Työ ja lapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuo ei ole kiva, että ap sanoo muitten vain selittävän. Sitten joku syy, vaikka raha kelpaakin. Miksi sellainen syy kelpaa? (minustakin se kelpaa, enkä muutenkaan ole hylkäämässä toisten perusteluita) Jokainenhan selittää, etenkin kysyttäessä, omia valintojaan ja sitä enemmän, mitä niitä väheksytään. Se on ihan luonnollista.
 
Siis minä en nyt yhtään ymmärrä mistä sinun nämä luulot ja uskomuksesi kumpuavat?
Minä olen myös yrittäjäperheestä, isäni painoi töitä niska limassa ja äitini oli kotiäitinä. Isän viettämä aika meidän lasten kanssa oli todella vähäistä, mutta teimme sitten kivoja juttuja kun isä oli paikalla. Koskaan eivät vanhempani riidelleet, joskus oli äidillä pinna kireällä kun oli kotona vetovastuussa, mutta hienosti selvisi. Minulla on valtava kunnioitus vanhempiani kohtaan ja molempien kanssa läheiset välit. He ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 vuotta! Soittelemme päivittäin ja näemme joka viikko, yleensä useamman kerran.
Mieheni tekee normaalia työpäivää muuten, mutta päivystää joskus viikonloppuisin. Minä olen muuten normaalisti päivätöissä, mutta joka toinen viikko teen parin päivän työmatkan ja muutaman kerran vuodessa olen 3 yötä poissa kun käyn messuilla. Vaikka työ saneleekin aikataulujamme, meillä todellakin lapset huomioidaan, heillä on läheiset välit isovanhempiin ja usein ovat työmatkojeni aikana yhden tai kaksi yötä mummolassa. Eivät edes tajua "äidin puuttumista", vaan ovat rakastavien isovanhempien luona kylässä.
Meillä vapaa-aika käytetään perheen kesken, teemme yhdessä asioita ja kotityöt yms. tehdään sulassa sovussa. Meillä on oikein tasapainoinen perhe. Vaikka minä joudun välillä kantamaan töitä kotiin ja työmatkat verottavat aikaamme, voin silti sanoa että aikaa jää parisuhteelle, juttelulle ja yhdessä tekemiselle. Muutaman kerran vuodessa lomailemme kotimaassa viikonlopun yli, muuten olemme kotosalla.

Sinulla on kyllä nyt joku käsittämätön luulo normaalista poikkeavien töiden tekijöiden elämästä, muka riidellään ja lapset kärsivät, höpöhöpö sanon minä! Esim. yrittäjyyden ymmärtäminen on yksi suuri siunaus jonka yrittäjäperheissä tai muuten vaativan työn tekemisestä lapsi oppii!
 
Joo, joo, pitääkö vääntää rautalangasta! Eihän ne ympäripyöreät työpäivät estä rakastamasta lapsiaan mutta onko se lapsen edun mukaista olla töissä lasten valveillaoloaika, niinkuin usein selitetään pitkiä työpäiviä.

aika harva ihminen tekee ympäripyöreitä päiviä. Ainakaan kumpikin perheen vanhempi. tulee mieleen vaan yrittäjät ja yritysjohtajat ja matkatöitä tekevät. Näissä perheissä kuitenkin yleensä on toinen vanhempi normaalin työajan piirissä. onko tämä nyt sitten niin kauheaa?

jonkun nekin työt on tehtävä.
 
[QUOTE="vieras";25719630]Niin no tällä samalla ajatusmallilla voitaisiin ajatella sun selittelevän sitä, ettet saanutkaan uralta kaikkea mitä halusit vaan jäit lähäriksi vaikka haaveilit lääkärin ammatista. Nyt perustelet sitä itsellesi ja muille lapsen parhaana. Eli toisin sanoen ihan nolla perustelu tuokin, että "tuli vain mieleen"[/QUOTE]

Voihan sen noinkin ajatella, se onkin jo uusi keskustelun aihe ja voin ajatella ratkaisujani tuoltakin kannalta ja miettiä onko asia niin. Tykkään pohtia asioita. Eikä se nyt ihan noin verrannollinen ajatus ole mun ura ja lapset ja mitä työltäni saan. Olen varma, että vaikka olisin lääkäri, ratkaisisin asioita samalla mallilla juurikin siksi, että oma arvomaailmani on vain tälläinen. Minusta ammatilla ei näissä asioissa ole suurtakaan merkitystä vain työtehtävillä, miten ne järkkääntyy ja järjestää. Moni ei vaan rohkene, menee massan mukana.
 
