unelmatalo rakenteilla-avioero tulossa!

[se on siinä]

Miehen kanssa oli alkuvaiheessa puhe siitä, että otetaan talo avaimet käteen periaatteella ja niin sen piti mennäkin. Kaikki tehdään valmiiksi, mutta mies on niin pedantti, että menee joka päivä sinne tarkistelemaan, väsäämään ja tutkimaan mitä siellä on tehty. Ei luota yhtään työmiehiin (eikä varmaan ole hyvä luottaakaan) koska virheitä on tullut jo useita. Ärsyttää vaan kun ei voi olla yhtään hetkeä kotona. Stressaa vaan sitä, että mitähän ne on tänään väärin siellä tehneet ja heti töistä vaan kyttäämään rakennuksille. On kuulkaa aika rasittaa, kun puhe on ollut avaimet käteen-rakentamisesta. Mutta ehkä asenne on väärä. Tehän mammat kaikkea jaksatte.

 

[isoäiti mölykylästä]

muuta asennetta hyvä ihminen. jos sulla ei ole yhtään pitkä pinnaisuutta ja kestävyyttä, et sä koskaan elämässä mitään saa. ei sulla ole sen eron jälkeen sen helpompaa. sinnittele, sinnittele tää rakennus aika, sitten varmasti helpottaa kun mieskin joutaa auttamaan sinua lasten hoidossa.

 

[Hanskin mamma]

mulla oli kans pinna aikanaan tiukilla kun rakennettiin... mies viikot pois ja viikonloput raksalla... tiukalla aikataululla rakennettiin ja asuttiin tilapäismajoituksessa... mut sit kun päästiin muuttamaan niin helpotti...

 

[Nadia]

Oikeesti, jos meille rakennettas MEIDÄN unelmataloa, en kitisis yhtään, vaikka ukko asus raksalla, herranisä! Se äijä voi vasta loppu ollakkin, pitäskö sen vielä muksut hoitaa päälle! Kun mun vanhemmat rakensi, mun isä oli koko vuoden rakennuksella, ei kuule näkynyt, mutta vuodesta oli sovittu, joten tasan vuoden päästä mutsi pakkas kamat ja muutettiin uuteen taloon ja oli kuule sen arvosta!! Et ole ajatellut, kuinka usein sitä rakasta ukkoos sen eron jlk näet! :headwall:

 

[Edna Birch]

on teillä ongelmat. yhtä helvettiä kun unelmataloa rakennetaan ja mies kehtaa käydä tarkistamassa että kaikki sujuu! ja vieläpä töitäki tekee ensin päivän. nyt pää pois per***stä ja miettiä kauemmas kuin tähän hetkeen, vaikkapa kahden vuoden päähän? tai hakea perspektiiviä ongelmiin ja ajatella kuinka hyvin itsellä menee moniin muihin verrattuna?
avioero tuntuu helpolta ratkaisulta, mutta miehelle se varmasti tulee yllätyksenä ja kukas sittenkin ne lapset ja huushollin hoitaa? talo valmistuu ja myydään, se siitä unelmatalosta sitten. valittaa saa jos siltä tuntuu mutta aika hyttysenpaskan kokoluokkaa on tuollaiset ongelmat. jaksettava täällä on muidenkin, itse en nyt ukkoani näe kuin n.joka toinen viikonloppu, yksin hoidan 1v10kk ja 4kk lapset ja kodin ja voin sanoa että VÄSYTTÄÄ.kävellen täytyy liikkua joka paikkaan kun ajokorttia ei oo eikä julkinen pelaa näillä leveysasteilla. vuokralla asutaan ilman saunaa ym.luksuksia,taloyhtiössä ei oo leikkipihaa,lähin leikkipaikka alle 100m päässä. tulevaisuus ihan auki, mut kun ajattelee kuinka väliaikainen tämä elämänvaihe on, jaksaa lasten uhmat ja yövalvotukset. pääasia on, että lapsilla on äiti joka ei jatkuvasti kulje naama norsunvi**lla. Asennetta!

