tiedä mitä ajatella .

 

[ystävä]

Miehen ja naisen välinen ystävyys on aika vaikea asia, jos kummatkin ovat tahoillaan parisuhteessa. Pitäisi pystyä olemaan hyvin avoin jos ystävät ovat eri sukupuolta. Salailua ei saa olla ja pitäisi osata kunnioitaa toisen puolisoa. On kiva, että ystäviä on, mutta voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä, vai onko siinä aina jotakin kiinostusta. Olen itse miettinyt näitä asioita paljonkin. Koska miehelläni myös naispuolinen ystävä.

 

[The Man]

Monesti ihmiset ymmärtäsivät toisiaan paremmin jos pystyisivät katsomaan asiaa vastapuolen näkökulmasta. Minäkään en usko kieltämiseen tai pakottamiseen, sillä parisuhteessahan ollaan vapaaehtoisesti. Onko itselläsi läheistä miespuolista ystävää? Tai voisitko löytää jonkun, jonka kanssa voisit jakaa omat tuntosi ja huolesi? Todennäköisesti miehesi huomasi hyvinkin pian miltä sinusta tuntuu. En tarkoita mitään silmä silmästä juttuja, mutta usein joutumalla itse samaan tilanteeseen auttaa ymmärtämään.

Kyllä aikuisella ihmisellä voi tietysti olla hyviäkin ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta, mutta ainakin minun kokemuksen mukaan kuvaan tulee aika helposti pikku flirtti ja sitä mukaa hieman sähköä. Ainakin itsellä on sellainen kutina, että jos tuo ystävä on vielä kauniskin, niin kyllä ainakin minulla voisi olla ystävyyden lisäksi vähän muutakin mielessä…

Nuorempana nyt jo entisen vaimoni koulukaverista muodostui tällainen ystävä… Ystävyys päättyi, kun vaimoni oli poissa kotoa yli viikonlopun ja tuo ystävä pyysi minut uimaan. Uimisen jälkeen hän tarjoutui laittamaan ruokaa ja juomaksi punaviiniä. Kun pullo oli tyhjä, niin neito istui syliini ja suuteli minua.

Niin ja muuten, vaimonikin asuu nykyään entisen miespuolisen ystävänsä kanssa. Että näin.

 

[kati]

Minulla on miespuolinen ystävä, eikä siinä ole mitään tiettyä vivahdetta!

Emme puhu koskaan parisuhteidemme arkipäiväisistä asioista, puhumattakaan, että lavertelisimme intiimejä asioita. Meillä on omat juttumme, voimme keskustella todellakin asioista maan ja taivaan välillä. Keskustelujamme voisi verrata esim. tv:n ajakohtaisohjelmiin tai muihin keskusteluohjelmiin (punainen lanka, inhimillinen tekijä). Keskustelumme ovat ""älyllisellä"" tasolla liikkuen pakolaiskysymyksistä työelämämään liittyvistä asioista aina uskontokysymyksiin. Ts. pohdimme eri elämän alojen ilmiöitä useasta eri näkökulmasta. Siis ei todellakaan mitään vipinään liittyvää, vaan nautimme hyvistä ja avartavista keskusteluistamme. Hän ei ole sukulaissielu vaan erinomainen keskustelija.

Emme käsittääksemme tee aviorikosta, josta puolisoiden pitäisi vetää hernettä nenään. Olemme tunteneet toisemme yli 10-vuotta, joten kyllä tähän vipinää olisi tullut jos olisi tullakseeen. Kaveri mikä kaveri, eikä tämä kaveruussuhde syö millään tavalla avioliittojamme. Erilaiset ystävät, mielipiteet ja näkemykset ovat elämän rikkaus ja suola. Perhe on kuitenkin ykkönen, aina.