Unettomuus imetysaikana?

[Yhden äippä]

Takana kaksi huonoa yötä. Ja tänään alkoi menkat. Yhtäkkiä aloinkin miettiä voisiko edes pieni osa univaikeuksistani liittyä hormonitoimintaan..? Mulla on tosi epäsäännöllinen kierto. EIkös sulla Katariina nimenomaan ole ollut tätä "hormonaalista" unettomuutta?

 

[Katariina]

Yhden äippä, mulla se koko unettomuushelvetti oli suurimmaksi osaksi hormonien syytä. Nykyään enää just pari päivää ennen menkkoja se on pahimmillaan, kun estrogeenit on ihan pohjissa.. Kuten imetyksen aikanakin (ja silloinhan en nukkunut kuin pari tuntia vuorokaudessa, n. puolen vuoden ajan).

Estrogeenitaso laskee, kun pillerilaatta loppuu mutta alkaa nopeasti nousta kun menkat alkaa. Sama juttu ilman pillereitä, siis kuukautiskierron lopulla tasot laskee ja vuodon alkaessa rupeaa nousemaan. Kuulostaa, että sulla on sama juttu kuin mulla. Kannattaa seurata, toistuuko unettomuus seuraavienkin menkkojen aikana. Jos näin on, niin hyötyisit varmasti estrogeenilisästä. Itse käytän sitä just noina muutamana yönä ennen menkkoja.

 

[Haukotus]

Mulle hermoratahieroja (jolla olen käynyt nyt pari kertaa) sanoi, että tämmöinen unettomuus on nimenomaan hormoniperäistä. Meissähän jyllää kaikenlaiset hormonit koko ajan ja näiden epätasapaino voi aiheuttaa kaikenlaista.

 

[Haukotus]

Mä kamppailen tän saman aiheen kanssa, kun haluaisin kokeilla olla ilman Mirtaa tai ainakin pienentää annostusta, mutta en uskalla! En kertakaikkiaan vaan uskalla kokeilla. Syön tällä hetkellä ~3 mg. Voisihan sitä vielä yrittää puolittaa ja toivonkin että ottaisin jonain iltana vahingossa ihan pienen pienen murun ja huomaisin nukkuvani sillä. Tää on ihan pimeetä. Olisi kiva jos osaisi taas suhtautua unettomuuteen huolettomasti ja tokaista vain, että jos en nyt nuku niin nukun joskus. Välillä tuntuukin jo siltä, mutta silti tää on vielä aika haurasta. Mulle lääkärihän määräri Mirtaa aluksi vain pariksi viikkoa ja nyt oon syönyt sitä 5 kuukautta :/

 

[Katariina]

Hei Haukotus, älä stressaa sen mirtan lopetuksen kanssa... Siis jos mitään sivuvaikutuksia ei ole. Mulleki laitettii kuukauden satsi ensin ja nyt mennään jo toista vuotta Mä en enää tiedä, haluunko edes lopettaa sitä. Unen laatu on niin paljon parempi mulla mirtan kanssa kuin ilman.

 

[Haukotus]

Mä tarkistin asian eilen mun lääkäriltä ja sanoi, että lääkettä voi hyvin syödä tällä tavoin pidempään. Tällä mennään siis. Eilinen nukahtaminen oli hankalaa ja meinas se tuttu paniikki sieltä iskeä. Nousin sängystä ja sain rauhoitettua itseni ja nukahdin.

Mulla on varmaan toi rintaranka jotenkin jumissa, kun on koko ajan kaikenlaisia rintatuntemuksia. Käsi puutuu, tuikkailee ja pistelee selkää ja rintaa, välillä ahdistaa henkeä. Vähän meinaa tästäkin tulla ressi, että sydämessäkö tässä nyt vikaa on, vaikka järjellä tiedän että jostain lihaksista se tulee. Katariinako se sanoi joskus, että on sellaisia tuntemuksia että joku kaatais kuumaa vettä iholle?! Semmoista on nyt mullakin välillä tossa rinnassa, kädessä ja jalassa... sori meni vähän ohi aiheen tämä kappale.

 

[Katariina]

Katariinako se sanoi joskus, että on sellaisia tuntemuksia että joku kaatais kuumaa vettä iholle?!