[QUOTE="Mii";25718698]Työnarkomaanin lapsista harvoin tulee työnarkomaania aikuisena. Seuraava sukupolvi ymmärtää yleensä jo antaa aikansa niille lapsilleen eikä toistaa vanhempiensa "virhettä" olemalla aina se poissaoleva vanhempi. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin ainakin omassa lähipiirissäni.[/QUOTE]aivan. Mun miehen vanhemmat paiski töitä ja miehelle jäänyt muistikuva että oli aina hoidossa ja ei nähnyt vanhempiaan. Viimeksi eilen anoppi selitti on hyvä kuinka ollaan paljon lasten kanssa kun itse vaan yritti maksaa taloa nopeasti pois. Mies siihen totesi että valintakysymyksiä nuo on. Mutta ei työnteossa mitään pahaa ole, eikä lasten kanssa olemisella. Kunhan vaan jokainen perhe löytää sen oman juttunsa eikä sitten vanhana kadu ratkaisujaan.
 
Itse olen perheestä, jossa vanhemmat tekivät ympäripyöreitä päiviä. Isäni oli kirurgi ja usein lähti joulupöydästäkin töihin. En muista, että se olisi ollut mikään kauhistus meille lapsille. Isä ja äiti viettivät kuitenkin kaikki lomansa ym. meidän kanssa ja silloin mentiin milloin mihinkin. Minulla oli erittäin hyvä lapsuus. Mummotkin olivat paljon apuna ja mummoihin tuli HYVIN läheinen suhde.
 
Rytkäätys: Perustan ihmettelyni ihan lähipiirissäni nähtyyn kuvioon. Siellä vanhemmat luo uraa, lapset paljon hoidossa, kotona ollessa riitelevät kun eivät tiedä kuka tekee ja mitä, kaikki tämä lasten edun tähden. Halusinkin perspektiiviä muiltakin perheiltä, onko se tämmöistä vai onko tämä tuntemani perhe poikkeus. ja täytyy sanoa, omiin ratkaisuihinkin on vailuttanut paljonkin tämän perheen seuraaminen, en missään nimessä halua meille tuollaista. Niitä perheitä jotka buukkaavat vapaa-aikansa täyteen harrasteita ja menoa, löytyykin sitten paljon enemmän ympäriltämme ja en halua kyllä semmoistakaan meininkiä, sitäkin kun tehdään lasten kannalta parhaana ratkaisuna?
 
Ja aloituksessani olikin kyse siitä, että voiko ympäripyöreää työpäivää tekevä vanhempi sanoa, että lapset on etusijalla? Ei lapsi tarvitse niitä materiaaleja ympärilleen vaan jos lapselta kysyttäisiin, luulisin että moni lapsukainen toivoisi enemmän yhteistä aikaa vanhempien kanssa ihan tavallisessa arjessa.

No ihmisillähän on hyvin eritasoisia palkkoja. Joku Kimi Räikkönen varmaan voisikin halutessaan olla vaikka päivän vuodessa töissä ja silti pärjäisi hyvin, kun taas pienituloinen joutuu tekemään pitkään päivää ihan pelkästään tarjotakseen lapsilleen katon pään päälle ja ruokaa pöytään. Väittäisin kyllä, että ihan jokainen lapsi tarvitsee jonkun paikan missä asua ja ruokaa mahaan, mutta saatan toki olla väärässäkin.

Olisihan se kiva että kaikilla olisi mahdollisuus olla 24/7 lastensa kanssa, mutta kun sillä läsnäololla ei tuoda sitä ruokaa pöytään. Luulisin että moni lapsi valitsisi siltikin sen ruuan jos vaihtoehtona olisi vanhemmat kotona 24/7, mutta joutuis näkemään nälkää. Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että joidenkin on pakko tehdä pitkää päivää?
 
