Valehtelematta: emme muistaakseni riidelleet silloin enempää kuin nykyäänkään. Eikä me vieläkään paljoa riidellä. tosin voi olla että aika kultaa muistot.
Valehtelematta: emme muistaakseni riidelleet silloin enempää kuin nykyäänkään. Eikä me vieläkään paljoa riidellä. tosin voi olla että aika kultaa muistot.
?
=/
Vieras
No nyt minä sen keksin. Keskeinen tekijä, joka saa ihmisen kuin ihmisen tekemään ja haalimaan enemmänkin kuin jaksaa tehdä niin on se, että EI osata sanoa EI!
Minäkin hoitoalla vaativassa työssäni voisin antaa sinne koko käden vietäväksi mutta enpäs vaan annakaan. Sillä elämäni on täällä kotona, töillä vaan ylläpidän sitä elämää, josta kodissani nautin. Ja eih, pikkunuhista ei valiteta ja kun työ tehdään se kunnolla. Näin olen opettanut lapsillekin ja työntekoon heitä myös kasvatan mutta liika on liikaa.
Minäkin hoitoalla vaativassa työssäni voisin antaa sinne koko käden vietäväksi mutta enpäs vaan annakaan. Sillä elämäni on täällä kotona, töillä vaan ylläpidän sitä elämää, josta kodissani nautin. Ja eih, pikkunuhista ei valiteta ja kun työ tehdään se kunnolla. Näin olen opettanut lapsillekin ja työntekoon heitä myös kasvatan mutta liika on liikaa.
V
"vieras"
Vieras
Toivon mukaan hyvän ja sellaisen että elämästä ja työstä voi nauttia. Tosin teen normaalia työpäivää, saan vain valita milloin sitä teen ja missä. Tähän ei ole monella mahdollisuutta, ainakaan jos haluaa ansaita elantonsa. Tänään odotin kunnes nuorimmainen lähti kouluun ennen kuin aloitin työt.
Teen normaalia työaikaa mutta itsenäistä suunnittelu/tutkimustyötä.
K
Keittiönoita
Vieras
Ainoa asia, mitä sairaanhoitajavuosistani kaipaan, on just tuo huoleton suhtautuminen työhön. Vastuun tekemästään työstä kantoi ainoastaan työsopimuksessa sovitulla aikavälillä. Muulloin oli yks palskan hailee, mitä potilaille tapahtui. Jos mulla oli vapaapäivä ja osastolta puuttui iltavuorolainen, niin ei se iltavuorolaisen puuttuminen mun napaani kaivellut, koska mullahan oli vapaapäivä.
M
"Mii"
Vieras
Työnarkomaanin lapsista harvoin tulee työnarkomaania aikuisena. Seuraava sukupolvi ymmärtää yleensä jo antaa aikansa niille lapsilleen eikä toistaa vanhempiensa "virhettä" olemalla aina se poissaoleva vanhempi. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin ainakin omassa lähipiirissäni.
M
"mie"
Vieras
No tässä opettajan ammatissa ei ainakaan pysty tekemään mitään lyhennettyä työaikaa. Ja - työaikani ei todellakaan ole vain oppituntien pito vaan paljon muuta. Monesti on iltaisinkin tehtävä vielä kotona, mutta teen yleensä vasta, kun lapset ovat nukkumassa, kuten äsken tein. Onneksi myös pidän työstäni. Oma perhe menee silti aina kaiken edelle. Hoitaisin esim. sairasta lasta vaikka ilman palkkaa.
M
"mie"
Vieras
Ap: olitteko miehen kanssa yhtä paljon vanheimpainvapaalla/hoitovapaala, vuorotellen? Ja se joka oli silloin työelämässä, niin tekikö lyhennettyä, jotta lapsille ja perhen ytheiselle ajalle jäisi mahdollisimman paljon aikaa?
