Tytär+äidin uusi mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tralla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tralla

Vieras
Mulla olisi käsillä seuraavanlainen tilanne;

olen ollut aina kaksin 3,5v. tyttäreni kanssa, aviomieheni menehtyi ennen lapsen syntymää. Tyttö ei siis koskaan ole nähnyt minua kenenkään miehen kanssa lähekkäin lukuunottamatta valokuvia, joissa olen tyttäreni isän kanssa. Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, jonka esittelin myös lapselleni. Tyttö hyväksyi miehen porukkaan hyvinkin mutkattomasti ja luontevasti, ilman mitään ongelmaa. Mutta.. nyt olen huomannut, että tyttö saattaa jopa työntää minut pois tieltä että pääsee itse miehen viereen istumaan, haluaa halia ja pusutella miestä kuten minä jne. Onko tämä ns. normaalia? Tyttö on aina halunnut olla kaikessa kuten minä, nyt siis myös ilmeisesti miehen kanssa kuten minä. Vai onko tämä joku tavallinen kehitysvaihe, joka meillä on jäänyt väliin ihan vaan siksi, että kuvioissa ei ole ollut miestä? En oikeasti tiedä, miten tähän suhtautuisin. Omassa lapsuudenkodissani ei tunteita näytetty, en siis voi edes muistella millainen olin isäni kanssa. Minun kodissani kuitenkin pussataan ja halataan jos siltä tuntuu, enkä nyt ole mitenkään kiskonut miestä nurkan taa pois lapsen näkyvistä jos haluan halauksen. Lapsi kopioi käytöstäni, juoksee paikalle ja joko tönäisee minut pois halatakseen miestä tai halaa toiselta puolelta. Ja kivahan se, että tulee miehen kanssa toimeen, mutta..

Tuntuu typerältä joutua miettimään jotain näinkin tavanomaista juttua, mutta meillä ei koskaan ennen ole ollut sitä "miestä talossa". Meneekö tämä ohi, onko se tavanomaista, pitäisikö asia ottaa puheeksi tytön kanssa? Vai alanko käyttää aikani ennemmin vaikka ristipistotöihin kuin turhan pohtimiseen?
 
Oidipusvaihe on ihan tavallinen juuri tuossa iässä ihan ikänsä samojen vanhempien kanssa eläneillä. Jos teillä on kyse siitä ei syytä huoleen. Lapsen intoa ei kannata nujertaa, mutta jos vaihe jatkuu kannattaa lapselle tehdä selväksi paikkansa. Eli parisuhde on aikuisten ja hän on perheen lapsi.

Neuvolassa voi ottaa jutuiksi niin osaavat neuvoa kenen kanssa puhua, jos vaihe ei mene ohi.
 
No en nyt tuosta olisi huolissani, vai onko miehen suhtautuminen tähän asiaan mielestäsi pielessä?

Minun 3v halaa ja pussaa isäänsä, minua, mummoaan ja siskoani. Ihan normaalia, kun on kaikkien meidän kanssa tosi läheinen. Viimeviikolla lapsi näki että isänsä läpsäisi minua pepulle, no lapsi teki hetken päästä saman tempun, enkä kokenut sitä mitenkään outona. Poika vaan sattui matkimaan isäänsä. :D
 
Tytöillä tulee usein oidipaalivaihe, jossa samastutaan äitiin siinä määrin, että ruvetaan "omimaan" isä (sosiaalinen isä, oli bio tai ei). Lapselle kannattaa tehdä lempeästi selväksi, että häntä rakastetaan lapsena, ja parisuhde on sitten aikuistenvälinen juttu. Mutta siis lempeästi, totta kai. Ja voihan asioista ihan keskustella, kertoa, että sitten kun lapsi on aikuinen voi hän tavata jonkun henkilön, rakastua, saada yhteisiä lapsia, yms.
 
Tietty lapsi tarvitsee hellyyttä ja sitä myös saa, aina ollaan kaksinkin ollessa halailtu, sylitelty ja pusuteltu paljon. Ja edelleen, toki minusta on mukavaa kun lapsikin tykkää miehestä. Pahempaahan se olisi jos ei haluaisi olla lähelläkään. Miehellä ei ole lapsia ja taisi hämmästyä yhtä paljon kuin minä, kun tyttö ensimmäisen kerran työnsi minut pois ja tunki itsensä miehen viereen pussailemaan.
Muutenkin tyttö on siis ihan "Mini-Me", vaikka mielestäni ei aina tarvisi olla.

Tuota siis lähinnä mietinkin, että pitäisikö tytölle jutella siitä miten tietynlainen hellyys on aikuisten välistä eikä hänen ole pakko samoin tehdä, koska on lapsi ja saa sellainen ollakin vielä hyvän aikaa. Se on ehkä viisain vaihtoehto, uusi tilannehan tämä on tytöllekin että näkee äitinsä miehen kanssa vierekkäin. Mutta sen kummemmin en nyt asiaa jää murehtimaan ja pohtimaan, jos kuuluu ihan normaaleihin kehitysvaiheisiin.

Kiitokset. :)
 

Yhteistyössä