Tyttöystävä- ja vaimomateriaalin ero?

[Cherry,]

Miehet ja miksei naisetkin kertokaa kokemuksistanne!

Olisi kiva kuulla kommenttia, miten mies määrittelee, että jossain naisessa on tyttöystäväainesta ja toisessa vaimoainesta ja lapseni-äiti-ainesta?

Eli siis tyttöystäväksi kelpaa karkeasti sanottuna hyvännäköinen ja mukava nainen, jonka kanssa pidetään hauskaa jne.
Ja toinen rotu on sitten näitä, jonka kanssa voidaan kuvitella olevansa loppuelämä tai ainakin menevänsä naimisiin ja hankkia lapsiakin.

Mikä on näiden naisten ero? Onko ulkoisia seikkoja, entäs luonteenpiirteet?

 

[naisen suusta]

Tyttöystävä antaa aina ja kaikkialla, on vähän tuhma ja villi. Vaimo on siveä, kiltti, palvelualtis "hyvä äiti".

Tyttöystävä voi olla hyvännäköinen tai vähemmän hyvännäköinen, pääasia että on antelias ja suostuvainen. Vaimon olisi hyvä olla nätti, ei liian kokenut (koska ei haluta, et esim. kaveri ois sutassu joskus vaimoa)...

Tyttöystävän kanssa pidetään hauskaa sillä aikaa muistaen, et vaimoaines odottaa kiltisti kotona valkealla ratsulla saapuvaa prinssiä.

t. "vaimoaines"

p.s. ^ rooli, johon en itse halunnut, mutta KAIKKI kohtaamani miehet olisivat halunneet mut laittaa

 

[girlfriend,]

Voiko hauskasta ja villistä tyttöystävästä tulla vaimoainesta? Otetaan se nyt pois, että tyttöystävä ei anna aina ja kaikille ja kokoajan=)

 

[vaimoainesta]

Miesten kommentteja olisi kiva kuulla. Olen itse nainen mutta joiltain miehiltä olen kuullut että tyttökaverille (joka ei siis ole pitkäaikainen vaan sellainen jonka kanssa ollaan "paremman puutteessa") ei aseteta kovin paljon vaatimuksia. Olisi tietysti mukava että tyttökaveri olisi hyvännäköinen, mutta rumempaankin voidaan tyytyä ja sitten paremman (tai kauniimman) tullessa vastaan vaihdetaan. Jos ollaan vaan seksin perässä niin pitkään puutteessa olleena kelpaa aikamoinen hirviökin (sekä ulkonäöltä että luonteelta), senhän voi sitten seksin jälkeen vaihtaa...

Oma avomieheni taas on sanonut että edellisten tyttöystävien kanssa ei olisi voinut kuvitellakaan menevänsä naimisiin, mutta minusta tiesi aika pian että olen "vaimoainesta ". Mieheni entisistä tiedän sen verran, että aika monet heistä pettivät miestäni (eli olivat kai sitten näitä "villiä ja vapaita"), oli aikamoisia myrskyjä niin ettei suhteissa kovin kauaa viihtynyt. Minä olen leppoisa, huumorintajuinen, luotettava (en ole koskaan pettänyt poikaystäviäni), ja nähtävästi sellainen jonka kanssa on mukava asua. Ei siis mitään turhaa draamaa ja tappelua, arkikin on kivaa. En ole mikään äiti-ihminen (lapsiakaan en halua), mutta yleisesti kai ihan mukava ihminen, ja olen aina tullut miesten kanssa hyvin toimeen. Meikkaan kohtuudella ja olen naisellinen, mutta en kuitenkaan käytä joka päivä kahta tuntua meikkien ja hiusten laittoon. Tästäkin piirteestäni miehet kuulemma pitävät.