 

[Eukko]

minusta tuo on kyllä aika kamalaa. Että mies ei hoida yhtään lapsia. Side isään alkaa heti vauvasta ja nythän isä ei osallistu vauva-aikaan ollenkaan mikä on hirveän tärkeää. Kyllä tuossa on nyt mennyt vellit sekaisin. Mielestäni miehesi pitäisi olla tukemassa sinua kotona töiden jälkeen, jos kerta avaimet käteen-periaatteella rakennus valmistuu.

 

[NäkymätönNinni]

Meillä raksa-ajan pelasti vapaat sunnuntait. Eli yhtenäkään sunnuntaina ei oltu raksalla koko aikana. Silloin oltiin perheen kanssa yhdessä ja nukuttiin myös niitä pahimpia väsymyksiä pois. Eikä varmasti hidastanut talon valmistumista, koska myös mies jaksoi paremmin sitten tehdä illat viikolla ja lauantait töitä rakennuksella, kun sai kerran viikossa levätä. Tietysti oli päiviä, jolloin tuntui, että en jaksa yhtään enää, mutta sit saatoin hankkia hoitajan ja olin joko itsekin raksalla tai lähdin vaikka kaupungille vähäksi aikaa, et sain olla rauhassa ja taas jaksoi. Meillä oli tuolloin 3v tyttö ja toinen syntyi raksa-aikana.

 

[vieras]

on teillä ongelmat. yhtä helvettiä kun unelmataloa rakennetaan ja mies kehtaa käydä tarkistamassa että kaikki sujuu! ja vieläpä töitäki tekee ensin päivän. nyt pää pois per***stä ja miettiä kauemmas kuin tähän hetkeen, vaikkapa kahden vuoden päähän? tai hakea perspektiiviä ongelmiin ja ajatella kuinka hyvin itsellä menee moniin muihin verrattuna?
avioero tuntuu helpolta ratkaisulta, mutta miehelle se varmasti tulee yllätyksenä ja kukas sittenkin ne lapset ja huushollin hoitaa? talo valmistuu ja myydään, se siitä unelmatalosta sitten. valittaa saa jos siltä tuntuu mutta aika hyttysenpaskan kokoluokkaa on tuollaiset ongelmat. jaksettava täällä on muidenkin, itse en nyt ukkoani näe kuin n.joka toinen viikonloppu, yksin hoidan 1v10kk ja 4kk lapset ja kodin ja voin sanoa että VÄSYTTÄÄ.kävellen täytyy liikkua joka paikkaan kun ajokorttia ei oo eikä julkinen pelaa näillä leveysasteilla. vuokralla asutaan ilman saunaa ym.luksuksia,taloyhtiössä ei oo leikkipihaa,lähin leikkipaikka alle 100m päässä. tulevaisuus ihan auki, mut kun ajattelee kuinka väliaikainen tämä elämänvaihe on, jaksaa lasten uhmat ja yövalvotukset. pääasia on, että lapsilla on äiti joka ei jatkuvasti kulje naama norsunvi**lla. Asennetta!

Eipä kannata puhua asioista joista ei ole omaa kokemusta.

Erohan ei ole oikea ratkaisu, mutta kyllä kotona asuva mies tuottaa hänkin pyykkiä ja ruoanlaittoa ja työtä äidille.

 

[Aaban]

Täytyy sanoa, että en minäkään kyllä ymmärrä niitä pareja, jotka eivät kestä rakennusvaihetta vaan täytyy erota. Hetikö pitää erota, jos tulee hiukan vaikeuksia? Mitenkäs se olikaan... Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...? Rakentaminenhan varmaan alun perinkin on molempien idea, eikä tuo rakennusaika loppujen lopuksi ole edes niin pitkä. Ei ole helppoa miehelläkään, jos töiden päälle taloa rakentaa. Mihin ero on ratkaisu? Sittenkö sitä miestä näkisi enemmän ja lapset isäänsä?

 

[SuklaaMousse]

sitä se talon teko on...
katsoo kestääkö suhde...
helppohan se mun olis täällä sanoa että kaiken se kestää ja niin päin pois...ja loppuu se rakentaminen joskus...
oma liitto on edelleen solmussa..tosin solmujen aukominen on käynnissä jo...

mä toivon että te jaksatte yrittää....
talo valmistuu aikanaan teille molemmille...
raskasta se on mutta on siitä moni moni muukin pari selvinnyt "hengissä"
haleja ja jaksamista täältä pohjoisesta kovasti

:hug:

 

[Piipi]

Eiköhän se olis tosiaan parasta koittaa keksiä ratkaisuja ongelmiin, eikä heti olla eroamassa jos vähän mättää välillä...