Joo. Vasemmalle jalalle, paikka vaihtelee. Nykyään se ei oo enää niin paha, eikä tuu edes joka päivä. Vaiva alkoi helpottaa, kun rupesin venyttelemään lonkankoukistajaa ja sitten fysioterapeutti neuvoi jotain liikkeitä, mitkä on hyväksi alaselän niille nikamille, jotka jalkaa hermottaa.

Noita rintapistoja ja kipuja mulla on ollut myös, ja ne selittyvät pitkälti jumiutuneesta rintarangasta. Lääkäri selitti, että lasta hoitaessa joutuu väkisinkin tekemään kumarteluja ja touhuamaan köyryssä asennossa -> jumiuttaa yläselän + rintarangan. Ja nuo lihakset rintakehässä on melkeinpä kaikki yhteydessä toisiinsä, minkä vuoksi myös kivut säteilee vähän joka paikkaan.

Uskon, että sulla Haukotus on pitkälti samat syyt noihin oireisiin kuin mulla. Onko siitä hermoratahieronnasta ollut muuten hyötyä? Entä onko sulla käytössä mitään relaksantteja? Mä itse oon ottanut usein yöksi miedohkon relaksantin, se on ehkä vähän helpottanut oireita. Lääkäri suositteli mulle myös akupunktiota, sitä aionkin kokeilla. Mutta mulla on edellä mainittujen lisäksi tosiaan myös yläniskan pahat oireet ja sormien puutuilua. Puutuminen johtuu siitä kun ylin kylkiluu on mulla liian ylhäällä ja puristaa käteen meneviä verisuonia + hermoja.

Ei nämä terveysjutut minusta tavallaan mene ohi aiheen, koska varmasti unettomuus on edesauttanut myös lihas/rankaperäisten vaivojen kehittymistä. Kun keho ei ole saanut tarvitsemaansa lepoa, niin pakkohan siinä on jumiin mennä

 

[Haukotus]

Jeps, näin juuri Katariina. Mä olen jotenkin super tarkka tän oman kroppani kanssa ja haluaisin aina tietää tarkalleen mikä johtuu mistäkin. Kuuntelen ihan yli korostuneesti omia fyysisiä tuntemuksia ja pahimmillaan sitten ajattelen ja pelkään kaikista pahinta :/ Unettomuus sopii hyvin tähän "ortoreksisuuteen" sen takia, että jos ei nuku niin se ei ole hyväksi ja tästä tulee sitten se ahdistus. Ehkä tässä iän myötä vähitellen oppii, että itseään ja ylipäätään tätä elämää ei tarvitsisi ottaa niin vakavasti.

Hermoratahieronta on ollut hyvä! Hieroja on vakuutellut mua aika paljon esimerkkien avulla, että miten ihmiset ovat esim päässeet paniikkihäiriöstä eroon tai oireet ovat lieventyneet selkeästi. Unettomuuteen siitä pitäisi olla myös apua, koska käsittely hermottaa noita umpieriterauhasia, eli kaikkia kropan toimintoja jotka säätelevät hormonitoimintaa. Uskon vahvasti, että mieli ja keho on tiukasti kiinni toisissaan ja jos toinen ei toimi, niin ei toimi toinenkaan.

Lisäksi mistä mulle selkeesti on ollut tän unettomuudenkin kanssa apua on ollut löytää jonkunlainen väylä sellaiseen ns. olemisen tilaan. Elää nyt ja tässä. Tälle on monta eri nimitystä, mutta mä olen saanut oivalluksia lukemalla sellaista kirjaa, joka kertoo sydäntietoisuudesta. Siinä kehotetaan siirtämään kaikki mielen rasitteet sydämelle. Mieli ei ole yhtä kuin me, vaikka niin usein määritellään. Mieli on kuin vapaana kulkeva hevonen, joka laukkaa sinne tänne ja vaikka sitä yrittää kuinka pysäyttää mielelle määriteltyjen keinojen kautta, niin ei onnistu. No jokatapauksessa tämmöistä "itsetutkiskeluretkeä" tässä on tullut harrastettua oikein tosissaan. Ja hyvä niin. Tämä olkoon ainakin yksi hyvä asia mitä tästä unettomuuskriisistä on koitunut.

 

[Aamu]

Yksi uneton äiti ilmoittautuu joukkoon tummaan. Tai oikeastaan minulla menee tällä hetkellä ihan hyvin unien kanssa, mutta olen lueskellut jonkin aikaa tätä ketjua ja saanut valtavasti vertaistukea. Olen niin samassa tilanteessa kuin Haukotus, Katariina ja Yhden äippä!

