Tuli potkut töistä, kertokaa mitä teen seuraavaksi?

["vieras"]

Koeaikapurku kyseessä. Työnantaja muotoili asian kauniisti että olen hyvä työssäni mutta kenties liian kokematon vielä ja jotenkin "epävarma" diibadaaba sanahelinää joka jätti minulle päällimmäiseksi sen fiiliksen että halusi vain mieltäni olla pahoittamatta. Todellisuudessa uskon purun syyn olevan ensinnäkin se että työntekijä jonka tilalle minut otettiin olikin nyt tulossa takaisin täyspäiväiseksi jolloin porukassa oli yksi "ylimääräinen" ja toisekseen kieltämättä vaikka kaikkien kanssa tulinkin toimeen, en ikinä päässyt työporukan inside-piiriin. Kenenkään kanssa ei mitään kränää ollut mutta etäiseksi jäi työkaverustuminen. Toki siis jatkavat mieluusti vanhalla tutulla porukalla kun siihen on mahdollisuus, kunhan tulokkaasta eli minusta päästään eroon.

Käytin puolen päivästä angstaamiseen ja katkerana olemiseen ja pikkuhiljaa tässä tuntuu että pitäisi tehdä jotain realistisempaa suunnitelmaa kuin "yhyy itsetuntoni on murskana haluan tappaa itseni, miksi minä? Miksen kelvannut yhyää". Kerkeää vinkua myöhemminkin.

Vaihtoehto A: uusi työpaikka samalta alalta?
Olen jollain tapaa todella pettynyt tähän alaan, en ole varma haluanko enää samoja hommia tehdä kun jäi kuitenkin hapan maku suuhun. Toisaalta jos jaksaisin vielä yrittää niin tältä alalta uskon saavani uuden työpaikan kohtuullisessa ajassa. Mutta koska loppujenlopuksi isku päin naamaa oli sen verran kova, en tiedä kestääkö mielenterveyteni toista yhtä raskasta pettymystä.

Vaihtoehto B: Kouluun
Ehdotelkaa kivoja aloja ja niihin ohjaavia koulutuksia. En tiedä yhtään mitä uutta lähtisin tekemään, kaikki vaihtoehdot ovat avoinna. YO-todistusta ei ole, kädestä löytyy vain peruskoulu ja ammattitutkinto. Voisin toki myös hankkia oman alani korkeamman tutkinnon, mutta tässäkin pistää miettimään että haluanko jatkaa enää tällä alalla...

Vaihtoehto C: Pipipään paperit ja sairaslomaa
Suoraan sanottuna houkuttaa kovasti. Olo on melkoisen masentunut ja epäonnistunut fudujen johdosta. En ole lomaillut sitten peruskoulun, kun en koulutusten, työharjoitteluiden ja pätkätöiden lomassa ole edes lomapäiviä saanut kerryttää. Hieman on uupunut olo ja rehellisesti tuntuu että joku pilleripurkki parempaan mielialaan olisi ihan jees.

Antaa tulla vinkkejä, ohjeita, ihan perustsemppausta, ihan mitä vain. Aloitin tämän ketjun lähinnä koska on paha mieli ja haluan purkaa sitä johonkin.

 

[Maira]

Oi, muistan ton tunteen.. :hug: Mulle on siis kerran käynyt samallalailla, ei siinä, pari päivää itsesääliä ja kiroilua, sitten vaan uutta matoa koukkuun! Mulla kävi vielä niin et sit loppujen lopuks mua soiteltiin 3 kertaa takas mut näytin niille pitkää nenää ja menin toiseen paikkaan töihin.. Eli nyt teet niinku susta itestä hyvältä tuntuu.

Tsemppiä, kyl se siitä!

 

[päätön]

a. työpaikat on joskus kun linja-autoja, edellinen menee niin uus on jo nurkan takana tulossa. uutta vaan ettimään.

 

["apuri"]

[QUOTE="vieras";24190892]Koeaikapurku kyseessä. Työnantaja muotoili asian kauniisti että olen hyvä työssäni mutta kenties liian kokematon vielä ja jotenkin "epävarma" diibadaaba sanahelinää joka jätti minulle päällimmäiseksi sen fiiliksen että halusi vain mieltäni olla pahoittamatta. Todellisuudessa uskon purun syyn olevan ensinnäkin se että työntekijä jonka tilalle minut otettiin olikin nyt tulossa takaisin täyspäiväiseksi jolloin porukassa oli yksi "ylimääräinen" ja toisekseen kieltämättä vaikka kaikkien kanssa tulinkin toimeen, en ikinä päässyt työporukan inside-piiriin. Kenenkään kanssa ei mitään kränää ollut mutta etäiseksi jäi työkaverustuminen. Toki siis jatkavat mieluusti vanhalla tutulla porukalla kun siihen on mahdollisuus, kunhan tulokkaasta eli minusta päästään eroon.

