Toggle sidebar

Työhön paluu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äippäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äippäläinen

Vieras
Mulla on nyt n.yhdeksäinkuinen vauva ja olen palailemassa töihin vasta kun lapsi on n. puolitoista vuotias. Kaveri tässä jo kyseli, että olenko katsellut työpaikkoja. Hämmästykseni oli suuri. Siis miksi ihmeessä alkaisin stressata tässä vaiheessa työelämällä. Omaa aikaa jää muutenkin vain hyppysellinen, joten miksi jo nyt kyttäilisin paikkoja. Haluan rauhassa nauttia ä-lomasta ja lapsestani. Olen hoitoalalla ja yleensä duuni ilmoitukset eivät edes ole noin aikaisin ilmoitettuna. Mitä mieltä muut ovat näistä ystäväni kommenteista? Oletteko itse törmänneet samanlaiseen "hiillostukseen"? Meinaan näin minä tämän koen. Ja tuntuu että sinkku immeiset eivät tosiaan aina tajua perheellisten ajankäytön rajoituksia.
 
Minulla on se tilanne, että joudu luultavimmin palaamaan töihin heti äitiysloman päätyttyä. Olen parempi palkkainen kuin mieheni ja lainat eivät millään hoitutuella hoidu;( Toiveena on, että mieheni olisi mahdollisuus tulla kotiin 3-5 kk jotta esikoisemme ei alle vuosikkaana tarvitsisi mennä kodin ulkopuolelle / vieraalle hoitoon.
Minä ainakin kannan huolta siitä, että elämämme perusedellytykset: katto pään päällä ja ruokaa pöydässä, toteutuvat. Minun on pakko myös kuulostella työpaikkani työtilannetta työhön paluuta silmällä pitäen ja myös sivukorvalla seurattava talon ulkopuolisia työmarkkinoita, jotta ei yllätyksiä tulisi.
Suurimmalla osalla naisista on niin, että mies tuo pääosin leivän taloon eikä huolta toimeentulosta ole. Mutta meillä on toisin päin, ja se pakottaa toimenpiteisiin. Minua tämä ei kuitenkaan estä nauttimasta äitiyslomastani, äitiydestä saati lapsestani. Minusta on normaalia, että perheemme ulkopuolisetkin ihmiset kyselevät suunnitelmistamme. Heiltä myös itse kuulee erilaisia käytännön selviytymis- yms. tarinoita miten muilla tuttavilla, yms. ovat asiat sutviutuneet, millaisia ratkaisuja muut samassa tilanteessa ovat tehneet ja millä 'tuloksilla'.
Mainitsit kirjoituksessa sinkku-immeisten kyselyt ja 'hiillostuksen'. Ehkä he myös kyselevät käytännön asioista, koska itse joutuvat omassa elämässään vastaamaan kaikesta ja tietysti myös kiinnostuksesta perheellisten elämään - ei sen tarvitse olla negatiivista..!!!??
 
Kyllä kuule kuulostaa tutulta! Meillä vaan tilanne se, että vauva vasta 5 kk ja nyt jo kysellään, että koskas sitä töihin aion mennä. Anoppi on vaivannut jo monta kertaa päätään sillä, että minkälaiseen hoitopaikkaan vauva pitäis sijoittaa jne, ja itsestä tuntuu, että vastahan sitä päästiin kotia synnäriltä, heh.

Juu, tiedän että muiden kommentit kokee helposti negativiisena, mutta kyllä ne joskus ovat ihan vain mielenkiinnosta esitettyjä kysymyksiä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa!
 
ja mä oon menossa töihin kun vauva on 10kk ja sitäkös vasta hiillostetaankin :( harmittaa jo muutenkin itseänikin. Mutta määräaikaiset paikatkaan eivät kasva mun alalla puussa valmiina poimittaviksi.
 
Mulla samoin käynyt kun --kittalla. Kun sanon meneväni töihin heti mammaloman loputtua, kysyvät jotkut ihan ihmeissään, että no mihinkäs poika sit menee??? No, öööö, jätän tietty yksin kotiin!!!!
 