Unettomuuteni pamahti todenteolla päälle vauvani ollessa noin kuukauden ikäinen. Nelisen kuukautta olen vaivasta kärsinyt, nyt yöt menevät useimmiten hyvin, mutta pelko unettomuuden uusiutumisesta kummittelee taustalla. Myös minä olen Mirta-riippuvainen ja kovasti haluaisin lääkkeestä eroon. En tiedä, mistä näin voimakas tarve elää lääkkeettömästi tulee, koska Mirta ei aiheuta minulle sivuvaikutuksia. Jotenkin kuvittelen, etten ole täysin terve niin kauan, kun joudun hakemaan nukahtamisapua purkista. Mirta ei sitä paitsi ole aina auttanut aukottomasti, niin kuin ei ilmeisesti teillä muillakaan. Imetyksen lopetin kaksi kuukautta sitten juuri unettomuuden vuoksi, ja unet ovat mielestäni parantuneet sen jälkeen. Liekö vaivani siis hormonaalista, mutta kuinka kauan hormonitoiminnan palautuminen ennalleen kestää, sitä en tiedä. Yhdet erittäin lyhyet ja epämääräiset kuukautiset tulivat puolitoista kuukautta imetyksen lopettamisen jälkeen.

Tässä unettomuuskriisissä olen saanut apua Haukotuksen tavoin hetkessä elämisestä. Yritän parhaani mukaan olla katsomatta menneeseen ja tulevaan, koska molemmat suunnat saattavat alkaa ahdistaa. Minulla on myös joitain mielikuvituspaikkoja, joihin koitan paeta, jos uni ei tule ja paniikki meinaa iskeä. Joskus toimivat, joskus eivät! Kävin unettomuuteen erikoistuneella lääkärillä, jonka melkeinpä ainut ohje oli lukea Soili Kajasteen ja Juha Markkulan kirjaa Hyvää yötä (meniköhän oikein?) ja opetella rentoutumaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Hormonien aiheuttamasta unettomuudesta lääkärillä ei ollut mitään tietoa.

Tulikohan hieman sekava selostus tilanteestani... On kuitenkin ollut helpottavaa lukea samassa tilanteessa olevien kokemuksia, vaikka eihän tätä ongelmaa kenellekään toivoisi. Jatkan kuulemistenne lukemista ja ehkäpä kirjoittelen itsekin vielä..!

 

[Haukotus]

Tervetuloa Aamu joukkoon ja kiva lukea, että olet myös jo päässyt kaikista pahimman yli! Meitä on oikeesti aika monta, jotka tämän saman asian kanssa painiskelevat ja kokemukset useasti ovat lähes identtisiä. Kirjoittele toki jatkossakin, hauskaa saada porukkaan uusia "kasvoja"

 

[Aamu]

Minulle ainakin tuli yllätyksenä, että lapsen saaminen aiheuttaisi tällaisen unettomuden. Olin kuvitellut valvovani lapsen takia, mutta en niin, että itse pyörin sängyssä vauvan kuorsatessa vieressä. Meillä vauva on alusta pitäen nukkunut hyvin, joten häntä ei todellakaan voi syyttää tästä murheesta! Olen myös aikaisemmin pitänyt itseäni hyvänä nukkujana ja nauttinut sänkyyn menemisestä, joten siinäkin mielessä tämä vaiva tuli ihan puskista. Koko raskauden ajankin nukuin hyvin, vaikka kaikenlaisia vaivoja alkoi olla loppua kohden.

Tuosta Mirtan lopettamisesta. Otan edelleen 15 mg joka ilta, koska unettomuuden ollessa pahimmillaan se oli annos, joka tehosi. Olen välillä yrittänyt laskea annosta 7,5 mg:aan, mutta sitten on aina tullut huono yö, ja olen palannut 15:een. Aikaisemmin olin paljon innokkaampi kokeilemaan pienempää määrää, mutta nyt kun yöt alkavat olla parempia, en uskalla enää! Pettymykset tuntuvat sitä kovemmilta, mitä pidemmälle mennään. Viime viikolla yritin kuitenkin repäistä jä menin täysin ilman Mirtaa sänkyyn. Paniikki iski, otin pillerin tunnin pyöriskelyn jälkeen ja nukahdin saman tien. Mirta ei siis varmasti ehtinyt edes vaikuttaa. Muutenkin olen miettinyt, milloin Mirta alkaa minulla vaikuttaa. Lääkäri, joka lääkkeen määräsi, käski ottaa pillerin 15-30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Täältä olen kuitenkin lukenut, että vaikutusaika olisi paljon pidempi. Otan lääkkeen yleensä puolisen tuntia ennen sänkyyn menemistä ja nukahdan vaihtelevasti 5-30 minuutissa, jos siis nukahdan hyvin. Huonoina öinä voi mennä kolmekin tuntia.