 

[vaimoainesta]

Lisään vielä, minutkin on siis aina laitettu "vaimoainesta"-kategoriaan. Minulla on ystävä jota miehet kohtelevat aina hyvin epäkunnioittavasti (tarttuvat takamukseen yms.), kun taas minua miehet ovat aina kohdelleet kunnioittaen ja tosiaan halunneet minusta pitkäaikasta tyttöystävää. En tiedä mistä tämä johtuu, ystäväni ei ole mikään kaunotar tai seksipommi, ei pukeudu provosoivasti, ja häntä ärsyttääkin se että hän ei löydä kunnon miestä vaan saa ainoastaan näitä sikoja peräänsä puristelemaan.

 

[Krystalline]

Minä olen mieheni mielestä huippulaatuvaimomateriaalia, vaikka jotkut kateelliset ulkomaiset ystäväni kutsuvat minua "trophy wifeksi".

Eli saako kysyä että miksi vaimo ja lapset kuuluvat muka yhteen? Todella vanhanaikaista ajattelua, sillä enää ei todellakaan eletä jollain 60-luvulla!

En halua lapsia eikä halua miehenikään, joten niitä emme hanki sillä haluamme matkustella, nauttia seksistä, huomioida vain toisiamme jne. Pidän itseni hyvässä kunnossa, pukeudun laadukkaisiin merkkivaatteisiin, hiukset on aina siistit ja meikki raikas. Samoin mieheni on aina viimeisen päälle pukeutunut. Olemme molemmat uraihmisiä ja materia ja raha ovat tottakai tärkeitä, ja ostelemme vain kaksipaikkaisia urheiluautoja joissa ei todellakaan ole tilaa lastenvaunuille tai lapsille, tai edes kotieläimille ja talomme on täynnä huipputekniikkaa ja kaikkea muuta aikuisille sopivaa, lapsille ei kovin turvallinen paikka. Matkustelemme mahdollisimman kalliisiin, eksoottisiin ja lapsivapaisiin kohteisiin. Hemmottelemme toisiamme joka päivä. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta ja aina vaan paranee!

Jos meillä olisi lapsia niin ne olisivat pilanneet suhteemme jo ajat sitten mutta onneksi inhoamme niitä päivä päivältä enemmän =D

 

[no]

Helppo kysymys.

Vaimon pitää olla tasapainoinen, järkevä, kotonakin viihtyvä, huumorintajuinen,arjesta pitävä jalat maassa oleva tyyppi. Ulkonäkö on toissijainen, samoin varallisuus.

 

[Trophy Wife # 2]

Minä olen mieheni mielestä huippulaatuvaimomateriaalia, vaikka jotkut kateelliset ulkomaiset ystäväni kutsuvat minua "trophy wifeksi".

Eli saako kysyä että miksi vaimo ja lapset kuuluvat muka yhteen? Todella vanhanaikaista ajattelua, sillä enää ei todellakaan eletä jollain 60-luvulla!

En halua lapsia eikä halua miehenikään, joten niitä emme hanki sillä haluamme matkustella, nauttia seksistä, huomioida vain toisiamme jne. Pidän itseni hyvässä kunnossa, pukeudun laadukkaisiin merkkivaatteisiin, hiukset on aina siistit ja meikki raikas. Samoin mieheni on aina viimeisen päälle pukeutunut. Olemme molemmat uraihmisiä ja materia ja raha ovat tottakai tärkeitä, ja ostelemme vain kaksipaikkaisia urheiluautoja joissa ei todellakaan ole tilaa lastenvaunuille tai lapsille, tai edes kotieläimille ja talomme on täynnä huipputekniikkaa ja kaikkea muuta aikuisille sopivaa, lapsille ei kovin turvallinen paikka. Matkustelemme mahdollisimman kalliisiin, eksoottisiin ja lapsivapaisiin kohteisiin. Hemmottelemme toisiamme joka päivä. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta ja aina vaan paranee!

Jos meillä olisi lapsia niin ne olisivat pilanneet suhteemme jo ajat sitten mutta onneksi inhoamme niitä päivä päivältä enemmän =D

Hauska! Meillahan on sitten paljon yhteista!

 

[jaa- a]

"Minä olen mieheni mielestä "

Tietysti olet; kaikki on hankittu samalla maulla..

 

[miehen mielipide]

Voiko hauskasta ja villistä tyttöystävästä tulla vaimoainesta? Otetaan se nyt pois, että tyttöystävä ei anna aina ja kaikille ja kokoajan=)

Se riippuu hauskan ja villin tyttöystävän menneisyydestä. Mainetta ei voi muuksi muuttaa ja jos joku tuttu on hörssinyt tätä villiä, ei tästä enää viamoainekseksi ole. Toisaalta jos entisiä poikaystäviä on paljon, ei sittenkään ole vaimoainekseksi, sillä vaikkei niistä ketään tuntisi ei ole takeita etteikö joskus sattuisi vaikka samaan työpaikkaan. Ei, ei.

Vaimoaineksen täytyy olla sellainen joka ei koskaan ole harrastanut ns. yhden yön juttuja ja joka on seurustellut korkeintaan khaden muun pitkäaikaisen kunnollisen miehen kanssa. Sellainen ei käy, joka on kelpuuttanut kumppanikseen joskus jonkun "kriminaalin".

Nätti pitää olla sekä tyttöystävän, että tulevan vaimonkin. Ja urehilullinen, sutjakas kroppa joka pysyy, eikä lössähdä häiden jälkeen. Vaimon täytyy myös olla hellä, lempeä, ja lapsirakas. Toisaalta illalla hän voi edelleenolla vähän villi kahden kesken, söpöä jos silti vähän punastuu välillä.

 

[tyttöystäväainesta]

Minä taas tunnun olevan sitä tyttöystäväainesta. Ne keiden kanssa olen seurustellut aiemmin, on suhde päättynyt sitten mihin vaan, ja jotka ovat nyt naimisissa niin naiset ovat melkein minun vastakohtia. Ne ovat ilmeisestikin tätä vaimoainesta!
Itse olen hyvin sosiaalinen ja iloinen, tykkään matkustella ja mennä (ei tarkoita jatkuvaa baareissa istumista ja ryyppäämistä!), mutta tykkään olla myös kotosalla, tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa ja tutustun helposti myös uusiin ihmisiin. Kauniiksi on kehuttu aina ja olen hyvässä työpaikassa ja ammatissa. Onkohan se sellainen iloisuus ja nauravaisuus ja sosiaalisuus jotenkin sitä vaimomateriaalia vastaan, en tiedä. Olisi kiva kuulla miesten mielipiteitä!
Nämä exieni nykyiset vaimot ovat ei-niin sosiaalisia, hiljaisia ja aika ujoja. Tarkoitan, että uusille ihmisille eivät oikein uskalla puhua ja porukassa puhuvat lähinnä vaan jos kysytään jotain, vaikka olisi tuttujakin. Ei mitenkään kamalan nauravaisia (en nyt tarkoita, että olisin itsekään mikään kikattaja tai räkättäjä, mutta hymyilen paljon ja nauran jos on nauramista) ja ovat sellaisia rauhallisen oloisia.
Olen kanssa kuullut miesten puhuvan juuri näistä, että tämän kanssa nyt seurustellaan, mutta ei tässä vaimoainesta ole. Ja toinen taas sanoo, että vaimoainesta on tässä.

Kiinnostaa todella mikä on se ero! Tuntuu jo että tätä tahtia olen ikuinen tyttöystävämateriaali. Enkä ole kuitenkaan mikään helpponakki enkä seksisuhteita ole ikinä harrastanut. Pitäisikö sitä muuttua jotenkin rauhallisemmaksi tai jotain, että itsekin saisi oikean ja kestävän parisuhteen, ikääkin kun on jo 31 v....

 

[tuntuu että]

Minä olen mieheni mielestä huippulaatuvaimomateriaalia, vaikka jotkut kateelliset ulkomaiset ystäväni kutsuvat minua "trophy wifeksi".

