R
Rakastunut mutta en mieheeni
Vieras
Miten saan toisen miehen pois ajatuksistani? Olen rakastunut häneen ja näen häntä pakostakin melkein päivittäin. Hän on rakastunut minuun ja haluaisi saada elää kanssani. Minä olen myös kovin kiintynyt häneen, hän saa minut onnelliseksi jo pelkällä olemuksellaan. Kaikkea en voi saada. Voin jatkaa avioliitossani jossa en saa tyydytystä läheisyyden tarpeisiini (mieheni läheisyyttä kyllä haluaa mutta ongelma on minussa kun en halua häntä), mutta lapsillani olisi ehjä koti jossa heidän olisi turvallista olla. En ehkä olisi onnellinen mutta en kuolisikaan. Mieheni ei olisi tyytyväinen seksin vähyyden vuoksi ja miettisi joka kerta nautinko seksistä, koska olen hänelle kertonut että minulta ovat halut hävinneet häntä kohtaan, että tunteet ovat enemmän kaverillisia. Minun pitäisi esittää että himoitsen häntä jottei hän sitten turhaan murehtisi, tällöin paha olo olisi vain minulla, ei läheisilläni.
Jos lähden liitostani, en voi tietää kauanko onneni kestäisi tämän toisen miehen kanssa, uskon kuitenkin että loppuelämäni. Mutta tällöin olisin onneton lasten takia. Heidän elämästä tulisi risaista kahden kodin takia. Mutta tällöin he näkisivät onnellisessa parisuhteessa olevan rakastuneen äidin, äidin joka jaksaisi myös panostaa heihin kun parisuhde on kunnossa. Mutta lapset ikävöisivät aina toista vanhempaa, en taida pystyä tuottamaan heille sellaista tuskaa. Ja entä isän onni?
Toisaalta taas mietin jo tulevaa aikaa kun lapset viettävät aikaa enemmän kavereiden kanssa kuin kotona. Tällöin olisin mieheni kanssa kaksin paljon ja meillä pitäisi hyvä olla myös kaksin. Tällä hetkellä en osaa mennä edes mieheni kainoloon katsomaan telkkua. Saati että illalla antaisin hyvänyönsuukon muuten kuin itseni siihen pakottamana.
Ärsyttää, että olen pelkuri, en uskalla tai osaa elää... mietin kaikkien muiden tarpeet ja odotukset, en uskalla olla itsekäs ja tehdä itseäni onnelliseksi. Tunteet vaihtelevat tunneittain... lähden, mullakin on oikeus olla onnellinen... jään, en kykene satuttamaan muita.
Teen niin tai näin joka tapauksessa sattuu ja paljon!!!
Toivon kommentteja mutta moraalisaarnoja en tarvitse, tiedän itsekkin etten olisi saanut mennä rakastumaan toiseen mieheen.
Jos lähden liitostani, en voi tietää kauanko onneni kestäisi tämän toisen miehen kanssa, uskon kuitenkin että loppuelämäni. Mutta tällöin olisin onneton lasten takia. Heidän elämästä tulisi risaista kahden kodin takia. Mutta tällöin he näkisivät onnellisessa parisuhteessa olevan rakastuneen äidin, äidin joka jaksaisi myös panostaa heihin kun parisuhde on kunnossa. Mutta lapset ikävöisivät aina toista vanhempaa, en taida pystyä tuottamaan heille sellaista tuskaa. Ja entä isän onni?
Toisaalta taas mietin jo tulevaa aikaa kun lapset viettävät aikaa enemmän kavereiden kanssa kuin kotona. Tällöin olisin mieheni kanssa kaksin paljon ja meillä pitäisi hyvä olla myös kaksin. Tällä hetkellä en osaa mennä edes mieheni kainoloon katsomaan telkkua. Saati että illalla antaisin hyvänyönsuukon muuten kuin itseni siihen pakottamana.
Ärsyttää, että olen pelkuri, en uskalla tai osaa elää... mietin kaikkien muiden tarpeet ja odotukset, en uskalla olla itsekäs ja tehdä itseäni onnelliseksi. Tunteet vaihtelevat tunneittain... lähden, mullakin on oikeus olla onnellinen... jään, en kykene satuttamaan muita.
Teen niin tai näin joka tapauksessa sattuu ja paljon!!!
Toivon kommentteja mutta moraalisaarnoja en tarvitse, tiedän itsekkin etten olisi saanut mennä rakastumaan toiseen mieheen.