T
Tralla
Vieras
Mulla olisi käsillä seuraavanlainen tilanne;
olen ollut aina kaksin 3,5v. tyttäreni kanssa, aviomieheni menehtyi ennen lapsen syntymää. Tyttö ei siis koskaan ole nähnyt minua kenenkään miehen kanssa lähekkäin lukuunottamatta valokuvia, joissa olen tyttäreni isän kanssa. Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, jonka esittelin myös lapselleni. Tyttö hyväksyi miehen porukkaan hyvinkin mutkattomasti ja luontevasti, ilman mitään ongelmaa. Mutta.. nyt olen huomannut, että tyttö saattaa jopa työntää minut pois tieltä että pääsee itse miehen viereen istumaan, haluaa halia ja pusutella miestä kuten minä jne. Onko tämä ns. normaalia? Tyttö on aina halunnut olla kaikessa kuten minä, nyt siis myös ilmeisesti miehen kanssa kuten minä. Vai onko tämä joku tavallinen kehitysvaihe, joka meillä on jäänyt väliin ihan vaan siksi, että kuvioissa ei ole ollut miestä? En oikeasti tiedä, miten tähän suhtautuisin. Omassa lapsuudenkodissani ei tunteita näytetty, en siis voi edes muistella millainen olin isäni kanssa. Minun kodissani kuitenkin pussataan ja halataan jos siltä tuntuu, enkä nyt ole mitenkään kiskonut miestä nurkan taa pois lapsen näkyvistä jos haluan halauksen. Lapsi kopioi käytöstäni, juoksee paikalle ja joko tönäisee minut pois halatakseen miestä tai halaa toiselta puolelta. Ja kivahan se, että tulee miehen kanssa toimeen, mutta..
Tuntuu typerältä joutua miettimään jotain näinkin tavanomaista juttua, mutta meillä ei koskaan ennen ole ollut sitä "miestä talossa". Meneekö tämä ohi, onko se tavanomaista, pitäisikö asia ottaa puheeksi tytön kanssa? Vai alanko käyttää aikani ennemmin vaikka ristipistotöihin kuin turhan pohtimiseen?
olen ollut aina kaksin 3,5v. tyttäreni kanssa, aviomieheni menehtyi ennen lapsen syntymää. Tyttö ei siis koskaan ole nähnyt minua kenenkään miehen kanssa lähekkäin lukuunottamatta valokuvia, joissa olen tyttäreni isän kanssa. Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, jonka esittelin myös lapselleni. Tyttö hyväksyi miehen porukkaan hyvinkin mutkattomasti ja luontevasti, ilman mitään ongelmaa. Mutta.. nyt olen huomannut, että tyttö saattaa jopa työntää minut pois tieltä että pääsee itse miehen viereen istumaan, haluaa halia ja pusutella miestä kuten minä jne. Onko tämä ns. normaalia? Tyttö on aina halunnut olla kaikessa kuten minä, nyt siis myös ilmeisesti miehen kanssa kuten minä. Vai onko tämä joku tavallinen kehitysvaihe, joka meillä on jäänyt väliin ihan vaan siksi, että kuvioissa ei ole ollut miestä? En oikeasti tiedä, miten tähän suhtautuisin. Omassa lapsuudenkodissani ei tunteita näytetty, en siis voi edes muistella millainen olin isäni kanssa. Minun kodissani kuitenkin pussataan ja halataan jos siltä tuntuu, enkä nyt ole mitenkään kiskonut miestä nurkan taa pois lapsen näkyvistä jos haluan halauksen. Lapsi kopioi käytöstäni, juoksee paikalle ja joko tönäisee minut pois halatakseen miestä tai halaa toiselta puolelta. Ja kivahan se, että tulee miehen kanssa toimeen, mutta..
Tuntuu typerältä joutua miettimään jotain näinkin tavanomaista juttua, mutta meillä ei koskaan ennen ole ollut sitä "miestä talossa". Meneekö tämä ohi, onko se tavanomaista, pitäisikö asia ottaa puheeksi tytön kanssa? Vai alanko käyttää aikani ennemmin vaikka ristipistotöihin kuin turhan pohtimiseen?