Syöpäyhdistyksen Eero Pukkalan luennolla tuli ilmi ko. ilmiö. Myös esim. Oulun seudun kilpirauhassyöpädiagnoosit 2000-luvun taitteessa näkyvät hurjina piikkeinä tilastoissa. Kyseessä on kehittyneempi diagnostiikka tietyillä alueilla, joka vääristää tilastoja. Esimerkiksi juuri tuolla Oulun seudulla esiintyneet kilpirauhassyövät ja niiden huikea lukumäärä johtui yhdestä alan lääkäristä, joka alkoi tehdä aiheeseen liittyvää kehitystyötä. Seulottuaan väestöä melko tarkkaan tietyin ehdoin, hän ulotti seulonnat myös löydöstapauksien perheenjäseniin, koska kilpirauhaskasvaimet esiintyvät suvuittain. Haaviin jääneet kaikki löydökset (solumuutokset, myös ei patologiset) kirjattiin ylös ja ne jäivät rekisteriin. Lääkärin muutettua sittemmin Kokkolaan "tapausten määrä" Oulussa romahti.
Ilmansaasteilla ei ole mitään tekemistä Helsingin ja Turun keuhkosyöpätilastojen kanssa vaan hengityselinsairauksien hoidon keskittymisellä niihin kaupunkeihin sekä diagnostiikan kehittyneisyydellä. Kolmas tärkeä asia on ruotsinkielinen väestö, jonka naisten keskuudessa (etenkin) tupakointi on yleisempää kuin muussa väestössä. Puhutaan siis vanhemmasta suomenruotsalaisesta porukasta, joilla on vuosikymmeniä tupakointia takanaan ja syöpälöydöksiä siis ilmaantuu. Tupakointi oli aikanaan nuorten, suomenruotsalaisten naisten hieno tapa. Myös Vaasan seudulla on piikki muistaakseni juuri suomenruotsalaisten vuoksi. Tämä äidinkielen määräämä kulttuurinen ero etenkin naisten tupakointikäyttäytymisessä ei erotu sisämaakaupungeissa kuten Tampereella, Oulussa tai Jyväskylässä juuri siksi, että ruotsinkielistä väestöä on niin vähän.
