Työhön paluu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äippäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eiköhän osa ole ihan omaa valintaa ja osa ihan pakon sanelemaa, mikä lie sitten suhdeluku. Köyhiä lapsiperheitä kuitenkin on Suomessakin liikaa. Kotiäitiyden valitseminen ei mielestäni saisi lisätä kurjistumista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elina1:
Oon huomannut, että opiskelijoilla ym. köyhillä on ainakin minun tuttavapiirissäni "varaa" hoitaa lapset kotona, koska ovat jo valmiiksi tottuneet matalaan elintasoon, kun taas hyvissä työpaikoissa olevat eivät millään pysty elämään säästeliäästi sitä paria vuotta minkä lapset ovat pieniä.

Joo, mäkin olen huomannut, että opiskelijoilla ja muilla "köyhemmillä" on varaa hoitaa lapsiaan pidempään kotona!!! Tiedätkö miksi? Koska he saavat asumistukea, toimeentulotukea ym. yhteiskunnan tukia, millä pystyvät elämään! Pitäisikö luopua omistuskämpästä ja velkojen maksusta ja muuttaa vuokralle, niin ehkä silloin saisi enemmän kuin sen 300 euroa kuukaudessa? Ja ei taida silloinkaan enempää saada, kun sattuu olemaan vakityösuhteessa. Yhteiskunnan viesti omillaan pärjääville on juuri se, mene töihin, maksa veroja, vaikka lapsesi kustannuksella! Hatuttaa.
 
Ei tasan saa opiskelijat mitään toimeentulotukea, opiskelijan pitää ottaa opintolainaa perheen elättämiseen eikä opintorahaan ei saa edes lapsikorotusta! Opintotuki on jopa pienempi kuin kotihoidontuki. Jos olet itse työssäkäyvä, voit kuvitella muitten saavan ties mitä yhteiskunnan avustuksia, mutta tosiasiassa saat itsekin lapsilisän ja jos jäät kotiin niin saat kotihoidontuen, me ei opiskelijoina saada sen lisäksi mitään muuta tukea paitsi asumistuki 250e (koko perheelle yhteensä). Jos sitä kadehdit niin ota huomioon, että jos meillä ei olisi lasta, saisimme silti opiskelijoiden asumislisää, yhteensä jopa enemmän kuin tällä hetkellä. Anteeksi jos käytän hiukan terävää kieltä, mutta ärsyttää tuollainen luulo, että tässä elettäisiin jotenkin leveästi yhteiskunnan kustannuksella.
En minäkään väitä, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet, esim. yksinhuoltajilla tai pientilallisilla ei varmaan ole paljon vaihtoehtoja, mutta yritin vain tuoda esiin sen, että on muitakin tapoja elää kuin se, että "lapsiperheellä on PAKKO olla iso asuntolaina ja auto".
 
Eikai opiskelija saa toimeentulotukea, jos opiskelee!
Jos pidät taukoa opinnoissa ja hoidat sitä lasta kotona,tilanne on toinen!

Ei ole varmasti leveää leipää, mutta ei ole meillä työsuhteessa olevillakaan, jotka eivät halua viedä lastaan hoitoon 8kk.n ikäisenä...

Ruotsissa on hyvä malli, siellähän vanheimpainloma on 1,5 vuotta, joista osa on isän, osa äidin. Näin saadaan samalla tasoitettua vanhemmuuden kustannuksia... ja nuorten naisten ehkä helpompi työllistyä...
 
Minä pidän siis atukoa opinnoista ja alan pian saamaan kotihoidontukea. Syksyllä kun aloitan taas opinnot niin voin saada opintotukea ja kotihoidontukea samaan aikaan jos lapsi hoidetaan kotona. Opintoraha on kotihoidontuen päälle n. 250 euroa kuussa että eipä sillä nyt paljon juhlita. Asumistukea en saa toisin kun ennen lapsen syntymää, koska kuulumme nyt yleisen asumistuen piiriin ja sitä emme saa koska emme ole tarpeeksi pienituloisia.

Kyllä se niin on että jos nostaa opintorahaa niin aina sanotaan että ota opintolainaa jos rahat ei riitä (siis esim sossusta). Edes toimeentulotukea ei saa jos ei ole nostanut täyttä lainamäärää ensin.