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="Mii";25718698]Työnarkomaanin lapsista harvoin tulee työnarkomaania aikuisena. Seuraava sukupolvi ymmärtää yleensä jo antaa aikansa niille lapsilleen eikä toistaa vanhempiensa "virhettä" olemalla aina se poissaoleva vanhempi. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin ainakin omassa lähipiirissäni.[/QUOTE]
Mä olen yrittänyt lapsilleni opettaa, että mitä vähemmän tekee töitä, sitä enemmän saa tekemästään työstä hyödyn itselleen. Toki töitä pitää tehdä sen verran, että sillä elättää itsensä sekä ne, joihin nähden on elatusvelvollinen. Mutta kannattaa miettiä. haluaako maksella entistä enemmän veroja vain sen vuoksi, että painaa niska limassa töitä. Jospa tyytyisikin vähän vaatimattomampaan elintasoon ja silloin voisi tehdä myös vähemmän töitä.
Mä olen yrittänyt lapsilleni opettaa, että mitä vähemmän tekee töitä, sitä enemmän saa tekemästään työstä hyödyn itselleen. Toki töitä pitää tehdä sen verran, että sillä elättää itsensä sekä ne, joihin nähden on elatusvelvollinen. Mutta kannattaa miettiä. haluaako maksella entistä enemmän veroja vain sen vuoksi, että painaa niska limassa töitä. Jospa tyytyisikin vähän vaatimattomampaan elintasoon ja silloin voisi tehdä myös vähemmän töitä.
?
=/
Vieras
[QUOTE="mie";25718714]Ap: olitteko miehen kanssa yhtä paljon vanheimpainvapaalla/hoitovapaala, vuorotellen? Ja se joka oli silloin työelämässä, niin tekikö lyhennettyä, jotta lapsille ja perhen ytheiselle ajalle jäisi mahdollisimman paljon aikaa?[/QUOTE]
Olemme jakaneet vanhempainvapaata ja isä pitänyt myös isäkuukauden ja kaikki isyyslomansa. Minä pääsääntöisesti hoitovapaalla mutta isä kyllä tehnyt lyhennettyä työaikaa, eli osittaista hoitovapaata ottanut, aina perjantai vapaata viikonlopun lisäksi. Muutamia päiviä minä tehnyt töitä, järjestetty niin, että lapsia ei ole tarvinnut hoitoon viedä ja en ole joka viikonloppu töissä kun muut on kotona.
Keittiönoita: Minä suhtaudun kyllä vastuuntuntoisesti työhöni ja en ole asenteella, että mun napaani ei kaiva. Voin toki joustaa mutta sen en anna jäädä päälle, että se on aina ratkaisu työntekijän puutteeseen. Ja kyllä, minä välitän aidosti potilaistani, minä välitän oikeasti mitä heille kuuluu mutta en toki kotona niitä asioita mieti muutamia tapauksia lukuunottamatta.
Ja aloituksessani olikin kyse siitä, että voiko ympäripyöreää työpäivää tekevä vanhempi sanoa, että lapset on etusijalla? Ei lapsi tarvitse niitä materiaaleja ympärilleen vaan jos lapselta kysyttäisiin, luulisin että moni lapsukainen toivoisi enemmän yhteistä aikaa vanhempien kanssa ihan tavallisessa arjessa.
Ja olisi kiva saada vielä aiemmin kysyttyishin kysymyksiin kommentteja arjen vapaa-ajan täyttämisestä ja loma-ajoista, kokoajan menosta ja meininistä. Lisäksi kiinnostaa kodin ilmapiiri, kun työ täyttää paljon vanhempien elämää vaativissa töissä.
Se onkin mielenkiintoista mikä työ on vaativaa. Koen oman ammattini vaativaksi ja voin toteuttaa sitä hyvin näilläkin järjestelyillä. Moni lähipiirissä työelämänorja vetoaa työn vaativuuteen, joo-o, mutta mikä on lapsen etu?