 

[Karkkinaama]

Toi on jälkikäteen katsottuna tosi lyhyt vaihe elämässä, vuosi tai pari. Jos muuten on suhde kunnossa niin miks erota? Vaikka nyt tuntuukin että kaikki kaatuu päälle niin ei se ikuisesti kestä. Voisitko sä lähteä vaikka lasten kanssa sinne kauas sukuloimaan vähäks aikaa niin pääsisit irti kaikesta hetkeks?

 

[Keittiönoita]

Ero ei ratkaise mitään siitä ongelmasta, ettet miestäsi juurikaan nää ja että joudut hoitamaan lapsesi ja kodin yksin. Niin joudut nimittäin tekemään yksinhuoltajanakin. Yksinhuoltajana sulla ei kuitenkaan ole sitä unelmataloa ja toimeentulosikin on todennäköisesti varsin kehno verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tai sitten sinun on vain laitettava lapset hoitoon ja mentävä töihin. En siis näe, miten avioero muka helpottaisi tilannettasi, pikemminkin päinvastoin....nyt sulla on sentään tieto siitä, että tuo "rakennusprojektileskeytesi" päättyy jossain vaiheessa.

Ymmärrän, että sinuakin tuo tilanne rassaa ja toivoisit, että miehesi olisi enemmän kotona. Joku tuolla aiemmin ehdottikin, että ota lapset mukaan ja menkää isin luo sinne rakennustyömaalle. Ei sitäkään tarvitse joka päivä tehdä, mutta silloin tällöin. Ymmärrät varmaan itsekin, että on hyvä, että miehesi tarkistaa asiat jo nyt rakennusvaiheessa eikä tarvitse enää sitten, kun talo on jo valmis, ruveta mahdollisia rakennusvirheitä korjaamaan.

Olen monilta kuullut, että talon rakennus mittaa avioliiton kestävyyttä ja niin se varmasti onkin. Koita keksiä itsellesi mieluista tekemistä ja ajatella niin, että teidän yhteistä unelmataloa tässä ollaan tekemässä, kotia lapsillenne ja että se rakennusprojekti vaatii paljon teiltä molemmilta. Kun oikein harmittaa ja eroa mietit, ajattele myös niin, että eroamalla teet vain nykyisestä tilanteestasi pysyvän. Jaksamisia sinulle, kyllä se talo sieltä vielä valmistuu :hug:

 

[Aiduli]

Meillä täysin sama tilanne. Rakennetaan, 2 pientä lasta ja mies aikansa töissä ja raksalla. Tosin siihen päälle me asutaan vielä anopilla evakossa tää raksa-aika.
Mun mielestä niiden, joilla ei todellakaan ole asiasta kokemusta on turha alkaa kritisoimaan. Meinaan kyllä mäkin kuvittelin jaksavani tän paljon paljon helpommin, vaikka tiesinkin että rankkaa tulee olemaan.
Meillä on lähinnä ongelmana se, että ei osata puhua mitä mä nyt kauheesti kaipaisinkin. Asioista puhuminen auttais kyllä paljon jaksamisessa. Mä oon koittanu sitä ehdottaa, että opeteltais mutta ei miehellä riitä mehuja ja mä alan oleen loppu.
Sitten kun ollaan puolitoistavuotta lähinnä pinna kireellä molempien väsymyksen takia niin kai siihenkin turtuu. Mä en usko kans, että ero nyt muuttais tilannetta mihinkään. Jotenkin kuitenkin pystyn ymmärtämään niitä, jotkaa eroo kun tulee valmista. Ei ehkä osatakaan palata tuttuun ja tavalliseen vaan jämähdetään siihen stressiin ja alamäkeen. Sitä mä pelkään, että meille käy jos ei yritetä edes vähän tässä ohessa hoitaa parisuhdetta. Puolitoista vuotta on kuitenkin aika pitkä aika siihen, että menee vaan huonosti ja luulen, että siitä ylös nouseminen ei ole helppoa.

 

[Kuikka]

Ettekö te ihmiset voi pitää sunnuntaita perheen yhteisenä päivänä?