Ärsyttää, että unettomuus hallitsee elämää, vaikka se ei enää ole akuuttina päällä. Jokainen yö mietityttää, ja olen huono suunnittelemaan menoja etukäteen siltä varalta, että en nukukaan. No, ehkä pieni spontaaniuden lisääntyminen on minulle hyväksi: on ihan hyvä välillä keksiä puuhaa ja menemistä juuri siinä hetkessä, eikä niin, että kaikki pitää olla sovittuna viikkoa aiemmin. Ja varmasti tätä ajanjaksoa muistelee joskus jopa huvittuneena, vaikka tällä hetkellä ei siltä tunnukaan!

 

[Haukotus]

Kuulostaa Aamu edelleen tosi tutulle, kaikki! Mä olen kanssa ennen mielestäni nukkunut hyvin tai en ainakaan ole ottanut stressiä jos olen valvonut. Multa on myös mennyt kyky nukkua päivisin lapsen syntymän jälkeen. Ennen tosiaan vetelin päikkäreitä milloin missäkin. Ja tosiaan, itselläni oli myös tuo sama ajatus raskaana ollessa, että toki sitä tulee valvottua kun lapsi syntyy, mutta että tällein! Meillä siis lapsi myös nukkunut aina hyvin. Mä olen jotenkin hyväksynyt sen, että tämä on nyt tämä muutos mikä minussa on äitiyden kautta muuttunut. Ehkä tämä joskus muuttuu, ehkä ei. Sitä on toisaalta ihan turha nyt miettiä.

Mirtan vaikuttavuudesta. Monille on neuvottu ottamaan lääke noin 1- 1 1/2 tuntia ennen nukkumaan menoa. Itse otan pillerin kun menen sänkyyn. Veikkaan, että jokaisella lääke vaikuttaa omalla tapaa ja on mahdoton sanoa tähän yhtä oikeaa vastausta. Uskon kyllä myös, että lääke vaikuttaa paljon psyykisesti. Mä olen joskus miehelle vitsaillut, että sen pitäisi antaa mulle lääke joskus niin, että toisina öinä se olisi lume ja toisina Mirta, ja en itse tietäisi kumpi on kumpi. Itse en enään tunne lääkkeen nukuttavaa vaikutusta, joten en voi sanoa milloin mulla lääke alkaa purra. Teratologisessa palvelussa sanottiin, että lääkkeen huippu olisi neljä tuntia sen oton jälkeen.

Ja ihan sama meininki on täällä tuon kanssa, että unettomuus hallitsee tekemisiä ja menemisiä. Varsinkin niitä menemisiä. En nuku enään samalla tapaa vieraassa ympäristössä kuin ennen. Sitä siis tietää jo ennakkoon, että huonosti tulee nukuttua. Tämäkään ei olisi aikaisemmin ollut mikään juttu, mutta nykyään sitä miettii, että jääkö huonosti nukkuminen siitä yhdestä kerrasta taas päälle. Perusluottamus on mennyt ja sen korjaantuminen on aika takkuista, näköjään.

Mutta eteenpäin on mentävä ja hyvä, että kaikki ollaan tässä vaiheessa tämän ongelman kanssa. Kai sitä pitäisi jotenkin ajatella niin, että onhan tästä ennenkin selvitty, niin kai siitä selviää jatkossakin

 

[Haukotus]

Jäin oikein miettimään tuota, että unettomuus rajaa elämää. Niinhän se tekee niin kauan kuin sille antaa valtaa. Se kasvaa mitä vahvistaa, eli pelko lisää pelkoa jne. Periaatteessa tässäkin kohtaa pitäisi mennä pelkoa päin. Lapsena en pitkään samasta syystä halunnut mennä mihinkään yksin yökylään. Vähitellen kasvaessa kuitenkin huomasin, että ei se nyt niin kamalaa olekaan ja ei haittaa jos vähän valvon. Pelko taisi mennä ohi täysin ripari-ikään mennessä. Olkoon tämä vahvistuksena meille ja erityisesti myös itselleni, koska olen vkonloppuna reissussa

Onko se Soili Kajasteen kirja muuten ollut hyvä? En ole vielä raaskinut ostaa, mutta olen lukenut paljon Kajasteen artikkeleita ja tykästynyt kovasti hänen lähestysmistapaan koskien unettomuutta.