Olemme jakaneet vanhempainvapaata ja isä pitänyt myös isäkuukauden ja kaikki isyyslomansa. Minä pääsääntöisesti hoitovapaalla mutta isä kyllä tehnyt lyhennettyä työaikaa, eli osittaista hoitovapaata ottanut, aina perjantai vapaata viikonlopun lisäksi. Muutamia päiviä minä tehnyt töitä, järjestetty niin, että lapsia ei ole tarvinnut hoitoon viedä ja en ole joka viikonloppu töissä kun muut on kotona.
Keittiönoita: Minä suhtaudun kyllä vastuuntuntoisesti työhöni ja en ole asenteella, että mun napaani ei kaiva. Voin toki joustaa mutta sen en anna jäädä päälle, että se on aina ratkaisu työntekijän puutteeseen. Ja kyllä, minä välitän aidosti potilaistani, minä välitän oikeasti mitä heille kuuluu mutta en toki kotona niitä asioita mieti muutamia tapauksia lukuunottamatta.
Ja aloituksessani olikin kyse siitä, että voiko ympäripyöreää työpäivää tekevä vanhempi sanoa, että lapset on etusijalla? Ei lapsi tarvitse niitä materiaaleja ympärilleen vaan jos lapselta kysyttäisiin, luulisin että moni lapsukainen toivoisi enemmän yhteistä aikaa vanhempien kanssa ihan tavallisessa arjessa.
Ja olisi kiva saada vielä aiemmin kysyttyishin kysymyksiin kommentteja arjen vapaa-ajan täyttämisestä ja loma-ajoista, kokoajan menosta ja meininistä. Lisäksi kiinnostaa kodin ilmapiiri, kun työ täyttää paljon vanhempien elämää vaativissa töissä.
Se onkin mielenkiintoista mikä työ on vaativaa. Koen oman ammattini vaativaksi ja voin toteuttaa sitä hyvin näilläkin järjestelyillä. Moni lähipiirissä työelämänorja vetoaa työn vaativuuteen, joo-o, mutta mikä on lapsen etu?
Pakko vielä kysyä; oletko sairaan -vai lähihoitaja?
Mitä jos potilas on kuolemankielissä ja vaatii elvytystä, laitatko lastesi edun edelle ja katoat töistä tasan klo 16, jos vuoro silloin loppuu? Elvytätkö potilasta, vai lähdetkö kotiin, että lapsesi saa aikaa?
N
noooo
Vieras
Ette varmaan asu pk-seudulla? Kai tajuat että joidenkin on pakko tehdä töitä paljon ihan siksi että muuten rahat ei riitä siihen normaaliin elämiseen, kyse ei ole jostain kattokruunuista tai etelänmatkoista vaan ihan siitä tarjoushernekeitosta. Täällä Helsingissä pelkät asumiskulut on tosi korkeat. Lisäksi kaikilla ei todellakaan ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa, itsekin olen tähän ikään 34v mennessä saanut vain määräaikaisia työsopimuksia eikä niissä ole ollut neuvottelemisen varaa työajoista, ota tai ole työtön.
E
"Eee"
Vieras
No me ei olla sun aloituksessa kuvailemasi perhe, kun ollaan molemmat oltu hoitovapaalla ja tehty lyhennettyä työaikaakin, mutta olen kyllä hyvin kiinni työssäni ja innoissani sen tekemisestä. Täytyy myöntää, että monena iltana, kun muksut on nukkumassa, niin teen vielä hetken töitä omassa rauhassani ennen kuin itse menen nukkumaan.
Ja sanon, että luulo ei ole tiedon väärti. Ainakaan meidän perheestä ei kannata alkaa luulla yhtään mitään. Kyllä meillä molemmat vanhemmat jaksaa ja paneutuu perheen asioihin koko ajan ja lasten kanssa ehditään vietää aikaa, vaikka sitten niiden nukkumaan mentyä saatankin tosiaan tehdä töitä sen TV:n tuijottamisen sijaan.
