unelmatalo rakenteilla-avioero tulossa!

[Vieras]

Ap:lle suosittelen samaa, kuin moni muukin täällä. Mene ihmeessä raksalle katsomaan, mitä mies siellä touhuaa. Mieskin varmaan ilahtuisi, kun menisitte sinne avuksi ja veisitte kahvit mukananne. Lisäksi kannattaa kyllä pyytää miestä pitämään edes yksi vapaa ilta viikossa.

Meillä on tilanne tämä: rakennamme ok-taloa. Meillä on raksalla muutama tuttava töissä, jotka asuvat meillä viikot.

Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja olen onnellisesti raskaana. Kun päätettiin aloittaa rakentaminen sovittiin, että mies hoitaa raksa-asiat ja minä lapsen. Eihän se niin kuitenkaan mennytkään. Itse olen lapsen kanssa raksalla 2-3 kertaa viikossa. Lähinnä olen maalannut talon ulkovuorausta. Lapsi nukkuu sen aikaa päiväunensa ja katselee muuten maailman menoa (varsinkin nosturit olivat mielenkiintoisia). Raksalla hoituu syöttöpuuhat ja vaipanvaihtaminen ihan samalla tavalla kuin muuallakin. Lisäksi teen kaikki kotihommat: muonitan kolme miestä, siivoan ja pyykkään. Kyllä tämän jaksaa, kun käy sitä unelmataloa katsomassa harva se päivä.

Vastaavasti mies auttelee kotona iltaisin. Meillä on viikonloppuisin useimmiten vapaata, koska emme halua ajaa ketään loppuun tämän projektin takia. Kuitenkin usein, vaikka ei ollakaan raksalla, suunnitellaan sisustusjuttuja ja kierrellään liikkeitä. Olemme muuttamassa unelmakotiimme ennen joulua. Talo ostettiin ulkoapäin valmiina. Lisäksi kaikki mahdolliset työmiehet (sähkö yms), jotka raksalla käyvätkään ovat tarkasti harkittuja ja muiden suositelemia. Joten homma on edennyt nyt hyvin ja ongelmitta.

Niin, ja mitä niihin kuuluisiin lainataakkoihin tulee... Meillä ei tule olemaan lainaa sen enempää kuin ennen rakentamisen aloittamistakaan. Edellisen asunnon myyntivoitoilla tässä rakennetaan. Että ennemmin asun omassa talossa, kuin maksan vuokraa! Meidän mielestä nyt on paras aika rakentaa! Asunnosta sai hyvän hinnan ja rakennusmateriaalit kallistuvat päivä päivältä.

 

[ummikko]

Lisättäköön vielä, että jos miehellä on pakottava tarve päästä raksalle myös sunnuntaina, sopikaa että vain pari tuntia korkeintaan . Ja maksatteko nyt samalla vuokraa ku lyhennystä? Me maksetiin vuokra ja lainan lyhennystä vuosi yht aikaa ja se vasta tiukille veti! Ajatteleppa, että kyllä se IHAN VARMASTI helpottaa joka suunnasta vielä jokin päivä. Missä vaiheessa talo nyt on?

 

[miekkonen]

oletko varma ettei miehelläsi ole suhde siellä rakennuksilla. Minulla varmaan olisi jos nainen ei olisi mihinkään tyytyväinen

 

[ni-na]

Ihan kauheaa. Rakennetaan unelmataloa ja minä olen ihan loppu ja mietin avioeroa. Meillä vauva ja 1v5kk ikäiset lapset. Mies on töissä ja sitten rakennuksilla. Hoidan yksin kaiken muun ja tiedän että joskus helpottaa, mutta ei auta tähän tilanteeseen. Rakentaminen oli kummankin unelma, mutta tämä on ihan liikaa. En vaan jaksa. Näen miestä ehkä tunnin päivässä ja tätä on jatkunut jo puoli vuotta. Vauva tuskin tunnistaa edes isäänsä ja isompi on alkanut uhmailla ihan hirveästi. Apua!

Tukiverkostoa ei ole , tai onhan sitä 700km päässä.

Kyllä sä selviät tuosta =) Aattelet sen päivä kerrallaan,ei siinä muu auta ja sitte helpottaa kun talo on valmis!!Me ollaan kans juuri rakennettu ja lapsia on 5kpl ja olin vielä raskaana rakennusajan ja oli kyllä juurikin samoja ajatuksia kun sulla.Mutta siinä täytyy vaan miettiä sitä että se talo täytyy joka tapauksessa tehä(ei saa myytyä yleensä puolivalmiina siihen hintaan mitä on velkaa...) ja kuitenkin sitä jaksaa kun on pakko vaikka tuntuu että ei enää sekuntiakaan jaksa =( Olisko mahollista jos miehes pitäs aina sillon tällön "vapaaillan" raksalta? Se ei niin suuri uhraus oo siinä rakennuspuuhassa. Niin joo,ei meilläkää oo koskaa apuja lastenhoidossa saatikka mitään tukiverkostoja...

 

[ni-na]

Lisäystä edelliseen että tää on muutes jo meidän toinen itse rakentama talo...siinä välissä remontoitiin yksi. Ja aina pieniä lapsia kuvioissa mukana joka kerralla! Jos se tosiaan on suhteen kompastuskivi,niin huh,selvittiin siitä =) Mutta kyllä kun muistelee miten väsyny,v.ittuuntunu ja tuskainen se olo olikaan niin ihmettelen kyllä kuinka minä,joka oon tosi hermoherkkä,selvisin iitä ilman avioeroa!!Kai sitä vaan asennettaan tuli muutettua jossaki välissä..