S
säde
Vieras
Hei Ellit!
Auttakaa minua, olen pulassa miesystäväni kanssa. Kaikki on suhteessamme hyvin ja viihdymme toistemme seurassa kaiken sen rakkauden keskellä (takana seurustelua nyt vuosi), mutta terävänä kivenä molempia hiostaa toisinaan miehen mustasukkaisuus.
Mies on itse ihastunut entisen liittonsa aikana, josta lumipallona lähtenyt vyörymään sitten siihen saakka, että he olivat ex-vaimon kanssa päättäneet erota. Tietysti taustalla on paljon muutakin, mutta mies katuu ihastumistaan ja pitääkin ehdottoman luottamuksen edellytyksenä rehellisyyttä ja puhumista - kuten minäkin. Ihastumisia jne tulee ja menee ja kumpikin kokee sen luonnollisena osana elämää, mutta molempien arvoihin kuuluu jatkuva suhteen lujittamaninen.
Mutta siitä mustasukkaisuudesta, jota en voi ymmärtää. Hän sanoo usein, että olen kaunis ja iloinen ihminen, joka vetää ihmisiä ärsyttävällä tavalla puoleensa (miehiä). En ole koskaan kuullut, että jotakin ärsyttäisi - varsinkaan rakkaintani, kirjaimellisesti olemassaoloni. Pukeudun siististi enkä ole nyt mikään tavallista kaduntallaaja ihmeellisempi, tulen ihmisten kanssa toimeen hyvin luonteeni ansiosta, mutta toisaalta en ole mikään jokaseuran puhujapönttökään. Olen monta kertaa kysynyt, mitä minun pitäisi sitten itselleni tehdä. Hän ei osaa vastata.
Olemme olleet muutaman kerran ravintolassa yhdessä ja pari näistä kerroista on loppunut ikävällä tavalla: ensimmäisellä kerralla olimme vanhan työkaverini ja hänen puolison seurassa istumassa iltaa, kun työkamun mies vahvasti humaltuneena tarrasi yhtä äkkiä rintaani. Olimme koko pöytäseurue ällikällä lyötyjä ja minua kuvotti koko tapahtuma niin, että lähdimme pois. En tänäkään päivänä tiedä miksi hän teki niin! Toisella kerralla olimme mieheni kanssa lähdössä ravintolasta, niin joku vanha äijä puristi minua takapuolesta. Kivahdin miehelle ja oma mieheni raivostui vielä lisää hänelle. Koko tilanteesta tuli valtava episodi.
Humalatila teettää mitä teettää, mutta mielestäni mies on tehnyt asiasta valtavan numeron.
Nyt olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa viettämässä iltaa ja saimme aikaiseksi sanaharkkaa ravintolassa. Lähdin kotiin nukkumaan ja tänään mies kertoi, että hän oli jatkanut tästä vielä yökerhoon, jossa oli hakenut naisen tanssimaan hitaita, koska oli ajatellut, että minä vedän miehiä puoleeni, niin miksei hänkin.
Olin seota päästäni, vaikka asiassa ei todellakaan ole mitään itsessään niin kauheata. Olen vain niin raivoissani miehelleni, koska hän ei kestä että käyn kuntosalilla (koska kuitenkin jossain joku mies kyttää minua), en käy kavereitteni kanssa ravintolassa (sillä asiasta kehkeytyy aina jotain - ""oletko jättänyt jotain kertomatta"" hässäkkää) ja tämä viimeisin: hän on mustasukkainen miestenhuomiosta, johon voin sanoa, etten ole edesauttanut asiassa.
Tietysti parisuhteessa ulkopuolelta tuleva huomio ärsyttää ketätahansa, mutta olenko menettämässä järkeni vai mistä on kysymys, kun tuntuu että mies piti hyväksyttävänä ""kostaa"" minulle, koska olen minä.
Mies on itse ulkonäöltään ja vartaloltaan komea, mutta sen edelle on mennyt hänen vannottamansa ehdoton luotettavuus, koska hän on ""entisessä liitossaan ihastumisen vaarat oppinut"" ja tässä nyt ollaan, en tiedä enää mihin uskoa.
Olenko ihan neuroottinen ja vanhanaikainen? Mulla on niin sekavat ajatukset, että auttakaa minua selvittämään tätä sotkua.