Eli saako kysyä että miksi vaimo ja lapset kuuluvat muka yhteen? Todella vanhanaikaista ajattelua, sillä enää ei todellakaan eletä jollain 60-luvulla!

En halua lapsia eikä halua miehenikään, joten niitä emme hanki sillä haluamme matkustella, nauttia seksistä, huomioida vain toisiamme jne. Pidän itseni hyvässä kunnossa, pukeudun laadukkaisiin merkkivaatteisiin, hiukset on aina siistit ja meikki raikas. Samoin mieheni on aina viimeisen päälle pukeutunut. Olemme molemmat uraihmisiä ja materia ja raha ovat tottakai tärkeitä, ja ostelemme vain kaksipaikkaisia urheiluautoja joissa ei todellakaan ole tilaa lastenvaunuille tai lapsille, tai edes kotieläimille ja talomme on täynnä huipputekniikkaa ja kaikkea muuta aikuisille sopivaa, lapsille ei kovin turvallinen paikka. Matkustelemme mahdollisimman kalliisiin, eksoottisiin ja lapsivapaisiin kohteisiin. Hemmottelemme toisiamme joka päivä. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta ja aina vaan paranee!

Jos meillä olisi lapsia niin ne olisivat pilanneet suhteemme jo ajat sitten mutta onneksi inhoamme niitä päivä päivältä enemmän =D

Sinä olet vielä se tyttöystävä. Kun miehelle iskee vauvakuume parinkymmenen vuoden kuluttua, sinä saat jäädä ja hän etsii sen oikean vaimon.

 

[Maajussis]

Leveä harteinen, jotta jaksaa tehdä lumityöt ja hakata halot.Pitää olla rikas, jotta voi elättää ukkonsa. Jakaa auliisti seksiä ukolleen , mutta ei muille.
Siinäpä ne tärkeimmät riiteerit.

 

[no]

Minä taas tunnun olevan sitä tyttöystäväainesta. Ne keiden kanssa olen seurustellut aiemmin, on suhde päättynyt sitten mihin vaan, ja jotka ovat nyt naimisissa niin naiset ovat melkein minun vastakohtia. Ne ovat ilmeisestikin tätä vaimoainesta!
Itse olen hyvin sosiaalinen ja iloinen, tykkään matkustella ja mennä (ei tarkoita jatkuvaa baareissa istumista ja ryyppäämistä!), mutta tykkään olla myös kotosalla, tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa ja tutustun helposti myös uusiin ihmisiin. Kauniiksi on kehuttu aina ja olen hyvässä työpaikassa ja ammatissa. Onkohan se sellainen iloisuus ja nauravaisuus ja sosiaalisuus jotenkin sitä vaimomateriaalia vastaan, en tiedä. Olisi kiva kuulla miesten mielipiteitä!
Nämä exieni nykyiset vaimot ovat ei-niin sosiaalisia, hiljaisia ja aika ujoja. Tarkoitan, että uusille ihmisille eivät oikein uskalla puhua ja porukassa puhuvat lähinnä vaan jos kysytään jotain, vaikka olisi tuttujakin. Ei mitenkään kamalan nauravaisia (en nyt tarkoita, että olisin itsekään mikään kikattaja tai räkättäjä, mutta hymyilen paljon ja nauran jos on nauramista) ja ovat sellaisia rauhallisen oloisia.
Olen kanssa kuullut miesten puhuvan juuri näistä, että tämän kanssa nyt seurustellaan, mutta ei tässä vaimoainesta ole. Ja toinen taas sanoo, että vaimoainesta on tässä.

Kiinnostaa todella mikä on se ero! Tuntuu jo että tätä tahtia olen ikuinen tyttöystävämateriaali. Enkä ole kuitenkaan mikään helpponakki enkä seksisuhteita ole ikinä harrastanut. Pitäisikö sitä muuttua jotenkin rauhallisemmaksi tai jotain, että itsekin saisi oikean ja kestävän parisuhteen, ikääkin kun on jo 31 v....