Hyvää vkonloppua kaikille

 

[sarastus]

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut Aamun tekstin ja yhdyn samalla teihin muihin unettomiin. Mulla esikoisen kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa unien kanssa, eikä myöskään ole koskaan aikaisemmin ollut mitään uniongelmaa, niinpä tämä tuli kuin puskista mullekin.
Vauva on nyt 4kk ja olen pari kuukautta kärsinyt unettomuudesta(vaikka vauva nukkuisikin) ja kokeillut Circadania neuvolalääkärin oheistuksella, mutta ei juurikaan suurempaa vaikutusta ja sitten kokeilin luontaislääkkeen Tryptomax, joka alussa vaikutti ehkä pari päivää ja sitten valvoinkin kolmeen saakka pyöriskellen. Sitten sain tarpeekseni, kun ahdistus iski ja lujaa ja tilasin ajan psykiatrille ja hän oli tosi mukava ja sanoi olevan tosi yleistä synnyttäneillä naisilla tämä serotoniinin puute.
Hän määräsi sitten minulle mirtazapiinia 15 mg, jota olen ottanut nyt tiistaista lähtien puolet ja en saa silti kokonaista yötä tuolla nukuttua, vaan pätkissä. Ekana yönä otin myös Ketipinorin 25 mg lisäksi, jonka psykiatri myös määräsi levottumuuteen ja uniongelmiin ja tuolla yhdistelmällä kyllä nukutti liikaakin ja seuraava päivä meni aivan pöhnässä. Lasten takia ja muutenkin en halua mitään tokkuraa oloa, joten olen nyt ollut ilman ketipinoria, mutta hyvä olla varalta sitäkin. Mietin nyt, että kohotanko 15 mg:aan tuota mirtazapiinia, mutta kun se väsyttää 7,5 mg annoksella vielä seuraavana päivänä, niin täytyy miettiä. Mutta mahtavaa vertaistukea täältä saa ja yhdyn kyllä täysin teihin ja kuin olisin itse kirjoittanut teidän tekstinne. Kyllä tästä vielä noustaan ja tsempataan vaikka toisiamme!Seurasin myös vähän aikaa tätä ketjua ja päätin liittyä teidän seuraanne. Voimahaleja kaikille teille Haukotus, yhden äippä, katariina, Aamu, Mi nna jne.

 

[Yhden äippä]

tervetuloa joukkoon Aamu ja sarastus! Sulle heti vinkiksi, sarastus, kokeile ottaa siitä mirtan puolikkaasta vielä puolikas -mua se unettaa parhaiten. Vähän yksilöllistä tosiaan taitaa olla ja kokeilemalla sen löytää. Mutta suurimmalla osalla ymmärtääkseni toi pieni määrä toimii..Kiitokset tsempeistä, kyllä tästä vaan on itsellekin niin paljon apua kun tietää ettei ole yksin. eli kiitos <3

 

[Haukotus]

Tervetuloa myös Sarastus Yhdyn tuohon Yhden äipän huomioon, että kannattaa kokeilla vähän eri annostuksia. Yhdelle sopii toinen ja toiselle toinen, niinhän se menee. Mulla ei muuten toiminut lääke heti alkuun ja meni ehkä noin viikko, että unet alkoivat paranemaan. Ja muistaakseni oli myös aika paljon tuota pätkänukkumista. Taisi olla niin, että nukahdin sellaisen unenomaiseen tilaan, josta sitten havahduin ennen kuin nukahdin kunnolla. Samaa saattaa olla kyllä vieläkin. Kyllä se siitä helpottaa, kun saat luottoa nukkumiseen ja muutenkin oloasi rauhallisemmaksi.