Kyllä vaan meillä siis köyhäillään ihan oikeasti eikä elellä leveästi millään yhteiskunnan tuilla. Paljon paremmin on asiat esim niillä, jotka sentään saavat äitiyslomalla ansiosidonnaista. Minimiäisiysrahasta kun jää käteen n. 300 euroa/kk.
 
Eihän äitiyslomalla saa ansiosidonnaista, vaan äitiyspäivärahaa. Etuuksia ei saa päällekkäin. Hoitovapaallakaan ei saa ansiosidonnaista. Ansiosidonnaista saa vain, kun on työtön ja työmarkkinoiden käytettävissä...
 
Ei tosiaankaan opiskelija saa toimeentulotukea vaikka olisi hoitovapaalla, se on ns. viimesijainen tuki eli jos on opiskelu- tai työpaikka odottamassa niin ensin pitää käyttää niitä toimeentulomahdollisuuksia. Jos ottaisin itseni kokonaan pois yliopiston kirjoilta ja keskeyttäisin opintoni lopullisesti, niin silti ei sossusta vielä rahaa tippuisi, miehen nimittäin pitäisi nostaa opintolainaa ja elättää sillä mut ja muksu. Kun ei molemmat vanhemmat voi olla hoitovapaalla samaan aikaan edes opiskelijaperheessä. Jos silti käy kateeksi opiskelijan leveä leipä ja helppo rahantulo niin siitä vaan opiskelemaan!
 
En tarkoittanut ansiosidonaista päivärahaa, vaan sitä että äitiysraha määräytyy työtulojen perusteella ja on muistaakseni 60-70 prosenttia palkasta. Näin ollen siis se jolla on ollut hyvät tulot ennen äitiyslomaa, saa paljon paljon parempaa äitiysrahaa (vai vanhempainrahaa vai mikä se termi nyt onkaan) kun minimi.
 
Niin, logiikka toimii myös toisin päin. Kun korkeatuloinen on töissä, hän maksaa palkastaan suuremman prosentin veroa kuin pienituloinen. Kun sekä tulot että veroprosentti ovat suuremmat, suurituloinen maksaa siis absoluuttisesti joka kuukausi huomattavasti enemmän veroa kuin pienituloinen. Näin ajatellen voimme kaikki ajatella maksaneemme omat äitiyspäivärahamme. Paitsi että korkeatuloiset maksavat monen muunkin.

Se taas ei ole reilua että korkeilla tuloilla esim. kunnallinen päivähoito maksaa yhdestä lapsesta enemmän. Korkeatuloiset saattavat maksaa tuplasti sen mitä pienituloinen, siis yhden lapsen hoidosta.

Niin että pienituloiset voisivat olla vaikka tyytyväisiä että on korkeatuloisia veronmaksajia, jotka kustantavat pienituloistenkin etuisuuksia ja lastenhoitoa.

Ja tuosta äitiysrahasta; prosentti pienenee sitä mukaa kun tulot kasvaa. Itse en näe tässä mitään reilua kun samaan aikaan verotuksemme on progressiiviinen.
 
Kyllä, tiedän että verotuloilla on mahdollista ylläpitää yhteiskunnan palveluja.

Pointtini oli lähinnä se, että a)opiskelijat eivät todellakaan elele herroiksi yhteiskunnan tuilla niinkuin joku ketjussa väitti ja b) tuntuu, että suurituloisille ei riitä mikään. Siinä missä minä hoidan lastani kotona ainakin parivuotiaaksi kotihoidontuella saatuani jo sitä ennen lähes vuoden aivan luokattoman huonoa äitiysrahaa (joka on huonompi kuin työttömyyskorvaus esim) niin joku hyvätuloinen laittaa lapsensa hoitoon jo alle vuosikkaana koska putoaa kotihoidontuelle eikä ole sitten varaa maksaa lainoja sun muuta. Siis putoaa kotihoidontuelle nautittuaan ensin minimiäitiysrahaan verrattuna todella suurta äitiysrahaa. No, onhan se pieni se kotihoidontuki mutta kyllä sillä nyt ainakin muutaman kuukauden sinnittelee. Varsinkin kun se on lapsen parhaaksi!

Minustakin tulee aikanaan veronmaksaja (olen sitä muuten ollut jo suuren osan aikuiselämästäni opintojen ohella) ja kyllä minäkin sitten toisten tukia kustannan. Minusta on muuten täysin oikeudenmukaista, että hyvätuloiset maksavat enemmän päivähoitopaikasta kun pienituloiset. Mikseivät maksaisi? Kyllä nyt yhteiskunnan on huolehdittava jollain tavalla myös huonompituloisista ja tulla vastaan esim päivähoitomaksuissa.