Rytkäätys: Perustan ihmettelyni ihan lähipiirissäni nähtyyn kuvioon. Siellä vanhemmat luo uraa, lapset paljon hoidossa, kotona ollessa riitelevät kun eivät tiedä kuka tekee ja mitä, kaikki tämä lasten edun tähden. Halusinkin perspektiiviä muiltakin perheiltä, onko se tämmöistä vai onko tämä tuntemani perhe poikkeus. ja täytyy sanoa, omiin ratkaisuihinkin on vailuttanut paljonkin tämän perheen seuraaminen, en missään nimessä halua meille tuollaista. Niitä perheitä jotka buukkaavat vapaa-aikansa täyteen harrasteita ja menoa, löytyykin sitten paljon enemmän ympäriltämme ja en halua kyllä semmoistakaan meininkiä, sitäkin kun tehdään lasten kannalta parhaana ratkaisuna?

Siis perustat väitteesi yhden perheen elämään? No tajuat varmaan itsekin etteivät kaikki perheet ole samanlaisia ja toimi samoin.
 
Väännettiinhän tämäkin keskustelu tälle tasolle, palstanormien mukaisesti =) Osaltani lopetan keskustelun tähän ja jatkan mukavaa elämääni eteenpäin =) Mutta vielä hyvätr ihmiset, miettikää erilasia vaihtoehtoja lasten edun mukaisesti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25719657:
Siis minä en nyt yhtään ymmärrä mistä sinun nämä luulot ja uskomuksesi kumpuavat?
Minä olen myös yrittäjäperheestä, isäni painoi töitä niska limassa ja äitini oli kotiäitinä. Isän viettämä aika meidän lasten kanssa oli todella vähäistä, mutta teimme sitten kivoja juttuja kun isä oli paikalla. Koskaan eivät vanhempani riidelleet, joskus oli äidillä pinna kireällä kun oli kotona vetovastuussa, mutta hienosti selvisi. Minulla on valtava kunnioitus vanhempiani kohtaan ja molempien kanssa läheiset välit. He ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 vuotta! Soittelemme päivittäin ja näemme joka viikko, yleensä useamman kerran.
Mieheni tekee normaalia työpäivää muuten, mutta päivystää joskus viikonloppuisin. Minä olen muuten normaalisti päivätöissä, mutta joka toinen viikko teen parin päivän työmatkan ja muutaman kerran vuodessa olen 3 yötä poissa kun käyn messuilla. Vaikka työ saneleekin aikataulujamme, meillä todellakin lapset huomioidaan, heillä on läheiset välit isovanhempiin ja usein ovat työmatkojeni aikana yhden tai kaksi yötä mummolassa. Eivät edes tajua "äidin puuttumista", vaan ovat rakastavien isovanhempien luona kylässä.
Meillä vapaa-aika käytetään perheen kesken, teemme yhdessä asioita ja kotityöt yms. tehdään sulassa sovussa. Meillä on oikein tasapainoinen perhe. Vaikka minä joudun välillä kantamaan töitä kotiin ja työmatkat verottavat aikaamme, voin silti sanoa että aikaa jää parisuhteelle, juttelulle ja yhdessä tekemiselle. Muutaman kerran vuodessa lomailemme kotimaassa viikonlopun yli, muuten olemme kotosalla.

Sinulla on kyllä nyt joku käsittämätön luulo normaalista poikkeavien töiden tekijöiden elämästä, muka riidellään ja lapset kärsivät, höpöhöpö sanon minä! Esim. yrittäjyyden ymmärtäminen on yksi suuri siunaus jonka yrittäjäperheissä tai muuten vaativan työn tekemisestä lapsi oppii!

Hyvä kirjoitus ja minusta kuvaa hyvin varmaan niin monenkin perhen elämää! Just sitä, että erilaiset työkuviot ja työmäärän pystyy hyvin sopeuttaa lapsiperhen elämään. Ja uskallan väittää, että tälläisessa perheessä on paljonkin sitä aitoa läsnäoloa eikä kukaan kärsi :)

Minäkin halusin tietää, mistä toi ap:n luulo on peräisin? Se, miltä toisen perhen elämä näyttää ulospäin, ei aina kerro koko totuutta ;) Jos toi ajatus on sitten tullut vaikka kaveripariskunnilta..... Ja toi, että kumpikin tekee lyhennettyä työaikaa: en ymmärrä, miten tämä sitten kertoo paremmin siitä, että lapset ovat ykkösinä.
 