Minä aion mennä myös töihin heti äippäloman jälkeen. Mulla ei ole varaa jäädä kotiin koska kotihoidontuella ei talo- ja autolainoja makseta.

Tietyt alat, myös se millä olen, menevät huimaa vauhtia eteenpäin. Se mikä nyt on uutta on vuoden päästä jo vanhaa. Ei mulla ole varaa olla työelämästä pois ja jäädä pois kehityksen rattaista. Työpaikoilla tilanteet elävät ja jos aikoisin olla kolmekin vuotta kotona niin voisi olla että työpaikalla mua odottaisi verokortti ja kengän kuva takamukseen. Ainakin olisin seuraava saneerattava.

Tiedän monta monta äitiä jotka ovat jääneet kotiin lasten kanssa. Nyt he eivät saa mistään töitä koska ovat olleet työelämästä pois jo monta (3) vuotta. Osalle on sanottu suoraan että ryhdy vaan perhepäivähoitajaksi, muuhun et enää pääse (en halua väheksyä tätä ammattikuntaa joten sori kommentti).
 
Edelliseen kommentti; Kotona ollessa voi korostua tunne siitä, että "maailma ajaa ohi". Hyvin harvalla alalla vuosien kuluessa hankittu koulutus ja osaaminen kuitenkaan nollautuu mihinkään vanhempain- ja hoitovapaan aikana. Enemmän voi olla kyse omista peloista kuin todellisuudesta. (En väitä, että sun tapauksessa, mutta noin yleensä.) Työelämän oravanpyörässä yksi vuosi on lopulta hyvin lyhyt aika.
Kolme vuotta kotona voi tietysti jollain alalla olla jo liian pitkä breikki, mutta eihän kysymys olekaan joko vain äippäloma tai koko hoitovapaa -vastakkainasettelusta. Minä esim. valitsen siitä välistä ja olen kotona, kunnes lapsi täyttää 2 v. Enkä usko hetkeäkään, ettäkö osaamiseni olisi mihinkään väljähtynyt. Päinvastoin saamalla etäisyyttä päivittäisiin duunirutiineihin ajatukset kirkastuu ja työnantajalle on tarjota taas tuoretta näkökulmaa asioihin.
 
Olimme erään naisen kanssa samaan aikaan jäämässä äitiyslomalle. Juttelimme paluusta jo tuolloin ja hän halusi olla 3 v kotona ja minä arvelin tulevani heti äitiysloman jälkeen takaisin. Näin kävikin ja nyt kun aikaa on kulunut 5 vuotta olen todella paljon paremmassa asemassa samassa työpaikassa ja tienaan kaksi kertaa enemmän kuin hän. Hän haki jopa töihin alaisekseni mutta sillä kertaa ei tärpännyt kóska toinen hakija oli parempi. Olisin kyllä muuten hänet halunnut ottaa.

Työelämä on raakaa...
 
Ap, joka on hoitoalalla, tuskin pääsee urallaan etenemään muutenkaan kovin paljoa (valitettavasti, samalla alalla oon itsekin, siellä ei paljon kannata ylennyksiä odottaa vaikka ois kuinka hyvä työntekijä). Joten ei haittaa vaikka pitäisikin hoitovapaata. Mutta ei se kyselemine välttämättä tarkoita, että kyselijän mielestä sun pitäis jo mennä töihin, hän ehkä vaan haluaa tietää mitä aiot tehdä, koska monilla ihmisillä on niin erilaisia ajatuksia siitä, milloin menevät töihin jne (kuten tässäkin keskustelussa on huomattu). Ehkä kaverisi vain haluaa ymmärtää paremmin tilannettasi ja siksi kysyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikä ero?:
Olimme erään naisen kanssa samaan aikaan jäämässä äitiyslomalle. Juttelimme paluusta jo tuolloin ja hän halusi olla 3 v kotona ja minä arvelin tulevani heti äitiysloman jälkeen takaisin. Näin kävikin ja nyt kun aikaa on kulunut 5 vuotta olen todella paljon paremmassa asemassa samassa työpaikassa ja tienaan kaksi kertaa enemmän kuin hän. Hän haki jopa töihin alaisekseni mutta sillä kertaa ei tärpännyt kóska toinen hakija oli parempi. Olisin kyllä muuten hänet halunnut ottaa.

