Meillä on mahtava YYA-sopimus tytön puistokaverin äidin kanssa. Minulla on päivällä auto käytössä, heillä ei. Minä siis usein haen kaverityttöä puistoon ja vien kotiinkin. Vaivaa siitä ei ole, ja kiva on helpottaa toisen kulkemista, kun heillä menis edestakaiseen puistomatkaan tovi jos toinenki kävellen. No, tämä toinen äiti sitten taas ottaa silloin tällöin meidän tyttöä heille leikkimään (tunti, pari / kerta) ja minä saan kipeästi kaivattua lisätyöaikaa kotona, kun pikkusisko 2v. nukkuu täällä meillä päikkäreitä. Välillä tulee tämä tyttö kyllä meillekin leikkimään, ja siis ihan niitten kuopuksen päikkäreidenkin aikaan. Tytöt osaa olla sen verran hissukseen sen aikaa.
Joo, kyseessä on 4 v. tytöt, mutta vaikka olis isommatkin, niin ei kyllä tulis mieleenkään hoidattaa tyttöä kaverilla edes joka toinen päivä, vaikka kuinka kuulema kitisti ovat ja äidin ei tarvitse paljon perään katsoa.
Heillä on myös huomattavasti pienempi kämppä kuin meillä, ja yhtä lailla about 2 v. sielläkin nukkuu päikkäreitä (parvekkeella), mutta tämä kaveriäiti useimmiten itse kysäisee, josko tyttö tulis heille leikkimään. Ja minä puolestani ihan itse tarjoudun näitä kyydityksiä tekemään, ja tyttöä vuorostaan meille ottamaan, kun mun mielestä näissä hommissa periaate VUOROIN VIERAISSA on se ainoa oikea toimintatapa!
Ja toisekseen, musta nämä kaverien kyläilyt on vanhempien sopimusasioita suurinpiirtein sinne yläasteelle saakka. Musta on aivan käsittämätöntä, että sinä, ap. yksipuolisesti hoidatat lastasi ihmisellä, jota et edes tunne, ja oletat lasten keskenään hoitavan kyläilyn sopimuspuolen?! Tai odotat tämän toisen äidin "sanovan sitten, kun ei enää tartte tulla"?
Eiköhän nyt ihan ensimmäinen askel olisi ottaa asia puheeksi tämän toisen äidin kanssa, ja kysyä, millä tavalla sinä voisit tulla asiassa vastaan? Voisiko toinen tyttö esim- olla ulkona sinun tytösi kanssa, sinun silmiesi alla? Tai tulla teille muulloin, kun pienemmän päikkäreiden aikaan? (vaikka aika vaikeeta on kyllä uskoa, etteikö koululaiset osaisi olla sen verran hiljaa, että pieni sais nukuttua?) Tai voisitko sinä joskus viedä tyttöjä jonnekin yhdessä? Vaikka joskus illemmalla, kun joku muu (miehesi?) on pikkuisen kanssa?
Huutaminen vieraalle lapselle ei ehkä ole se oikea tapa tätä tilannetta purkaa, mutta eipä ole palstalla vouhkaaminenkaan. Ettekö te nyt aikuiset ihmiset osaa KOMMUNIKOIDA keskenänne?!
Joo, kyseessä on 4 v. tytöt, mutta vaikka olis isommatkin, niin ei kyllä tulis mieleenkään hoidattaa tyttöä kaverilla edes joka toinen päivä, vaikka kuinka kuulema kitisti ovat ja äidin ei tarvitse paljon perään katsoa.
Heillä on myös huomattavasti pienempi kämppä kuin meillä, ja yhtä lailla about 2 v. sielläkin nukkuu päikkäreitä (parvekkeella), mutta tämä kaveriäiti useimmiten itse kysäisee, josko tyttö tulis heille leikkimään. Ja minä puolestani ihan itse tarjoudun näitä kyydityksiä tekemään, ja tyttöä vuorostaan meille ottamaan, kun mun mielestä näissä hommissa periaate VUOROIN VIERAISSA on se ainoa oikea toimintatapa!
Ja toisekseen, musta nämä kaverien kyläilyt on vanhempien sopimusasioita suurinpiirtein sinne yläasteelle saakka. Musta on aivan käsittämätöntä, että sinä, ap. yksipuolisesti hoidatat lastasi ihmisellä, jota et edes tunne, ja oletat lasten keskenään hoitavan kyläilyn sopimuspuolen?! Tai odotat tämän toisen äidin "sanovan sitten, kun ei enää tartte tulla"?
Eiköhän nyt ihan ensimmäinen askel olisi ottaa asia puheeksi tämän toisen äidin kanssa, ja kysyä, millä tavalla sinä voisit tulla asiassa vastaan? Voisiko toinen tyttö esim- olla ulkona sinun tytösi kanssa, sinun silmiesi alla? Tai tulla teille muulloin, kun pienemmän päikkäreiden aikaan? (vaikka aika vaikeeta on kyllä uskoa, etteikö koululaiset osaisi olla sen verran hiljaa, että pieni sais nukuttua?) Tai voisitko sinä joskus viedä tyttöjä jonnekin yhdessä? Vaikka joskus illemmalla, kun joku muu (miehesi?) on pikkuisen kanssa?
Huutaminen vieraalle lapselle ei ehkä ole se oikea tapa tätä tilannetta purkaa, mutta eipä ole palstalla vouhkaaminenkaan. Ettekö te nyt aikuiset ihmiset osaa KOMMUNIKOIDA keskenänne?!