Itse olen saanut tältä palstalta aivan valtavasti tukea ja hienoa, jos voin itse olla myös avuksi. Meitä on paljon, mutta se ei vaan tuolla livemaailmassa aina niin näy. Kyllä tämä tästä kuulkaas kaikki vielä iloksi muuttuu

 

[Katariina]

Tervetuloa myös mun puolesta Aamulle ja Sarastukselle, samassa suossa tarvotaan Mirkä tasta sen verran, että se alkuväsymys ainaki mulla helpotti parin viikon kuluessa. Kokeilin sen jälkeenkin nostaa annostusta just sinne 15 mg asti (ja sillä määrällä meninkin jonkun aikaa), eikä aamuväsymys ollut silti yhtä paha kuin alussa. On tosiaan yksilöllistä, että auttaako se pieni murunen vai isompi annos uneen paremmin. Mä otin pahimmassa vaiheessa 22,5 mg. Tällä hetkellä otan 7,5 mg + 1 mg melatoniinia. Saa nähdä, joudunko popsimaan tuota annostusta loppuikäni...

Joo, unettoman pakolliset menot on hankalia... Mä just tällä viikolla olin Helsingissä lääkärissä (ajomatkaa pari tuntia suuntaansa) ja tietty se edellinen ilta meni stressatessa, että tuleeko uni = pystynkö ajamaan niin pitkää matkaa. Stressiä lisäsi se, että lääkäriaikaa ei voinut enää peruuttaa aamulla vaan se olis pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Olin varautunut nukahtamislääkkeeseen. Jo se ajatus, että nukahtamislääkkeen VOI tarvittaessa ottaa, auttaa Enkä sitä sitten tarvinnut: nukuin ihan hyvin vaikka lähtö oli jo klo 9 aamulla.

Monella teistä muista unettomuus on ehkä ajankohtaisempi just nyt kuin mulla, ja voi tuntua ettei se ikinä lopu. Voin luvata, että ihan varmasti loppuu! Toipuminen vaan on tuskastuttavan hidasta ja takapakit masentaa. Jos olisin tajunnut imetyksen olevan se suurin syyllinen, niin olisin lopettanut imetyksen paljon aikaisemmin. Oliko se Aamu joka mietti, että kuinka kauan hormonitasapainon palautuminen vie aikaa. Lääkäri on mulle sanonut, että se voi viedä jopa 1,5 vuotta. Luulen, että mulla se kestää ainakin vuoden. Lopetin imetyksen helmikuun alussa ja edelleen on joskus unettomia öitä, menkkojen mukaan useimmiten. Onneksi sen kuitenkin tietää etukäteen, niin ei sitte tule sovittua menoja niille aamuille.

Kirjoitelkaa ihmeessä Aamu ja Sarastus enemmänkin, mulle tää ketju on ainaki ollut tosi tärkeä. Oli niin iso helpotus löytää kohtalotovereita, kun aluksi en ollenkaan ymmärtänyt, mistä unettomuus johtui. Meilläkin vauva nukkui alusta asti hyvin ja tuntui hirveältä "tuhlaukselta" pyöriä itse hereillä yökaudet. Pahimmilla hetkillä sain täältä ihan korvaamatonta vertaistukea.

 

[Katariina]

Mirkä tasta sen verran, että se alkuväsymys ainaki mulla helpotti parin viikon kuluessa.

MIRTASTA sen verran, piti sanomani Niin juu ja myös mulla otti aikaa, ennen kuin unet paranivat. Oli pätkänukkumista ja sellasta valveen ja unen rajoilla oleilua, mutta yöt tuntuivat paljon helpommilta ja jotenki aika kului nopeammin kuin ilman mirtaa - ehkä siis nukuin kuitenkin enemmän. Ja virkeämpi olin lääkkeen ansiosta joka tapauksessa heti, kun alun väsymys meni ohi.

 

[sarastus]

