Työpaikka vai parisuhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Umpikujassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Umpikujassa

Vieras
Minulla on ihana mies, eikä parisuhteessamme ole juuri moittimista. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Mitään syytä eroon ei periaatteessa olisi.

Minua rassaa suunnattomasti nykyinen työpaikkani. Se ei vastaa koulutustani ja siellä kohdellaan työntekijöitä todella karmivalla tavalla. Olen väsynyt työhöni ja olen menettänyt työpaikan takia yöunetkin. Joka ikinen päivä pelottaa mennä töihin. Olen hakenut ja kysellyt kotipaikkakunnaltani töitä, toistaiseksi tuloksetta. Irtisanoutumistakin olen harkinnut, mutta pitkä karenssi tuntuu mahdottomalta ajatukselta, koska asuntolainaakin on n. 40 000 eur per nuppi. Mieheni ei myöskään ole lupautunut avustamaan minua karenssin ajan eli karenssi söisi kaikki säästöni ja sen jälkeen en tietäisi, että miten maksaisin oman osuuteni asuntolainasta yms. pakollisista menoista, jos en sattuisi saamaan uutta työpaikkaa karenssin aikana. Tämän takia myös uudelleen koulutus on melkoisen mahdoton ajatus, koska en saa mieheltäni taloudellista apua. Opintotuella ja lainalla en kykenisi nykyisiä asuntolainan lyhennyksiä jne maksamaan.

Olen ajatellut hakea muilta paikkakunnilta työpaikkaa ja varmasti työllistyisinkin paremmin muualle, mutta mieheni ei suostu lähtemään nykyisestä työpaikastaan. Hänellä on todella hyvä työpaikka ja palkka erittäin hyvä. Hän ei myöskään haluaisi enää elää kaukosuhteessa, koska suhteemme alussa elimme 2 vuotta pitkän välimatkan päässä toisistamme.

Mitä ihmettä minä oikein teen? Nykyinen työpaikkani tuhoaa minut henkisesti sekä fyysisesti, mutta irtisanoutuminen veisi taloudelliseen konkurssiin. Muulle paikkakunnalle työllistyminen merkitsisi pitkän ja hyvän parisuhteen kariutumista. (Vaikka mies ei olekaan halukas tukemaan minua taloudellisesti, meillä on muuten hyvä suhde.)
 
Olisiko sinulla mahdollista jäädä joksikin aikaa sairaslomalle työstressin takia?
Voisit rauhassa keskittyä miettimään tulevaisuutta ja toipua unettomuudesta ja väsymyksestä.

Meillä mies oli ihan rauniona työuupumuksensa takia, joka päivä kuitenkin pakotti itsensä vääntäytymään työpaikalle vaikkei olisi millään jaksanut. Oli kuin zombie. Aikani patisteltuani hän suostui hakeutumaan työterveyslääkärille, joka määräsi sairaslomaa toisensa perään. Niiden sairaslomakuukausien aikana hän sai rauhassa toipua uupumuksesta, ja samalla selvitteli itsensä kanssa mitä elämältään haluaa. Se on tällä hetkellä ihan satavarmaa, että paluuta entiseen työpaikkaan ei ole, muuten hän hajoaa henkisesti taas. Aloitti nyt opiskelut, ja kitkutetaan opintorahalla ja minun palkalla. Asuntolainaa on, mutta eiköhän me yhdessä selvitä! Raha ei ratkaise kaikkea, en halua takaisin ainakaan sitä ahdistavaa burn out-aikaa!
 
Olen myös samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa sairasloman suhteen, joka kannattaa ottaa ennen kuin väsyt tilanteeseesi niin pahasti että kyse on vakavammasta uupumuksesta sekä siitä toipumiseen.