Kehen kalikka kalhtaa, se ulvahtaa =) Vieläkään en ole vastauksia saanut, muita kuin selityksiä. Mun mielstä on vaan niin väärin, että lapsella on käytännöllisesti molemmat vanhemmat muuta ainakin toinen on poissa miltei kokoajan vedoten työkiireisiin. Hmm, voiko joku näin toimiva puhtaalla omalla tunnolla katsoa itseään peilistä ja vannoa olevansa tekemässä taas pitkän työputken lapsen edun nimissä.

Usein olen törmännyt perheissä myös sellaiseen ilmiöön, että kaikki vapaa-aika on buukattu niin täyteen, että sekin juostaan tarkoin laaditun aikataulun mukaan. Loma-ajat juostaan mitä hienoimmissa paikoissa, onko kuunneltu lasten oikeaa etua? Onko lapselle mielettömän tärkeää lentää arki ja loma-ajat, palata väsyneenä kouluun, päiväkotiin tms. arkeen.

Ja korostan, en vit***** vaan ihan oikeasti tässä vuosia äitinä olleena mietin näitä asioita. Ystäväpiirissäni näin toimivia ihmisiä on, en halua kyseenalaistaa heidän tekojaan, ei hekään minun mutta haluan vaan tietää mitkä motiivit saa ihmiset toimimaan muka lasten etujen mukaan. Ihmisinä nämä minunkin tuntemat ihmiset ovat upeita yksilöitä mutta toiminta kyseenalaista.

Melkein poikkeuksetta loma-aikana minulta kysytään, että mitä me tehdään. Esim. nyt hiihtiksellä kerroin, että ei mitään, ollaan kotona. Käydään korkeintaan naapuri kunnassa laskemassa mäkeä ja lapsilla on reilusti kaveriaikaa. (jollei kaverit ole matkoilla...) Käymme kerran vuodessa reissussa, ei ole halua mennä aina ja kokoajan johonkin.

Sanoit, että haluat keskustelua, mutta kyllä sä tässä ihan syyttelet. Miksi sulla on tällainen asenne? Ja löytyykö tuollaisia ihmisiä oikeasti sun tuttavapiiristäsi niin paljon, että asia sinua vaivaa?

Me ei olla suurituloisia, ja töissä on molempien pakko tehdä täyttä työaikaa, koska pitäisi saada esim. suurempi asunto, jotta mahdutaan. Silti sanon, että lapsi on meille tärkein. Töihin kiirehditään ensimmäiseksi aamulla hoitopaikan kautta, ja töistä suoraan lasta noutamaan. Sen jälkeinen aika vietetään yhdessä koko perhe, tehdään kotihommat, ulkoillaan jos ehditään, lenkitetään koiraa. Ei meillä ole aikaa omille harrastuksille... Illalla, kun lapsi menee nukkumaan, jatkaa mies usein työntekoa. Niin kauan kuin hän tätä tahtia jaksaa ja nauttii työstään, niin mitä sitten?

Viikonloput ja lomat vietetään samoin yhdessä, emme reissaa kesämökkiä pidemmälle edes vuosittain.

On se urakin sen verran tärkeä mun miehelle, että panostaa työntekoon todellakin sen yli 8 h päivässä. Mutta ei hän mitään ympäripyöreitä päiviä tee, vaan tosiaan työskentelee kotona lapsen mentyä nukkumaan. Tämä siksi, että joskus meillä olisi varaa vähän "parempaan" kuin mitä itse ollaan lapsena saatu.
 
Väännettiinhän tämäkin keskustelu tälle tasolle, palstanormien mukaisesti =) Osaltani lopetan keskustelun tähän ja jatkan mukavaa elämääni eteenpäin =) Mutta vielä hyvätr ihmiset, miettikää erilasia vaihtoehtoja lasten edun mukaisesti!

Ai tasolle jossa tuli vastakkaisia mielipiteitä :D Perustat väittämäsi yhden tuttavaperheen elämään, josta ei varmastikkaan tiedä kaikkea, joten aika hataralla pohjalla ovat sunkin tilastot. Myöskin se, että jos teillä ei ole varaa matkustella lomilla, ei tee sitä toista perhettä yhtään huonommaksi vaikka lomat olisivatkin "aikataulutettuja".
 