Juu, miehet eivät uskalla lähestyä, siis ne oikeat miehet.

Valitettavasti kumppanin valinnassa pysähdytään myös ulkonäköön ja se on yksi typerimmistä kriteereistä. Kokemus on osoittanut, että ulkonäkö ei merkitse sopivaa luonnetta, vaan oikeammin päinvastoin. Ihan oikeasti ulkonäköfriikit voisivat seurustella keskenään; se olisi heille ihan oikein

 

[Krystalline]

Sinä olet vielä se tyttöystävä. Kun miehelle iskee vauvakuume parinkymmenen vuoden kuluttua, sinä saat jäädä ja hän etsii sen oikean vaimon.

Meidät molemmat on steriloitu, ja mieheni inhoaa lapsia, hän inhoaa niitä enemmän kuin minä.
Joten teoriasi ei ole ihan vedenpitävä.

Sitäpaitsi mikä estäisi minua etsimästä itselleni 20 vuotta nuoremman, myös vapaaehtoislapsettoman miehen, 20 vuoden päästä? ;-D

En muuten ole koskaan kuullut miehen vauvakuumeesta. Onko se samanlainen kuin auto- tai venekuume, että uusi pitää saada vähintään kahden vuoden välein ja vanha varusteineen menee heti vaihtoon? Kuten että se kotona nalkuttava emäntä ja vastasyntynyt vauva ovat menettäneet uutuuden hohtonsa muutamassa viikossa ja kuume iskee ja uutta pitää saada hinnalla millä hyvänsä ja osto/vaihtosuunnittelu alkaa jo tuolloin?

Tämä samainen kuume taitaa muuten olla aika monella isukilla koska jahtaavat vapaaehtoislapsettomia naisia pitkin pääkaupunkiseudun yökerhoja sillä välin kun vaimo on kotona lasten kanssa. Itkeskelevät lapsettomille naisille kännissä ja naimatuskissaan että miten vaimojensa "tavarat" ovat väljäntyneet ja ovat rupsahtaneet lasten takia ja miten heitä enää halua rakastella ja että lasten jälkeen parisuhde meni perseelleen koska nainen antaa enemmän huomiota jälkikasvulle.
Sellainen kotona miestään lasten kanssa odottava reppana luokitellaan sitten vaimomateriaaliksi? Jos on näin, niin minä irtisanon itseni totaalisesti siitä nimestä :-D

 

[Krystalline]

Hauska! Meillahan on sitten paljon yhteista!

Yes! Kiva että meitä nykyaikaisia, OMASTA elämästään oikeasti nauttivia naisia on olemassa
Ei roikuta miesten perässä tulemalla raskaiksi, ja pitämällä lasta tekosyynä sille että mies jäisi kotiin eikä lähtisi rilluttelemaan ja etsimään vierasta lihaa.

 

[naisen suusta]

Minäkin aina ihmettelen noita osakseni langeneita kommentteja, kuinka olisin hyvä äiti! Siis anteeksi vaan, mutta mulla(kin) on elämässä muita tavoitteita kuin olla joku hiton synnytyskone. Samoin kommentit kuinka "en halua käyttää sinua hyväkseni"... Siis kun mun on ajateltu haluavan seurustelua, joten mua ei ole haluttu "pilata" yhden yön jutuilla. Sitten kun olen sen yhden yön jutun onnistunut vaivalla hankkimaan muualta nämä "hyväksikäytön välttelijät" ovat suuttuneet mulle ja "hyväksikäyttäjälleni". Siis WTF?! Eikä nämä miehet yleensä ole uskoneet, etten halua koskaan naimisiin tai välttämättä edes vakavaa seurustelua, sillä olen kovasti sitoutumiskammoinen. Kun nämä miehet kuulemma tietää, että mä haluan, koska olisin TÄYDELLINEN VAIMO... Niin ja minäkinhän olen silti niin kaunis ja nätti ja ihana seksikäs nainen näiden ääliöiden mukaan, mut mua ei vaan haluta turmella. Just joo. Varsinaisia prinssi uljaita.