Kun olet sairaslomalla ja jaksat taas miettiä valoisammin asioita uskon, että miehesi myöskin tottuu tilanteeseen ja on kypsempi neuvottelemaan kanssasi. Ihmiset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja sairaslomasi on pehmeämpi ratkaisu kuin koettaa hätäpäissäsi pohtia nyt ratkaisuja, jotka saavat miehesi vain olemaan vastaan mitä sitten sanotkin.

Olen itse läpikäynyt vakavan työuupumuksen ja voin luvata varmasti, että asiat kyllä ratkeavat jos annat itsellesi aikaa päättää mitä tehdä.





 
Olen käynyt juttelemassa unettomuudesta ja stressistä työteryvedessä. Muuta apua en saanut sieltä kuin nukahtamislääkkeitä. Nekään eivät enää auta.
 
yksityislääkärillä. Olen monta kertaa törmännyt tilanteisiin että oikeasti työuupumuksesta kärsivä joutuu käymään töissä, kun työterveyslääkäri ei näe syytä sairaslomalle. Joten sinuna kävisin yksityisellä lääkärillä sairaslomaa hakemassa työuupumuksen vuoksi. Silloin sinulla ja teillä on aikaa yhdessä pohtia tulevaa.
 
Työnantajani kelpuuttaa vain sellaiset sairaslomatodistukset, jotka on kirjoitettu eräässä lääkäripalvelussa (sieltä on ostettu työterveyspalvelut) ja sieltäkin kelpaa vain yhden lääkärin sekä työterveyshoitajan allekirjoittamat paperit.
 
En ole koskaan kuullutkaan että työnantaja voi määrätä millaiselta lääkäriasemalta sairaslomatodistus pitää olla. Ehkä sinun kannattaisi kysyä työpaikkasi luottamusmieheltä tmv. onko tuo ihan lain mukaan oikein?!
 
No sanotaanko nyt näin, että työpaikassani tuntuu olevan kaikki mahdollista, jopa laittomat asiat. Luottamusmiestäkin on uhkailtu niin paljon, että hänkään ei pysty vaikuttamaan asioihin. Myös liitto on voimaton. Erään sairaslomalapun jouduin hakemaan uusiksi, koska sen oli alunperin allekirjoittanut työnantajani mielestä väärä lääkäri (en saanut silloin aikaa nimetylle lääkärille ja oli akuutti hätä). Työnantajani vaati uutta todistusta, vanha ei kuulemma ollut kelvollinen.
 
mikä duunipaikka!! Jos ei liittokaan ei pysty tuohon puuttumaan, niin varmastikaan ei ole puhtaat jauhot pussissa työpaikallasi. Kyllä tuo kannattaisi saattaa päivänvaloon, ehkä siten työolotkin paranisi.
 
Niin juuri. Työnantajasi ei menettely lain mukaan, joten esille vain kaikki sotkut. Lääkärintodistuksen voi kirjoittaa ihan kuka tahansa lääkäri. Eri asia on sitten se, että työnantajalla on oikeus harkita, onko ko. sairaus syy olla työkyvytön. Ja mikä se tollainen luottamusmies on, joka taipuu eikä pidä huolta työntekijöiden eduista? Kuulostaa erittäin sairaalta työyhteisöltä, minkä vuoksi ei ole ihme, että sinäkin olet sairastunut.

Mieti omaa terveyttäsi. Suhde ei varmasti ole enää kunnossa sen jälkeen, kun sairastut pahasti ja pitkäaikaisesti. Tai ei ainakaan kukoista tai miten sen nyt sanoisi. Et ole iloksi kenellekään siinä tilassa ja jos annat itsesi mennä siihen tilaan, toipuminen voi kestää todella kauankin. Tuskin miehesikään sitä haluaa. Sinänsä tuo asuntolaina ei kyllä ole huolehtimisen aihe, niin pieni se on.
 