Käytin puolen päivästä angstaamiseen ja katkerana olemiseen ja pikkuhiljaa tässä tuntuu että pitäisi tehdä jotain realistisempaa suunnitelmaa kuin "yhyy itsetuntoni on murskana haluan tappaa itseni, miksi minä? Miksen kelvannut yhyää". Kerkeää vinkua myöhemminkin.

Vaihtoehto A: uusi työpaikka samalta alalta?
Olen jollain tapaa todella pettynyt tähän alaan, en ole varma haluanko enää samoja hommia tehdä kun jäi kuitenkin hapan maku suuhun. Toisaalta jos jaksaisin vielä yrittää niin tältä alalta uskon saavani uuden työpaikan kohtuullisessa ajassa. Mutta koska loppujenlopuksi isku päin naamaa oli sen verran kova, en tiedä kestääkö mielenterveyteni toista yhtä raskasta pettymystä.

Vaihtoehto B: Kouluun
Ehdotelkaa kivoja aloja ja niihin ohjaavia koulutuksia. En tiedä yhtään mitä uutta lähtisin tekemään, kaikki vaihtoehdot ovat avoinna. YO-todistusta ei ole, kädestä löytyy vain peruskoulu ja ammattitutkinto. Voisin toki myös hankkia oman alani korkeamman tutkinnon, mutta tässäkin pistää miettimään että haluanko jatkaa enää tällä alalla...

Vaihtoehto C: Pipipään paperit ja sairaslomaa
Suoraan sanottuna houkuttaa kovasti. Olo on melkoisen masentunut ja epäonnistunut fudujen johdosta. En ole lomaillut sitten peruskoulun, kun en koulutusten, työharjoitteluiden ja pätkätöiden lomassa ole edes lomapäiviä saanut kerryttää. Hieman on uupunut olo ja rehellisesti tuntuu että joku pilleripurkki parempaan mielialaan olisi ihan jees.

Antaa tulla vinkkejä, ohjeita, ihan perustsemppausta, ihan mitä vain. Aloitin tämän ketjun lähinnä koska on paha mieli ja haluan purkaa sitä johonkin.[/QUOTE]

No jos valitset C:n niin teet lopullista hallaa itsellesi. Tuo ei ole mikään ratkaisu mihinkään elämässä vaikka kovasti onkin joillain muodissa. Se vaan vie sulta itsekunnioituksen kokonaan. Kaikille voi käydä juuri noin. Nokka pystyyn ja uutta kohti. Kaikella ON tarkoitus. ihan oikeasti.

 

[imperial]

Tee työsi paremmin ens kerral

 

[Non compos mentis]

Ei niitä pipipään papereita tosta vaan hankita, enkä oikein usko, että monikaan työkyvyttömyyseläkeläinen on sitä mielellään: moni tahtoisi töihin.

 

["mielipide"]

[QUOTE="apuri";24190925]No jos valitset C:n niin teet lopullista hallaa itsellesi. Tuo ei ole mikään ratkaisu mihinkään elämässä vaikka kovasti onkin joillain muodissa. Se vaan vie sulta itsekunnioituksen kokonaan. Kaikille voi käydä juuri noin. Nokka pystyyn ja uutta kohti. Kaikella ON tarkoitus. ihan oikeasti.[/QUOTE]

peesi. älä jää nurkkaan nyhjäämään, sieltä pois pääsy vain vaikeutuu päivä päivältä. minkä alan työpaikasta nyt oli kyse, ap? ja mitä muita aloja kohtaan sulla olis kiinnostusta? vaikea ehdotella kun ei yhtään nyt tiedä lähtökohtia.

 

["vieras"]

Käy ammatinvalintatesteissä, jos sitä kautta löytyisi joku sopiva ala. Vähän paha mitään ehdotella, kun ei ole mitään tietoa sinusta, mikä kiinnostaa ja millä alalla olet nyt. Nyt on vähän myöhäistä hakea moniin paikkoihin. Haet töitä ja koulutusta, molempia ja otat parhaan, mikä nappaa.

 

[..]

no ekaks kannattaa varmaan hakea ansiosidonnaista jos liittoon kuulut ja siihen oikeutettu olet. aikuisen on mahollisuus päästä myös opiskelemaan päivärahalla jos teityt työssäolo yms ehdot täyttyy.
ootko siis suoraan koulun penkiltä menny noihin hommiin vai onko sulla aiempaakin työkokemusta?

 

[ajattelitko]

että kaikki jotka ovat tässä heiluvassa laskusuhdanteessa saaneet potkut, heittäytyvät pilleripurkin ääreen? Se on elämää vain ja sitten jatketaan eteenpäin. ei toki kivaa, mutta ei työelämässä kannata olla hienohipiäinen.

 

[Ap.]