Onneks nykykumppani ei oo jauhanu mulle tuollaista sontaa, vaan keskittyi olennaiseen

 

[jaa-aaa]

Hauska! Meillahan on sitten paljon yhteista!

Yes! Kiva että meitä nykyaikaisia, OMASTA elämästään oikeasti nauttivia naisia on olemassa
Ei roikuta miesten perässä tulemalla raskaiksi, ja pitämällä lasta tekosyynä sille että mies jäisi kotiin eikä lähtisi rilluttelemaan ja etsimään vierasta lihaa.

Jotenkin vain tuntuu järkevälle, kun nainen hoitaa lapsia, eikä mitään mieslapsia, eikä muitakaan hoivavietin kohteita.

 

[ni henk.koht]

Miehet ja miksei naisetkin kertokaa kokemuksistanne!

Olisi kiva kuulla kommenttia, miten mies määrittelee, että jossain naisessa on tyttöystäväainesta ja toisessa vaimoainesta ja lapseni-äiti-ainesta?

Eli siis tyttöystäväksi kelpaa karkeasti sanottuna hyvännäköinen ja mukava nainen, jonka kanssa pidetään hauskaa jne.
Ja toinen rotu on sitten näitä, jonka kanssa voidaan kuvitella olevansa loppuelämä tai ainakin menevänsä naimisiin ja hankkia lapsiakin.

Mikä on näiden naisten ero? Onko ulkoisia seikkoja, entäs luonteenpiirteet?

Minua ei näin 30-v naisena voisi vähempää kiinnostaa mitä miehet naisista ja meidän sopivuudesta ajattelevat.
Kaikille naisille riittää munaa koska miehet ovat puutteessa aina. Kukaan nainen ei jää ilman miestä, miehen saa myös naimisiin jos tarpeeksi haluaa.
Lähestyisin asiaa niin että minkälainen mies kelpaa minulle, jos minä en kelpaa jollekin miehelle olkoon niin. Hänellä varmaan yhtä painavat syyt valintaansa.

Apn kysymyksessä paistaa kuitenkin vastaukset jotka hän haluaa kuulla. Että rumia ovat kaikki vaimoksi kelpaavat, ainakin maatiaisempi ulkonäkö. ja se jos ei "kelpaa miehelle vaimoksi" tarkoittaa sitä että olet yksinkertaisesti liian älykäs ja hyvännäköinen jotta mies uskaltaisi kanssasi parisuhteeseen.

 

[jepulis jee]

Olen aika pitkälle samaa mieltä ylläolevan kirjoittajan kanssa. Olen myös kolmekymppinen nainen. Minuakaan ei kiinnosta stereotyyppiset hokemat, kuinka miehet arvottavat naisia, tai toisin päin.

 

[no joo....]

Sinä olet vielä se tyttöystävä. Kun miehelle iskee vauvakuume parinkymmenen vuoden kuluttua, sinä saat jäädä ja hän etsii sen oikean vaimon.

Meidät molemmat on steriloitu, ja mieheni inhoaa lapsia, hän inhoaa niitä enemmän kuin minä.
Joten teoriasi ei ole ihan vedenpitävä.

Sitäpaitsi mikä estäisi minua etsimästä itselleni 20 vuotta nuoremman, myös vapaaehtoislapsettoman miehen, 20 vuoden päästä? ;-D

En muuten ole koskaan kuullut miehen vauvakuumeesta. Onko se samanlainen kuin auto- tai venekuume, että uusi pitää saada vähintään kahden vuoden välein ja vanha varusteineen menee heti vaihtoon? Kuten että se kotona nalkuttava emäntä ja vastasyntynyt vauva ovat menettäneet uutuuden hohtonsa muutamassa viikossa ja kuume iskee ja uutta pitää saada hinnalla millä hyvänsä ja osto/vaihtosuunnittelu alkaa jo tuolloin?

