Tuoreen äidin toivelista vieraille

[Kyllästynyt äiti]

Pitäisi kai olla kiitollinen, kun pienokaisemme herättää niin suurta kiinnostusta, mutta liika on liikaa. Hyvä vieras, ole kiltti ja lue nämä toiveet ajatuksella:

- Oletko ihan varma, että juuri sinun on välttämättä nähtävä lapsi heti ensi viikkoina? Oletko tosiaan niin läheinen perheelle, että juuri sinun läsnäolosi on välttämätöntä heti kättelyssä vai voisitko odottaa vielä muutaman viikon tai vaikka tähdätä johonkin samaan tilaisuuteen, jossa mekin olemme, ettei meidän tarvitsisi viihdyttää varta vasten juuri sinua? Viaton kysymyksesi "milloin saa tulla käymään" tuo meille turhia paineita aikataulujen sovittamiseksi. Sano mieluummin, että näkisit lapsen mielellään, mutta tapaamisella ei ole mitään kiirettä.

- Jos tosiaan koet vierailun välttämättömäksi, tule sovittuna aikana. Älä tule yhtään aiemmin, äläkä varttia enemmän myöhässä. Vauvaperheen aika on kortilla ja tuoreilla vanhemmilla moni asia vaatii vielä totuttelua.

- Älä missään nimessä tule, jos olet edes "pienessä nuhassa". Tämän luulisi olevan itsestään selvää...

- Jos otat lapsesi mukaan, valvo heitä, äläkä anna riehua ja huutaa. Pienellä vauvalla on rasittavia kokemuksia muutenkin niin paljon, ettei siihen tarvita enää yhtään stressitekijää lisää.

- Tuo tarjottavat tullessasi ja kerro se isäntäväelle jo etukäteen.

- Älä ole kauaa. Todennäköisesti olemme jo valmiiksi väsyneitä ja haluaisimme vetäytyä olemaan oman perheen kesken. Huomaa vihjeet: jos emäntä vetäytyy imettämään lasta toiseen huoneeseen ja isäntä alkaa haukotella, on sinun korkea aika lähteä. Tuntikin riittää ihan hyvin, kaksi tuntia on maksimi.

- Mieti erityisen tarkkaan kutsutko itsesi kylään sitten, kun isäntä on jo palannut töihin. Äidillä on täysi työ lapsen hoitamisessa, eikä hän välttämättä kaipaa vieraita. Tietenkin JOS olet läheinen ihminen ja JOS vierailusi ei ole rasittava, vaan ennemminkin helpottava (edellyttää ihan sitäkin, että tuot ne tarjottavat tullessasi), mutta ÄLÄ TUNGE ITSEÄSI KYLÄÄN!!!

- Me osaamme itsekin kutsua sinut silloin kun todella haluamme. Älä painosta. Vauva ei sinua kaipaa emmekä välttämättä mekään.

 

[Hyvä]

Kaikki nappiin!

 

[vieras]

amen

 

[-Jonttu-]

Moni asia tuosta on totta, mutta moni myös aika kovaa kärjistelyä Ei kaikkien tuoreiden perheiden uusi elämä ole pelkkää kortilla olemista. Toisilla on myös sitä aikaa.

 

[vieras]

Itsellä ei ollut onneksi noin rankkaa... Elämä jatkuu myös pienen lapsen kanssa. Aina voi sanoa vieraille ei.

 

[CC-]

rankka synnytys takana?

 

[vieras]

Jessus, onneksi et kuulu minun tuttavapiiriini. Ja luulen ettei kovin moni muukaan Kauheaa, ajatteleeko joku todellakin noin?

 

[bud]

Tuore äiti voi avata suunsa ja sanoa, että emme ota vastaan vieraita, esim. 2 ekan viikon aikana. Näin mäkin tein, kun tyttö oli just syntynyt. Jos joku soitti ja pyysi saako tulla kylään, sanoin ei, jos siltä tuntui.

 

[Maisa]

..ja sitten vielä ihmetellään, kun "lapsettomat" kaverit jättävät. Onko ihme, kun lyödään kauhea lista nenän eteen..