Olin ravintola-alalla, kokkina.

Nyt olen alkanut heittelemään itselleni mitä villeimpiä ajatuksia tulevasta. Miltä tuntuisi olla bussikuski, kultaseppä, myyjänä kenkäkaupassa tai korukaupassa?
Vaihtoehtoja on niin paljon että jollain tapaa vaan odotan jotain inspiraatiota siihen mihin suuntaan lähtisin itseäni viemään. Ylempi ammattitutkinto on toki mahdollinen nykyiseltä alalta, mutta tällä hetkellä olo on niin pettynyt että enpä tiedä... Sain jo kouluaikana työssäoppimisten kautta huomata että alalla rehottaa kovasti vaiettu mutta surullisen yleinen selkäänpuukotuskulttuuri.

Sairasloma houkuttaa koska todellakin, en ole pitänyt vapaata sitten teiniaikojen. Olen opiskellut, kurssittanut itseäni, tehnyt työharjoitteluita ja pätkätöitä, keikkatöitä ja vielä vähän käynyt kursseilla ja koulutuksilla jotka eivät valmista mihinkään. Olen ollut koko ajan liikkeessä, minulla on aina ollut vähintään viitenä päivänä viikossa (yleensä enemmänkin) velvollisuuksia. Siksi houkuttaa ajatus vähän värittää loppuunpalamistani, nostaa hetki työttömyyspäivärahaa, kerätä voimia ja sitten lähteä uudella tarmolla johonkin ihan uuteen suuntaan. Ja kieltämättä olen lievästi masentunut. En ranteetauki-fiiliksillä, mutta koen turhautumista, kyynisyyttä ja elämän yleistä epämielekkyyttä. Stressaan turhista ja olo on kuin jatkuvasti suorittava, jatkuvasti uhattuna oleva... Tuntuu että pelkän perustoimeentulon eteen pitää koko ajan taistella ja tapella. Näin niin kovasti vaivaa ollakseni hyvä työntekijä ja se kaikki valui hukkaan. Motivaatio uudelle yritykselle samalla alalla on nollan alapuolella.

 

[Non compos mentis]

Kai sitä nyt lomalla voi olla ilman sairauslomaakin? Tai jos esim. heittäydyt vähäksi aikaa keikkalaiseksi ja tekisit vaikka viikko töissä - viikko vapaalla systeemillä?

 

[Ap.]

Ja tiedän että JuuriNytHetiPaikalla ei enää pääse mihinkään kouluun sormia napsauttamalla, kaipaan lähinnä sitä ideaa, ajatusta jota kohti voisi pikkuhiljaa lähteä pyrkimään. Jos sen voi suorittaa oppisopimuksella tai aikuiskoulutuksena, niin alkaisin työstämään sitä heti kun mahdollista. Jos taas siihen päästäkseni pitää hakea oppilaitokseen, niin ensi keväänä sitten, kyllä minä tekemistä itselleni siihen asti löydän.

Olen tekevä ihminen, suunnitelmiin ei kuulu loputtomaksi ajaksi saikulle heittäytyminen. Sairaslomaa ajattelin lähinnä breikkinä ajatella asioita ja keksiä se suunta jolle lähteä. En usko että kestäisin toimettomuutta kovin kauaa, ja vähintäänkin noita työharjoittelupaikkoja nyt saa todella helposti sittenkun täytettä päiviin kaipaa. Minun tutkintotodistuksellani ja suosituksillani se työpaikkakin omalta alalta lohkeaa kyllä, mutta sen suhteen olo on niin kyyninen että ärsyttää ajatuskin...

 

["vieras"]

Kai sitä nyt lomalla voi olla ilman sairauslomaakin? Tai jos esim. heittäydyt vähäksi aikaa keikkalaiseksi ja tekisit vaikka viikko töissä - viikko vapaalla systeemillä?

Mistä tällaisen työn saisi?

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="vieras";24191257]Mistä tällaisen työn saisi?[/QUOTE]

Henkilöstövuokrausfirmoista? Tiedän kavereita, jotka tehneet ja itsekin olen ollut. Niitä hommia on aika moneen lähtöön eri toimistojutuista muuttomiehiin sosiaali- ja terveyspuolen hommiin sekä tietty palveluammatteihin kuten ravintoalan jutut...

Vaikka tekiskin sitä alaa, mihin viimeks pettynyt, vois olla kivempi tietää, että tätä paikkaa tarttee katella vain muutama päivä ja sitten siirtyy toisaalle.

 

[Ap.]

Kai sitä nyt lomalla voi olla ilman sairauslomaakin? Tai jos esim. heittäydyt vähäksi aikaa keikkalaiseksi ja tekisit vaikka viikko töissä - viikko vapaalla systeemillä?