Tämä samainen kuume taitaa muuten olla aika monella isukilla koska jahtaavat vapaaehtoislapsettomia naisia pitkin pääkaupunkiseudun yökerhoja sillä välin kun vaimo on kotona lasten kanssa. Itkeskelevät lapsettomille naisille kännissä ja naimatuskissaan että miten vaimojensa "tavarat" ovat väljäntyneet ja ovat rupsahtaneet lasten takia ja miten heitä enää halua rakastella ja että lasten jälkeen parisuhde meni perseelleen koska nainen antaa enemmän huomiota jälkikasvulle.
Sellainen kotona miestään lasten kanssa odottava reppana luokitellaan sitten vaimomateriaaliksi? Jos on näin, niin minä irtisanon itseni totaalisesti siitä nimestä :-D

En ole kyllä ikinä tajunut mistä toi "velojen" pyhä viha perhettä ja katkera maailmankuva oikein kumpuaa. Mun mielestä kukin eläköön tavallaan, mutta ihmetyttää aina nää super katkerat tilitykset.. toki tuoreet isät voi pettää, mutta niin kuule voi pettää se sunkin miehes, vaikka lapsia ei olekaan. Itse olen joutunut petetyksi ja pettänytkin, eikä ole johtunut väljistä paikoista tai pienestä munasta, vaan ihan parisuhteen muista ongelmista. Tässä sun kirjotuksessa kyllä on niin paljon provon makun, että oli ehkä ihan turha edes vastata..

 

[just joo]

Minä ainakin itse päätän alanko seurusteleen vai en, ei mies..
Ja ihan sama onko joku määritellyt mut vaimo aineeksi tai ei.
Pidän hauskaa.
Siinä sivussa luulen löytäväni järkevän miehen jonka kanssa haluan parisuhteeseen..

Jostain museo ajan ajattelu miehiä.. ei saa olla yhden illan panoa naisella tms. kertoo vaan että mies olisi täydellinen pettymys mulle makuuhuoneessa.

Mies joka osaa asiat. Jolla on itsetuntoa .. keskittyy tuomaan parhaimmat puolet esille naisen edessä, siinä sitä on sitten valittava lähteekö sormus linjalle vai ei.

Nämä onnettomat siveys sipulin hakijat pettyvät 20v kuluttua kun se sipuli lähtee toisen miehen mukaan..
siinä sitä todella vaimo ainesta.

 

[vapaaehtoislapseton mies-77]

Mun mielestä kukin eläköön tavallaan, mutta ihmetyttää aina nää super katkerat tilitykset.. toki tuoreet isät voi pettää, mutta niin kuule voi pettää se sunkin miehes, vaikka lapsia ei olekaan. Itse olen joutunut petetyksi ja pettänytkin, eikä ole johtunut väljistä paikoista tai pienestä munasta, vaan ihan parisuhteen muista ongelmista. Tässä sun kirjotuksessa kyllä on niin paljon provon makun, että oli ehkä ihan turha edes vastata..

ei kai se ole kauniin ja lapsettoman naisen vika jos perheenisät seurailee sitä pitkin kaupunkia kuola valuen ja unohtaa samalla perheensä olemassaolon? meijän työpaikalla näitä häntäheikkejä piisaa, pahimpia on ne joilla pienet lapset. ne on aina vonkaamassa sihteeriköiltä ja assistenteilta bebaa kun saavat vähän viinaa nuppiinsa

 

[jaa- a]

Kyllä luonto on ihmeellinen. Luonto suuressa viisaudessaan ei päästä lapsettomia yleistymään, joten jokainen jää omaksi luvukseen historiaan; ehkä hyvä niin.

 

[jaahasta]

Edellinen taitaa puhua niistä säälittävistä olennoista, jotka eivät yrityksistäänkään huolimatta onnistu tuottamaan jälkikasvua. Kannattaisi mennä jakamaan tuokin mielipide tuonne lapsettomuuspalstalle, jossa se kohdistuisi oikeaan osoitteeseen