Silloin ei mentäisi raksalle, vaan oltaisiin yhdessä vaikka kotona?

 

[Vieras]

Meillä on sääntönä se, että mies rakentaa talon, käy töissä, mä hoidan kodin ja lapset. Parin kuukauden päästä päästään muuttamaan. Välillä ollut rankkaa, mutta kyllä se tästä. Ei kannata antaa periksi. Lähde vaikka sukulaisiin sinne 700 km päähän, vaikka viikoksi. Jos vain mahdollista?

Mäkin ehdottelisin uutta asennetta, sillä eihän se ero mitään auta - sitten et näe miestä lainkaan. Ja se unelmatalokin jää haaveeksi vaan.

Me rakennettiin, kolmas lapsi syntyi kesken rakentamisen ja oli sitten 10 kk kun päästiin uuteen kotiin. Meillä oli miehen kanssa sopimus, että se ei mene raksalle silloin kun mä olen ihan katki - harvoin kuitenkaan pyysin miestä jäämään kotiin, kun eihän se rakentaminen mihkään edennyt kun ukko on kotona.

Mies myös otti vanhempaa lasta toisinaan (pienemmistä vanhempaa, siis) mukaan iltahommiin. Itse en juurikaan käynyt rakennuksella, sillä runkotöiden aikaan on raskaana ja kevyempiin sisähommiin siirryttäessä vauva valvotti, luovutin äidinmaitoa ja sitä rataa Viime kesänä kävin muutamana yönä maalaamassa, mutta ei siitä vastaavaa hyötyä ollut kun vauva valvotti miestä kotona.

Nyt on asuttu yli puoli vuotta tässä "uudessa" kodissa. Kesken se on vieläkin, mutta mitäpä siitä, tulee kun joudetaan :heart:

 

[hei]

AP Oletko puhunut miehesi kanssa? Tietääkö hän tilanteesta ja siitä mitä päässäsi mietit? Kannattaisiko pyytää esim. 1 vapaa ilta viikossa jonka viettäisitte kahdestaan tai vaikka perheenä, mutta aivan rauhassa ilman rakennukselle menoa?

 

[titi]

jos avioliitto kestää talon rakentamisen niin se kestää sen jälkeen kaiken muunkin.
eli jos eroatte niin ehkä parempi niin, ei liittoanne ole luotu kestämään ilmeisesti..
mutta ehkäpä pieni asioiden suhteuttaminen olisi paikallaan. sattuuhan ihmisille suurempiakin "katastrofeja" kuin unelmatalon valmistuminen.

 

[vieras]

Tiedän perheen, joka alkoi rakentaa kun lapset oli 8- ja 10-vuotiaita. Rakentivat ja humpsista, lapset ovat jo teini-ikäisiä. Uusi talo ja poikaset kohta lentäneet pesästään. Surevat sitä nyt, kun eivät aikaisemmin uskaltaneet sitä taloa alkaa väsäämään. Et silleen.

Vaikeaa se on jaksaa, mutta koita sinnitellä :wave: . Meillä on sama tilanne, puolivuotias ja päälle 2-vuotias tuholainen. Vuosi tulee rakentamista täyteen ja sama aika on asuttu aivan liian pienessä asunnossa. Otin etukäteen asenteen että rankkaa tulee olemaan mutta ei tämä ikuisesti kuitenkaan kestä. Kesä on onneksi jelpannut hieman, nyt täytyy kyllä myöntää että ahdas asuminen alkaa vuoden jälkeen jo nyppimään, muutama kuukausi pitäisi vielä jaksaa :/

Rakentaminen pienten lasten kanssa ei ole mikään läpihuutojuttu, mutta lopussa se kiitos kuitenkin seisoo =) . Ja mitä noihin pakkoko sitä on aloittaa rakentamista pienten lasten kanssa -kommentteihin tulee, niin meidän silloinen asunto alkoi käydä pieneksi ja kun katselimme sopivan kokoisten asuntojen hintoja, tulimme tulokseen, että rakennamme edullisemmin ja saamme vielä uuden kodin.

