V
vierailija
Vieras
Siellä oli jo kaksi äitiä kenen lapset ovat samassa päiväkotiryhmässä minun lapseni kanssa. Nämä kolme lasta ovat päiväkotikavereita ja leikkivät siellä aina yhdessä. Nuo kaksi äitiä ovat näköjään vapaa-ajallakin tuttavia, istuivat vierekkäin penkillä ja juttelivat. Moikkasimme heitä ja ajattelin että ompa kiva, ehkä pääsen tutustumaan näihin lapseni ystävien äiteihin. Tunnen heidät vain ulkonäöltä, en muuten.
He tervehtivät meitä myös mutta eivät liikahtaneetkaan tehdäkseen tilaa penkille. Siinä oli reppuja ja kaikenlaisia tavaroita ja nämä kaksi äitiä. Minun lapseni meni heti leikkimään heidän lasten kanssa iloisena. Minä seisoin parin metrin päässä näistä äideistä ja kun huomasin, että he keskustelevat koko ajan keskenään eivätkä katsokaan minuun päin, niin menin lasten luokse. He tekivät minulle leikkiruokaa, olimme piilosta, hippaa, puhalsin heille saippuakuplia ym. Lapset nauroivat ja heillä oli tosi hauskaa. Nämä kaksi äitiä juttelivat penkillä koko ajan.
Sitten tämä toinen äiti käveli luokseni ja kysyi saako sanoa minulle jotain. Sanoin että tottakai. Hän sanoi että hänen lapsensa oli sanonut kirosanoja kotona ja äiti oli kysynyt että mistä sinä tuollaisia olet oppinut hyi. Lapsi oli sanonut että minun lapselta. Äiti sanoi että on aika järkyttynyt että noin pienet sanovat sellaisia sanoja eikä haluaisi että hänen lapsensa puhuu niin. Sanoin että en minäkään halua että lapseni kiroilee, minun kuullen hän ei ole kiroillut eikä me kiroilla kotona. Lapsi on varmaan kuullut sen isommilta lapsilta. Sanoin puhuvani lapseni kanssa että kirosanoja ei saa käyttää.
Mutta kuinka minä sen estän? Ja onkohan se edes totta. En tiedä.
Sitten tuo äiti meni taas istumaan penkille toisen äidin kanssa. Lapset pyysivät minua taas leikkimään. Leikittiin sitten kunnes nämä äidit nousivat ja sanoivat että on aika lähteä kotiin. Mekin lähdimme sitten.
Nyt kyllä tuntuu pahalta
He eivät selvästi pyytäneet minua istumaan sinne kanssaan sillä minun lapseni on se kauhea kiroilija
Heitä varmaan ärsytti että osuimme samaan aikaan leikkipuistoon. Emme ole ennen ollut samaan aikaan siellä.
Äh kyllä ärsyttää
Oli niin ulkopuolinen olo ja harmitti kun siellä ei ollut minun tuttuja kenen kanssa jutella. No onneksi ne lapset sentään halusivat olla kanssani.
Kiitos kun sain avautua, helpotti vähän.
T. Sen 4-vuotiaan kauhean kiroilijan äiti jota pitää vältellä leikkipuistossa
He tervehtivät meitä myös mutta eivät liikahtaneetkaan tehdäkseen tilaa penkille. Siinä oli reppuja ja kaikenlaisia tavaroita ja nämä kaksi äitiä. Minun lapseni meni heti leikkimään heidän lasten kanssa iloisena. Minä seisoin parin metrin päässä näistä äideistä ja kun huomasin, että he keskustelevat koko ajan keskenään eivätkä katsokaan minuun päin, niin menin lasten luokse. He tekivät minulle leikkiruokaa, olimme piilosta, hippaa, puhalsin heille saippuakuplia ym. Lapset nauroivat ja heillä oli tosi hauskaa. Nämä kaksi äitiä juttelivat penkillä koko ajan.
Sitten tämä toinen äiti käveli luokseni ja kysyi saako sanoa minulle jotain. Sanoin että tottakai. Hän sanoi että hänen lapsensa oli sanonut kirosanoja kotona ja äiti oli kysynyt että mistä sinä tuollaisia olet oppinut hyi. Lapsi oli sanonut että minun lapselta. Äiti sanoi että on aika järkyttynyt että noin pienet sanovat sellaisia sanoja eikä haluaisi että hänen lapsensa puhuu niin. Sanoin että en minäkään halua että lapseni kiroilee, minun kuullen hän ei ole kiroillut eikä me kiroilla kotona. Lapsi on varmaan kuullut sen isommilta lapsilta. Sanoin puhuvani lapseni kanssa että kirosanoja ei saa käyttää.
Mutta kuinka minä sen estän? Ja onkohan se edes totta. En tiedä.
Sitten tuo äiti meni taas istumaan penkille toisen äidin kanssa. Lapset pyysivät minua taas leikkimään. Leikittiin sitten kunnes nämä äidit nousivat ja sanoivat että on aika lähteä kotiin. Mekin lähdimme sitten.
Nyt kyllä tuntuu pahalta
Äh kyllä ärsyttää
Kiitos kun sain avautua, helpotti vähän.
T. Sen 4-vuotiaan kauhean kiroilijan äiti jota pitää vältellä leikkipuistossa