Työelämä on raakaa...
Click to expand...

Ihmekös tuo jos olet ehtinyt lyhyellä aikavälillä katsoen edetä nopeammin. Pitkässä juoksussa etumatka kutistuu ja kaverisi voi hyvin saada sut kiinni ja mennä ohikin, jos pokkaa ja osaamista löytyy enemmän.
Tiedän toisin päin erittäin kovin tyyppejä, jotka on tehneet pari lasta putkeen ja porskuttavat myöhemmin erittäin hyvillä paikoilla ja hyvillä liksoilla.
 
Joskus on vain pakko katsoa jo vähän pitemmälle tulevaisuuteen, vaikka lapsi olisikin vielä pieni. meillä päin hoitopaikkahakemukset tulee jättää 4kk ennen hoidon aloittamista ja kyllähän se hassulta tuntui aloittaa tulevaisuuden miettiminen jo vauva-vaiheessa. Joillain aloilla työhönotto ja aloittaminen on kausiluonteista ja se täytyi ottaa huomioon töihinpaluun ajankohtaa mietittäessä. Jos ystäväsi ei tiennyt suunnitelmistasi ja tätä kautta yritti vain kysyä suunnitelmistasi? Itse en loukkaantunut näistä uteluista, koska luonteeltani olen sellainen että varmistan selustaani hyvissä ajoin, ettei vain tule yllätyksiä.
 
Itselläni on 5 kuukauden ikäinen vauva ja kyllä ystävät ja tuttavat kyselee, milloin aion palata töihin. Rinnastan tuon sinun ystäväsi kysymyksen näihin kyselyihin. Jostain syystä ihmisiä kiinnostaa, kuinka kauan kukakin aikoo olla kotona vauvan kanssa. Itse olen aina käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja pitkään vaikerrellut tilannettani. Että kuinka vaikeaa on olla äiti nykyään, kun toisaalta haluaisi olla lapsen kanssa kotona, mutta toisaalta haluaisi sekä rahan että mukavan työn takia palata töihin. Ja kuinka lapselle kotihoito on ihan pienenä se kaikkein paras hoitomuoto, mutta että siihen ei aina ole mahdollisuutta ja onhan niitä toki hyväkin hoitopaikkoja. Että mitähän tässä nyt tekisi. Joo, olen jahkannut asiaa monellekin ja kuunnellut monenlaiset mielipiteet. Nauti rauhassa kotonaolosta. Itse olen ehkä liiankin aikaisin alkanut pohtia tuota töihinpaluuta.
 
Niin, vai oliko niin, että ystäväsi tiesi, että palaat töihin vasta kun lapsi on 1½ vuotta? Sitten voi vaan todeta, että en ole vielä, kun en ole vielä töihin palaamassakaan. En koe kyllä itse hiillostuksena sitä, että ihmiset patistaa takaisintöihin. Tosin eipä noita ole vielä ollut patistelijoitakaan. Loppujen lopuksi se ei ole muiden asia. Ole siis vain kotona rauhassa lapsesi kanssa.
 
Mamat kokee kaiken hiillostuksena. Jospa ysätäväsi on vain kiinnostunut elämästäsi ja ajatuksistasi. Tai ei ole ajatellut sen tarkemmin, miten pitkä aika sinulla on töihin paluuseen jne. Tosi varpaillaan pitäisi olla, ettei joku ota nokkiinsa ja ota minkä tahansa kysymyksen hiillostukseksi..
 