Tein keikkatöitä puoli vuotta ennen tuota työpaikkaa josta potkut sain. Se oli niin hermoja raastavaa aikaa että en halua siihen elävään helvettiin enää koskaan. Tarkoitus oli että saisin tehdä töitä sen verran kuin keikkoina otan vastaan, ja työttömiltä päiviltä saisin soviteltua päivärahaa. Kuulostaa kätevältä mutta todellisuudessa se oli ihan hirveää. Kelan kanssa sai vääntää ja taistella kun päivärahoista tuli mitä ihmeellisempiä päätöksiä. Tuurasin sairaslomalaista viikon verran täyspäiväisesti ja kela omalla logiikallaan laski että koska töitä on viikon verran kuussa täydet tunnit, niin sen voi kertoa niin että heidän papereissaan minulla oli täydet tunnit koko kuun ja päivärahaa ei heru.

Kävin niin monta kertaa itkemässä kelan tiskillä että minä en selviä, jouduin niin paljon lainaamaan kavereilta rahaa silkkaan elämiseen kun kela heittelee lukuja joita mielestään minä tienaan, mutta joita ei koskaan tilillä näy, että se on vaihtoehdoistani viimeinen. Silloin minut pelasti ainoastaan tämä vakityö jonka nyt olen menettänyt.

 

["vieras"]

Tein keikkatöitä puoli vuotta ennen tuota työpaikkaa josta potkut sain. Se oli niin hermoja raastavaa aikaa että en halua siihen elävään helvettiin enää koskaan. Tarkoitus oli että saisin tehdä töitä sen verran kuin keikkoina otan vastaan, ja työttömiltä päiviltä saisin soviteltua päivärahaa. Kuulostaa kätevältä mutta todellisuudessa se oli ihan hirveää. Kelan kanssa sai vääntää ja taistella kun päivärahoista tuli mitä ihmeellisempiä päätöksiä. Tuurasin sairaslomalaista viikon verran täyspäiväisesti ja kela omalla logiikallaan laski että koska töitä on viikon verran kuussa täydet tunnit, niin sen voi kertoa niin että heidän papereissaan minulla oli täydet tunnit koko kuun ja päivärahaa ei heru.

Kävin niin monta kertaa itkemässä kelan tiskillä että minä en selviä, jouduin niin paljon lainaamaan kavereilta rahaa silkkaan elämiseen kun kela heittelee lukuja joita mielestään minä tienaan, mutta joita ei koskaan tilillä näy, että se on vaihtoehdoistani viimeinen. Silloin minut pelasti ainoastaan tämä vakityö jonka nyt olen menettänyt.

No mikä näistä jälkimmäisistä potkuista teki pahemman kuin tuosta ensimmäisestä? selvisithän siitäkin eteenpäin.

 

[alwariina]

No olet työttömänä vähän aikaa, etkä yritä teeskennellä olevasi sairas. Häpeäisit kun edes moista mietit!
Työttömänä ollessasis saat ehkä inspiraation mitä haluat tulvaisuudessasi tehdä. Jos et niin menet oman alasi töihin puurtamaan.

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";24191421]No mikä näistä jälkimmäisistä potkuista teki pahemman kuin tuosta ensimmäisestä? selvisithän siitäkin eteenpäin.[/QUOTE]


Se pettymys. Siihen tunteeseen ei totu koskaan. Koen itseni epäonnistuneeksi, ja mietin päätäni puhki mitä olisin voinut tehdä paremmin, ajattelen että minussa on ihmisenä jotain vikaa, potkut tuntuvat henkilökohtaisemmalta loukkaukselta kuin byrokratian jalkoihin jäänti. Mikä toki sekin tekee tehokkaasti ihmisen hulluksi.

Ainoa asia mitä minä toivon on turvattu elämä. Haluan käydä töissä ja tienata sillä elantoni. Olen väsynyt henkiseen turpiinsaantiin. Ja se tuntuu olevan liikaa vaadittu. Olen niin väsynyt yrittämään kaikkeni ja huomaamaan taas että se on turhaa. Ympärillä ystävät suoraan koulunpenkiltä siirtyvät työelämään sutjakkaasti, ottavat asuntolainoja ja välillä valittavat kun on se työ niin rankkaa. Ja minä mietin että mikä minussa on vialla kun en töihin kenellekään kelpaa vaikka löytyy ammattitaito ja halu tehdä töitä.

Kyllä se syö naista.

 

[Onniibl]

no ekaks kannattaa varmaan hakea ansiosidonnaista jos liittoon kuulut ja siihen oikeutettu olet. aikuisen on mahollisuus päästä myös opiskelemaan päivärahalla jos teityt työssäolo yms ehdot täyttyy.
ootko siis suoraan koulun penkiltä menny noihin hommiin vai onko sulla aiempaakin työkokemusta?

Vjoxfxy3es/33/3//Denverxrdxdrxrdxdxdrxdrtrtdx