Toggle sidebar

Työhön paluu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äippäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Juuh, ei pitäisi ruikuttaa, mutta joskus tulee vaan niin tehtyä =) "Voi hitto kun ei tartteis mennä töihin"... Ja vähäkö ois sikasiistiä, kun sais jotain tukiakin. Ja silti sais pitää tän kämpän =)
Kaikki mulle heti =)
 
Ompas puhuttava aihe ja koskettaa lähitulevaisuudessa myös minua. Olen kolmekymppisenä äidiksi tullut, nyt vuoden vanhan pojan ikionnellinen äiti. Ennen lasta olin opiskellut lujasti ja tehnyt kovasti töitä saavuttaakseni nykyisen elintasoni(omistusasunto, auto). Asuntolainaa meillä toki on mieheni kanssa kohtuudella. En olisi millään valmis luopumaan elintasostani eli myymään kaunista isoa taloamme jne. voidakseni olla kotona 3 vuotta. Jos meinaisin olla jokaisen haaveilemani lapsen kohdalla tuon ajan kotona en olisi työelämässä seuraavaan 10 vuoteen... Niinpä menenkin töihin lapsemme ollessa 1v3kk ja palkkaan hänelle kotiimme hoitajan, jolla on myös oma pieni lapsi, josta oma poikamme saa seuraa. Käyttäkää ellit luovia ratkaisuja, ei päiväkoti ole yksi ja ainoa vaihtoehto. Omasta palkasta jää hoitajakulujen jälkeen kuitenkin hieman enemmän käteen, kuin jos vain olisin kotona...Pelkkien korkojen maksaminen on kuulkaas Ellit aika kallis hinta kotona olemisesta. Ainakin Espoossa yksityisen hoidon tuki on huomattavan hyvä. Jokainen tyylillään. Jaksamista. Niin ja olen myös sitä tyyppiä, että en kyllä 3 vuotta edes jaksaisi olla kotona lapsen kanssa. Uskon, että voimme kaikki perheessä paremmin, kun pääsen taas hetkeksi "ihmisten ilmoille" unelmieni ammattiin. Jos minulla ei olisi koulutusta ajattelisin toki varmasti eritavalla. Koti voittaa kaupan kassan. Valintojahan me kaikki tehdään, kaikilla elämän alueilla, koko elämän ajan.
 
No onhan silläkin vähän väliä millaiset puitteet lapsilla on. Ahtaassa asuminen ja alhainen sosioekonominen tausta ei varmaankaan ole paras mahdollinen kasvuympäristö. Rakkaus ja hellyys ja rajat ovat tietysti numero yksi, mutta kyllä minusta kunnon koti ja rahaa toteuttaa unelmia ovat lapsellekin hyväksi. Hyvinvoiva vanhempi ja jaksaa olla myös lapsen kanssa.
 
Heh heh luuletko että puitteilla on paljonkaan väliä silloin kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista? Kyllä lapset ovat tyytyväisiä jos saavat rakastavat vanhemmat, ruokaa, vaatteet ja katon pään päälle. Vähällä rahallakin voi elää mukavasti, eivät lapset tarvitse kalliita merkkivaatteita tai harrastuksia. Rahaa toteuttaa unelmia, mitähän sekin tarkoittaa. No en sitä kiellä etteikö ole mukavaa jos on rahaa vaikkapa lähteä matkoille tai tehdä muuta mukavaa, mutta lapset eivät sitä osaa vaatia kun vasta vanhempana. Alle kolmevuotias nyt ei ainakaan.

Minusta yksi pointti on myös se, että ei ole olemassa ainoastaan kahta vaihtoehtoa: joko heti vanhempainvapaan jälkeen töihin tai sitten kotona kolme vuotta. Kuten sanoin, itse en edes väitä että jaksaisin olla kotona 3 vuotta yhden lapsen kanssa. Mutta kahteen vuoteen tähdätään, koska uskon että ihan pienen lapsen ei ole hyvä olla ainakaan päiväkodissa 8 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Niin ovat mieltä myös monet asiantuntijat. Kotiin meillä ei ole varaa palkata hoitajaa joten se on poissuljettu vaihtoehto.

Tottahan toki myös vanhempien jaksaminen on tärkeää. Jokainen on kotona niin kauan kun pää sitä kestää. Kyllä tiedän kokemuksesta että on rankkaa kun elämänsisältö on vaipanvaihto ja soseiden syöttö. Mutta pointtini on että älkää tehkö ratkaisuja pelkän taloudellisen tilanteen perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ringbom:
Tottahan toki myös vanhempien jaksaminen on tärkeää. Jokainen on kotona niin kauan kun pää sitä kestää. Kyllä tiedän kokemuksesta että on rankkaa kun elämänsisältö on vaipanvaihto ja soseiden syöttö. Mutta pointtini on että älkää tehkö ratkaisuja pelkän taloudellisen tilanteen perusteella.
Click to expand...

Ei sinunkaan kannata varmaan jäädä kotiin jos lapsen kanssa olemista tuolla tavalla kuvailet. Minulle lapsen hoito ja hänen kanssa seurusteleminen/asioiden tekeminen, kasvun ja kehityksen seuraaminen antaa ainakin paljon enemmän. Palkitsee tällä hetkellä itse asiassa paljon enemmän kuin hyvin palkattu ansiotyöni ikinä tähän asti. Ei ole ihme että työelämä monia niin nopeasti kutsuu jos vauvaa/lasta vain "hoitelee" vaipan vaihdon ja syötön merkeissä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuukuu:
No onhan silläkin vähän väliä millaiset puitteet lapsilla on. Ahtaassa asuminen ja alhainen sosioekonominen tausta ei varmaankaan ole paras mahdollinen kasvuympäristö. Rakkaus ja hellyys ja rajat ovat tietysti numero yksi, mutta kyllä minusta kunnon koti ja rahaa toteuttaa unelmia ovat lapsellekin hyväksi. Hyvinvoiva vanhempi ja jaksaa olla myös lapsen kanssa.
Click to expand...

Kuukuu: Minusta alle 3-vuotias kaipaa kipeämmin lähivanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä kuin nimenomaan omistuspohjaista asuntoa kodikseen ja yksityisautolla posottelua. Vuokralla asuminen taas ei suinkaan merkitse ahtautta tai kerro välttämättä edes tuosta sosioekonomisesta asemasta. Ne kopit, mihin keskituloisten pennit esim. pääkaupunkiseudulla venyvät, eivät useinkaan liene kovin hääppöisiä. Ja vanhempien hyvinvointia vastaan tässä ei kai kukaan ole puhunut.

Yleisesti: Onpas täällä vilkasta keskustelua. Nostin omasta puolestani tuon valinnan ajatuksen esiin yhtenä näkökulmana. Ei ole tarkoitus vaatia ketään muuta tekemään tietynlaisia ratkaisuja. Joku tuolla jo totesikin, että elämä on sarja valintoja. Kukin valitkoon tavallaan. Voihan sitä silti joskus pysähtyä pohtimaan omiensa perusteita.

Paitsi käytännön ratkaisuista, tässä on kyse elämänkatsomuksesta. Ja siitä on harvinaisen turhaa yrittää saada aikaan paremmuusjärjestystä. Ei kai erilaisia näkemyksiä tarvitse pitää uhkana itselle ja äristä täällä karvat pystyssä. Peace.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Justjoo...:
Alkuperäinen kirjoittaja Ringbom:
Tottahan toki myös vanhempien jaksaminen on tärkeää. Jokainen on kotona niin kauan kun pää sitä kestää. Kyllä tiedän kokemuksesta että on rankkaa kun elämänsisältö on vaipanvaihto ja soseiden syöttö. Mutta pointtini on että älkää tehkö ratkaisuja pelkän taloudellisen tilanteen perusteella.
Click to expand...

Ei sinunkaan kannata varmaan jäädä kotiin jos lapsen kanssa olemista tuolla tavalla kuvailet. Minulle lapsen hoito ja hänen kanssa seurusteleminen/asioiden tekeminen, kasvun ja kehityksen seuraaminen antaa ainakin paljon enemmän. Palkitsee tällä hetkellä itse asiassa paljon enemmän kuin hyvin palkattu ansiotyöni ikinä tähän asti. Ei ole ihme että työelämä monia niin nopeasti kutsuu jos vauvaa/lasta vain "hoitelee" vaipan vaihdon ja syötön merkeissä...
Click to expand...

No tottahan nyt ymmärrät että kyseessä on kärjistys. Kyllä se ihan oikeasti on välillä henkisesti rankkaa kun ei juuri ole kodin ulkopuolista elämää eikä aikuiskontakteja, paitsi muita äitejä. itse voin pian vuoden kotona olleena rehellisesti sanoa että välillä väsyttää. Mutta nautin silti täysillä lapseni hoitamisesta ja hänen kanssaan kotona olemisesta.
 
Usein kuulee valitettavan, että "ei ole aikuiskontakteja, paitsi muita äitejä". Itse ainakin olen onnellinen, että olen saanut edes muutaman äitikaverin, kiva että jonkun kanssa voi puhua omaan työhön eli lastenhoitoon liittyvistä asioista, kun ei ne sinkkukavereita niin kovasti kiinnosta. No, tää vaan sivuhuomautuksena. Joskus alkaa nolottaa että ollaanko me äidit jotain tyhjäpäitä, kun ei meitä voi laskea aikuiskontakteiksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhjäpää:
Usein kuulee valitettavan, että "ei ole aikuiskontakteja, paitsi muita äitejä". Itse ainakin olen onnellinen, että olen saanut edes muutaman äitikaverin, kiva että jonkun kanssa voi puhua omaan työhön eli lastenhoitoon liittyvistä asioista, kun ei ne sinkkukavereita niin kovasti kiinnosta. No, tää vaan sivuhuomautuksena. Joskus alkaa nolottaa että ollaanko me äidit jotain tyhjäpäitä, kun ei meitä voi laskea aikuiskontakteiksi...
Click to expand...

Minua ahdistaa, jos oletetaan, että olen ystävä jonkun ihmisen kanssa vain siksi, että olemme samassa elämäntilanteessa. Mutta ei mulla ole paljoakaan yhteistä suurimman osan äitiporukan kanssa, paitsi lapsi ja elämäntilanne. Mulle se ei kyllä aina riitä, ainakaan syvempään kanssakäymiseen. Mutta sellaisia hyvänpäiväntuttujahan on kiva myös olla. Aikuiskontakteja siinä mielessä
 
Harvoin silti kuulee ihmisten valittavan, että esim.töissä on rankkaa siksi, että ei ole aikuiskontakteja, vaikka harvoinpa ne työkaveritkaan mitään sielun veljiä ovat... Minusta tuo on äitien aliarviointia, johon me äidit myös itse syyllistymme!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa