Tyttöni kaverin äiti oli huutanut tytölleni kylässä!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijan lapsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miun entinen poikaystävä käytännössä asui meillä ensimmäisen amisvuotensa ja kesät. Omat vanhempani eivät "ilenneet" asiaan puuttua, vaan tarjosivat ruoat ja majoituksen sekä tarvittaessa kyytiä kouluun. Poikaystäväni oma koti sijaitsi n 40km päässä keskustasta, ja ilmaiset koulukyydit loppuivat yläasteen päättymiseen kunnan puolesta.

Tämän pojan vanhemmat eivät olleet vanhempieni kanssa missään yhteyksissä kuin yhden kerran, ja sekin joskus seurustelumme alkuaikoina, kun oli puhetta minun heillä yöpymisestään. Jos meille tuli riita, en päässyt minnekään pakoon. Tilanne oli lopulta ihan hirveä. En voinut jättää poikaa, vaikka olisin halunnut, koska tiesin että olisi joutunut yöpymään kavereidensa nurkissa jotta voisi käydä koulussa.

Lopulta äitini minun raskaasta pyynnöstäni soitti tämän pojan vanhemmille että hän on nyt pari vuotta ruokkinut heidän lastaan ja antanut kodin, että eiköhän heidän ole tullut aika ottaa vähän vastuuta.

Kuten arvelinkin, poika oli viikon kotona, kunnes kuljetukset alkoivat tympäistä ja poika asui kavereillaan. Suhteemme päättyi vähän tuon tapauksen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KiviäkinKiinnostaa;25743407:
Sen tilanteen lasin rikkoutumisesta olisi kyllä voinut hoitaa muutenkin kuin huutamalla. Mutta tuo, että lapsesi on aina kaverillaan mutta teille ap ei pääse. Se ei ole reilua. Ei kait se 2-vuotias niitä päikkäreitä koko päivää nuku jos ei saa nukuttua silloin kun teillä on vieraita. Oletko edes totuttanut tuota lasta vieraisiin ollenkaan?
Äiti ei välttämättä ole edes huutanut, vaan korottanut vaikka ääntään, varsinkin jos joku lasi hajonnut. Lapsi on voinut värittää tarinaa saadakseen oman vanhemman uskomaan, että vieras on "pahempi".

Tai jotain. Ei välttämättä, onhan siellä voinut huutoraivaritkin olla. Ei sitä tiiä, kannattaisi aapeen kysyä, ja sopia enemmän noista leikkipaikkajutuista.
 
No ei raivarit ole hyvä vaihtoehto.


Mutta silti:

olisi kiva jos vanhemmat eivät lykkäisi sen kaverin vanhempien vastuulle kyläilyn kieltoa. Minusta ainakin alkoi olla jo ärsyttävää, kun samat lapset (useammasta perheestä) joka päivä olivat tulossa sisälle leikkimään montakin kertaa päivässä. Sen sijaan että heidän omat vanhempansa olisivat sanoneet, että ei joka päivä mennä, se vastuu (ja motkotuksen kuunteleminen) jätettiin minulle. Vuoroin vieraissa, tai omalle lapselle ohje että joinakin päivinä riittää se, että leikitään ulkona yhdessä.
 
mua suoraan sanoen vituttaa kun meillä on tuon tuosta joku tytön kavereista kylässä. yksi on vielä sellainen että naukuu nälkäänsä ihan jatkuvasti ja pitäis päivittäin syöttää. että ymmärrän kyllä tuota tyttös kaverin äitiä.
 
Täällä on kans pojalla kaveri joka tulis meille aina, jokapäivä! Tunnen äidin, ei siis ole tuntematon. Koskaan, ei koskaan ole poika eikä äiti kutsunut minun poikaani heille leikkimään, kun heillähän on katsos tämä sama ongelma, et saa pikkuveli nukkua rauhassa! Ärsyttää välillä, ja useimmiten kiellän meille tulon, useammin kuin sallin. Ikinä ei äiti ole kysynyt että saakos niiden poika tulla meille, vaan kyläilykeskustelut käydään minun ja pojan välillä. Poika myös urpattaa minulle vastaan jos ei pääse meille. Tässä tapauksessa tosin naapurin äidin olisi pitänyt osata kieltää joka päiväiset vierailut jos ei halua kyläilijää! niin minä teen, tietysti!! Ja ap, ei kai sunkaan tarvitse päästää lastasi päivittäin kylään, vaikka haluaisikin, kai sitä kotonakin voi olla välillä! Pitäisiköhän teidän sen naapurin äiteen kaa vaikka kerrankin jutella kasvokkain ja vaikka sopia et montako vierailua viikossa passaa, ja tottahitossa päästät sen toisen lapsen teillekin leikkimään joskus!!! Älkää nyt ihan lapasia kaikki olko....
 
Kyllä meillä tytön kaveri sai käydä vaikka meillä nukkui 1- ja 2-vuotias päiväuniaan. Sillon vaan ohjattiin lapsia menemään pihalle tai leikkimään vähän hiljaisempia leikkejä, kuten pelaamaan jotain peliä. Ja mä en missään nimessä kehtais olla, jos mun lapsi olis vaan kylässä aina jossain eikä meillä oltais koskaan, kun sisarukset nukkuu. Vai tarkottaako se sitä, että äiti myös nukkuu, joten ei häiritä äitiä...
 
Joo, kyllä on väärin huutaa lapselle, mutta joskus vaan pinna kiristyy. Ja jos lasi on tippunut ja tämä äiti pelästynyt. Mä ainakin huudan helposti sillon, ku pelästyn, että lapselle sattui jotain. Se vaan on mun reaktio, josta oon yrittänyt päästä pois. Se vaan ei oo helppoo. Ja kyllä mulla pinna palais, jos joka päivä naapurin lapsi meillä eikä koskaan ole naapurissa leikkimässä.

Nukkuuko se tein 2-vuotias koko iltapäivän? Kai tuolle ne parin tunnin unet riittää ja jos sen jälkeen vois vaikka tulla naapurin lapsi teille leikkimään. Ja tein tyttökin vois olla kotona välillä. Jos vaikka lukis jotain kirjaa ja rauhoittuis itsekin samalla.
 
Mää en tajua semmoisia, jotka odottaa toisilta sellaista mitä eivät itse tee. Miksi toisten pitää jaksaa sellaista mitä itse ei jaksa?

Aina jos olet vaatimassa toiselta jotain niin tee hyvä ihminen ensin se sama itse!

Jos tekee mieli valittaa että kun se ja se ei hoida minun kersoja, nin mieti hyvä ihminen ensin montako kersaa olet itse hoitanut.

Ja aina on syitä, minä olen yh joten minä työnnän vain kersat jonnekin muualle, en tietenkään minä jaksa.

Minulla on pienempiä nii minä työnnän kersat jonnekin muualle. Minä hoidan vain vauvan.

Kun minulla on monta klersaa ja tuolla vähemmän, niin minä työnnän vain omani muualle, kun melutaso kasvaa.
Kun minä käyn töissä ja tuo ei käy, niin minä työnnän omani sinne. Sillehän on vaan seuraa omalleen kun minun kersa menee sinne!!! (mutta jos se toisen kersa tulee meille, niin sehän on vaan riesa, tietenkin, mutta minun lapsi on seuraa)
Mistä helvetistä näitä itseriittoisia narsisteja sikiää, jotka kuvittelevat että toiset ovat heille vain velkaa? Jotka eivät tee ensin itse sitä mitä toisilta odottavat?

Ennen kuin avaat ruman pärstäsi, tyhmän naamasi, niin mieti ensin. Oletko sinä tehnyt sen mitä sinä vaadit toiselta.Jos et ole, niin ole silloin hiljaa ja katso peiliin, jos pystyt!
 
  • Tykkää
Reactions: Tuhkimo81
Niin ja minun kersa menee samalla siinä kyydissä missä toisenkin kersa. Sehän on sama matka. Mutta jos toisen kersa tulee meidän kyytiin, niin sehän onkin riesa. Koska sehän voi vaikka myöhästyä, sitä voi joutua odottamaan. Minun kahdenkeskinen hetki oman lapsen kanssa menee pilalle. Mutta minun lapsi on tietysti aina vain ihanaa seuraa.
 
No mitäs sä ns. ap meinaat nyt sitten asialle tehdä muuta kin porvoilla täällä?

Jos vaikka kiellät lasta enää menemästä sinne? Ko äitiparka voisi olla tosi iloinen siitä...
 
Meidän muksulla on myös kaveri, joka olis jatkuvasti meillä. Yleensä se ei mua haittaakaan mut jos en jaksa katsella muiden lapsia niin sanon asiasta ihan ystävällisesti.
Huutaa mun ei ole vieraiden lapsille tarvinnut.
 
Mistä sen voi tietää kuinka väsynyt lapsesi kaverin äiti oli tänään ? Itse kyllä komennan ja huudan molemmille, sekä naapurin lapselle ja omalle jos meno äityy liian kovaksi. Ja jos olen valvonut, en halua vieraita lapsia kylään ainakaan pitkäksi aikaa.
 
Outoa hommaa, että lapsi on päivästä toiseen kaverilla ja äiti ei ole kertaakaan puhunut asiasta naapurin kanssa. Kysynyt edes häiritseekö se, sopinut kotiinlähtöaikaa ym. mitä kaverivierailuihin kuuluu!!!
 
täydet sympatiat kaverin äidille. naapuriin muutti tyttö, joja lähes tulkoon puoli vuotta asu meillä. tämä lapsi on kova valehteleen, ja kävi esim jääkaapilla oma-alotteisesti. varasti meidän kaapista herkkuja. ja esim kun sanoin er kerää lelut paikoilleen, sain silmien pyöritystä eikä useammallakaan pyynnöllä kerännyt. kerran sit hermostuin ja korotin ääntä ja komensin lasta, niin tää meni äitilleen itkeen ja mä en todellakaan ees sanonu kovasti. mutta on kyläilyt vähentynyt ja ihana rauha :)
 
En ymmärrä kumapaakaan tapauksen äitiä. En sitä vieraalle lapselle huutajaa, mutta en välinpitämätöntä ja itsekästä ap: takaan, joka ei halua esikoisen lapsia kylään meluvaaran vuoksi. Säälin ap: n lasta, kiva pyöriä muiden nurkissa, kun äiti ei anna elää normaalia lapsen elämää omassa kodissa.
 
No mehän ei tiedetä kuinka paljon se toinen äiti oli oikeasti "huutanut".

Minä olen sanonut kyläilijälapsille yhtä kipakasti kuin omilleni, jos ovat sählänneet. Heidän kotioloistaan riippuen sitten toiset ovat siitä säikähtäneet enemmän ja toiset vähemmän. Minun koti ja minun säännöt...

Mutta eihän se tilanne tietysti voi oikein olla, että jonkun lapsi aina laukkaa jonkun toisen kotona. Eikä äiti edes hyvin tunne näitä ihmisiä keiden kodissa se lapsi käy... ei hyvää päivää.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
tämä taitaa olla keksitty juttu mutta mukava huomata, että en ole ainoa joka ei tykkää että sama lapsen kaveri on lähes joka päivä leikkimässä meillä. Onneksi viime aikoina on ollut vähemmän. Ja me asutaan niin ahtaasti, että omallakin porukalla meinaa lähteä järki niin tähän vielä yksi lisää. Ja kun se leikki ei sitten ole mitään rauhallista, vaan pitää patistaa pihalle kun ei jaksa kuunnella hyppimistä ja mesoamista. Ja kun ei ilmeisesti ole opetettu edes tapoja kotona. Meidän 1-vuotiastakin roikottaa miten milloinkin vaikka lapsi ei tykkäis ja itkee sylissä. Meinaa välillä mennä hermot mutta tosiaan viime aikoina ollut ONNEKSI vähemmän mellä.
 

Yhteistyössä