Väännettiinhän tämäkin keskustelu tälle tasolle, palstanormien mukaisesti =) Osaltani lopetan keskustelun tähän ja jatkan mukavaa elämääni eteenpäin =) Mutta vielä hyvätr ihmiset, miettikää erilasia vaihtoehtoja lasten edun mukaisesti!

Mieti sinäkin, mieluiten peilin edessä. Lasten on hyvä oppia tässä maailmassa että on olemassa erilaisia tapoja ja ratkaisuja, erilaisia ihmisiä ja päämääriä. Ja niistä ei ikään ole automaattisesti parempi tai huonompi kuin toinen. Opeta lapsellesi, että kaikkien ei täydy haluta samoja asioita, ja että ihmisten syyttely asiasta tietämättömänä on lapsellista.
 
Ja AP, noista lomista. Vaikka ihmiset käyvät lomilla, se ei tarkoita mitään lasten rääkkäämistä kotoa poistumalla. Meidän lomamatkoilla ainakin ulkoillaan, käydään valmiissa pöydässä syömässä, vieraillaan huvi-ja eläinpuistoissa tai käydään esim. Korvatunturilla, Titi-nalletalossa tai kylpylässä. Yleensä jokaiselle päivälle on se yksi kiva juttu, jonne mennään lasten jaksamisen mukaisesti. Muuten löhöillään hotellihuoneessa, otamme leluja ja pelejä mukaan, katsomme elokuvaa ja herkutellaan. Samaa rentoa yhdessäolemista kuin kotonakin, tosin ilman ruuanlaittoa ja siivoamista. Vielä kun lapset nukkuvat automatkoilla, eivät he ole mitenkään väsyneitä reissun päälle. Ja ajattele, aina loman jälkeen meistä vanhemmista jompi kumpi ottaa yhden päivän vapaata, jotta lapset saavat rauhoittua taas normaaliin arkeen.
Ja vaikka se työ tosiaan sanelee aikatauluja, me huomioimme lapset ensimmäisenä. Huolehdimme että he saavat aina olla kotona kun jompi kumpi on vapaalla tai pääsee aiemmin. Ylityövapaat käytetään lapsiin jne. En missään nimessä koe olevani huono vanhempi.
 
Rytkäätys: Perustan ihmettelyni ihan lähipiirissäni nähtyyn kuvioon. Siellä vanhemmat luo uraa, lapset paljon hoidossa, kotona ollessa riitelevät kun eivät tiedä kuka tekee ja mitä, kaikki tämä lasten edun tähden. Halusinkin perspektiiviä muiltakin perheiltä, onko se tämmöistä vai onko tämä tuntemani perhe poikkeus. ja täytyy sanoa, omiin ratkaisuihinkin on vailuttanut paljonkin tämän perheen seuraaminen, en missään nimessä halua meille tuollaista. Niitä perheitä jotka buukkaavat vapaa-aikansa täyteen harrasteita ja menoa, löytyykin sitten paljon enemmän ympäriltämme ja en halua kyllä semmoistakaan meininkiä, sitäkin kun tehdään lasten kannalta parhaana ratkaisuna?

Just, vai että kokonaisen yhden perhen otannalla :D
Oletko miettinyt, että tämän perhen elämä ei vältämättä olisi sen auvoisempaa, vaikka teksisivat kumpikin vähemmät töitä tai olisivat kotona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25718284:
Eli pitää heti alkuunsa tyttöystävän kanssa tehdä selväksi, että lakisääteiset vanhempainvapaat pistetään puoliksi. Ja vuorollaan maksetaan omakotitaloa ja puolison kotona oloa. Ei se ole mikään naisten yksinoikeus olla kotona, sama oikeus on miehilläkin.

Näin on. Mutta näytä minulle mies joka haluaa jäädä kotiin, ja minä näytän sinulle todellisen harvinaisuuden.

Minun puolestani lakisääteiset vanhempainvapaat pitäisi olla PAKKO pistää puoliksi.
 
[QUOTE="vieras";25720182]Voisin näyttää montakin ihan omasta suppeasta ystäväpiiristä.[/QUOTE]

Se on oikein hyvä. Toivottavasti saavatkin jäädä vanhempainvapaalle! Se on heidän oikeutensa, eikä heidän vaimoillaan ole oikeutta viedä sitä heiltä pois.

Minä taas voin valitettavasti näyttää todella monta, jotka EIVÄT suostuisi jäämään kotiin mistään hinnasta :-/ Ja sellaisia tapauksia, jotka ovat paasanneet isien oikeuksista avioeroissa, mutteivat loppupeleissä lapsiaan halunneet edes yhteishuoltajuuteen. Huoh.
 
Näin on. Mutta näytä minulle mies joka haluaa jäädä kotiin, ja minä näytän sinulle todellisen harvinaisuuden.

Minun puolestani lakisääteiset vanhempainvapaat pitäisi olla PAKKO pistää puoliksi.
Mä luulen, että kyllä nykyisin aika monikin mies haluaisi jäädä hoitovapaalle, mutta se ei ole käytännön syistä mahdollista. Elämä on rakennettu sen varaan, että se parempituloinen käy töissä. Ja usein parempituloinen on nimenomaan mies. Jos miehen palkka vaihtuisi muutaman satasen kotihoidontukeen, niin laskut jäisivät maksamatta. Naiset tuntuvat olevan valmiimpia tinkimään elintasosta hoitovapaalle jäädessään kuin miehet. Tunnen kyllä pari miestä, joiden vaimo on ollut ensimmäiset 4 kk äitiyslomasta kotona ja palabbut sen jälkeen töihin. Mies taas on jatkanut siitä vanhempainlomaa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun vanhempainloma on päättynyt ja hoitovapaa alkanut, joko lapsi on mennyt päivähoitoon tai lapsen äiti jäänyt vuorostaan kotiin.
 
Ai nyt on sitten lasten kanssa matkustaminenkin pahasta? Alkaa kuulostaa vähän siltä, että kaikki asiat jotka tehdään eri tavalla kun teidän perheessä on väärin.
 
[QUOTE="vieras";25720496]Ai nyt on sitten lasten kanssa matkustaminenkin pahasta? Alkaa kuulostaa vähän siltä, että kaikki asiat jotka tehdään eri tavalla kun teidän perheessä on väärin.[/QUOTE]

Niinpa. Voin suoraan sanoa etta meidan perheelle matkustaminen on erittain tarkeaa ja mielellani sen ilon suon lapsillekin, haluan kasvattaa heista maailman kansalaisia. Tallainen elamantyyli vaatii sen etta ainakin toinen meista vanhemmista tekee pitkaa paivaa, enka nae siina mitaan ongelmaa.

Minun lapsuudessani seka isani etta aitini tekivat pitkaa paivaa omissa yrityksissaan ja edelleen olen hyvin laheinen kummankin kanssa. En ikina muista etta lapsuudessakaan olisi kaivannut heita enemman kotiin aikaa viettamaan.
 
[QUOTE="vieras";25720496]Ai nyt on sitten lasten kanssa matkustaminenkin pahasta? Alkaa kuulostaa vähän siltä, että kaikki asiat jotka tehdään eri tavalla kun teidän perheessä on väärin.[/QUOTE]

Taitaa olla niin ettei aapeen perheellä ole varaa lähteä mihinkään kun noin paljon muiden harrastukset ja lomailut vaivaa. ;)
 
Pakko vielä yksi pieni kommentti, täällä ei taida olla perheenjäseniä paikalla, joita oikeasti hain aloituksellani. Todistelette mitä teette ym. Silloinhan lapsenne kuuluvat etuoikeutettujen joukkoon. Provosointiin en vastaa =)
 
Pakko vielä yksi pieni kommentti, täällä ei taida olla perheenjäseniä paikalla, joita oikeasti hain aloituksellani. Todistelette mitä teette ym. Silloinhan lapsenne kuuluvat etuoikeutettujen joukkoon. Provosointiin en vastaa =)

En ymmarra mita talla aloituksella haet? Lapset ovat toki useimmille meista tarkeimmat, mutta myos tyo on tarkeaa ihmisen elamassa.

Sita kuitenkin useampi meista joutuu tekemaan vuosikymmenien ajan, joten hyvaan tyouraan kannattaa panostaa, muuten voi jaada kaupankassalle loppuelamakseen. Ja siinakaan ei ole mitaan pahaa, mutta monia se turhauttaisi loppupeleissa.
 

Similar threads

Yhteistyössä