Kiitos teille. Mullahan alkoi unettomuus, kun kävin niin ylikierroksilla, ettei mieli enää rauhoittunutkaan yötä vasten. Olin niin tottunut aina heräämään joka risaukseen ja syöttämään vauvaa ja sitten en oikein osannutkaan rauhottua, vaan piti koheltaa joka paikkaan ja siivota ym.
Välillä kumminkin sain nukkua ilman mitään lääkkeitä ja se antoi aina toivoa paremmasta. Hormoonit myös vaikuttavat paljon tähän unettomuuteen, ja muutenkin olen aina pinna kireällä, valitettavasti.
Nyt kun aloin sitten syömään mirtaa, niin olo on aika väsynyt ja ehkä vähän matalapainettakin, mutta toivottavasti se tasoittuu viikon sisällä, niin kuin sanoittekin. Olen vain niin tottunut aina hääräämään jotain ja nyt on olo aika kuitti, niinpä tässä odottelen, että jaksan taas. Voisin kokeilla tuota annostusta pienentää ja katsoo, miten se sitten vaikuttaa ja kokeilemallahan se selviää. Mutta on se kumma homma, vaikka kuinka väsyttää, niin en saa otettua siltikään päikkäreitä, vaan levähdän aina tarvittaessa. Ennen otin nokoset tosta vaan. Välillä suoraan sanottuna niin vit...aa tämä, mutta parempia unia odotellessa...Vauva on nyt kyllä ollut tavallista kitisevämpi, mut taitaa tulla pienelle hampaita. Onneksi osaan kumminkin nauttia äitiydestäkin ja vauvasta, ettei aina pyöri ajatukset tän unettomuuden ýmpärillä. Esikoinen on jo 6v, et hän onneksi nukkuu tosi hyvin. Esikoisella on vaan nyt paha uhmakausi juuri meneillään, et sekin syö sitten vielä voimia entisestään, mut päivä kerrallaan ja ihanat kanssasisaret;ootte upeita ja kiitos tästä ketjusta kuuluu kaikille teille

 

[sarastus]

Vielä piti lisätä, et mulla tulee tuosta mirtasta jotenkin levoton olo, ennenkuin nukahdan ja jalat ovat levottomat ja saa hakemalla hakea sitä unta, mut sitten kun uni tulee, niin sitten väsyttää, jos ei sitten taas vähän ajan päästä vauva tai kissa herätä. Mutta olen tosiaan syönyt sitä vasta 4 päivää, et saas nähdä helpottaako tässä viikon päästä.

 

[Katariina]

sarastus, levottomat jalat on tutut täälläkin ja valitettavasti mirtan sivuvaikutus, joka tuntuu mulla joskus edelleen unta odotellessa. Ei kuitenkaan joka yö tai edes joka viikko enää.

Se alkuväsymys on kyllä kaamea. Itsekin mietin koko lääkkeen lopetusta sen takia mut jatkoin ja hiljalleen se helpotti. Muistan kun raahauduin väkisin lapsen kanssa ulos ja 10 minuutin kävelylenkki oli mulle kuin maratoni.

Mäkin saatoin levätä päivällä tunteja vauvan kanssa, mutta uni ei tullut - ei vaikka olisin valvonut koko edellisen yön. Viime syksynä käytännössä valvoin ennen mirtan aloitusta viikon. Parina yönä sain nukuttua ehkä 2-3 tuntia jatkuvasti heräillen, mutta se oli mun aallonpohja ja siitä alkoi sitten hidas toipuminen.

Koita jaksaa se mirtan alkuvaihe, päivä päivältä alkaa helpottaa

 

[sarastus]

Kiitos kaunis sulle Katariina. Yritän tässä sinnitellä....
Tänäänkin väsyttänyt koko päivän ja vauvan kummitäti(mun kaveri) ollut nyt kylässä pari päivää ja mua vaan väsyttää...Onneksi joogasin vähän, niin nyt iltaa myöten pirteämpi olo,kun koko päivän olen vaan löhöillyt sohvalla. Enkä normaalisti ole koskaan näin väsynyt. Kävimme aamupäivällä kumminkin vaunulenkillä, et edes jotain..Mut kiitos mahtavasta tuesta!

 

[Aamu]

Meitähän putkahtelee koko ajan lisää! Vaikka monella kaverilla on lapsia, kukaan ei ole koskaan puhunut tällaisesta unettomuudesta. En siis tiennyt, että näin voisi käydä, mutta ilmeisesti meitä on aika paljon. Yksi lääkäri sanoi minulle, että äitien unettomuus on melko yleistä, mutta siitä ei juuri puhuta. Suurin osa terveydenhoitohenkilöstöstäkin tuntuu oleva ihan hoo moilasena.

Minulle Mirta ei ole koskaan aiheuttanut päiväväsymystä. Olo on aina ollut täysin normaali, vaikka olisin herännyt mihin aikaan tahansa. Siinä mielessä tuntuu hassulta, että lääke vaikuttaisi jotenkin, mutta unettomuuden ollessa pahimmillaan nukuin 15 mg:lla ensimmäisen kokonaisen normaalin yön.

Pelko on tosiaan tämän tilanteen ikävin puoli. Minulla oli todella huonoa nukkumista vain viikon kesällä, mutta en ole koskaan ollut niin väsynyt kuin tuolloin. Hain apua melkein saman tien, eikä tilanne enää mennyt yhtä pahaksi, kiitos ilmeisesti Mirtan. Huonoja öitä on ollut melko paljon tuon yhden katastrofiviikon jälkeen, mutta ei kuitenkaan mitään vastaavaa. Silti ajattelen kauhulla tuota huonoa ajanjaksoa enkä osaa päästää irti. En muista, että hyviä öitä on ollut huomattavasti enemmän kuin huonoja. Pelon kanssa tehdään siis töitä kovasti, mutta aika varmasti parantaa pikkuhiljaa.

Haukotus kyseli Kajasteen kirjasta. En lukenut kirjaa ihan kokonaan, sillä siinä oli paljon perustietoa unesta, mikä ei niinkään kiinnostanut minua. Olisin kaivannut enemmän rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia, joita toki oli jonkin verran, mutta ei mielestäni riittävästi. Kajasteen asenne unettomuuteen on kuitenkin rohkaiseva, kuten Haukotuskin on todennut. Yhdessä lehtijutussa hän sanoi, että loppujen lopuksi suuri osa ihmisistä nukkuu vähän sinnepäin, mikä tuntui lohduttavalta tässä suossa, jossa vähänkin huono yö saa varuilleen. Meillä kirja oli muuten ihan kirjaston hyllyssä, joten ei tarvinnut käydä ostamassa sitä.

Mukavaa viikonlopun loppua kaikille!

 

[Haukotus]

Noniin, aikamoisen heikko esitys oli viime yö. Olin yön pois ilman lasta ja miestä ja taisin katsoa kelloa joskus ennen neljää ja otin murun Opamoxia. Ei sekään toiminut heti, vaan valvoin vielä ja nukuin ehkä kolme tuntia. Yritin olla rauhallinen ja miettiä mukavia ja muutenkin ajatella "ei tämä mitään". No ei mitään superahdistusta tullutkaan, mutta masentava olo silti. Inhottavaa lähteä mihinkään yöksi, kun tietää jo etukäteen että se on tämmöistä :/ Toisaalta sitä voisi ottaa heti kärkeen nukahtamislääkkeen, jotta ei turhaan kiusaisi itseään. Miten sekin on niin vaikeeta ja tulee heti "huono ihminen olo". Mä jotenkin pelkään sitä, että valvon koko yön. Niin kuin on monesti ollutkin puhetta, niin unesta on tullut jotenkin ehdotonta. Useat tosiaan nukkuvat "sinne päin" ja heräilevät useasti ja eivät saa unta uudestaan jne. Ovat toki turhatuneita asian kanssa, mutta ei se mene tämmöiseksi panikoimiseksi.

 

[Katariina]

Joo, on kumma juttu ettei tästä ongelmasta edes neuvolassa oikein tiedetä. Gyne (nimenomaan yksityisellä puolella, julkisella synnytyksen jälkitarkastuksessa asia sivuutettiin täysin) taas oli hyvinkin tietoinen hormonien aiheuttamasta unettomuudesta. Hän mulle ekaa kertaa selitti, että imettävällä äidillä on käytännössä vaihdevuodet kun estrogeenitaso laskee nolliin ja unettomuushan on yksi vaihdevuosien oire. Onneksi tässä ei sentään mitään kuumia aaltoja ole tarvinnut kärsiä. Ikävä puoli on, että todennäköisesti unettomuus palaa vaihdevuosien mukana aikanaan takaisin. Onneksi kuitenkin nyt tiedän, millä sitä voi hoitaa .

Haukotus, kurjaa ettet saanut kunnolla nukuttua! Ajattele joka tapauksessa se niinpäin, että jokainen nukuttu tunti on aina plussaa Mulla ainaki kaikki muutokset rutiineissa tarkoittaa hankalaa yötä. Otan suosiolla silloin nukahtamislääkkeen, jos uni ei ole 1,5 tunnissa tullut. Nykyään se ei edes tunnu pahalta, kai oon jo niin paatunut . Vakavasti puhuen, monet ihan normaalit töissä käyvät ihmisetkin käyttää säännöllisesti nukahtamislääkkeitä, joten ei meillä ole mitään hätää. Tuskin tuleekaan