 

[Keittiönoita]

Tiedän perheen, joka alkoi rakentaa kun lapset oli 8- ja 10-vuotiaita. Rakentivat ja humpsista, lapset ovat jo teini-ikäisiä. Uusi talo ja poikaset kohta lentäneet pesästään. Surevat sitä nyt, kun eivät aikaisemmin uskaltaneet sitä taloa alkaa väsäämään. Et silleen.

Mä olen samaa mieltä siinä, että tilaa pitäisi olla silloin, kun lapset ovat pieniä. Mun sukupolveni on kuitenkin elänyt juuri niin, että lasten ollessa pieniä asutaan ahtaasti ja kun viimein on mahdollisuus kotiin, jossa on riittävästi tilaa, ei mene kuin pari vuotta ja sitä tilaa aletaankin tarvita yhä vähemmän ja vähemmän lasten muuttaessa pois lapsuudenkodistaan. Joten omalla tavallaan on ihan järkevää rakentaa silloin, kun sitä taloa eniten tarvitaan....tietenkin resurssit huomioiden.

 

[minä]

Ystäväperheellä sama tilanne, että rakentavat. Kaksi pientä lasta. He ovat sopineet, että sunnuntai päivä on "perhepäivä". Silloin ei mennä raksalle, ja tehdään jotain ihan muuta aina se päivä.

 

[Hellun martta]

Minä kans kehoitan ottamaan erillaisen asenteen. Parisuhde joutuu koetukselle jo pelkästää vauvan myötä, ja teillä kun on kaksi pientä! Sitten vielä tuo rakentaminen. Ota asenne että kyllä joskus helpottaa! Lapset kasvaa ja talo valmistuu. Älä vaadi mieheltäsi mahdottomia ja muista ettei hän osaa lukea ajatuksiasi. Sinun pitää sanoa että et jaksa yksin oloa ja tarvitset joskus hieman huomiota!

 

[Wilmuska]

Me alettiin rakentamaan taloa lapsen ollessa 6kk (talon suunnittelu ja piirtäminen aloitettiin tässä vaiheessa ). Heti alkuun sovittiin, että mies on kotona yhden päivän viikossa ja vain perheen parissa eikä sinä päivänä puhuta ollenkaan rakennuksesta. Meille omat ongelmansa toi vielä miehen työ yrittäjänä. Pitkät työpäivät omissa hommissa ja kodin kautta rakennukselle. Usein kiikutin lapsen kanssa kahvia ja ruokaa miehelle jotta ei pyhällä hengellä tarvitse elää. Lapsi leikki tyytyväisenä ulkosalla meidän juodessa kahvia vierellä.

Vuoden verran taloa rakennettiin ja nyt olemme asuneet kaksi kuukautta tässä. Vuoteen mahtui paljon ongelmia mm. lapsen vakava sairastuminen, tarvikkeiden toimitus ongelmat jne. Ongelmia on siis ollut mutta erosta emme ole puhuneet edes leikillämme. Yhteistä aikaa järjestimme esim. lähtemällä kahdestaan katsomaan sisustusmateriaaleja yhteiseen kotiimme ja toki juomalla niitä monen monia kahveja keskellä rakennustarvikketa ja sotkua.

Kyllä sen rakennusajan kestää kun vaan siihen asennoituu oikein. Ja vie vaikka koko perheen voimin miehelle jotain hänen lempi ruokaansa tai leivonnainen sinne rakennukselle. Taatusti mieskin piristyy.

 

[hmm]

Ettekö te ihmiset voi pitää sunnuntaita perheen yhteisenä päivänä?

Silloin ei mentäisi raksalle, vaan oltaisiin yhdessä vaikka kotona?

täysin samaa mieltä!! moni sanonut että sunnuntai ollut pelastus kun ollu yks päivä viikossa jollon ei raksausta!! mutta "muista pyhittää lepopäiväsi"
taitaa olla tuntematon käsite niiin monelle..

 

[ummikko]

Eikö sitä niin sanota, että jos selviää rakennusajasta, sitä selviää mistä tahansa =) Onko sulla ees joitain ystäviä lähellä? Missäpäin asut? Me ollaan oltu samassa tilanteessa ja lsilloin olin kuin yksinhuoltaja 3v:lle ja 2v:lle ja lisäksi raskaana. Ei ollut helppoa, mutta voi, että nyt siitä on selvitty ja yhsessa ollaan edelleen koko sakki.