Minun alallani on vaikea työllistyä. Tilanteesta kertoo jotain se, että nyk. työpaikallani 2 kk määräaikaiseen pestiin haki 40! niinpä aloin kyselemään töitä heti äippäloman päätyttyä, koska tiesin että töiden saaminen on vaikeaa. Kun minulta kyseltiin, koska menen töihin, vastasin, että sitten kun saan töitä. En silti ehtinyt harmitella työttömyyttä yhtään, sillä sain pätkätöitä lapsen ollessa 1v2kk. samat pätkät jatkuneet nyt vuoden. Ja miksiköhän akateemiset lykkää lasten tekoa... Noissa kyselyissä harmitti lähinnä vain se, että koin, että en voi itse juurikaan vaikuttaa kotonaolon pituuteen. Jos en olisi ottanut pätkää vastaan, en varmaan olisi työllistynyt vieläkään.
 
Olisin kiinnostunut siivoustyöstä, voisi tehdä osa-aikaista kun on pieni ja palaan töihin. Oman alani työssä työt eivät jää työpaikalle kun pistän oven kiinni kotiin lähtiessä...päivät venyy ja venyy enkä tahtoisi samaa nyt kun on perhe.

Palkkahan on pieni, mutta kuinka pieni ? 8 euroa tunti ??
 
Eiköhän noi työhönpaluukyselyt ole vähän sellaista small talkia. Että osoitetaan kiinnostusta, huomioidaan vähän vanhempiakin eikä hössötetä pissakakkahammasjuttujen kanssa pelkästään. Jos työkyselyt ovat arka paikka, sen voi sanoa. Ja samalla miettiä, miksi ne niin ärsyttävät. Esim. onko ikävä myöntää, että kotielämä alkaa riittää ja töihin tekisi mieli tai pelottaako/ahdistaako työmarkkinatilanne tai haluttaisiko jäädä kotiin muttei ole siihen varaa. Ja nämäkin voi asiallisessa kesksutelussa aina ottaa esiin.
 
No mun mielestä siinä ei ollut mitää ihmeellistä. Eihän siinä nyt kauheesti energiaa mene jos pitää silmät auki sopivien paikkojen varalta. Ja jos jotain miellyttävää tulee eteen, niin sitten hakee. En tiedä hoitoalan vapaiden paikkojen määrää, mutta yleensähän sitä työpaikkaa ei kyllä välttämättä ihan kuukaudessa tai kahdessa löydetä. Mutta, tsemppiä sulle, nauti lomastasi. Itse palasin juuri vuoden alusta töihin, pojan ollessa puolitoistavuotias.
 
Olen ihan samaa mieltä kuin hio, small talkista näissä on kysymys ja siitä on ihan turha vetää hernettä nokkaan.

Voi olla tietysti, että vähitellen alkaa ottaa päähän se, että aina kysytään "samat kysymykset", mutta sellaiseen törmäävät kaikki, oli elämäntilanne mikä tahansa. Ymmärsin viestistäsi, että ystäväsi on sinkku, häneltä taas vastaavasti kysellään todennäköisesti sitä, että onko se oikea jo löytynyt. Tai jos hän sattuu opiskelemaan, häneltä kysellään, koska hän valmistuu, tai että onko kesätöitä löytynyt.

Jos et halua työhönpaluusta puhua, voit siitä ystävällisesti sanoa, mutta toisaalta se kysyjäkin on mitä luultavimmin halunnut vain osoittaa kiinnostusta sinun elämääsi kohtaan - ihan ilman mitään ilkeitä taka-ajatuksia tai painostusta.
 
Saako sossusta toimeentulotukea jos haluaa jäädä äippäloman jälkeen kotiin? Siis jos on kuitenkin vakipaikka mihin palata.. En millään tahtois viedä niin pientä poikaa vielä hoitoon, mutta eihän sillä kotihoidontuella kyllä elä...
 