Mistä näihin asioihin voi saada apua? Mihin viranomaiseen pitää ottaa yhteyttä, jos kerran liittokaan ei voi meitä auttaa? Tuolla on peloteltu kaikki työntekijät niin perusteellisesti, että kellään ei ole enää voimaa nousta vastarintaan. Paikkakunnalla on paljon työttömyyttä, joten jokainen yrittää sinnitellä päivästä toiseen, kun ei ole muutakaan tarjolla.
 
Mietin tässä vaan seuraavaa: olette olleet yhdessä kymmenen vuotta, miehesi on hyväpalkkaisessa työssä, ei suostu kaukosuhteeseen eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On myös ihana mies. Miksi hän ei sitten sinua elätä? Miten käy jos tulee lapsia? Entä muita vastoinkäymisiä, esim mahdollisesti sairautta joka on aiheutunut työpaikastasi?

Se on kumma noiden rahojen kanssa.Jos on kerran niin hyvä palkka , kaukosuhde ei käy eikä halua muuttaa paikkaa niin sitten mies maksaa sen aikaa kun löydät uuden duunin. Jos minun mieheni edes tollasta harkitsisi, ettei maksaisi elämistäni samassa taloudessa siirtymätyöttömyyden ajan niin kyllä pistäisin myös miehen siirtymään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Mietin tässä vaan seuraavaa: olette olleet yhdessä kymmenen vuotta, miehesi on hyväpalkkaisessa työssä, ei suostu kaukosuhteeseen eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On myös ihana mies. Miksi hän ei sitten sinua elätä? Miten käy jos tulee lapsia? Entä muita vastoinkäymisiä, esim mahdollisesti sairautta joka on aiheutunut työpaikastasi?

Se on kumma noiden rahojen kanssa.Jos on kerran niin hyvä palkka , kaukosuhde ei käy eikä halua muuttaa paikkaa niin sitten mies maksaa sen aikaa kun löydät uuden duunin. Jos minun mieheni edes tollasta harkitsisi, ettei maksaisi elämistäni samassa taloudessa siirtymätyöttömyyden ajan niin kyllä pistäisin myös miehen siirtymään.

Ihan samaa mieltä. Tosiaan, miten käy jos tulee muita vastoinkäymisiä, esimerkiksi juuri vaikkapa se sairaus? Miehesi ei tunnu ymmärtävän asiaa sinun kannaltasi, eikä tunnu haluavan tukea sinua. Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa toiselta pitäisi saada tukea?
 
Työasioissa kannattaa ottaa yhteyttä työsuojelupiiriisi:

www.tyosuojelu.fi

Tuonne olen pari kertaa soittanut ihan firman asioissa (työnantaja ei kuulu liittoon eikä ole järjestäytynyt) ja pari kertaa yksityisasioissa, kun en kokenut saavani apua ammattiliitostani. Aina olen saanut hyvää palvelua. Uskoisin, että voit tarvittaessa jättää myös anonyymisti tutkintapyynnön, mutta en kyllä tiedä, että miten isot määrärahat niillä on ja miten nopeasti tutkivat asioita.

Parisuhteen osalta minua ihmetyttää, että miehesi ei taida oikein tukea sinua tässä asiassa. Miehesi ei ole valmis tukemaan sinua taloudellisesti, jos joudut irtisanoutumaan yrityksestä. Saatko häneltä edes henkistä tukea? Kerroit myös, että miehesi ei ole valmis muuttamaan sinun perässäsi toiselle paikkakunnalle. Olisiko hänellä mahdollisuus työllistyä hyvin sinun paikkakunnallasi? Entä jatkossa, jos haluatte lapsia tai sinulla tulee muita ongelmia, niin luuletko, että silloin saisit mieheltä taloudellista ja henkistä tukea? Luulen, että itse vastaavassa tilanteessa en voisi kunnolla arvostaa miestä, jos en saisi häneltä tukea. Pidemmän päälle voi olla, että tuo asia alkaisi hiertämään välejämme.

Minusta sinun kannattaa ehkä keskittyä yhteen asiaan kerralla, vaikka työ ja parisuhde jollakin tasolla kytkeytyvät toisiinsa tässä ongelmavyyhdissä.

Sinun on tärkeintä miettiä sinua itseäsi ja vasta sen jälkeen parisuhdetta. Jos mietit parisuhdetta liikaa, sinä itse kärsit. Tiedät itsekin, että et pysty tekemään töitä enää kovin pitkään tuossa yrityksessä. Mitäpä jos otat ekaksi yhteyttä piirin työsuojeluun ja katsot, mitä siitä seuraa. Jos mahdollista, voit toki pyytää, että sinut irtisanottaisi tuotannollisista ja taloudellisista syistä, jolloin pääsisit työttömäksi ja sitä kautta et joutuisi karenssiin ilman päivärahaa. Jos tilanne kärjistyy äärimmilleen ja sinun on pakko mielenterveydellisistä syistä irtisanoutua (jollei siis sairasloma ole millään mahdollista), niin onko mahdollista hätävarana, että muuttaisit vanhempiesi tms. luokse, jota kautta saisit apua sen aikaa, että saat etsittyä uuden työn?
 
Mieheni saisi varmasti muualta töitä jopa saman konsernin sisällä, mutta hän ei halua vaihtaa työpaikkaa/paikkakuntaa. Tämän rahankäyttötyylinsä hän on perinyt kotoaan, isänsä ei ole koskaan auttanut heidän äitiä, vaikka äidillä oli pitkiä työttömyysjaksoja. Tämä raha-asia on ainoa juttu, joka tässä parisuhteessa hiertää. On alkanut tuntua siltä, että ollaanko tässä ns. yhdessä erikseen? En ole koskaan pyytänyt mieheltäni rahaa, vaan olen omalla palkalla pärjännyt. Joskus olen ottanut vaikeita asioita puheeksi, mies vain kuittaa sen sanomalla "puhutaan siitä sitten, kun se on ajankohtaista." Lapsia meille ei ole tulossa, se on yhteinen päätös.

Vanhempani eivät auta, joten heille muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Työnantajani ei suostu irtisanomaan työntekijöitä. Ainoa vaihtoehto on löytää joko uusi työpaikka tai irtisanoutua itse.
 
Huh vai hyvä suhde. Anteeksi nyt mutta!
""mutta mieheni ei suostu lähtemään nykyisestä työpaikastaan. Hänellä on todella hyvä työpaikka ja palkka erittäin hyvä. Hän ei myöskään haluaisi enää elää kaukosuhteessa""
""Mieheni ei myöskään ole lupautunut avustamaan minua karenssin ajan eli karenssi söisi kaikki säästöni ja sen jälkeen en tietäisi, että miten maksaisin oman osuuteni asuntolainasta""

Eli sinä siis et ole koulutustasi vastaavassa työpaikassa, työssä on aivan hirveää ja tuhoaa sinut vielä "henkisesti". Miestäsi asia ei "kiinnosta", eikä hän tue sinua henkisesti, eikä muutenkaan.

Ajattele nyt jo! Tuhoat urasi ja jopa henkisen hyvinvointisi! Miestäsi asia kiinnostaa lähinnä, miten säästöjesi loppumisen jälkeen maksat "osuuttasi lainastasi". Kuulostaa omissa korvissani, että elämässäsi olisi paljonkin muutoksen tarvetta.

Mutta NYT heti aloitat etsimään uuttaa työpaikkaa, vaikkakin eri paikkakunnalta! Alat keskittyä omaan uraasi, henkiseen hyvinvointiisi, tulevaisuuden ansaintamahdollisuuksiisi (sitä tärkeämpää etenkin jos jatkat) tuossa suhteessa. Koska miehesi pitää teidtä erillään, etkä voi luottaa "ydinperheesi" tukeen. On sinun PAKKOKIN ajatella itseäsi. Miehesi tekee sitten omat ratkaisunsa. 40 000 on todella pieni lainasumma, siitä kyllä selviää vaikka hieman pidemmällä maksuajallakin.
 
Ihan pakko jatkaa. Oletko miettinyt asiaa miehesi kannalta. Sinulla olisi hyvä työpaikka ja mahdollisuus siirtyä konsernin sisällä. Olet myös ostanut talon ja puolittanut lainanmaksun. Tiedät, että puolisosi olisi noin hirveässä työpaikassa ja hyvällä mallilla tuhoamassa itseään. Miten itse toimisit.

Ilmoittaisitko ettei asia sinua "kiinnosta" tee mitä teet, kunhan lainanmaksut hoidat joka tapauksessa. Minun kukkaroani asia ei saa rasittaa. Itse en oikein edes pysty ajattelemaan asiaa noin, kun itselleni on selvää, että perheenä toimitaan ja ollaan perheenä. Rakkautta ja välittämistä en osaa tähän yhtälöön oikein yhdistää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sairautta:
Niin juuri. Työnantajasi ei menettely lain mukaan, joten esille vain kaikki sotkut. Lääkärintodistuksen voi kirjoittaa ihan kuka tahansa lääkäri. Eri asia on sitten se, että työnantajalla on oikeus harkita, onko ko. sairaus syy olla työkyvytön.
Tuohan ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Työnantaja ei voi lähtökohtaisesti määritellä sitä milloin henkilö on työkykyinen, kyllä sen ratkaisun tekee lääkäri. Jos hän kirjoittaa sairauslomaa, on ihmisellä oikeus olla poissa. Eri asia on jos sairauden laatu on sellainen että henkilö kykenee esim. toiseen kevyempään työtehtävään. Mutta ei tätäkään voi työnantaja yksin määritellä. Toki hän voi määräyksen antaa mutta jos asian riitauttaisi vaikka oikeuteen niin työnantajalla tuskin on suuria mahdollisuuksia voittaa.
Jos työnantaja määrää henkilön sairaana töihin, hän ottaa valtavan riskin. Jos työntekijä vaikkapa kuolisi kesken työpäiväntai sairaus aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden, hän tuskin saisi korvausta vakuutusyhtiöstä jossa työntekijät on työaikana vakuutettu. Silloin työnantaja olisi yksin vastuussa niistä korvauksista joihin työntekijä on oikeutettu. Tätä erivät monet työnantajat varmaankaan ajattele. Millainen työtapaturmariski on vaikkapa kuumeisena työskentelevällä?
 
Sen verran minäkin haluaisin lisätä että toivottvasti ensimmäinen viestini ei ollut turhan agressiivinen, sinähän täsä haet apua, et moraalisaarnaa, periaatteessa. Mutta mielestäni sinulla on nyt toinenkin ongelma, nimittäis suhteesi mieheen. Niin kuin jo eräs kirjoittikin, myös minä suositelen että lähdet etsimään työtä sieltä mistä sitä saat ja menet sen perään. Tämän voit aivan hyvin tehdä sillä miehesihän on tehnyt pelisäännöt selväksi; hänelle ei käy oikein mikään muu vaihtoehto kuin se että sinä lähdet yksin liikkeellä.

10 vuotta on pitkä aika olla suhteessa mutta ilti kehottaisin todella miettimään kannattaako seuraavaa 10 vuotta odottaa? Minusta on puistattavaa etei mies elätä vaimoaan työttömyyden aikana... Varsinkin kun tämä monesti liittyy lapsen saantiin / kotona oloon.

Minusta sinulla on nyt hyvä syy repäistä itsesi tuollaisesta irti ja etsiä uusi elämä. Eihän se raha kaikea merkitsi, todellakaan mutta miehellesi se tuntuu merkitsevän. Joten pistä miettien kannattaako miehen takia kärsiä..
 
Veikkaisin, että 10 vuoden suhteesta huolimatta olette alle kolmikymppisiä ja muista suhteista ei ole kokemusta? Miehen ajatusmaailma tuntuu olevan minäminäminä. Ei hyvä, ei todellakaan.
 
Kyllä näin on. Työnantajalla on oikeus päättää, oikeuttaako sairaus sairaslomaan juuri siinä työssä ja onko sairasloma palkallista. Ei kaikki sairaudet estä juuri jonkin työn tekemistä. Toisaalta esim. jossain lomamatkalla kännipäissä aiheutettua työkyvyttömyyttä ei työnantajan ole velvollisuus korvata. Nyt ei siis ole kyse normaalista flunssasta tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Umpikujassa:
Työnantajani kelpuuttaa vain sellaiset sairaslomatodistukset, jotka on kirjoitettu eräässä lääkäripalvelussa (sieltä on ostettu työterveyspalvelut) ja sieltäkin kelpaa vain yhden lääkärin sekä työterveyshoitajan allekirjoittamat paperit.

Työpaikkalääkärisi voi kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille tarkempia tutkimuksia varten. Onhan selvää, että työpaikkalääkäri on yleensä yleislääkäri ja velvollinen sen vuoksi hyyvinvointisi heiketessä tekemään asian eteen lisätutkimuksia. Työpaikkalääkärisi voi toimia edelleenkin työpaikkasi määrämänä lääkärinä, kirjoittaa erikoislekurin lausunnon pohjalta sinulle kunnon sairasloman yms. Joten takaisin vaan vastaanotolle ja pyydä että saat käydä lähetteen kera jonkun uupumukseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Vaikka joutuisit kinmaksamaan käynnin itse saadaksesi lausunnon erikoislekurilta se kannattaa siltu tehdä.

Turka spekuloida mitä työnantajasi tahtoo ja haluaa, koska olet selvästikin uupunut ja aivan luupissa mitä pitäisi tehdä. Työnantajasi määräysvalta päättyy työpaikkalekurisi oven eteen käytävän puolelle. Sinä sinne vastaanotolle menet sisään ja ainoa keino on esittää selkokielellä mitä tahdot.Missä lie asutkaan, mutta pk-seudulta löytyy uupumukseen erikoistuneita lekureita ja tällä haavaa ei edes kannata alkaa joka puoskarille selittämään unettomuuksista sunmuista, koska ethän sinä hänen lausuntoaan taatusti muissakaan erikoisaloissa arvosta kuten esim. gynegologiassa, neurologiassa tmv.

 
Kuulostaapa tosi onnelliselta tuo teidän parisuhteenne. Taitaapi olla niin, että miehesi ei sinua järin paljon arvosta, vaan pitää sinun valittamistasi "tyypillisenä naisten nalkutuksena". Kerroit, että miehesi on ihana ja että parisuhteessanne ei ole juuri moittimista. Tarkoitatko nyt vain sitä, että miehesi on komea, teillä menee hyvin sängyssä ja että hän hoitaa kotityöt omalta osaltaan? Riittääkö se sinulle? Minulle ei riittäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Umpikujassa:
Työnantajani kelpuuttaa vain sellaiset sairaslomatodistukset, jotka on kirjoitettu eräässä lääkäripalvelussa (sieltä on ostettu työterveyspalvelut) ja sieltäkin kelpaa vain yhden lääkärin sekä työterveyshoitajan allekirjoittamat paperit.

Näin meilläkin kiven kovaan väitetään, ihan perusflunssa pitäisi leimauttaa kymmenien kilometrien päässä. Varmaan lähden ajamaan 38 kuumeessa. Joka kerran olen käynyt omassa terveyskeskuksessa ja se lappu on pätevä. Sinä päivänä, kun ei ole -käräjäsalin ovet paukkuu, eikä taatusti työntekijä ole hävinnyt osapuoli.
 

Yhteistyössä