Mulla ainakin se "työn tekemisen harrastaminen" on enemmänkin pois "omasta ajasta" kuin lasten kanssa vietetystä ajasta. (Sinänsä pöljästi sanottu, kun mulle se työn tekeminen on sitä ihanaa omaa aikaa, mitä odotetaan innolla.)
?
=/
Vieras
Lähihoitaja akuuttisairaalan sisätautiosastolla. Niinkuin aikaisemmin totesin, joustan kyllä mutta se ei voi olla ratkaisu pitkäaikaiseen työntekijäpulaan. Vuoroni loppuu klo 15 aamuvuorossa mutta saattaisin toisena päivänä elvyttää ja toisena en... Just, just, erittäin järkeviä kysymyksiä mutta lupaan hoitaa sinuakin hyvin, jos potilaakseni joudut =) Eiköhän tässäkin kokonaisuus ratkaise.
Anteeksi mutta miten vastaus ja selitys eroavat toisistaan? Eikö selittämällä juuri vastata kysymyksiin? Vaikka eivät näy kyllä vastaukset eivätkä selitykset sinulle kelpaavan, vaikka aivan asiallisesti ihmiset ovat kertoneet omista ratkaisuistaan. Tuo kalikan kalahtaminen on jo niin vanha juttu, että sillä ei enää kyllä viedä mitään keskustelua eteenpäin.
?
=/
Vieras
Mun mielestä onkin ihan sama mitä kukakin tekee mutta jos toimintaa tehdään lapsen edun nimissä ja ajatellen lasta niin silloin tulee mieleen selitykset joilla tuetaan omaatuntoa.
N
noooo
Vieras
Tuleeko mieleen että osa ihmisistä tykkää työstään ja siitä huolimatta rakastaa lapsiaan? Ei se ole mikään joko tai -juttu. Vai etkö itse pysty rakastamaan muita kuin lapsiasi, et edes miestäsi, ystäviäsi jos et ymmärrä että ihmisillä voi olla useita tärkeitä asioita elämässä?
A
aytu
Vieras
Minä tykkään myös rahasta. Se helpottaa elämää tosi paljon. Me emme halua elää kädestä suuhun tai edes kituutellen. Valintoja. Me ollaan tosi paljon lapsten kanssa ( minäkin tällä hetkellä kotona ) mutta en ikinä suostuisi kituuttamaan vaan sen takia, että on lapsia. Kaikea voi tehdä kohtuudella ja kaikkeen voi varautua.
E
"Eee"
Vieras
?
=/
Vieras
Aivan, olet asian ytimessä. Sulla tuntuukin olevan valinnat kohdallaan kun lapset mahtuvat kuvioihin muutenkin kuin sananhelinässä...
N
Noooo
Vieras
ehkä sekin ratkaisee miten sen miten sen ajan sitten kotona käyttää. Esim omat mummoni eivät olleet ikinä töissä enkä sitä koskaan ihmetellyt. Olivat niin ahkeria kotioloissa. Sieltä on jäänyt hyvä muistikuva että kaikkea mahdollista voi kotona tehdä itse. Nyt vasta aikuisena ymmärtänyt että tosiaan eivät käyneet palkkatöissä.
V
"vieras"
Vieras
Niin no tällä samalla ajatusmallilla voitaisiin ajatella sun selittelevän sitä, ettet saanutkaan uralta kaikkea mitä halusit vaan jäit lähäriksi vaikka haaveilit lääkärin ammatista. Nyt perustelet sitä itsellesi ja muille lapsen parhaana. Eli toisin sanoen ihan nolla perustelu tuokin, että "tuli vain mieleen"
H
hlgg
Vieras
?
=/
Vieras
Joo, joo, pitääkö vääntää rautalangasta! Eihän ne ympäripyöreät työpäivät estä rakastamasta lapsiaan mutta onko se lapsen edun mukaista olla töissä lasten valveillaoloaika, niinkuin usein selitetään pitkiä työpäiviä.