Oletkohan nyt ihan sinut valintojesi kanssa, jos jonkun kyselyt ottaa niin kovasti päähän että pitää niitä purkaa jossain netissä ventovieraille?
Tai ehkä kyse tosiaan oli vaan small talkista... Ehkä kannattaisi kysyä suoraan tältä tuttavalta, että mitäs sä nyt tarkoitit, oliko kyse hiillostuksesta vai ihan vaan jutustelusta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:lle:
Oletkohan nyt ihan sinut valintojesi kanssa, jos jonkun kyselyt ottaa niin kovasti päähän että pitää niitä purkaa jossain netissä ventovieraille?
Tai ehkä kyse tosiaan oli vaan small talkista... Ehkä kannattaisi kysyä suoraan tältä tuttavalta, että mitäs sä nyt tarkoitit, oliko kyse hiillostuksesta vai ihan vaan jutustelusta?
Click to expand...

eiköhän kuule täällä palstalla saa ihmiset jutella mitä vaan, sitä varten nämä on tehty että täällä kaikki saa anonyymisti jakaa tuntojaan.
 
Eiköhän nimimerkki 'work' nyt vähän liioittele. Toki on totta, että löytyy aloja, joilta ei voi jättäytyä pois esimerkiksi kolmeksi vuodeksi koska kehitys on nopeaa, mutta niitä on ehkä kourallinen kaikista ammateista. Kolme vuotta on sitäpaitsi pitkä aika, minä en jaksaisi varmaan missään tapauksessa olla niin kauaa kotona lapsen kanssa, sillä kaipaan myös aikuiskontakteja ja pidemmän päälle muutakin elämääni kun kotonaolon. Tällä hetkellä nautin siitä kuitenkin täysillä, kun lapsi on 8 kk vanha. Suunnitelmissa olisi olla kotona suurinpiirtein vuosi vielä ja lapsi aloittaa silloinkin luultavasti hoidon vaan muutamana päivänä viikossa.

Mielestäni siis on kuitenkin liioiteltua sanoa niinkuin nimimerkki 'work' kärjistetysti sanoi, että jos ei mene tyyliin heti vanhempainvapaan jälkeen töihin niin ainut mahdollisuus on perhepäivähoitajaksi ryhtyminen :D. Haluaisin tietää, mikä on tällainen ala? Mielestäni siinä, että mennään töihin vanhempainvapaan päättyessä ja laitetaan alle vuoden vanha lapsi hoitoon, on liian usein kysymys rahasta ja äidin (ja isän) itsekkyydestä, eikä todellakaan lapsen parhaasta. Alle vuoden ikäinen on vielä todella kiinni äidissään, ja nykyaikaisen päivähoitotilanteen (liian isot ryhmäkoot, hoitajien vaihtuvuus jne) huomioon ottaen päiväkotin on aivan väärä paikka alle vuoden ikäiselle. Itse en veisi lastani sinne kun aikaisintaan puolitoistavootiaana.

Miksi niitä isoja lainoja on sitten pakko ottaa niin että lapsi on vietävä liian pienenä hoitoon? Miksi ei voida ennen lapsen tekoa esimerkiksi yrittää säästää rahaa sen verran ,että olisi mahdollista olla edes siihen asti kotona että lapsi on vuoden ikäinen? Kyllä jo lasta suunniteltaessa kannattaisi ottaa huomioon nämä näkökannat, minusta on aika erikoista että lasta ei haluta hoitaa itse, vaan jo alle vuoden ikäinen lapsi on vieraan hoidosta puolet tai 2/3 valveillaoloajastaan viikossa.

Usein tämä lainojen maksu ym. tuntuu olevan pelkkä tekosyy, koska äiti ei jaksa olla kotona. Ei huvita venyttää penniä ja esim maksaa pelkkiä korkoja pari kk että lapsi saisi rauhassa kasvaa hieman isommaksi. Tuskimpa nyt kukaan (tai ainakin kovin harva) on niin korvaamaton, että ei pystyisi olemaan edes vuotta kotona lapsensa kanssa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa