U
Umpikujassa
Vieras
Minulla on ihana mies, eikä parisuhteessamme ole juuri moittimista. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Mitään syytä eroon ei periaatteessa olisi.
Minua rassaa suunnattomasti nykyinen työpaikkani. Se ei vastaa koulutustani ja siellä kohdellaan työntekijöitä todella karmivalla tavalla. Olen väsynyt työhöni ja olen menettänyt työpaikan takia yöunetkin. Joka ikinen päivä pelottaa mennä töihin. Olen hakenut ja kysellyt kotipaikkakunnaltani töitä, toistaiseksi tuloksetta. Irtisanoutumistakin olen harkinnut, mutta pitkä karenssi tuntuu mahdottomalta ajatukselta, koska asuntolainaakin on n. 40 000 eur per nuppi. Mieheni ei myöskään ole lupautunut avustamaan minua karenssin ajan eli karenssi söisi kaikki säästöni ja sen jälkeen en tietäisi, että miten maksaisin oman osuuteni asuntolainasta yms. pakollisista menoista, jos en sattuisi saamaan uutta työpaikkaa karenssin aikana. Tämän takia myös uudelleen koulutus on melkoisen mahdoton ajatus, koska en saa mieheltäni taloudellista apua. Opintotuella ja lainalla en kykenisi nykyisiä asuntolainan lyhennyksiä jne maksamaan.
Olen ajatellut hakea muilta paikkakunnilta työpaikkaa ja varmasti työllistyisinkin paremmin muualle, mutta mieheni ei suostu lähtemään nykyisestä työpaikastaan. Hänellä on todella hyvä työpaikka ja palkka erittäin hyvä. Hän ei myöskään haluaisi enää elää kaukosuhteessa, koska suhteemme alussa elimme 2 vuotta pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mitä ihmettä minä oikein teen? Nykyinen työpaikkani tuhoaa minut henkisesti sekä fyysisesti, mutta irtisanoutuminen veisi taloudelliseen konkurssiin. Muulle paikkakunnalle työllistyminen merkitsisi pitkän ja hyvän parisuhteen kariutumista. (Vaikka mies ei olekaan halukas tukemaan minua taloudellisesti, meillä on muuten hyvä suhde.)
Minua rassaa suunnattomasti nykyinen työpaikkani. Se ei vastaa koulutustani ja siellä kohdellaan työntekijöitä todella karmivalla tavalla. Olen väsynyt työhöni ja olen menettänyt työpaikan takia yöunetkin. Joka ikinen päivä pelottaa mennä töihin. Olen hakenut ja kysellyt kotipaikkakunnaltani töitä, toistaiseksi tuloksetta. Irtisanoutumistakin olen harkinnut, mutta pitkä karenssi tuntuu mahdottomalta ajatukselta, koska asuntolainaakin on n. 40 000 eur per nuppi. Mieheni ei myöskään ole lupautunut avustamaan minua karenssin ajan eli karenssi söisi kaikki säästöni ja sen jälkeen en tietäisi, että miten maksaisin oman osuuteni asuntolainasta yms. pakollisista menoista, jos en sattuisi saamaan uutta työpaikkaa karenssin aikana. Tämän takia myös uudelleen koulutus on melkoisen mahdoton ajatus, koska en saa mieheltäni taloudellista apua. Opintotuella ja lainalla en kykenisi nykyisiä asuntolainan lyhennyksiä jne maksamaan.
Olen ajatellut hakea muilta paikkakunnilta työpaikkaa ja varmasti työllistyisinkin paremmin muualle, mutta mieheni ei suostu lähtemään nykyisestä työpaikastaan. Hänellä on todella hyvä työpaikka ja palkka erittäin hyvä. Hän ei myöskään haluaisi enää elää kaukosuhteessa, koska suhteemme alussa elimme 2 vuotta pitkän välimatkan päässä toisistamme.
Mitä ihmettä minä oikein teen? Nykyinen työpaikkani tuhoaa minut henkisesti sekä fyysisesti, mutta irtisanoutuminen veisi taloudelliseen konkurssiin. Muulle paikkakunnalle työllistyminen merkitsisi pitkän ja hyvän parisuhteen kariutumista. (Vaikka mies ei olekaan halukas tukemaan minua taloudellisesti, meillä on muuten hyvä suhde.)