Tässä keskustelussa on hukkunut pointti. Se oli se, että myös hyvätuloiset voisivat mielestäni enemmän tinkiä omasta elintasostaan lastensa vuoksi, siihen pystyvät aivan mainiosti myös pienituloiset.
 
Eikö se mene nyt perille.... Jos minä olen hyvätuloinen ja minulla on oma asunto, niin kuinka maksan lainat yms. kotihoidontuella?!?!?! Voisitteko vääntää rautalangasta kiitos. Se, että tingin elintasostani ei riitä, koska jo pelkkä asuntolainanlyhennykseni on kolme kertaa kotihoitontuen suuruinen!
 
Ringbom tuossa edellä ehdotti, että "hyvätuloiset voisivat mielestäni enemmän tinkiä omasta elintasostaan lastensa vuoksi, siihen pystyvät aivan mainiosti myös pienituloiset". Minusta kukin perhe ratkaiskoon edelleen hoitopulmansa parhaaksi kokemallaan tavalla. Kunhan ei vaan sorruta typerään kaksinaismoralismiin siinä, että on mukamas pakko sitä tai tätä silloin, jos kyse on todellisuudessa puhtaasta elintasovalinnasta.
Peräänkuulutan siis vain kykyä kyseenalaistaa omia valintoja ja luovaa ajattelua tehdä omannäköisiä ratkaisuja. Toivoisi vaan, että yhteiskunnalta löytyisi jatkossa enemmän joustoa näihin omannäköisiin ratkaisuihin mm. joustavien työaikojen, työaikapankkien, osavapaiden jne. muodossa.
"Sapettaa tällainen natina" -nimimerkin kanssa olen samaa mieltä siitä, että progressiivisen verotuksen päälle rapsahtavat kaikenkarvaiset "bonusmaksut" tulokorotusten muodossa tekevät systeemistä erittäin hämärän. Keski- ja hyvätuloisten todelliset maksut jää näin piiloon. Selkeät sävelet, kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja work:
Eikö se mene nyt perille.... Jos minä olen hyvätuloinen ja minulla on oma asunto, niin kuinka maksan lainat yms. kotihoidontuella?!?!?! Voisitteko vääntää rautalangasta kiitos. Se, että tingin elintasostani ei riitä, koska jo pelkkä asuntolainanlyhennykseni on kolme kertaa kotihoitontuen suuruinen!

Olet itse hankkinut omistusasunnon velaksi ja haluat jatkaa siinä asumista, eikö näin. Luonnollisesti joudut valinnastasi maksamaan korkojen kera, poislukien lyhennysvapaat, joita et ilmeisesti tässä yhteydessä hyödynnä(?) Jos elintasosta tinkiminen ei riitä siihen, että yhden vanhemman työtuloilla + hoitotuella selviäisi sekä lainanlyhennyksestä että pakollisista menoista, voi kai päätellä, että laina on suhteessa tuloihin iso, kuten monella suomalaisella nykyään. Kotitaloudet ovat käsittääkseni velkaisempia kuin koskaan. Ellet ole etukäteen säästänyt riittävästi sukanvarteen hoitovapaata ajatellen ja/tai mahdollisen miehesi tulot eivät yksinään riitä kuukausilyhennykseenne, niin tee töitäs laulellen. Selvähän tuo. Mitä halusitkaan tarkalleen vielä väännettävän rautalangasta?
Vuokra-asuminen on muuten monessa tapauksessa selkeästi kalliimpaa kuin lyhennyksesi ja silti hoitovapaalle on mahdollista jäädä. Eli tilanteita on toki erilaisia.
 
Naulan kantaan. aioli! Tarkoitin juuri sitä, että lainanmaksusta voi pitää lyhennysvapaita kuukausia tai asua vuokralla tai pienemmässä/vaatimattomammassa asunnossa, jottei lainanmaksu pakottaisi viemään lapsia ihan pieninä hoitoon.

Mutta kukin päättä mistä tinkii, lapsiensa hyvinvoinnista vai omasta elintasostaan, noin kärjistettynä.
 
Mutta kukin päättä mistä tinkii, lapsiensa hyvinvoinnista vai omasta elintasostaan, noin kärjistettynä.
Lainaa

Voi jestas sentään tätä keskustelun tasoa...Eiköhän se lapsen hyvinvointi koostu aika monesta eri asiasta, varmasti on hoidossa olevia lapsia jotka voivat paremmin kuin kotona olevat ja päinvastoin. Kyllä se on se rakkaus ja hoiva jota omilta vanhemmilta saa joka kantaa eteenpäin, oli sitten hoidossa tai ei.
 
No nimenomaan. Kun lukee juttuja Suomessa tapahtuvista huostaanotoista voi tosiaan päätellä, että todella monella lapsella ei Suomessa kotonakaan mene hyvin. Maassamme huostaanotetaan 4-5 lasta kiireellisesti joka päivä, eli nämä lapset ovat olleet välittömässä vaarassa kotonaan.

Yhtä oikeaa tapaa tässäkään asiassa ei ole. Eivätkä kaikki korkakoulutetut ole syntyneet kultalusikka suussa tai ole suurituloisia. Tai onnellisia ja hyviä vanhempia. Eivätkä kaikki asuntolainat ole isoja. Jollain pätkätyöllistetyllä on upporikas mies. Joku ei missään tapauksessa halua jäädä kotiin. Jne. jne.

Itse lienen ns. suurituloinen, ja olen juuri jäämässä hoitovapaalle. Katsotaan mitä asuntolainalle pitää tehdä, joka tapauksessa olen valmis vaikka muuttamaan jos tarve vaatii. Mutta tämä on vain meidän valinta. En kritisoi muiden valintoja kun tilanteita tosiaan on niin monenlaisia ja minusta on täysin typerää ja ajattelematonta mennä lokeroimaan ihmisiä koulutuksen tai mun yksittäisen seikan perusteella.

Yritetään nyt kaikki olla onnellisia ja hyviä vanhempia omien valintojemme kanssa! Eletään ja annetaan muiden elää.
 
kyllä musta vaan hurjalta tuntuis jos meillä olis aikoinaan ostettu oma koti, laitettu sitä oman näköseks ja maksettais lainaa omien isojen tulojen mukaan ja sit vauva ilmottais tulostaan ja luopuis kaikesta siitä, muuttais pienempään vuokralle, kärsis vauvan kanssa sen hirveen muuttorumban ja paperisodan ja sit vielä jonain kauniina päivänä etsis taas itselle sitä mieluista omaa asuntoa ja maksais niitä hemmetin veroja siitä lystistä ja taas kävis läpi paperisotaa, lainat, muutot ym...
Tottakai niitä lainoja voi jättää pelkille koroille mutta kun ne saattaa silti olla aivan liian suuret toisen vaan maksettavaks.
Meillä ainakaan nää lapset ei oo tullu kauheen suunnittelemalla. Sitä vaan on sattunu vahinko ja vauva vastaan otettu ilolla ja riemulla. Mutta ei oo tarvinnu kyl miettiä rahan puolesta noita hoitoratkasuja kun opiskeluaikana on molemmat tupsahtanu ;) halusin vaan ottaa esiin taas yhden puolen :)
 
Itse vastaan kyselijöille, että haluaisin mennä jo töihin, mutta koska uskon, että kotihoito on lapselle parasta, niin yritän venyttää kotiäitiyttä niin pitkälle kuin henkisesti kykenen. Olen muuten yksinhuoltaja ja elän sillä kotihoidontuella, en saa edes asumistukea enkä toimeentulotukea tms. Mielestäni asioiden järjestely on arvovalinta, voihan sitä aina muuttaa halvempaan asuntoon, myydä auton, jättää matkustelun ynnä muun turhan kulutuksen tilapäisesti, jos vain haluaa. Velkavankeus ei ole kohtalonkysymys vaan oma valinta.
 
Joo, vaikka nykyään pankkilainaa kuulemma tuputetaankin, niin ei sitä asunto- tai muutakaan velkaa kukaan pysty pakottamaan toista ottamaan, jos ei toinen sitä itse tahdo. Että sikäli on kyllä oma valinta. Tietty jos on vaikkapa suunnitellut ettei tee lapsia ja sitten niitä vahingossa tuleekin (kuten galjkhgsldfj), niin sit voi olla ettei oo asioita tullut mietittyä lasten kannalta ja vaikea enää peruakaan, jos ei halua myydä taloaan. Mutta kun monet ottaa sen lainan just ennen lasten syntymää ihan tarkoituksella, kun lasten on muka parempi elää siellä omistuskämpässä taloudellisesti turvattuna, vaikka tuskin ne muksut oikeesti tajuaa onko se kämppä omistus tai vuokra. Jos aikoo jäädä hoitovapaalle, vois miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että ostais sen kämpän vasta sitten, kun hoitovapaat on pidetty. Ei alle 3-vuotiaat lapset esim. tarvii vielä jokainen omaa huonetta, eli pienempikin asunto riittää kyllä..
 
Olisi nyt taas hyvä kyllä muistaa, että näitä valintoja ei nyt ihan noin mustavalkoisesti voi arvottaa. Jos jonkun mielestä tässä on kysymys siitä, että valitaan joko lasten hyvinvointi (kotihoito) tai oma elintaso (isompi asunto), niin aika kapea on katsantokanta.

Kirjoitin aiemmin, että mielestäni myös sillä "syntyperäisellä pienviljelijällä" on olemassa valintamahdollisuus (eli siis se, jatkaako valitsemallaan uralla vai perustaako elämänsä uudestaan). Typerää ajatella ja syyllistää sillä, että lasten kotihoito voi olla ainoa lasten hyvinvointia edistävä valinta, kun kuitenkin kaikki vanhemmat lastensa parasta haluavat. Ja kuten sanoinkin jo aiemmin, niin kyllä minäkin varmaan olisin maanviljelijänä jatkanut ja laittanut lapset hoitoon, ei siinä valinnassa ole yhtään mitään vikaa. Eikä siinäkään, että haluaa asua isommassa (ja kalliimmassa) asunnossa jolloin pitää mennä aikaisemmin töihin. Minusta tuntuisi hassulta laittaa koko elämänsä uusiksi siksi, että voi olla lapsen kanssa pitempään kotona, mutta on varmasti ihmisiä, jotka tekisivät niin.

Kun suurin osa meistä ei voi kuitenkaan kaikkea saada, niin valintoja pitää tehdä. Ne harvoin ovat mustavalkoisia ja pääasia on, että valinnat miellyttävät itseä. Pahinta mitä voi tehdä, on tuputtaa niitä omia valintojaan ja arvojaan muille ja vielä syyllistämisen kautta.
 
Meidä perhe kuuluu varmaan niihin keskituloisiin. Asuntolainaa kuitenkin on, samaten autolaina, ja siihen päälle kaikki muut menot, joten tulot-menot= lähestulkoon +/- nolla. En valita, enkä kehu. Elämä on valintoja.
Jatkoin vanhempainloman jälkeen muutaman kuukauden kotonaoloa. Tänä aikana maksoimme asuntolainasta pienemmät lyhennykset. Sitten aloitin osa-aikatyön. Tuloja on nyt vähän enemmän kuin jos olisin hoitovapaalla, mutta saan kuitenkin olla lapsen kanssa kotona enemmän kuin jos olisin kokopäivätöissä. (Teen 3 pv/vko.)
Meillä tämä on toiminut hyvin. Ylimääräistä rahaa ei ole juuri koskaan, mutta kyllä tässä pärjätään, eteenpäin kuin mummo lumessa.
 
Joo, ei ollutkaan kysymys siitä, että haluttais tuputtaa muille omia valintoja, vaan haluttiin tuoda julki että ne ovat valintoja. Eli ei niin, että "mun nyt vaan on pakko olla töissä kun on tää lainakin, hyvä teidän köyhien opiskelijoiden on elättää perheenne yhteiskunnan siivellä kun ei tarvii lainoista murehtia, on se niin väärin". Jokainen valitsee sen minkä katsoo parhaaksi itselleen, mutta pitää myöntää myös se, että on itse tehnyt omat ratkaisunsa, harvoin niitä mikään luonnonvoima sanelee, joskus kyllä saattaa niinkin käydä. Ja tarkoitukseni ei ole tosiaan väittää, että yhteiskunnassa olisi kaikilla samanlaiset mahdollisuuden tehdä valintoja, kyllä eriarvoisuutta on paljon. Silti asuntolainan ottaminen on usein yksi niistä asioista joihin pystyy itse vaikuttamaan. Ja jos katsoo parhaaksi ottaa lainaa ja mennä töihin, niin ei pitäisi sitten ruikuttaa, miksi on pakko tehdä töitä.
 

Yhteistyössä