 

[peppi]

nyt kirjoitit väärälle palstalle...

 

[Kyl]

Jessus, onneksi et kuulu minun tuttavapiiriini. Ja luulen ettei kovin moni muukaan Kauheaa, ajatteleeko joku todellakin noin?

Ajattelee.

 

[no]

sinun luo en kyllä ikinä uskaltaiskaan kylään

 

[vieras]

Tuosta listasta puuttuu vielä se, että vasta lapsensa synnyttänyt äiti ei välttämättä kaipaa anopin kommentteja siitä kuinka lapsi on isänsä näköinen Tai yleensäkään sen tyylisiä kommentteja keneltäkään kuin "eipä näytä yhtään äidiltään"

 

[vieras]

..ja sitten vielä ihmetellään, kun "lapsettomat" kaverit jättävät. Onko ihme, kun lyödään kauhea lista nenän eteen..

Näinpä.

 

[vieras]

Ei minusta ainakaan tuntunut tolta, kun meidän lapsi oli vauva.

 

[J]

Hyvin kirjoitettu, vaikken omalta kohdalta allekirjoitakaan! Mutta näin kannattaisi kaikkien vieraiden asennoitua varulta, koska varmasti suurin osa kokee juurkin noin. Hienovaraisuus kunniaan tässä kohden!

 

[anu]

juurikin näin!

JA JOS haluaa tulla, voi tulla päivällä isän mentyä töihin ja tulla sillä meiningillä että auttaa vaikka siivoamalla/kokkaamalla tai viemällä vauvan vaunulenkille jos äidin pitää saada nukuttua. Tai sit ehdota äidin kanssa yhteistä ulkoilua. Mut kaikki tietenkin sopien, et tunge yllärinä apuun. Joku ei apua kaipaa, minä olisin kaivannut mutten kehdannut pyytää kummankaan lapsen synnyttyä. Varsinkin kun toinen syntyi olisi ollut apua jos joku olis vienyt isomman ulos tai leikittänyt..

 

[deb]

Mä olin just tuota mieltä silloin kun oli esikoinen kyseessä, kakkosen kohdalla taas kaikki oli just toisinpäin. Se oli se oma epävarmuus, osaamattomuus ja jakuva vauvan takia varpaillaan olo, jota ei olisi halunnut muille näyttää.

 

[Mustaläski]

Mä muistelen tässä omien mukuloitteni vauva aikaa ja musta oli vaan kiva että joku kävi meillä kahvilla. En mä sitä noin raskaana kokenut.
Ja mä oikein toivoin että esikoinenkin tottuu ihan pienestä asti muihin lapsiin ja ääniin.

 

[-Jonttu-]

Kyllä tuota perheen keskeistä elämää varmaan hetken haluaa viettää, mutta mieti tarkoin haluatko karkottaa kaikki ystäväsi synnytyksen jälkeen? Ei sitten tarvitse myöhemmin kertoa, kuinka kaikki ystävät ovat jättäneet ja päivät joutuu vain olemaan taaperon kanssa keskenään.

 

[möö]

No kas kun et luetellut lahjalistaa ; mitä saa tuoda ja mitä ei.

 

[LisaMarie]

Nooh, kukin tavallaan...
Ite tykkäsin vieraista kun vauvat oli pieniä, oli seuraa. Vauvasta ei sitä vielä paljon ollu, kun se vaan söi ja nukkui.

 

[vieras]

Lisäys: Sitten kun minä parun sitä, ettei kukaan koskaan käy kylässä, niin muistuttakaa minua tästä kirjoituksesta!

 

[huomaa]

taitaa olla eka kullannuppu syntynyt.

 

[ap]

Jessus, onneksi et kuulu minun tuttavapiiriini. Ja luulen ettei kovin moni muukaan Kauheaa, ajatteleeko joku todellakin noin?

Kun kolmen ensimmäisen viikon aikana käy lähes 30 vierasta niin kyllä siinä vaiheessa jo hermo menee... Varsinkaan kun juuri kukaan ei ajattele äidin jaksamista, vaan pelkästään sitä, kuinka juuri hänen on päästävä näkemään lapsi nyt heti.