Mukavaa kevättä kaikille.
Auttakaa minua, olen pulassa miesystäväni kanssa. Kaikki on suhteessamme hyvin ja viihdymme toistemme seurassa kaiken sen rakkauden keskellä (takana seurustelua nyt vuosi), mutta terävänä kivenä molempia hiostaa toisinaan miehen mustasukkaisuus.
Mies on itse ihastunut entisen liittonsa aikana, josta lumipallona lähtenyt vyörymään sitten siihen saakka, että he olivat ex-vaimon kanssa päättäneet erota. Tietysti taustalla on paljon muutakin, mutta mies katuu ihastumistaan ja pitääkin ehdottoman luottamuksen edellytyksenä rehellisyyttä ja puhumista - kuten minäkin. Ihastumisia jne tulee ja menee ja kumpikin kokee sen luonnollisena osana elämää, mutta molempien arvoihin kuuluu jatkuva suhteen lujittamaninen.
Mutta siitä mustasukkaisuudesta, jota en voi ymmärtää. Hän sanoo usein, että olen kaunis ja iloinen ihminen, joka vetää ihmisiä ärsyttävällä tavalla puoleensa (miehiä). En ole koskaan kuullut, että jotakin ärsyttäisi - varsinkaan rakkaintani, kirjaimellisesti olemassaoloni. Pukeudun siististi enkä ole nyt mikään tavallista kaduntallaaja ihmeellisempi, tulen ihmisten kanssa toimeen hyvin luonteeni ansiosta, mutta toisaalta en ole mikään jokaseuran puhujapönttökään. Olen monta kertaa kysynyt, mitä minun pitäisi sitten itselleni tehdä. Hän ei osaa vastata.
Olemme olleet muutaman kerran ravintolassa yhdessä ja pari näistä kerroista on loppunut ikävällä tavalla: ensimmäisellä kerralla olimme vanhan työkaverini ja hänen puolison seurassa istumassa iltaa, kun työkamun mies vahvasti humaltuneena tarrasi yhtä äkkiä rintaani. Olimme koko pöytäseurue ällikällä lyötyjä ja minua kuvotti koko tapahtuma niin, että lähdimme pois. En tänäkään päivänä tiedä miksi hän teki niin! Toisella kerralla olimme mieheni kanssa lähdössä ravintolasta, niin joku vanha äijä puristi minua takapuolesta. Kivahdin miehelle ja oma mieheni raivostui vielä lisää hänelle. Koko tilanteesta tuli valtava episodi.
Humalatila teettää mitä teettää, mutta mielestäni mies on tehnyt asiasta valtavan numeron.
Nyt olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa viettämässä iltaa ja saimme aikaiseksi sanaharkkaa ravintolassa. Lähdin kotiin nukkumaan ja tänään mies kertoi, että hän oli jatkanut tästä vielä yökerhoon, jossa oli hakenut naisen tanssimaan hitaita, koska oli ajatellut, että minä vedän miehiä puoleeni, niin miksei hänkin.
Olin seota päästäni, vaikka asiassa ei todellakaan ole mitään itsessään niin kauheata. Olen vain niin raivoissani miehelleni, koska hän ei kestä että käyn kuntosalilla (koska kuitenkin jossain joku mies kyttää minua), en käy kavereitteni kanssa ravintolassa (sillä asiasta kehkeytyy aina jotain - ""oletko jättänyt jotain kertomatta"" hässäkkää) ja tämä viimeisin: hän on mustasukkainen miestenhuomiosta, johon voin sanoa, etten ole edesauttanut asiassa.
Tietysti parisuhteessa ulkopuolelta tuleva huomio ärsyttää ketätahansa, mutta olenko menettämässä järkeni vai mistä on kysymys, kun tuntuu että mies piti hyväksyttävänä ""kostaa"" minulle, koska olen minä.
Mies on itse ulkonäöltään ja vartaloltaan komea, mutta sen edelle on mennyt hänen vannottamansa ehdoton luotettavuus, koska hän on ""entisessä liitossaan ihastumisen vaarat oppinut"" ja tässä nyt ollaan, en tiedä enää mihin uskoa.
Olenko ihan neuroottinen ja vanhanaikainen? Mulla on niin sekavat ajatukset, että auttakaa minua selvittämään tätä sotkua.
Mukavaa kevättä kaikille.